Nys se tulee....

... tai ainakin yrittää, nimittäin talvi :) Ei saa vielä ihan tulla, ei millään jaksa vaihtaa talvirenkaita autoon ja raahata jälleen kaikki talvivaatteet esille. Maanantaina kävin ostamassa itselle uuden kevyttoppapuvun niin nyt kärsii taas hiippailla ihmisten ilmoilla. Entinen oli jo sitä vuosimallia ett sitä pidetään vain pihahommissa ja liikutaan pimeällä.

Koirat eivät ole olleet moksiskaan tän viikon oikukkaista säistä. Ainut mikä on hieman vaikuttanut, varsinkin Merriin, on kurapuvun käyttö. Se on jotain tosi yök ja ällötys!

Käytiin kävelemässä Hanhijärvellä jossa voin pitää aina irti. Muutaman kerran Merri jähmettyi vaín paikalleen ja oli sitä mieltä ett en liiku. Kiiakin ihmetteli ett mikäs juttu tuolla nyt on. Jatkoin vain itse matkaa ja kutsuin kun välimatkaa alkoi olemaan aika reilusti. Kun vauhtiin päästiin niin ei sitten pukukaan haitannut. Lintuja piti lennätellä ja hajuja piti haistella. Uskalsi sentään tarpeillakin käydä. Välillä Merrin piti miehnata heinikossa kun oli märkää ja kaikkea.

Kotiin kun tultiin niin kyllä sitten oli ilo ylimmillään. Matot, sohvatyynyt ja peitot sai kyytiä kun ketarat ojossa riehuttiin siellä. Sitten vain tyytyväisenä omalle pedille nuolemaan käpälät puhtaiksi :)

Tänä aamuna herättiin maa valkoisena. Yön myrsky oli saavuttanut meidätkin. Kiia oli ainakin, jälleen kerran, kiinnostunut ainaisesta myyräjahdistaan. Mikään lumi ei pahemmin haitannut. Puskat ja heinikot piti tutkia tarkasti ja moneen kertaan ett jos siellä vaikka olisi joku liikkunut. Merri kävi muutaman kerran pöllyyttämässä Kiiaan lisää vauhtia mutt siihen se sitten jäikin. Tietysti pitihän jalkapallolle antaa lumipesut mutt se on niin normaalia puuhaa :)

Aamulenkillä koirien piti kävellä pientareita pitkin ku se oli niin kivaa lumen takia. Kiia meni hihna pitkänä ja yritti härskeillä sen minkä kerkesi. Kun sain laskettua ne vapaaksi, sellainen vipellys lähti molempien jaloista suoraan kynnyspelloille. Ei sinne! Onneksi lunta oli sen verran ettei tassutkaan likaantuneet. Muuten meno oli aika rauhallista kun piti haistella pupujen jälkiä ja hieman maistella lunta heinikossa.

Tällä viikolla ollaan muutaman kerran käyty agiliitämässä. Ekaksi keskiviikkona molempien kanssa Stiinan, Milanin ja Lilin seurana. Otettiin Kiian kanssa muutaman kerran välistä vetoja, huoh. Kyllä se oli taas vaikeeta! Kokeilin peruuttamallakin, kyllä se siitä jotenkin suttaantui mutt ei se vielä sujuvaa ole. No kuukauden ajan kun sitä höylätään niin eiköhän me jotain saada aikaiseksi. Otetaan makupalat käyttöön ja hieman eri tekniikka :).
Merrin kanssa ollaan otettu keppejä, rengasta ja kontaktia. Omassa junnuryhmässä kokeiltiin eilen koko puomia, huoh. Siinä tuleekin tekemistä. Mikä näitä äijiä vaivaa? Ylös meno oli ihan tuskaa kun siellä piti keikkua viikko sitten. Vaikka oli namit koko matkalla niin silti hirvitti. Pitäisi saada matalampi puomi niin voisi ihan huoletta treenata eikä tarttis pelätä putoamista. Ja se mitä tulee kontaktialustan koskettamiseen niin ai mitä se on. Kesällä sitä höylättiin mutt ilmeisesti on ollut sen verran aikaa viime kerrasta ett harmaat aivosolut eivät enää muistaneet sitä kunnolla. Kontaktit on nyt hieman hakusessa mutt muuten tosi upeeta toimintaa. Vielä maltti ei aina riitä kepeillä kun vauhti kasvaa. Varsinkin jos itse yritän ohitusta niin sitten tulee superkiire, oikein pitää inistä kun rynnitään eteenpäin :) Miun pieni Mersumies!