Syksyisistä säistä ollaan todellakin nautittu ulkoillen mutta onneksi sitä ollaan muutakin tehty :)
Merri aloitti torstaina agilityn junnuryhmässä. Tosi ihanaa oli päästä sen kanssa tekemään kahdestaan vaikka mitä. Ja miten hienosti meidän tunti menikin. Otettiin hyppy-putki-hyppy lähetyksellä,, keppejä 5 verkolla lähetyksellä, keppejä kaikilla verkoilla sivulla juosten, puomin alastuloa sekä vielä kahdeksikkoa hypyllä.
Merrillä lähetykset toimii aivan äärettömän hyvin, siis toisinsanoen aivan unelmahyvin. Nyt pitää jatkossa keskittyä enemmin siedättämään sitä miun liikkeisiin ettei tarvitse koiraa ohjata kentän keskeltä kun se ei kestä vierellä oloa. Tietysti ei ois yhtään hullumpaa jos ohjaaminen keskeltä onnistuisi mutt en taida vielä olla itse niin hyvä kouluttamaan koiraa :)
Merri teki tunnin aikana niin upeasti hommia, ei edes masuvaivat vaivanneet ollenkaan. Keskiviikko iltana Merrin masu meni hieman sekaisin ja seuraavana yönä ravattiin 4 kertaa tunnin välein ulkona. Ai että mikä hedari oli aamulla kun heräsit itse koko ajan päästämään raukkaa ulos. Nyt ollaan loppuviikko oltu kana-riisi-linjalla. Muutaman kerran annoin 1/4 dl nappuloita ja sen kanssa kanaa mutt heti vatsaoireet palasivat takaisin. Nyt aamulla kävin Kiian valmennustreenien jälkeen apteekissa ja Merri sai itselleen ripulilääkettä. Eka tabletti on nyt saatu joten toivottavasti auttaa. Illalla sitten saa keitettyä kanaa ja riisiä.
Käytiin me reilu viikko sitten Kiian kanssa epiksissä, harjoittelemassa kontakteja. Mölliradalle namien kanssa, huoh :) Aa oli heti kolmas este ja johan silloin unohti mitä kontakteilla tehtiin. Ei muuta kuin takaisin ja pysy siinä kunnes annan luvan. Puomi meni sitten jo paljon paremmin, siihen olin oikeastaan aika tyytyväinen. Loppurata ei sitten mennyt ihan putkeen siis aivan kirjaimellisesti. En ymmärrä mikä nyt mätti ettei Kiia mennyt putkeen kuin vasta monennellako yrittämällä. Ei varmaan taas tykännyt tulevasta takaaleikkauksesta. Olis pitänyt valssata tai yrittää tehdä persjättö. Mutt en kun en viitsinyt oikeastaan oikein ohjatakaan kun kontaktit oli suoritettu. Ja putken jälkeen sitten aliarvioin tuomari-Rissasen rataa. Putkesta meni hyppy-hyppy-putkeen niin Kiia haluskin mennä sitten uudestaan ottamaan kontaktia. Hyvin moni koirakko teki saman virheen :) Se mikä oli yllättävää, positiivisesti, niin se miten hyvin Kiia irtosi putken jälkeen hypylle. Vielä kesän alussa se olisi jäänyt odottamaan putkeen jälkeen ett mihin mennään. Nythän se ponkaisi sillein menemään ett huoh. Pitää siis ottaa tämäkin asia huomioon jatkoa ajatellen. Lopputulos oli muuten meidän koko uramme huonoin :) Virhepisteitä varmaan yli 30.
Kiian kanssa kun ollaan kisailtu niin haluasin edelleen nähdä ensin maksi-koirien suorittavan radan. Mini-koirista ei ole mitään hyötyä kun mietitään ohjaamista, makseista olisi. Oon joskus sanonut ett joku maksi-koiran ohjaaja saisi tulla opettamaan meitä kuinka radalla pitää tehdä. Ei oo nimittäin kovinkaan kivaa katsoa jälkikäteen maksikoirien menoa ja huomata kuinka jokin radan pätkä olisi kannattanut tehdä. En tietysti haluaisi matkia mutt Kiian ohjaaminen vaan liippaa enemmin maksien ohjaamiseen kuin minien. Nyt me kuitenkin keskitytään kontakteihin jatkossakin ja ens kuussa mennään kisaamaan parit kisat. En ole toisesta vielä ihan varma, ehkä Imatra 7.11 (edellisenä päivänä Adam Lambertin konsertti Hesassa), mutt LAUn omiin kisoihin osallistutaan aivan varmasti 20.11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti