Perjantaina käytiin puolelta päivin tekemässä tosi pikatreeni hallilla, Merrillä keppejä ja Kiialla Aan ja putken erottelua. Molempien kanssa treenattiin vaan varmaan joku 15 min kun olivat edellisestä päivästä jotenkin väsyneitä. Merrin pujottelusta ei meinannut aluksi tulla mitään kun jätkä vaan hosui ja juoksi päättömänä. Pientä kuria taas peliin niin alkoi taas sujua. Onneksi saatiin nopeasti onnistuneita suorituksia niin pystyttiin lopettamaan kun sujui hyvin. Lopuksi otettiin vielä Merrinkin kanssa Aan ja putken erottelua. No siinä nyt ei ollut mitään epäilystäkään kumpaan jätkä sinkoaa :) Putkeen tietysti. Tuskailu voi alkaa sitten kun pitääkin mennä kontaktille eikä putkeen. Mut mietitään sitä sitten. Kiian kanssa otettiin tosissaan vaan tuota Aan ja putken erottelua. Käytin lyhyttä putkea joten päät olivat aivan Aassa kiinni. Kokeilin Suoknuutin ohjaustapaa eli putkelle ohjataan käsillä ja kontaktille vain sanallinen käsky. Oletus on aina ett mennään kontaktille jos ei erikseen toisin ohjata. Kun juoksin putken puolelta, koiran puoleinen käsi aivan reilusti kropan toiselle puolelle. Ja kun menin Aan puolelta niin sitten taas käsi reilusti kauas kropasta. Ekalla kerralla laitoin pari hyppysiivekettä Aan eteen vaan ihan varmuuden vuoksi ett saatiin ehjät suoritukset alle. Ei mennyt kauaakaan kun otin ne pois. Itseasiassa kun kun lähetin Kiian putkeen ollessani Aan puolella niin Kiia hyppäsi Aalle ja kiersi siivekkeet. Ihmettelin kovasti ett mitä sie teet. Sitten tajusin... sehän suoritti takaakierron niille siivekkeille. Voi miun pieni höppänä! Eli siivekkeet kiireesti pois niin johan alkoi sujumaan. Jotenkin ilman vauhtia "käsikäsky" näytti liian paljon takaakierto-käskyltä. Pitää seuraavan kerran kokeilla vaikk parille hypyllä ottaa vauhtia ja sitten putkeen. Ehkä sitten käsiohjaus on paljon luonnollisempi. Olin kyllä todella tyytyväinen Kiian suoritukseen kun ei muuten kertaakaan edes yrittänyt mennä Aalle. Fiksu tyttö!
Illalla lähdettiin sitten iltalenkille. Pelkkä ajatuskin hihnalenkistä jollain pölyisillä asfaltiteillä rupess puistattamaan. Ei muuta kuin koirat autoon ja ajettiin Hanhikemppiin juoksentelemaan vapaana. Eka kertaa tänä keväänä päästiin kävelemään pelloille kun sieltä oli sulanut lumet pois. Aah! Kyllä sielu taas lepäsi. Koirat olivat aivan hurmaantuneita kun pääs pitkästä aikaan pelloille kirmailemaan. Aluksi piti hieman jahdata toisia mutta sitten muistivat pelloilla kävelemisen ihanuuden. Nenä maahan ja myyriä metsästämään. Julmetun iso lokkiparvikin sai olla aivan rauhassa kun meidän herrasväki touhusi omiaan. Ite sain kävellä rauhassa ja nauttia kevätillasta. Näin sillä reissulla kaksi kuovia, kurjen, joutsenen, hanhia, sorsia, lokkia ja tietysti variksia :) Kiiakin sai toteuttaa itseään pitkästä aikaan. Se löysi hyvän myyrien käytävän ja pienen kaivamisen jälkeen Merri kantoi suussaan aarretta, myyrä. Kiia jatkoi kuumeisesti kaivamista ja kolon tonkimista. Merri tuli myös uudestaan katsomaan mitä nyt tapahtuu. Ei aikaakaan kun kolosta nousi toinen myyrä, sitten kolmas ja vielä neljäs. Kiia oli löytänyt oikein kultaesiintymän. Toinen oli niin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaan kunnolla myyräjahtiin ja vielä oikein onnistuneesti. Merri kanteli raadot hienoon jonoon pienelle alalle hangelle, olivat hieman kuin näyteikkunassa. Muutama lumipallo kummankin suuhun ja lumipesun kautta autoon.
Lauantai aamuna käytiin tekemässä samainen lenkki, mutt nyt Kiia jäi ilman myyräsaalistaan. Itse sain ihastelle joutsenia pellolla. Aamulenkin ja kauppareissun jälkeen lähdettiin käymään maalla katsomassa kuinka kevät on siellä edennyt. Aivan superia oli taas. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pellot oli sulanut harvoja varjopaikkoja lukuunottamatta. Onneksi otin kameran mukaan. Sain pitkästä aikaan otettua todella hienoja poseerauskuvia, jopa Merristä.
Koiruudet olivat lauantaipäivän paastolla kun aattelin taas kokeilla raaka/luonnonmukaista ravintoa. Kuivamuonan hiilarit pois kropasta ettei suolessa olisi niin eriaikaan sulavia tuotteita. Näin olin ainakin lukenut. Eipä yhdestä paastopäivästä haittaakaan ole. No saivat koiruudet silti aamulla yhden näkkärin ja tietysti Eerolta pienen pullapalasen. Sitä vartehan maalla käydään, ainakin Kiian ja Merrin mielestä. Ja tietysti kissojen takia. Taas Merri pääs jahtaamaan yhtä kissaa. Kiian sain otettua haltuun ennen kuin se hokasi. Onneksi toisen kissan kohdalla sain molemmat haltuun ja käskettyä autoon. Kyllä kummallakin olis mieli tehnyt hieman lennättää mutt aina ei saa mitä haluaa.
Ja ettei vaan olisi tarvinnut sisällä homehtua niin käytiin kotona syömässä ja saman tien lähdettiin Imatralle. Ihan vaan huvikseen kävelemään Vuoksen maisemissa. Puolitoista tuntia vierähti taas kevyesti. Kyllä illalla oli olo kyllä sen mukainen että oli ulkona ollut. Naamaa punotti ja oli hieman raukea olo. Äkkiä sauna päälle ja rentoutumaan.
Sunnuntaina saatiin nauttia tähän mennessä kevään lämpimimmästä päivästä, noin +15. Aamusta asti koiruudet oli ulkona, ennen puolta päivää heitettiin 1,5 tunnin lenkki minkä jälkeen itse siivoilin sisällä vaatekaappia, pesin auton, siivosin auton ja kävin etsimässä jopa haravat esille ja haravoin kepeille tarkoitetun alueen. Koko ajan koiruudet olivat ulkona ja vahtivat tarkkaavaisena mitä teen seuraavaksi. Kiia kyllä taisi sivusilmällä tarkkailla ett vilahtaako jossain puskassa myyrä. Kyllä illalla sitten ruoka ja uni maittoi!
Lopuksi vielä muutama maalla otettu kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti