Korkattu!

Tänään korkattiin Merrin kanssa sitten meidän virallinen agility-taival. Ei ihan niin mahtavasti mennyt kuin Kiian kanssa mutt eihän näitä kahta voikaan verrata mitenkään toisiinsa, paitsi ehkä ulkonäön perusteella. Tänäänkin yksi nainen luuli ett olen Kiian kanssa :) Joo, en nyt ihan! Huomenna sitten!

Tuomarina toimi kaikilla radoilla Jan Vesalehto. Hän on aika tunnettu teknisesti vaativista radoista ja sitä nämäkin olivat. Oltiin hyvissä ajoin paikan päällä joten pääsin hyvin tarkastelemaan millainen eka rata tulee olemaan. Rataantutustumisen jälkeen kävin ottamassa muutaman lämmittelyhypyn. Siellä meillä välähti aika suurikin ongelma. Jätin Merrin hypyn taakse ja menin itse aika kauaksi. Aina sama juttu, Merri tuli ekan hypyn riman ali. Aaakk! Heti kun tulin lähemmäksi, hyppäämisessä ei ollut mitään ongelmaa. Voi pojat, I'm in trouble!!! Ekan radan alku meni totaalisesti uusiksi. Olin ajatellut mennä tokan hypyn taakse, lähelle kolmosta ja tehdä sitten siitä pakkovalssin jotta blokkaan 16 hypyn linjallani. No nyt meni sitten kaikki uusiksi! Jäin ekan ja tokan hypyn väliin oikealle puolelle ja pyrin hieman vekkaamalla linjaamaan kolmoselle hyppyä jotta saataisiin suora linja A:lle. Ei paljoa auttanut. Merri bongasi kuitenkin sen 16 hypyn ja hyppäsi sen ja paineli vielä 11 putkeenkin. Siihen jäi sitten meidän radan suorittaminen. Tuomari oli sitä mieltä ett HYLyn jälkeen ei saa enää jatkaa rataa vaan tullaan maalin kautta pois.

Toka rata sujui sitten hieman jo paremmin, päästiin jopa puoleen väliin ennen, yllättävää, virhettä mistä tuloksena HYL. Rata oli eka rata toisinpäin. Pelkäsin ihan sikana alun hyppysuoraa minkä päässä oli putki houkuttimena ja sitten vielä puomin alla oleva putki. Huh! Aattelin ett putkihullu koira ei voi mitenkään hyökätä minnekään muualle kuin putkeen. No yrittänyttä ei laiteta. Jäin taas tokan hypyn etupuolelle ja heti kun näin Merrin lähtevän ponnistamaan, vimmatulla vauhdilla eteenpäin. Vaikka olin suunnitellut tekeväni ihan mielettömän jarrutuksen joittei Merri menisi väärään putkeen, sain iloisesti yllättyä miten helposti Merri lähtikin puomille. Kepeille Merri lähti hienosti mutt sitten jotenkin sekosi rytmissä ja jätti yhden väliin. Otettiin uudelleen ja silloin meni todella hyvin. Mutt sitten... Putken jälkeen piti lähettää putkeen puomin viereen ja minä kun ajattelin kerrankin asian olevan suhkot helppo kun on putkihullu koira. Ja kuinkas kävikään... Vaikka kuinka näytin ja todella lähetin putkeen niin Merri päättikin puomin olevan paljon kivempi paikka. Kiialta olisin todella odottanut tuota mutt en Merriltä. Vasta eilen otettiin putkeen lähettämistä mitkä on kontaktin alla. Aina ei voi ymmärtää koiran ajatusmaailmaa!

Kolmas rata oli meidän osalta nopeasti ohi. Suoraputki kahden hypyn jälkeen aivan suorassa linjassa ja en taaskaan pystynyt menemään muurin taakse ottamaan vastaan vaan piti jäädä muurin toiselle puolelle. Lähdin liian myöhään liikkeelle kun näin Merrin ponnistavan enkä ehtinyt kunnolla muurin toiselle puolelle. Vaikka yritin vetää Merriä hieman muurin vasempaan laitaan ja siten linjaamaan tulevaa hyppyä suoraan kepeille, epäonnistuin siinä. Tuollaisessa kohdassa putki oli liian iso huokutin. Muutenkin tuo kepeille tulokulma oli aika haastava ja siinä olisin todella joutunut ottamaan vauhtia pois, jotta olisin saanut Merrin kääntymään kolmanteen välikköön.

Mitä meille siis jäi käteen tän päivän kisoista: paljon harjoittelemisen aihetta, varsinkin alkujen. Ekan ja kolmos radan alkukatastrofit oltais varmasti vältetty jos olisin pystynyt ottamaan ne niinkuin olin alunperin ajatellut. Ei ollut koskaan aikaisemmin tullut mieleenkään ett Merrillä olisi jokin tuollainen ongelma. Nyt kun sain sen hyppäämään muuten 40cm hypyt niin nyt se sitten kostautuu lähdöissä riman alituksena. Ei ole mitään väliä laitanko kauas vai lähelle hyppyä istumaan. Kummassakin tapauksessa sama juttu jos itse menen yli kahden hypyn taakse. Muuten hypyt meni hyvin. Ei edes kolhaissut rimoja vaan ylitti ne puhtaasti. Nyt kun saadaan treenillä lähdöt kuntoon niin sitten meitä ei pidättele mikään. Puomin kontaktikin meni hienosti kun päästiin kerran sellainen tekemään.  Nyt meillä on pari viikkoa aikaa saada tuo lähtöongelma kuntoon ja startataan sitten piirimestaruus kotikisoissa. Sitten punnitaan niiden jälkeen mennäänkö tänä vuonna ollenkaan kisoihin vain pyhitetäänkö kokonaan treenaamiselle. Ainakin miun opiskelijabudjetti puhuisi vain yhden koiran kisaaminen puolesta :)