Lauantaina sain taas kerran hyvän osoituksen siitä miten paljon itsellä on vielä opittavaa agilitykisojen henkisestä puolesta ja varsinkin oman sekä koiran sielunelämästä. Kisat meni aivan penkin alle ja syytä saan vaan hakea niin itsestäni. En edes tykkää ajatella koko lauantain kisoja kun niistä jäi niiiiin surkee fiilis. Ja mikä pahinta, purin kaiken typeryyteni ekan radan jälkeen Kiiaan; mököttämistä ja pientä tiuskimistä. No se sitten kostautui seuraavalla radalla oikein reippaasti.
Oon tässä parin päivän aikana analysoinut kisapäivää, meidän tekemistä ja vähän muutakin, ja peilannut sitä sitten vahvasti Kiian luonteeseen. Kiian luonnetta ei voi yhdellä sanalla kuvailla vaan sillä on monta kerrosta, mitkä ovat aivan erilaisia. Olen saanut monta yhden hinnalla :). Olen joutunut jopa hieman kantapään kautta, erityisesti agilityssä, oppimaan ja opettelemaan yhä kovasti sitä, kuinka paljon se oma mielentila ja käyttäytyminen vaikuttavatkaan yhteistyöhön koiran kanssa, vaikka sitä yrittäisikin olla näyttämättä. Sillä Kiia on aina ollut hyvin herkkä reagoimaan ihmisten mielentiloihin, ja jo hyvinkin pieni oma epävarmuus tai negatiivisuuteen vähänkin vivahtava äänensävy tarttuvat välittömästi Kiiaan hyvin suurena epävarmuutena, toisinaan jopa sellaisissa mittapuissa, että Kiia lakkaa kokonaan toimimasta ja epävarmuus valtaa hetkellisesti täysin koko sheltti-höppänän. Mutta tämä on kuitenkin varmasti yksi tärkeimmistä asioista, mitä Kiia on minulle ensimmäisenä shelttinä opettanut.
Tämän voisi kiteyttää siihen että aina kannattaisi olla varma ja perus-positiivari; Don't worry, Be happy!
Meidän kisasuoritukset voi katsella täältä. Ainut positiivinen asia oli ett mie tällä kertaa ihan oikeasti juoksin ja olin edellä, mutt siihen se jäi. Seuraavana aamuna oli aivan pakko käydä hallilla ottamassa hyppäri uudelleen molempien harmaiden kanssa. Sen suorituksen voi käydä vilkaisee täältä. Tarkoituksella en upottanut videoita tälle sivulle. Treeneissä saatiin hyvää suoritusta, ainakin oma fiilis oli aivan toinen ja Kiiakin toimi hyvin! Mut nyt taottu päätä seinään siihen tahtia ett kyllä pitäis olla järkeä siellä. Ihan kuhmua ei ole todisteena mutt pisto sydämessä on. Kyllä se varmaan joskus arpeutuu ja paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti