Vitikaisen koulutus

Kiian kanssa osallistuttiin tänään Tiia Vitikaisen koulutukseen omalla hallillamme. Tiia toimii kouluttajana ACE:lla sekä on toiminut B-maajoukkueen valmentajana. Halusin hänen koulutukseen kun kaveri on todella paljon kehunut Tiiaa ja muutenkin on ollut sellainen fiilis ett hän varmasti tietää mistä puhuu. Koulutuksen olisi alunperin pitänyt olla kaksi päiväinen, mutta vähäisen osallistujamäärän takia koulutus olikin vain yksipäiväinen. Harmittavaa, kun olisin halunnut osallistua toisena päivänä Merrin kanssa. No, on sentään yksi parempi kuin ei yhtään.

Kävimme alussa teoriaa läpi, ihan perusohjaamisesta. Tiia heitti aika hyvän kysymyksen ett: "Mitä koira seuraa eniten ohjauksessa?" No mitäs siihen nyt vastaamaan? Mitä meille on toitotettu! Liikettä ja kroppaa! No joo... Onhan se tietysti niinkin :) Mutt hieman tarkemmin.

1. Liikettä 2. Ohjaajan katsetta 3. Rintakehän suuntaa 4. Jalkoja 5. Ääntä

Eli turpa kiinni ja kunnon ohjaaminen :) Piti ihan kunnolla miettiä tuota asiaa ja ihan oikeinhan se menee. Miksei tuotakaan ole kukaan koskaan aikaisemmin kertonut. Koira menee sinne mihin sen osaa ohjata. Harmi vaan kun ohjaaja ei ole osannut kunnolla ohjata niin en yhtään ihmettele ettei ole ihan niin hyvin mennyt. Juteltiin tuosta äänen käytöstä ett periaatteessa ei tarvitsisi käskyttää kuin kepit, putket ja kontaktit ja sitten tehosteet. Hypyt mennään oikeastaan ohjauksella.
Teorian jälkeen käytiin radan jokainen ohjauskuvio läpi ett miten mikäkin tehdään. Aluksi hieman häiritsi kun Tiia katsoi menoamme sillä silmälle ett osataanko me yhtään mitään vai pitääkö kaikki opettaa kädestä pitäen. Onneksi sentään osasin jotain etten nyt ihan tumpelo ollut. Vaikka miten on yrittänyt opetella toisia katsomalla ja videoilta niin on se ihan eri juttu kun on joku kokenut vieressä sanomassa missä mennään. Periaate oli aika oikein mutt sitten vaadittiin hienosäätöä. Ja miten sitä onkin kaavoihin kangistunut. Sen minkä on joskus oppinut ja se on iskostunut lihasmuistiin niin kyllä siitä on hankala oppia pois. Miulla teetti eniten vaikeuksia jalkojen siks-saks-liikkeen pois jättäminen. Jalat koko ajan menosuuntaan!

2 hypyn pakkovalssi meni ekalla kerralla pakkovalssi-jaakotukseksi ja sen takia Kiia meni 8 putkeen. En edes yhtään tajunnut ett tein pakkovalssi-jaakotuksen. Silloin Kiia kääntyi todella rajusti ja otti suoran linjan 3 hypyn kautta putkeen. Sitten kun tein oikean pakkovalssin niin silloin linja oli paljon pyöreämpi ja linja ei osoittanutkaan putkeen päin. Sitten onnistui 4 ihan oikein. Ekalla kerralla 7 hypyn niisto ei kunnolla onnistunut kun en yhtään muistanut mitä miun piti tehdä. Tuli taas sellainen blackout! Tokalla kerralla Kiia loikkasi hypyn takaisin, kolmannella kerralla saatiin sitten ihan mallikelpoinen suoritus. Ainut ongelma on vain siinä kun Kiiaa ei ole kunnolla opetettu hyppäämään sinne suuntaan mistä itse lähden poispäin niin jouduin pitämään niistoa todella kauan ja sitten olin myöhässä jatkosta. Jos vain selkeä merkki olisi riittänyt niin olisin varmasti kerinnyt jatkoon paljon paremmin. Kun jäin jälkeen niin 9 hyppy valui todella kauaksi ja Kiia oli menossa 11 putkeen. Harjoiteltiin ennakoivaa-valssia sillä periaatteella ett olisin kerinnyt hieman edelle. Tässä nähtiin tämä meidän ongelma myös miten Kiia lukee todella helposti miun liikkeitä ja kroppaa. Heti kun käännyin niin Kiia veti jarrut pohjaan ja kääntyi itse myös. Jouduin aika pitkällä saattamaan sitä hypylle kropallani ett Kiia suostui menemään. Tietysti tuossa kohtaa ei olisi ollutkaan mikään paniikki kun ennakoivalla valssilla estetään putkeen meno ja nopea kääntö. Itsellä ei ollut kiire kun seuraavaksi oli kepit. Tuossa kohtaa ei olisi tarvinnut hosua, mitä hieman tahdoin tehdä.

