Ruokolahdelle startattiin taas seuraavana päivänä. Vuorossa Kiian kolme starttia, joilla tuomarina toimi Martti Salonen. En ole koskaan ollut hänen radoillaan mutt olivat kyllä sen verran mielenkiintoiset radat ett voisin mennä kyllä seuraavankin kerran. Eivät olleet ihan sieltä kaikkein helpoimmasta päästä mutt kuitenkin ihan tehtävissä. Positiivinen kuva jäi kaikista kun huomasi miten pienestä oli taas kiinni nämä tulokset.
Eka rata:
Alun kepit-hyppy-rengas-putki-hyppy yhdistelmä tuotti kyllä harmaita hiuksia. Miten ihmeessä kerkeän blokkaamaan keinun pois ett Kiia menisi renkaalle. Toinen kun ei osaa vielä mennä keppejä niin itsenäisesti loppuun jos itse erkanen sivusuuntaan. Piti hieman luottaa ett se menee viimeisen välikön oikein niin jotenkin edes kerkeän hyökkäämään Kiian ja keinun väliin. Todella tökerö valssi ja suorastaan runttaaminen maahan. No se onneksi tuotti tulosta ja päästiin sujuvasti renkaalle. Putkeen lähetyskin onnistui aika kivasti. Olisin pystynyt ilmeisesti hieman kauempaakin lähettämään. Nyt tuli sitten putken jälkeen kiire lähettämään takaakiertoon. No enhän minä sinne kerinnyt vaan vuorossa oli tällainen taistelu-ja-huido menetelmä heittämään Kiia takaakiertoon. Onneksi agility ei ole arvostelulaji tai muuten tuosta suorituksesta ropisisi pisteitä rajusti alas :). Harmittavasti sitten sarjan vika este mentiin ohi ja enhän minä nyt siinä tuoksinnassa muistanut ett sarja pitää korjata alusta alkaen. Aikaa olisi mennyt sekä rytmi olisi mennyt. Jatkettiin siis matkaa. Kerkesin aika hyvin tekemään valssin ennen keinua. Se mitä keinulla sitten tapahtui, ei mitään tietoa. En tajuu miks Kiia hyppäsi kontaktilta sivuun. Taisin vissiin silloin manata kuuluttajan kertomaan HYL:n perusteista. Sen takia seuraava hyppy oli aika kökkö. Aa:n jälkeinen kielto oli taas vaihteeksi ihan oma moka. Menin liian lähelle hyppyä ja silloinhan liike pysähtyy. Olisi pitänyt jäädä metri kauemmaksi niin silloin liike olisi vienyt hypyn ohi. No oppia ikä kaikki. En edes muistanut koko kieltoa vasta kun katsoin sen videolta.
Toka rata:
Se oli sitten eka rata toisin päin. Muutama hyppy suoritettiin toisin päin mutt muuten mentiin kyllä takaperin. Taas radalla oli muutama aika kompa kohta kun ansaesteitä oli vaikka kuinka monta, riippuu mistä ohjaa. Onneksi meidän kohdalla ne ei onnistunut. Älkää kysykö miksi jätin ekan Aa:n jälkeen sen valssin tekemättä, en todellakaan tiedä siihen vastausta. Se vain jäi taas tekemättä. Aikaa olisi ollut ja Kiiakin kesti kontaktilla. Ei siis mitään hajua. No ihan täyttä rävyllystä oli se kohta ja Kiiahan meni siivekkeen ohi. Sain onneksi pelastettua tilanteen ja homma jatkui. En pitänyt mitään kiirettä jatkossa kun 5 jo blakkarissa. Ennen keppejä tuli aivan törkee kaarto kun Kiia oli vissiin menossa putkeen. Tuumasin vain ett "älä sinne mene vaan kepeille", tai jotain sinne päin. Sitten vaan sujuvasti maaliin. Mentiin radan jälkeen Kiian kanssa nurtsille mutustelemaan tekemäämme kun kaveri tulee sanomaan ett se rata oli 0. Ei voinut olla. Sehän oli niin selvä kielto kun mikään vaan voi olla. Sitten tuomarisihteerin lappuja vienyt sanoi ohimennessään ett kyllä se oli 0-rata, tuomari ei nostanut kieltoa. No voi kääk! Jos oltais menty täysillä loppuun asti niin oltais oltu hyvin lähellä voittoa. Ois jäänyt hidastelut ja ylimääräiset kaarrokset väliin ja oltais näin säästetty aikaa. Nyt tuli 2.sija ja voittajasta noin 5 sek. Harmittavasti se serti jäi taaskin saamatta. Aina sama nainen niiden espanjanvesikoirien kanssa on edessä.
Kolmas rata:
Hyppäri! Putken jälkeen Kiia oli ihan selvästi menossa toiseen putkeen mutt onneksi kääntyi katsomaan ja tarkastamaan ett mihin mennään. No saipahan paremman linjan muurille! Taas kävi hieman sama juttu kuin silloin keväällä Mikkelissä. Kiia pyyhältää renkaan ohi katsomattakaan sitä. Olin ilmeisesti niin sen edellä ett Kiia ei malttanut. Olisi pitänyt olla jälleen varmaan sen metrin taaempana niin eiköhän sitten olisi mennyt. Keppien jälkeen tökerö valssi ja Kiia hävisi jonnekin selän taakse. Sinnehän se hukkui totaalisesti ja kielto. Oli sen verran helpohko hyppis ettei 10 olis ollut asiaa edes palkintopallille joten jatkettiin matkaa. Ihan oma moka tuo hukkaaminen kun olisi pitänyt ottaa kunnolla haltuun käsillä ja äänellä. Nyt se jäi hieman vajaaksi niin lopputulos oli sitten siinä. Jos olisi ollut Merri kyseessä niin silloin varmasti olisinkin ottanut tiukemmin haltuun kun se olisi halunnut putkeen.
Kisoista jäi kuitenkin hyvä fiilis vaikkei nyt pahemmin noita tuloksia jälleen tullutkaan. Nyt kuitenkin oma tekeminen oli paljon parempaa, kiitos hieman viileämmät ilmat. Samalla huomasi ettei tauko ole tehnyt Kiialle hallaa ollenkaan. Se toimii ihan yhtä hyvin kuin keväälläkin. Nyt vaan systemaattista treeniä niin eiköhän homma ala jälleen sujumaan. Agiliidossa kaikki on pienestä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti