Kuninkuusluokkaan...

Kyllä se sieltä vihdoin ja viimein tuli :) Kyllä nyt on niin helpottunut olo!
Käytiin Kiian kanssa tänään Imatralla vetäisemässä yksi agirata Tuija Kokkosen tuomaroimalla radalla. Kisat pidettiin Imatran Urheiluratsastajien maneesissa ja pikkaisen jännitti kuinka Kiia käyttäytyy sisätiloissa. Yleensä nimittäin kaikenmaailman hallit ja kasvihuoneet ovat olleet pikkaisen hankalia kun Kiia yhdistää ne meidän omaan halliin. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennyt niin vaan kaikki meni lähes nappiin. Tulos oli kyllä aivan nappiin eli 0-voitto, se kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin. Kyllä sitä ollaan metsästettykin! Kaksi ekaa LUVAa tuli heinäkuun lopulla ja näin kauan meni ennenkuin viimeinen irtosi. Kuitenkin meidän tavoite täyttyi eli kolmosiin tän vuoden puolella, huh.

Agirata

Meillä oli tavoitteena lähteä tekemään todella rennon-letkeetä suoritusta ilman minkäänlaisia paineita. Pikkaisen kuitenkin nosti paineita kun edellinen koirakko teki 0-tuloksen ja meitä oli medeissä vain me kaksi eli meidän pitäisi yltää vähintään samaan ja paremmalla ajalla.
Annoin Kiialle aika voimakkaan paikka-käskyn kun se on aina silloin tällöin hieman varastanut. 3 hyppy oli lievästi takaakierto jonka jälkeen miulla oli tarkoitus tehdä valssi mutt jouduin niin tarkasti viemään ja keskittymään ett Kiia menee takaa. Se näytti jotenkin epävarmalta niin jäi sitten se valssikin tekemättä vaikka aikaa olisi ollut vaikka tehdä kaksi. Sitten en edes tehnyt takaaleikkausta kun Kiia olisi saattanut kääntyä ympäri jota en todellakaan halunnut. No puomi meni sitten vähän opettamiseksi kun sen piti kestää siellä hieman pidempään kun tein valssin sitten siinä. Aan kontaktiin en oo ollenkaan tyytyväinen kun Kiia kyttäs ihan koko ajan miuta ja tuli alas sivuttain. Onneksi sentään tuli alas asti eikä loikannut puolesta välistä. Harjoituksissa kontaktit menee tosi upeasti mutt kisoissa, huoh. No onneksi ei tullut puolestä välistä. En oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekisin.
Keppien jälkeen en taaskaan tiiä mikä ihme oikein jumitti omassa päässä. Oli tarkoitus mennä hyppyjen välistä ja tehdä valssi, sen jälkeen twistata ja lähettää putkeen. Joo sitä ei todellakaan tapahtunut. Jäin taas vaan katselemaan hyppyä ja lähetin hypylle. Aattelin pikaisella ajatuksella pyöräyttää Kiian siivekkeen ympäri jotta saisi aivan täysin suoran linjan putkelle. Kiia ei kuitenkaan noteerannut vastakättä vaan loikkasi aivan järkyttävän huiman loikan hypyn yli. Siinä iski sitten paniikki ja "todella hieno" vippaus tuli, aivan vahingossa :) Onneksi siitä selvittiin, huh! Pelkäsin jo ett se hyppää esteen takaisin kun jähmetyin paikoilleni, tyhmää! Seuraava paniikki iski jälleen keinulla. Itse tulin siihen aika hiljaisella vauhdilla ja painotin odota-käskyä muutamankin kerran. Silti Kiia pyyhälsi aivan kärkeen asti ja sai kun saikin itsenä pysäytettyä. Lentokeinu oli todella lähellä. Loppu oli sitten kivaa pyörähtelyä ja valssaamista :)

Paljon on vielä tekemistä ja treenaamista ennenkuin kolmosen-kisoihin startataan. Kaarrokset pienemmiksi ja nuo kontaktit. Saan varmaan enemmin harmaita hiuksia niistä mutt pakkohan niitä on vaan jauhaa. En todellakaan kohta oikein tiedä mitä noitten kontaktien kanssa tekis, nimittäin nykyinen meno on jo niin karseeta katsottavaa. En oikein pysty edes juoksemaan radalla kun muuten Kiia roiskii kontaktit oikein urakalla sanon mitä sanon sille kontaktilla. Nykyään meillä on kontaktialusta muistuttamassa ja etupalkka jossain 4 metrissä. Kyllä se harjoituksissa toimii. Kiia juoksee kontaktille vauhdilla ja pysähtyy. Katsekin pysyy lähes koko ajan eteenpäin. Mikä siinä sitten on kun mennään kisoihin niin silloin sitä kytätään miuta ja ei pysähdytä. Onneksi meillä on sunnuntaina Tuijan valmennus vikan kerran tänä vuonna niin hän saa kertoa miulle kunnon vinkkejä. Tästä asiasta tulee meidän todellinen mission!