Mätsäriä ja epiksiä

Sunnuntaina oli jälleen hyvä päivä käydä Merrin kanssa pyörähtämässä Linnoituksessä mätsärissä. Pyysin kaverini Marleenan mukaan kaveriksi ja samalla hoitui parkkipaikka ongelma, kiitos siitä Marleenalle :)

Merri lähti terhakkaasti painelemaan kohti linnotusta. Reviiri piti merkata vissiin muutaman kerran Pusupuistossa, ihan kuin olisi ollut isompikin jätkä. No jos pissattaa niin pitäähän sitä silloin käydä. Kävimme ilmoittautumassa jonka jälkeen huomasimme että meillähän o vielä tunti aikaa ennen kisan alkua, joten päätimme lähteä käymään Marleenalla. Tietysti hakaneulan jääminen matkasta avitti hieman tätä päätöstä. Ei siinä mitään, oli ihan kiva hieman päästä pois auringosta ja juomaan. Merri tutki taas todella kiinnostuneena paikkoja ja varsinkin 3 jyrsijää häkissä olivat todella mielenkiintoisia. Välillä Merri ihan haukahti kysyäkseen ett mitä noi on.

No itse asiaan päästiin hieman aikataulusta jäljessä kun järjestäjät halusivat pitää niin naurettavan rotuesittelyn ett kääk... Tuli kyll monesta rodusta niin väärää tietoa mutt anyway. Otin Merrin kanssa muutaman kerran juoksua ja seisomista ennen kehään menoa. Todella hienosti meni. Sitten nostin jätkän pöydälle ja laitoin seisomaan. Vinkkasin samalla Marleenalle ett tuuhan hieman kopeloimaan. Merri vaan vilkaisi ett kukan tuli ja oli tosi hienosti. Se on jännä miten nopeasti Merrikin tottuu joihinkin ihmisiin ku eihän sekään oo Marleenaa nähnyt kuin parisen kertaa.

Kehässä Merri juoksi ja seisoi todella kauniisti, mutta taas piti tuomaria väistää. Aargh... Pöydällä seisomisessa kroppa vääntyi mutt onneksi antoi katsoa hampaat hienosti. Taas olis kyll saanut olla reippaampi tuomari. Onneksi muu esiintyminen oli hienoa, punainen nauha tuli. Punaisten kehässä sitten tuomari arpoi kauan ottaako meidät neljän parhaan joukkoon vai ottaako mudi-pennun. Väistöliike sinetöi sitten sen että mudi pääs jatkoon ja me lähdettiin kotiin. Olin kuitenkin tyytyväinen ett liikkuminen ja seisominen on kunnossa, pöytä vaan tuottaa ongelmaa. Onneksi Marleena kertoi ett heillä on omat näyttelytreenit joka tiistai ja torstai ett mukaan vaan. Kiinni veti! Pöytä laitetaan kuntoon molemmilta vaikka väkisin koska Merri saa luvan joulukuussa seisoa pöydällä kuin tatti eikä väistä mitään. Juniorivoittaja titteliä metsästämään.

Maanantai-iltana lähdettiin Kiian kanssa pitkästä aikaan epiksiin. Viimeeksi oltiin helmikuun alussa. Osallistuin molempiin luokkiin, kilpaileviin sekä mölleihin vaikka ulkopuolisia siinä oltiinkin. Topran Sami oli jälleen tuomarina ja tällä kertaa hän oli tuonut uusia elementtejä radalle, pöytä. Ei olla kertaakaan kunnolla otettu pöytää Kiian kanssa joten hieman jännitti miten käy. Mölliradalle lähdettiin muutenkin hieman sillä fiiliksellä ett nyt koira saa luvan pysyä niin kauan kontaktilla kunnes annan luvan.

No kuin kävikään. Kiia varasti hieman lähdössä. Ei onneksi paljon mutt kuitenkin sen verran ett seuraavall kerrall tein selväksi ettei lähdetä ennen lupaa. Pari hyppyä ja putkeen. Sieltä ammuttiin kuin raketti Aa:lle, kontakti otettiin ja saman tien pois ja matkaan. Prkl... Olis niin tehnyt miell laittaa takas istumaan kontaktille mutt jatkettiin matkaa. Oli tarkoitus tehdä seuraavan hypyn jälkeen valssi mutt kun yks päätti lähteä ennen lupaa niin jäi valssi tekemättä. Takaaleikkaus ei onnistunut kunnolla koska Kiia pudotti riman alas mitä se ei normaalisti tee. Ihan oma vika, olin liian lähellä. Loppu meni sitten ihan hyvin. Pöydän kanssa ei ollut mitään vaikeuksia kun hiljensin vauhtia niin paljon pois. Puomilla jarrutin myöskin vauhdin aivan täysin loppukontaktilla ja käskin Kiian pysymään siinä. Hieman häiriintöi kun Topra tuli aivan viereen seisomaan. Vaikka otin pari kertaa vauhdin pois kokonaan niin silti meillä oli nopein aika. Ikävä kyll se 5. Oltiin epävirallisesti sijalla 2.

Kilpailijoiden rata olikin sitten mielenkiintoinen, hieman kääntöä ja vääntöä. Alku meni meillä tosi hienosti kunnes keinun jälkeen en viissiin taas tiennyt mihin olin menossa jne. Kiia meni hypyn ohi ja eikun takaisin. Vauhti tietysti tyssäsi ja se kostautui seuraavassa putkessa, taas kielto. Onneksi siitä sitten päästiin jatkamaan vauhdikkaasti matkaa, mikä ikävä kyllä näkyi Aa:lla. Tälläkään kertaa ei pysähtynyt ja en sitten tehnyt valssia siinä missä piti. Pari hyppyä meni hyvin väärältä puolelta ohjattuna mutt kun olis pitänyt ohjata putkeen niin siinä se ei sitten niin hyvin toiminut. Onneksi kepit meni taas täydellisesti ja koko loppurata.

Näin jälkeenpäin mietittyäni ongelma on siinä (varmaan) etten uskalla olla tarpeeksi luja ohjaamisessa ja mennä koiran kanssa samaan tahtiin siinä pelossa ett oon muka myöhässä. Onneksi meillä on viikonloppuna ulkopuolinen kouluttaja, jonka kanssa toivon voivani ratkaista osan noista ongelmista. Kiia nimittäin kuuntelee todella hyvin ja menee sinne mihin ohjaan. Mutt välillä kiireessä ohjaaminen jää niin eihän se silloin tiiä mihin pitää mennä. Ongelmaan haetaan ratkaisua, toivottavasti pian.