Seuraavaksi putken jälkeen pakkovalssi ja sitten hirttäminen vasempaan päähän putkea. Ihan uusi termi miulle tuo hirttäminen. Taas nähtiin mikä miulle itselleni on ongelma. Ekalla kerralla pätkä meni hieman blörinäksi kun en oikein tiennyt mitä pitää tehdä ja missä, tai siis tiesin mutt en osannut laittaa sitä käytännöksi. Ekalla kerralla pätkä 12 hypyltä Aa:lle oli hieman tökkivää. Tokalla kerralla kun liikuin jo hieman paremmin ja liikkeet oli muistissa niin meni jo paremmin. 15 hypylle tehtiin ranskalainen, taas ihan outo termi miulle. En ole ihan varma teinkö sen nyt varmasti oikein, mutt kerta kun palautetta ei siitä tullut niin kai se oli ihan jees. Koira vaan viedään hallussa ponnistuspaikkaan ja laitetaan siitä sitten hyppäämään. Melkein kuin takaakiertoon mutt käsi alhaalla ja kropassa kiinni. Yes! Sitten...17 hypylle tehtiin sylivekki-jaakotus. Jo rataantutustumis-osiossa harjoiteltiin oikeaoppista jalan käyttöä. Mikä jalka eteen ja miten niiden kanssa toimitaan. Meinasi harjoitellessa sanoa polvi sopimuksensa irti, vihlaisi hieman, mutt onneksi ei sen ihmeempää. Vaikka Kiia ei ole oikein hyvä näissä tyhjään hyppäämisissä niin tuo kohta onnistui aika yllättävän hyvin, edellyttäen ett tein kaiken itse oikein. Liike, oma katse suoritettavaan esteeseen (ei siis sinne mistä koira tulee vaan sinne mihin pitää mennä) ja rintakehä "lasereineen". Piti vain luottaa siihen ett kun minä näin teen niin koira menee sinne ja itse jatkan matkaa. Onnistui se, Kiia hyppäsi, teki pienen kaarroksen ja itse kerkesin Aa:lle pakkovalssiin. Harmittavasti vain rima putosi, mutt annetaan se nyt Kiialle anteeksi. Toiselle tuli kiire perään :)! Loppupätkä oli aika helppo. Putkijarrutus suhinalla heti kun Kiia oli mennyt putken suulle ja sitten vaan välistä vedot vastakädellä. Ekalla kerrallakin olisi mennyt ihan jees mutt taaskaan en käyttänyt jalkoja vaan himmailin ja katselin Kiian menoa. Oli tarkoitus tehdä valssi 22 ja 23 välissä mutt enhän minä. Heti kun potkittiin hieman persuksille niin johan sujui. Itseen tuli vauhtia ja koiraan tuli vauhtia.  

Kuva: Heinon valokuva

Lopussa Tiia antoi hieman palautetta ja oli tosi kannustavaa sellaista. Sanoi ihan suoraan ja sen minkä itse tiesinkin ett Kiia käyttää noin 70% kapasiteetistaan. Tiedän ja huomaan sen selvästi itsekin. Kiialle pitää opettaa vielä enemmän irtoamista juuri sellaisissa tilanteissa missä itse jatkan matkaa toiseen suuntaan esim. niistot, ennakoivat valssit. Ite miun pitää opetella kunnon tekniikka ett tiedän mitä teen ja miten liikun. Näin saan varmuutta omaan liikkumiseeni ja siten pystyn luottavaisemmin ohjaamaan Kiiaa ja näin pääsen edelle. Ei siis muuta kuin toistoja toistoja toistoja. Ääntä ei todellakaan tarvita, suulliset käskyt eivät ole niin oleelliset. Huomasin sen todellakin itse kun lähetin takaakiertoon ekoilla kerroilla ja käskytin läpi... Eli siis halusin pitää Kiian pois putkesta mutt silti suullisesti käskytin sitä koko ajan putkeen. Hmmm... onneksi muu ohjaus oli oikein :) Parempi siis kun pidän suuni kiinni suurimman osan ajasta! Pitäisi ihan oikeasti kokeilla tuota hiljaista tai ainakin hiljaisempaa ohjaamista. Huomennahan siihen olisi oiva mahdollisuus kun olisi seuran epikset. Saas nähdä jaksaa niihin osallistua, mutt toisaalta mikä estää :)

Sitten hieman sivuavaa... Oon aina saanut vaikutteita musiikista, esim. kirjoittaessa. Imen niistä fiiliksiä mitä sitten käytän hyväkseni. Pystyn erilaisista lauluista saamaan paljon irti, mutt on vain pari laulua mitkä saavat todellisen masokisti-fiiliksen. Molemmat laulut saavat läiskimään itseään naamaan ja potkimaan persuksille ett nyt asennetta. Oon monta kertaa meinannut kävellä itseltäni jalat alta pelkästään näitten laulujen takia. En edes uskalla kuvitella miten kävisi jos lähden juoksemaan niiden kanssa. Pitää ensin aloittaa hieman rauhallisemmalla musiikilla. Oon leikitellyt ajatuksella ett miten kävisi jos otan nuo laulut mukaani agilityradalle. Pystyisinkö parantamaan omaa suoritustani jo pelkästään niiden tuoman asenteen takia? Se jää nähtäväksi! Ehkä joku päivä menen hallille niiden kanssa ja kerron sitten lopputuloksen.

Mut nyt itse lauluihin; ekaksi asennetta nostattava laulu ja sitten se todellinen asennelaulu!
P.S. Kannattaa varoa, voi aiheuttaa adrenaliinin nousua :)