torstai 7. huhtikuuta 2011

Mitä seuraavaksi treenataan?

Kerta kun vauhtiin päästään niin miksi sitä hiljentää...

Sunnuntaina päästiin Kiian kanssa treenaamaan Allan Mattsonin 2.luokan rataa. Ajatus siitä ett pääs menee ehkä hieman helpompaa rataa kuin kolmosen tai saatikka jotain valmennusratoja, oli ihan kivaa vaihtelua. Kaikki ei tietysti aina suju niinkuin kuvittelee :)

Ekalla kerralla alku tuotti hieman hankaluutta kun Kiia tahtoi hypätä 7 hypyn 4 putken sijaan. Vaihdettiin hieman tatkiikkaa niin johan alkoi sujua. Nistolla 2 hypyn yli ja takaperin kulkien heitin Kiian 3 hypylle samalla kädellä kuin niistonkin. Ei edes vilkaissutkaan enää 7 hyppyä :).

Suora putki mentiin sitten taas kuin tuhatta ja sataa. Vähän turhan kovaakin, miulle. Olisi pitänyt suhinalla pikkaisen jarruttaa niin ei olis päässyt liian pitkälle. En kerinnyt jaakottamaan 5 hyppyä joten loikka oli aika valtava. Kääntyi kuitenkin aika hyvin puomille.

Kepeillä tein riskillä persjätön. Halusin testata kestääkö Kiia pujotella loppuun jos menen ohi. Hyvin kesti ja kiihdytti vain vauhtia. Voi olla ett joutuu joskus kokeilemaan ihan kisoissakin, sen verran hyvin meni.

Välistä vedot toimi myös tosi hienosti. Tein vähän kuin Rannikon valmennuksessa eli koiran puoleisella yli ja vastakkaisella stopataan ja vedetään välistä. Vielä kun suhisi niin se vaan tehosti vaikutusta. Otettiin tällaista välistä vetoa kokeiltu edellisenä päivänä pikatreeneissä. Välistä vedot tuntuu nyt menevän paljon paremmin kuin vähän aikaa sitten. Tuntuu siltä kun oltais keksitty nyt se idea Kiian kanssa niihin, sellainen mikä myös toimii.

Torstai aamuna kävimme tekemässä pikaisen takaaleikkaustreenin. Takaaleikkausten arvoa ei kannata koskaan väheksyä vaan niitä kannattaa todella treenata. Merrin kanssa ollaan aloitettu niiden kanssa todella varhaisessa vaiheessa putkilla kun tiiän tasan tarkkaa kuinka se ampaisee niihin. Kiian kanssa on aina ollut hieman hankalampaa kun se ei aikaisemmin irronnut kunnolla niin eihän sitä pystynyt leikkaamaan. Jos yritti niin kieltohan siitä tuli. Tein sellaisen 19 esteen radan. Koko alku oli tarkoitettu takaaleikkauksille. Suunnittelin radan illan ryhmän treeniksi, joten pitihän sitä testata toimiiko se rata oikeesti myös käytännössä eikä vaan paperilla. Kiian kanssa toimi tosi hienosti. Hypyt oli kyll aseteltu hieman helpompaan linjaan mutt tuosta on sitten hyvä jatkaa ja muuttaa hyppyjen kulmia.

Kiian rataharjoitus:


Merrikin pääsi testaamaan hieman takaaleikkauksia. Sen kanssa otettiin pikkaisen pienemmissä erissä, hyppy-putki-ja max 3 hyppyä putken jälkeen radan omaisesti. Keskityttiin suurimmalti osin vain tekemään upea takaaleikkaus putken jälkeisillä kahdella hypyllä. Laitoin lelun hypyn taakse hieman vasemmalle puolelle. Hypyn jälkeen Merri kääntyi todella hienosti juuri sinne vasemmalle puolelle mihin olin itse menossa. Takaaleikkaukset vaatii vielä paljon työtä ja toistoja ett saan Merrin tajuamaan takaaleikkauksen idean. Kyllä se tässä kesän aikana!

