Sisko ja sisarpuolia...

Ah, on taas pääsiäinen ja perinteisesti koiranäyttelyiden aikaa... Perjantaina lähdettiin koiruuksien kanssa kohti Lahtea moikkaamaan Merrin täyssiskoa Mayaa ja velipuolta Onnia. Kiia ja Merri saivat jäädä reiluksi tunniksi nukkumaan autoon, sillä aikaa kun kävin itse tarkastamassa näyttelyn myyntikojut ja jännittämässä kuinka Maya ja Onni pärjäävät Leni Finne tarkan silmäilyn alla. No tulokset on sitten ihan toissijainen juttu. Tulin siihen tulokseen etten ainakaan Merriä vie sillä, no ainakaan vähään aikaan. Olis varmasti keksinyt vaikka mitä sanomista.

Kun pakolliset lelut, kupit ja namit oli ostettu, kävin hakemassa Kiian ja Merrin moikkaamaan muita. Merri raukka rakastui aivan täydellisesti Mayaan ja ei meinannut millään uskoa ett se on systeri. Merrin mielestä Mayasta oli täysin morsian ainesta :) ja aivan mahdoton sirkutus alkoi heti kättelyssä. No ehkä Mayan lähestyvät juoksut vaikutti asiaan. Kiiaa ei oikein jaksanut kiinnostaa tällainen sukukokous kun ei mitään kivaa tapahtunut. Jos oltais päästy johonkin hieman irrottelemaan niin sitten ois Kiian todellinen luonnekin tullut esiin.

Merri, Kiia, Maya ja Onni. Kuvannut Sirpa Saari

Näillä sisaruksilla on siis sama emä; Capri. Kiia on ekasta pentueesta, Onni toisesta ja Merri ja Maya kolmannesta. Voin kyllä hyvin yhtyä Mayan omistajan Sirpan kommenttiin siitä, miten Onni ja Maya muistuttavat paljon enemmin toisiaan kuin Merri ja Maya. Merri ja Kiia ovat sitten taas samanlaisia. Ehkä olen siis saanut omistajan näköiset koirat :)

Kotiin tultuamme Kiia näytti taas oman ominaisen luonteensa, vauhtia ja ääntä riitti. Itseä vaan alkoi väsyttää aivan törkeen paljon illalla ettei meinannut jaksaa tehdä paljon mitään. Käytiin vetäisemässä koemielessä lyhyt pyörälenkki siten ett molemmat oli laitettu springeriin kiinni. Joo muuten varmaan olis toiminut ihan ok, mutt Merri veti aivan hulluna ja Kiia olisi hieman halunnut peesata. Ei hyvä! Pitää kokeilla joten muuta patenttia.

Eilen lauantaina kävin katsomasssa shelttejä Lpr:n näyttelyssä, tuomarina oli belgialainen August de Wilde. Oli mielenkiintoista seurata miten hän arvosteli koirat jotka oli osallistunut myös Lahden karkeloihin. Pikkaisen jäi mietityttämään kuinka Merri olisi tällä kertaa pärjännyt. Tuomari oli kyll aika kömpelö ja hieman ronski ett en sitt tiedä mitä Merri ois tykännyt. Tuomarilla oli nimittäin aika paha tapa tulla tutkimaan pöydälle koiran selän takaa ja kävi suoraan käsiksi ja tosi likelle. Aika moni ei oikein tykännyt. No voittaja saatiin kuitenkin selville ja ihan kivasti meni. Taas tapasin yhden Caprin pennuista, Onnin täyssiskon Caran :)

Sen verran iski näyttelykärpänen ett piti molemmat koiruudet pöyhiä ja siistiä ja ottaa pakollisia seisontakuvia kauniissa auringonpaisteessa. Oon nykyään niin innostunut tuosta Merrin muuttuneesta turkin väristä kun se oikein hohtaa silveriä auringonvalossa. Ennen siinä näkyi selvästi ruskea muttei enää. Nyt ootetaan innolla kesänäyttelyitä. Haminaan mennään kuukauden päästä niin päästään taas hieman näyttäytymään pikkaisen tauon jälkeen.

Lopuksi pakolliset poseerauskuvat:



Merri 16kk



Kiia 3,5v

Kiia on niin mahtava poseeraaja ett melkein tekis joskus vielä viedä se kehään. Voi olla ett mennään vasta veteraaneihin ett saadaan pöytäkäyttäytyminen kuntoon :)