Valmistautumista

Merrin ensimmäinen virallinen agiliitokisa lähestyy kovaa vauhtia! Tarkalleen ottaen huomen aamuna klo 9 olisi eka rataantutustuminen. Apua! Miten tää aika on mennytkin näin nopeasti? Tuntuu aivan siltä ettei olla mitään keritty tekemään ett vastahan se kesä oli. Nopeasti se kuukausi vierähtää. Ehkä Muskan tuleminen taloon hieman nopeutti tuota ajan tajua :).

Paljon ollaan Merrin kanssa tehty mutt tuntuu siltä ett hyvin paljon ois vielä tekemättä. Jotenkin luotan kyllä siihen mutt sitten toisaalta on vielä paljon sellaista arvailun varaa. Johtuu varmaan siitä ettei olla ihan hirveän paljon tehty pitkiä ratoja niin ei oo kunnon tuntumaa miten homma etenee. Olisin halunnut mennä pari viikkoa sitten Imatralle epiksiin että oltais päästy testaamaan uusia esteitä uudella kentällä, mutt Muskan tulo hieman sotki tuota asiaa. Nyt pitää vaan luottaa siihen ett Merri on sisäistänyt asiat hyvin ja toimii kuin unelma.

Ollaan käyty tässä viikon aikana hieman enemmin treenaamassa. Ilmeisesti pientä paniikin poikasta. Lauantaina mentiin kaverin kanssa hallille kokeilemaan tulevan tuomarin tekemää rataa vuosimallia 2003. Ehkä hieman vanha mutt ajoi asian ihan hyvin. Päätin nostaa rimat 40 cm joittei tuu sitten mitään yllätyksiä kisa-aamuna riman korkeudesta. Otin muutaman yksittäisen hypyn ja Merri hyppäsi oikein hienosti, mutt sitten... Kun päätettiin mennä radalle niin jätkähän päätti olla hyppäämättä yhtäkään hyppyä vaan juoksenteli aivan sata-lasissa rimojen ali! Aaaakkkk! Otettiin uudelleen ja ihan sama juttu. Pikkaisen tuli sanomista! En tiiä mikä Merriä vaivasi mutt mistään ei tullut yhtään mitään. Pistin hetkeksi jäähylle autoon kun kaveri halusi ottaa koiransa kanssa hyppäri-version radasta. Rimat pudotettiin sen 5 cm alemmas eli 35 cm. Kun he olivat suoriutuneet radasta oikein hienosti, päätin vielä kerran kokeilla muutaman pätkän Merrin kanssa rimojen ollessa 35cm. Otettiin muuta pätkä ja oikein hienosti poika meni. Oli jälleen kuuliainen ja hyppäsi kaikki hypyt aivan moitteettomasti. Joskus tarttee vaan miettiä mikä pienen koiran mielessä pyörii.

Sunnuntaina tehtiin pikavisiitti Haukkulaaksoon kaikkien koiruuksien kanssa. Haukkiksessa järjestettiin tokokisat joten meillä oli taas oiva tilaisuus näyttää Muskalle uutta maailmaa. Toinen oli taas ihan onneissaan kun oli paljon ihmisiä ja pääsi tutustumaan toisiin koiriin. Meillä olikin kunnon muksu-kerho koossa; Muska, Nomi ja kaverini 7kk sheltti Nuka. Merri pääsi katselemaan tottelevaisia koiria kehässä sekä uimaan pitkästä aikaan. Kyllä toinen taas nautti. Ja sen kyllä huomasi siitä protestoinnista minkä toinen aloitti jäätyään autoon. Koko laakso vissiin raikui kun yksi huusi autossa. Arvaa hävettikö! Kiia oli myös aivan tohkeissaan ja oli koko ajan menossa joka suuntaan. Ehkä mekin joskus vielä sinne toko-kehään mennään. Mutt sitä ennen me kuitenkin treenattiin Kiian kanssa pitkästä aikaan Rannikon valmennuksessa. Tällä kertaa viimeistä kertaa, ehkä, mutt näillä näkymin. Oli kyllä todella huipputreenit, aivan mieletön fiilis jäi siitä. Vaikka oli hieman lämmin ja ulkokenttä oli kuin rantahiekkaa niin ei se paljoa haitannut. Toinen kankkukin tuli kipeäksi kun piti heittää persuksilleen 4 hypyllä mutt onneksi oli pehmeä laskeutuminen :) Jäi kyllä hyvä maku ja valmennus loi taas hieman uskoa tulevaan ja su kisoja varten. Lopussa vedettiin 28 estettä vain yhdellä riman pudotuksella. Sitä en oo koskaan tehnyt Rannikon rääkissä.

Maanantaina päätin palata takaisin hallille ennen Merrin ryhmätreenejä missionin kanssa; korkeat hypyt! Tein koko kentän kokoisen vauhtiradan missä oli paljon hyppyjä pitkillä väleillä.

Vaihtelin paljon rimojen korkeuksia; eka hyppy oli 35cm, muuten pääsääntöisesti 40cm ja muutama jopa 45cm. En tiiä oliko Merri nyt tosi vireessä mutt hyppyjen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia. Otin ekat neljä hyppyä ekaksi jokaisen erikseen kunnes sitten aloitin koko radan. Merri oikein liiti esteiden yli eikä edes miettinyt riman ali juoksemista. Meinasi ihan itku tulla ilosta! Kun otin radan toisin päin niin silloin kaarreputken jälkeisen 45cm riman ali mentiin niin ett humahti. Otettiin vaan uudestaan ja käskytin hieman kovemmin. Hienosti hyppäsi silloin! Ja mikä parasta... suoralla putkella jäin jälkeen kuin mikäkin mutt kun vain käskytin hyppy-hyppy-hyppy niin Merri haki edestään kaikki hypyt itsenäisesti ja meni tyylikkäästi edellä. Meinasin ihan oikeasti itkeä iloista! Aivan mainio poika!!!
Kiia pääsi myös testaamaan radan, ja voi varmaan sanoa ett sen hyppäämisessä ei ole mitään ongelmaa. Miun pieni Kiiuliinu, aivan superloikkija! Hyppää jopa 55 hypytkin koska kunnioittaa rimaa :)

Ryhmätreenit tehtiin heti suoraan siihen perään. Niissä pidin rimat itsepintaisesti 40cm ja hyvin meni. Kerran ainoastaan pudotti riman alas. Merri ei todellakaan kunnioita rimoja niin hyvin kuin Kiia. Kiia ei ole eläessään pudottanut kovinkaan montaa rimaa mutt Merrillä on muutamia vahinkoa sattunut. Toivottavasti oppii hyppimään niitä kolistelematta ennen pitkää.

Keskiviikkona kävin ottamassa pikaiset treenit koulupäivän ohessa ja silloinkin oli pääteemoina hypyt ja keinu. Keinu meni hienosti ja suurin osa hypyistäkin. Yksi hyppy tuotti ongelmia kun se oli yli 90 asteessa Merrin linjasta ja ikkunasta heijastui valo. Silloin mentiin riman ali ett vilahti. Kokeilin muutaman kerran mutt sama juttu. Sitten laitoin apuriman poikittain varsinaisen riman alle niin johan alkoi taas lyyti kirjoittamaan. Tää johtuu varmaan siitä kun olen pyöritellyt siivekkeiden ympäri ilman rimaa. Nyt tyyppi ei osaa hypätä itse hyppyä. Huoh! Toivotaan ett tämä on vain ohimenevä juttu. Muuten oon kyllä tyytyväinen meidän menoon. Kontaktit ovat vielä hieman hitaat mutt eiköhän niihinkin tule varmuutta lisää kun saadaan paljon toistoja alle. Ja kepit on aivan mahtavat! Kiian kanssa jouduin panikoimaan keppien kanssa, mutt Merrin kanssa se on varmaan yksi meidän vahvuuksista :)

Se mikä ei ole vahvuus, on miun juoksuvauhti. Kääk, mitä taapertamista! Nyt alkaa kunnon kohotus ja juoksuvauhdin nostattaminen ens kesäksi. En todellakaan halua ett hyvät treenit kärsii siitä ett meikält loppuu kunto ja vauhti. Agiliitohan tahtoo olla urheilulaji joten sen eteen on tehtävä  kunnolla töitä, myös oman kunnon suhteen. Ei enää riitä ett kunhan jotenkin siellä etenee vaan huiput ovat myös nopeita. Ei paljoa kannata antaa niin paljon tasoitusta muille. Muutenkin niiden sertien hommaaminen kolmosissa on kiven alla.

Mutt lopuksi hieman muutakin kuin agiliitoa. Muska täytti ke 10 vkoa!

Kyllä toinen on kasvanut nopeasti. Vaikkei korkeutta ole vielä kovinkaan hurjasti niin kyllä kaikesta näkee miten se on kehittynyt ja kaikessa vain parempaan suuntaan. Nyt voi sanoa ett pahin on jo ohitettu. Saadaan nukkua yötkin yhtään menoon eikä tarvi olla koko ajan miettimässä ett mitä pahaa se on tällä kertaa tekemässä. Baby-aksailukin on toisen kanssa jo aloitettu :)