Perjantaina käytiin taas hallilla aamutuimaan. Ekaks käytiin juoksemassa 40 min, sitten suihkuun ja sitten hallille. En tiiä johtuiko se juoksulenkistä vai mistä mutt molemmat teki aivan uskomattoman hyvät treenit. Intoa kyllä oli mutt en sitt tiiä oliko siitä lähtenyt se ylimääräinen höyry pois. Kiian kanssa tehtiin ihan perusjuttuja; kontakteja ja niistä eri aikaa vapautuksia etupalkalla, välistä vetoja ja eteenmenoa. Kontaktit Kiia teki tosi hienosti, oon kyllä niin ylpeä niistä. Nyt se tekee sellaisen optimaalisen 2on2off-asennon ja ei, ainakaan treeneissä, lähde ilman vapautusta. Kohta pitäisi varmaan alkaa viilaamaan keinua ettei siihen tunge sitä 2on2offia. Nopeuttaisi kummasti ja olisi paljon turvallisempi. Välistä vedoissa tuli vain yhden kerran pikku moka. Tultiin oikealta vasemmalle ja se on jotenkin miulle paljon huonompi puoli. Ekalla kerralla ei tullut välistä vaan hyppäsi tokan väärältä puolelta. Sitten kelasin hieman omaa tekemistäni niin johan alkoi luistamaan paljon paremmin. Ei oo vieläkään mitkään supernopeet mutt alkaa ne jo näyttämään edes joltain ja jopa toimivat. Lopuksi otettiin vaan ihan ilottelun vuoksi hieman hyppysuoraa. Kiia ei oo vieläkään mikään suoerirtooja mutt parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Vuoden päästä ollaan varmaan vieläkin parempia, tai ainakin kun miettii missä jamassa oltiin vuosi sitten :)

Merri loisti kyll treeneissä. Oli niin läsnä koko ajan. Seurasi vaan koko ajan ett mitä tehdään ja minne mennään. Ei minkäänlaista sooloilemista, edes putkiin. Ei siis edes vilkaissut niitä! Kepeille laitoin ekaks kaikki kaaret ja muutaman verkon niiden taakse muistutukseksi. Ekalla kerralla Merri paahtoi taas niin innoissaan ettei meinannut taipua kolmanteen välikköön vaan joutui hyppäämään kaaren yli. Sitten tajusin sanoa sille uuden taikasanan: rauha. Eli lähetys kepeille ja ekassa välissä rauha. Merristä oikein näki miten suurin kiihko ja rämäpäisyys hieman laski jos sen verran ett pystyi keskittymään itse pujotteluun. Tosi upeesti meni siitä lähtien. Otin lopuksi verkot pois ja yhden kaaren. Ei mitään vaikutusta, yhtä hyvin meni. Ai että oli ihanaa. Nyt vaan ruvetaan treenaa kaarien kanssa etäisyyttä ja ohitusta.
Kontaktiesteistä aattelin etukäteen ottaa pelkästään keinua mutt Merri oli toista mieltä. Kun mentiin Aan lähelle niin Merri hyppäsi kontaktille ja otti oikean 2on2off asennon. No olihan se pakko palkata. Ihan huvitti kun toinen oli niin tosissaan ett huomaatko nyt ihan varmasti kuin tyylikkäästi oon täll kontaktilla. Kun oltiin keinulle päin menossa niin Merri ponkasi puomille ja kontaktilla hidasti itsekseen tosi hienosti. Ihan ei tehnyt täydellistä 2on2offia mutt aika lähellä. Pikkaisen näytin kädellä niin tulihan se sieltä. Ja vasta käskystä lähti. Ilmeisesti alkaa puomi kiinnostamaan enemmin ja enemmin kun ihan aluksi se oli niin kauhee paikka. Onneksi keinun kanssa ei oo ollut koskaan tuota ongelmaa vaikk alunperin luulin siitä tulevan oikean murheenkryynin. Päinvastoin! Merri on aina ihan innoissaan menossa keinulle. Mie en aina ihan ymmärrä tuon pienen miehen ajatusmaailmaa.
Lopuksi otettiin Merrin kanssa myös hyppysuoraa. Kyllä tuo jätkä irtoo, ainakin namikipolle/lelulle. Saa nähdä mitä se sitten on kun päästään tekemään kunnon rataa, irtooko sitten enää muihin kuin putkiin. Merri kokeili eka kerran pituutta. Vain kahdella palikalla eli kunnon minipituus. Hyppyjen rimat nostettiin 30cm niin pääsi Merrikin nyt ihan hyppäämisen makuun. Onneksi on jo sen ikäinen ett rimoja voi ihan kympillä ruveta nostamaan ja plus tietysti se ett luustokuvat on täyttä priimaa. Voi huolella painella menemään. Kun saadaan puomi ja keinu kuntoon niin sitten vasta Aan kimppuun. En pidä sen kanssa kauheeta kiirettä vaan opetellaan muita juttuja tässä ensin ja sittenhän se menee kuin itsestään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti