Ollaan me taas treenattu...

...tai ainakin yritetty!

Ensimmäisenä käytiin maanantaina aamupäivästä koko poppoon kanssa hallilla. Käveltiin hallille ja takaisin kun oli niin upea aurinkoinen ilma. Koko reissussa vierähti mukavasti reilu 3 tuntia. Tein radan pätkän Muskaa ajatellen mutt tietysti muutkin pääsi sitä tekemään. Harjoiteltiin niistoa ja harmaiden kanssa myös niisto-sokkaria.

Illalla oli sitten Kiian ryhmätreenit. Treeni oli tosi kiva ja siinä sai pistää menemään. Huomasi taas miten oma pää ei kestä koko treenien ajan. Eka rata meni tosi hyvin, varsinkin ohjeiden jälkeen kun olin aivan ensimmäinen, mutt sitten jotenkin tokan radan aikana ei vaan oma pää ole enää messissä. Vissiin väsymys iskee jo klo 21 aikoihin.

Torstaina oli Merrin ryhmätreenit missä harjoiteltiin takaaohjausta ja hieman tiukempaa kääntymistä. Merri toimi todella hyvin mutt ite tuli taas unohti käskyttää. Ekalla kerralla unohdin käskyttää kepit niin Merri tuli vaan ekasta välistä läpi. Hieman helpottaisi suoritusta jos muistais käskyttääkin. Sitten sujui jo paremmin kun muisti käskyttää oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikealla käskyllä :)

Muska kävi perjantaiaamuna ottamassa pientä radanpätkää ja harjoittelemassa takaakiertoa.

Muuten me ollaan vaan nautittu upeista keväisistä ilmoista. Jäällekin ollaan uskallettu ja siellä ollaankin sitten vierailtu senkin edestä; kävelty ja hiihdelty. Harmittavasti ens viikoksi on luvattu lumisadetta ja plussaa niin tänään on viimeinen kerta jäällä, blaah! No kevät sieltä tulee, kohta jo kohisten, ja sitten sitä taas mennään.

Kevät tulee!

Tänään käytiin kaverin ja hänen shelttien kanssa 1,5 tunnin aamulenkillä Hanhiksella. Oli aivan mahtava reissu; aurinko paistoi, oli lämmin, kirkas keli, linnut lauloi, maaseudun rauha, ja mikä parasta, koirat saivat juosta toistensa kintereillä ja toteuttaa itseään kaikkien luonnollisimmalla tavalla. Sheltit on kyll niin mahtavia ja varsinkin kun niitä on paljon niin niitä on aivan ihana seurata. Kaikki tulevat toimeen keskenään ja riemulla ei ole rajoja. Tässä video sekä muutama kuva aamulta, loput kuvat löytyy sitten albumista.

My best friend is my best teacher!

Lauantaina sain taas kerran hyvän osoituksen siitä miten paljon itsellä on vielä opittavaa agilitykisojen henkisestä puolesta ja varsinkin oman sekä koiran sielunelämästä. Kisat meni aivan penkin alle ja syytä saan vaan hakea niin itsestäni. En edes tykkää ajatella koko lauantain kisoja kun niistä jäi niiiiin surkee fiilis. Ja mikä pahinta, purin kaiken typeryyteni ekan radan jälkeen Kiiaan; mököttämistä ja pientä tiuskimistä. No se sitten kostautui seuraavalla radalla oikein reippaasti.

Oon tässä parin päivän aikana analysoinut kisapäivää, meidän tekemistä ja vähän muutakin, ja peilannut sitä sitten vahvasti Kiian luonteeseen. Kiian luonnetta ei voi yhdellä sanalla kuvailla vaan sillä on monta kerrosta, mitkä ovat aivan erilaisia. Olen saanut monta yhden hinnalla :). Olen joutunut jopa hieman kantapään kautta, erityisesti agilityssä, oppimaan ja opettelemaan yhä kovasti sitä, kuinka paljon se oma mielentila ja käyttäytyminen vaikuttavatkaan yhteistyöhön koiran kanssa, vaikka sitä yrittäisikin olla näyttämättä. Sillä Kiia on aina ollut hyvin herkkä reagoimaan ihmisten mielentiloihin, ja jo hyvinkin pieni oma epävarmuus tai negatiivisuuteen vähänkin vivahtava äänensävy tarttuvat välittömästi Kiiaan hyvin suurena epävarmuutena, toisinaan jopa sellaisissa mittapuissa, että Kiia lakkaa kokonaan toimimasta ja epävarmuus valtaa hetkellisesti täysin koko sheltti-höppänän. Mutta tämä on kuitenkin varmasti yksi tärkeimmistä asioista, mitä Kiia on minulle ensimmäisenä shelttinä opettanut.

Tämän voisi kiteyttää siihen että aina kannattaisi olla varma ja perus-positiivari; Don't worry, Be happy!

Meidän kisasuoritukset voi katsella täältä. Ainut positiivinen asia oli ett mie tällä kertaa ihan oikeasti juoksin ja olin edellä, mutt siihen se jäi. Seuraavana aamuna oli aivan pakko käydä hallilla ottamassa hyppäri uudelleen molempien harmaiden kanssa. Sen suorituksen voi käydä vilkaisee täältä. Tarkoituksella en upottanut videoita tälle sivulle. Treeneissä saatiin hyvää suoritusta, ainakin oma fiilis oli aivan toinen ja Kiiakin toimi hyvin! Mut nyt taottu päätä seinään siihen tahtia ett kyllä pitäis olla järkeä siellä. Ihan kuhmua ei ole todisteena mutt pisto sydämessä on. Kyllä se varmaan joskus arpeutuu ja paranee.

Hiihtoloma treeniloma

Hiihtämään ei oo kyll tällä viikolla käyty kertaakaan, on aina ollut jotain muuta tekemistä tai sitten niin huono keli ettei ole vaan viitsinyt lähteä. Ollaan siis enemmin keskitytty treenaamiseen. Olin alunperin varannut 4 kertaa hallille tälle viikolle mutt pari kertaa peruin paristakin eri syystä. Mutt onneksi saatiin kuitenkin kaikille hyvät treenit, tai ainakin itselle lisää ajattelemisen aihetta ja uusia treenivinkkejä.

Maanantaina oli vuorossa Kiian ryhmätreenit. Rissanen oli tehnyt meille todella kivat radat missä sai painaa menemään mutt kuitenkin olemaan tarkkana. Sen kyllä huomaa ett myöhäinen ajankohta klo 20-21.30 ei oo todellakaan miulle se paras mutt ei parane valittaa kun kerrankin saa hyvää treeniä viikottain.
Eka rata meni meillä, kerrankin, nollalla läpi! Olin ihan yllättynyt miten hyvässä vedossa päästiin menemään ja oma ajatus toimi tuonkin verran. Se kun tuppaa nykyään aina välillä hieman jumittamaan :). 5 hypyllä pääsin testaamaan niistosokkaria ja en todellakaan jäänyt katsomaan miten Kiia sen loppujen lopuksi teki. Pikkaisen mielessä vilahti ajatus siitä ett hyppäskö hypyn takaisin vai menikö ihan oppikirjan mukaan. Ja ihan oikein meni! Keinu oli tosi kökkö kun otin sivuetäisyyttä hieman taaksepäin ja näitä ei olla vielä niin paljoa harjoiteltu ett se tulisi Kiialta selkärangasta. Sai hieman tökkiä päähän asti ja loppujen lopuksi hyppäsi sitten rumasti kontaktilta suoraan sivulle. 12 hypyn otin vastakädellä 13-14 väliin persjättö. Kaikkein parasvaihtoehto olis ollut 11putken jälkeen persjättö ja sitten pituudelle takaaleikkaus. Mie en vaan osaa tehdä kunnolla takaaleikkausta Kiian kanssa ja se on meidän treenilistan kärkipäässä. Loppurata olikin vaan kivaa rallattelua eteenpäin.


Tokalla radalla ajatus sitten jo hieman karkasi unten maille kun ei meinannut millään löytää sellaista asennetta tekemiseen. Oma jalka kyllä kulki mutt asenne puuttui ja kunnon käskytys ja äänenkäyttö niissä kohdissa missä piti. No onneksi ääntä ei tarvinnut kuin yhdessä kohdassa, pussissa, joten armahdan hieman itseäni :) 2:lle taas niistosokkari, pituudelle vastakäännös, 7 päällejuoksu. 11 hypyn niisto ei ollut kauhean hyvä, Kiia pääs loikkaamaan aika loikan. Pussin jälkeen tuli tosi pitkä kaarros kun meni säätämiseksi kun en vaan saanut siinä kohtaa itsestäni ääntä. Ei oo todellakaan flunssaa mikä sen estäis mutt ei vaan tuu tuotettua sitä ääntä. Valssi pussin jälkeen oli kaikkein toimivin ratkaisu kun sillä sai parhaiten tyrkättyä putkeen. Hypyt 17-18-19 meni hieman plörinäksi kun oma valssi oli niin järkyttävän hidas ja toinen auttamattoman myöhässä ett karrokset valui ja sitten oma tekeminen loppui juuri 19 hypyn kohdalla ja Kiia ei lähtenyt takaakiertoon. Yritettiin kokeilla tuohon eri vaihtoehtoja mutt mikään takaaohjaus ei toiminut Kiian kanssa. Se ei vaan lähde eteenpäin! Pitää vaan yrittää liikkua paremmin ja nopeammin, sekä treenata Kiiankin kanssa takaaohjausta.

Tiistaina ja keskiviikko huilittiin agilitystä kun tiistaina Merri kävi Einin käsittelyssä, hieronnassa. Pikkaisen oli jumeja tullut kaularangan alueelle ja alaselkään. No en yhtään ihmettele kun jätkä riehuu tuon fleecenarun kanssa niin mahdottomasti, siis ihan tappomeininki menossa. Enää en edes viitsi ottaa sen kanssa taistelua kun se rieputus on ihan käsittämätöntä, sellainen ärripurri. Välillä on meinannut oma kyynerpääkin mennä siinä rytäkässä. Nyt vaan annan Merrin napata sen vauhdissa suuhunsa ja mennä mihin menekään sitä tappamaan. Jos vähänkin meet siihen puuttumaan niin ravistelu alkaa samantien.

Torstaiaamuna käytiin sitten "pikaisesti" hallilla, noin 1,5 tuntia vierähti kevyesti. Muska oli ensimmäisenä vuorossa. Sen kanssa tehtiin irtoamista etupalkalla. Sitä ei vaan voi vahvistaa liikaa, ainakaan Muskalle :). Mukaan otettiin hieman vaikeampaa elementtiä, suora putki mistä pieni takaakierto hyppysuoralle. Aluksi Muska meni oikein hienosti mutt sitten myöhemmin rupess ennakoimaan kaarrosta aikaisemmin ett kääntyi putkesta tosi tiukasti ja pyrki aina hypyn ohi. Pitää seuraavalla kerralla laittaa putki menemään kauemmaksi hypyn taakse niin pääsen ns. lähettämään sen takaakiertoon. Etupalkka lenkkimakkaralla toimii äärimmäisen hyvin Muskan kanssa. Lelua ei voi käyttää kauheesti kun siitä neiti kuumenee ja sitten keskittyminen häviää. Leikitään sillein säästeliäästi ja sopivissa väleissä. Muska on kyll innokas tekemään töitä mutt sille riittää 10min, max 15 min. Silloin vielä keskittyminen on mukana ja saadaan paljon onnistuneita suorituksia.

Kiian kanssa "harjoiteltiin" pujottelua etupalkalla. Kiiahan ei ole mikään mestari irtoamaan ja kyll nytkin näki miten vauhti hieman hidastui mutt kannustuksella mitä kiitettävästi eteenpäin. Samalla pystyttiin harjoittelemaan sivulle irtoamista ja hieman takaviistossa. Sitten harjoiteltiin keinua ja kontaktille menoa olin itse sitten missä vaan. Kaikkein vaikein tilanne on takaviisto. Kyllä kun makkaraa on kontaktilla niin kyllähän sitä sitten mennään päähän asti ja jäädään nätisti siihen. Tuota vaan pitää vahvistaa todella paljon, koska niitä kisoja tulee kuitenkin vastaan missä ei voi mennä sinne kontaktin luokse tai eteenpäin, esim. viime Hyvinkään kisoissa oli sellainen. Onneksi silloin oli puomi kyseessä eikä keinu. Takaaleikkausta treenattiin kans. Ne meni ihan jees, mutt ei se silti oo vielä kovinkaan sujuvaa. Pitää sitäkin treenata ihan sikana ja katsoa tarkkaan miten esteet sijoittelee ett pääsee itse kunnolla liikkumaan ja tekemään liikkeen oikein. Miulta unohtui ottaa mukaan takaaleikkaustreenin ratapiirros joten hypyt ei ollut parhaimmissa paikoissa. Mutt jatkossa harjoitellaan sitten optimaalisesti.

Merri pääs tekemään samaisen takaaleikkaustreenin ja sen kanssa se sujui paljon paremmin. Kepit oli kans meillä taas yhtenä aiheena. Yhtä kaarta käytin taas ihan vaan vahvistamaan sitä ekaa väliä. Muutenhan Merri tekee niin upeaa työtä. Vauhti on ihan superia ja mikä into pujottelussa. Sellainen iniä vaan kuulee kun on niin kivaa ja ihanaa :) Höpsö!

Illalla oli Merrin ryhmätreenit. Päätin kerrankin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jätettiin auto kotiin. Pakattiin fleecenaru, namit ja kamera isoon vyölaukkuun ja eikun hölkön kölkön hallille. Tosi hyvä oli juosta; ei ahistanut mistään ja keli oli mitä parhain. Lämpötila nollassa, ei tuulta, ei sadetta. Oltiin hallilla ihan ajoissa ja käytiin siellä vielä kaverin kanssa pika kävelylenkki. Vaikka juostiin se reilu 40 min niin ei se ainakaan virtaa vienyt Merriltä ollenkaan. Iteltään kyll lähti kaikki ajatustoiminta ja tuli ekalla kerralla tehtyä niin surkeaa esitystä ett hävetti oikein. Tai voi oikeastaan sanoa ett ei oikeastaan tullut tehtyä oikein mitään. Ohjaaminen... ai mitä se on? Asenne... mikä se on? Siis oli kyll niin luokatonta menoa ett ei mitään rajaa. Voi sanoa ett ainoastaan 3 ekaa ja 4 vikaa estettä toimi hyvin! Pienen aikalisän jälkeen otettiin hieman itseään niskasta kiinni ja ruvettiin ihan vaatimaan... itseltä! Merrihän nyt toimi aivan loistavasti kun vaan vaatii itseään antamaan oikeita ohjeita selkeästi ja ytimekkäästi. Käytiin pari kohtaa ryhmän kanssa läpi ja iskostettiin ne päähän.
4 hypyn taakse valssilla vastaanottamaan mutt silti hyppy oli aivan mieletön. Pussille hieman huonossa kulmassa mutt onneksi Merri osasi sen suorittaa kiitettävästi. Kepit meni hienosti, kesti hyvin valssin sen jälkeen. Nappasin Merrin vasemman siivekkeen kautta ja lähetin takaaleikkauksella Aalle. Renkaan olisi voinut vain antaa mennä koska matka keinulle oli todella pitkä. Otin hieman liian tiukasti sen ja linja keinulle oli huono. Anteeksi Merri! Yritin persjättöä keinulle mutt Merri karkasi liian aikaisin keinulta pois ja hetken herra oli meikäläiseltä kadoksissa. Löysin sen kuitenkin ja sain laitettua putkeen. Puomille linjasin koska en tykkää vanhan puomin liukkaammasta puupinnasta. Sitten otin sivuetäisyyttä 13 hypylle asti ja sieltä oli helppo vastakädellä linjata hyppy oikein. Loput hypyt meni sitten tuosta noin vaan.

Kun saatiin omalta kohdalta treenit päätökseen, pakattiin taas meidän vyölaukku ja hölkön kölkön kohti kotia. Pikkaisen saatiin helpotusta kun saatiin lentokentän parkkikselta autokyyti kotia. Johan me kuitenkin sellainen 10 km varmaan juostiinkin + treenit. Tulipahan kerrankin hyvät lämmittelyt ja jäähyttelyt. Lopuksi vielä pikku videopätkä Merrin tyylikkäästä juoksemisesta, miun minihusky!

Treeniä ja treenattavaa

Käytiin torstai aamupäivästä hallilla kaikkien koiruuksien kanssa treenaamassa aivan pikkujuttuja. Kiian ja Merrin kanssa harjoiteltiin Jenny Damm:n vihjeiden perusteella peruskääntymistä ja sitten eteenmenoa. Kun oli selvät ohjeet ja kunnon ratapiirros niin treenit meni tosi hyvin. Muskan treenit sujuivat aluksi ihan jees mutt sitten jotenkin keskittyminen hävis johonkin ja pöllöily alkoi. Muskan to-treeneistä ei videomateriaalia.

Torstai-iltana oli sitten Merrin ryhmätreenit. Treenikavereille vietiin kuningatar-turkinpippuri kääretorttu sertin kunniaksi. Tuli edellisellä kerralla hieman vihiä siitä! No toivottavasti ryhmäkaverit voivat tuoda sitten seuraavat eväät syksyyn mennessä. Meillä oli aiheena kilpailuomainen treeni, eli ensin tehtiin ratapätkä ja sen jälkeen vasta korjailtiin virheitä. Merrin kanssa meni ihan jees, toka hypyn riman pudotus (oli aivan oma mokani käden heilautuksella) ja sitten syöksyminen keppien tokaan välikköön. Sitten kun alettiin höyläämään ja höyläämään näitä virheitä ja kaikkea mahdollista niin jotenkin sitten pakka alkoi levitä ihan käsiin. Virheitä tuntui tulevan sitten vähän joka paikassa ja loppujen lopuksi ei jäänyt ihan paras fiilis treenien jälkeen. Meidän olisi vain pitänyt keskittyä siihen suurimpaan epäkohtaan eli keppeihin, ja antaa muiden olla. Merrillä on niin kiire kepeille ja sieltä eteenpäin ett yrittää väkisin tunkea itsensä tokaan välikköön ett pääsis nopeammin. Ei auta... Otin kaaren avukseni noissa harkoissa ja ekalla kerralla meinas mennä kaarta päin mutt tajusi sen verran ajoissa ett korjas ekaan välikköön. Nyt meillä alkaa keppien tehotreeni. Aloituksen pitää olla kunnossa, ennen sitä emme lähde kisaamaan.

Kiian kanssa kävimme lauantaina kisaamassa ja voihan rävellyksen rävellys. Nyt ois tarttenu jonkun huutamaan radan varrelle ett: "Liiku prkl liiku, äläkä nysvää!" Kaikki vaikeimmat kohdat kyllä hoidettiin mutt sitten tuli, taas, tehtyä niin typeriä virheitä helpoíssa kohdissa ett ei mitään rajaa. Milloin meinasin törmätä esteeseen, milloin en tehnyt sitä mitä piti ja vaihtoehtona tein juuri sen mitä ei pitänyt! No kisat lyhyesti: tuomarina Anne Huittinen ja paikkana Hyvinkää.

Aloitettiin hyppiksellä. Siellä piti taas nysvätä juoksemisen kanssa kun aattelin ett en millään kerkee 7 putken jälkeen persjättöön, teen siis takaaleikkauksen pituudelle mikä osoittaa nurkkaan päin. Jooo... No Kiia sitten käveli pituuden yli. Sitten itse sössin taas ja meinasin törmätä putkeen. Seuraavat hypyt oli yhtä haparointia kun oma rytmi oli jo jossain niin kadoksissa kuin vaan mikään voi olla. HYL tuli jossain siinä Mentiin sitten vaan maaliin asti. 

Toka rata, agirata: Tämä lähti hyvin liikkeelle ja sain juostuakin hyvin. Pussin kohdalla kaikki meni sekaisin kun Kiia kaatui ulos tullessaan. Tuli suorastaan kyntämällä! No siinä sitten vauhti ja kaikki muuttui ja Kiia ohitti okserin eli kielto. Otettiin se uudestaan ja jatkettiin matkaa. Kepeillä en vetänyt tarpeeksi ja Kiia pamahti tokaan välikköön ja jatkoi pudottelua. Kun yritin ottaa uudelleen niin Kiia ei tullut pois kepeiltä vaan kääntyi pahana tapanaan ympräi ja pujotteli liikaa taaksepäin eli HYL. Loppu mentiin taas ihan radan vuoksi. Siellä tuli yks hypyn ohitus kun en linjannut tarpeeksi tiukasti. Puomilla saatiin harjoitella kontaktilla oloa.

Vika rata, agirata: Tää meni muuten ihan jees mutt lähdin niin läheltä varmistelemaan pussia ett sitten taas liikkuminen jumittui ja sössin ihan täydellisesti Aan alla olevan putken. Onneksi kuitenkin sain Kiian sinne loppujen lopuksi ja päästiin suuremmilta virheiltä maaliin asti. Tuloksena 5 ja 7.sija.

Kiia teki kaikilla radoilla aivan mieletöntä työtä. Ite vaan olin taas ihan jossain kuutamolla. En tiiä mistä se johtui mutt puuttui vissiin vaan yritys ja raivo. Olin varmaan vaan niin relax kun ei miuta oikein missään vaiheessa edes jännittänyt. Olis pitänyt taas vaan läiskiä itseä ja nipistellä käsivarret mustelmille. Se auttoi viimeeksi ihan kummasti. Onneks ens la on revanssin paikka kotikisoissa.

  

Tänään käytiin sitten Merrin ja Muskan kanssa hallilla. Merri treenasi keppien aloitusta eri kulmista, ja varsinkin sitä avokulmaa, Muskan kanssa keskityttiin vaan eteenemenoon etupalkalla. Muska on nyt jostain syystä hokannut paikalla olon esteen takana. Vielä pari viikkoa sitten se oli ihan täyttä tuskaa. Ilmeisesti neiti on tehnyt jonkin sorttista ajatustyötä! Nyt saatiin muutenkin harjoitella häirinnän alaisena kun Stiina oli laumansa kanssa toisella kentällä. Kyllä taas halli raikui kun seinässä kiinni olijat ilmoittivat vastalauseensa.

Ja vielä kuvamateriaalia Muskan maanantaiaamun treeneistä! Muska on kehittynyt todella hyvin harvoillakin treenauskerroilla, tai sitten ollaan vaan löydetty sille se oikea tapa. Oli miten oli niin pääasia ett homma toimii! Oma kroppa vaan näyttää paikkapaikoin niin ristiriitaista signaalia mihin pitää kyllä jatkossa kiinnittää huomiota. Onneksi on nämä kamerat!

Kyynelkanavien huuhtelua

Tässä on maailman paras esimerkki siitä mitä upea musiikki ja luonto voi saada aikaan. En pysty katsomaan tätä videota ilman kyyneleitä, on vaan niin upea, mahtava, koskettava, yksinkertaisesti niin paras! Suosittelen kuitenkin katsomaan ja fiilistelemään, mutta kannattaa varata nenäliina valmiiksi kaiken varalta :)

Vuoden eka tavoite - Merri kolmosiin!

Vuoden eka tavoite on nyt sitten saavutettu - Merri kolmosiin! Tosin ollaan hieman aikataulusta jäljessä mutt ehkä se ei tässä kohtaa niin haittaa. Tarkoitus oli selvitä jo tammikuun aikana kolmosiin mutt ne se venähti reilusti helmikuun puolelle. Alunperin oli myös ajatus ett pari kisaa riittää niin eiköhän se ole siinä. No ei se ihan niin helposti käynyt. Tarvittiin pari kisaa lisää, ja vielä paikoissa mihin en ollut ihan suunnitellut alunperin edes meneväni. Mut eihän siinä mitään, saatiin mukavia kokemuksia uusista paikoista ja ollaan näin laajennettu reviiriä.

Merrin kanssa on niin huippua kisata vaikka tulisikin pieniä kömmähdyksiä matkan varrella. Yleisesti oon ollut tyytyväinen meidän menoon mutt pari kisaa on ollut pientä vääntämistä; yhdessä jännitettiin putkia ja toisessa sitten kepit tuotti harmaita hiuksia. Vaikka tulokset ovat olleet aika epätasaisia niin niissä kaikissa on näkynyt meidän vahvuudet ja samalla myös se miten raakile Merri vielä on. Nyt me pidetään Merrin kanssa kisataukoa, en vielä tiedä mihin asti, ja harjoitellaan ihan perusjuttuja vahvistaaksemme niitä. Varsinkin keppikulmat ja loppuun asti pujottelu vaatii vahvistamista. Toinen mitä meidän pitää todella harjoitella on kääntymiset. Merri on aika huono lukemaan kääntymisvihjeet ja lataseee aina ihan mielettömän loikan. Se hieman sekoittaa aina omaa tekemistä ja kostautuu menossa ainakin sen pari seuraavaa estettä.

Eilen oltiin siis kisaamassa Kirkkonummella. Lähdettiin kaverin kanssa reissuun jo lauantai-iltana ja yö vietettiin toisen kaverin työsuhdeasunnossa. Sunnuntaipäiväksi oli luvattu oikein lumimyräkkää niin ei hirveästi tehnyt mieli lähteä aamutuimaan ajamaan Lpr:sta asti. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen oltiin kuitenkin pirteästi liikenteessä ja alle tunnin ajomatka sujui oikein hyvin lumisateesta huolimatta. Perille löydettiiin hyvin, vaikka edelleen ihmettelen miksi ei ollut minkäänlaisia opastekylttejä tienvarsilla. Ilmeisesti kisapaikat ovat nykyään niin tunnettuja ettei niistä tarvi kertoa lähemmin. Mut kuka tuntee, kuka ei! Auraamaton parkkipaikka tuotti hieman ajattelemista mutt onneksi saatiin auto hyvään paikkaan, ja päästiin näin purkautumaan Masalan kuplahallin sisätiloihin. Paikka oli ihan miellyttävä, iso, tilava ja lämmin. Ainut huono puoli oli vain ett vessaan piti mennä läheisen koulun tiloihin asti. Ei ihan pienestä hädästä viitsinyt sinne asti tarpoa.

Kisat oli hyvin aikataulussa, varmaan puolituntia etuajassa. Ekaan rataan me saatiin mennä tutustumaan heti kun rata oli valmis ja kaikki olivat siihen tutustuneet ennen virallista rataantutustumisaikaa. Tuomari kysyi ett onks ketään kuka ei ole vielä tutustunut ja sellaista kun ei ollut niin kisat aloitettiin samantien. Eli virallinen rataantutustuminen jäi sitten tekemättä. Onneksi oltiin sen verran ahkeraan siellä jo pyöritty ett kuviot oli tarkassa mielessä. Minit starttasivat ennen medejä joten sen aikanakin pystyi vielä kertaamaan asioita.

Eka rata: Tää rata meni kyll aika katastrofiksi, tai en ainakaan keksi sille mitään parempaakaan kuvausta. Kolmas hyppy valui aivan törkeen pitkälle kun oma valssi alkoi liian myöhään. Merri kynti aivan mielettömästi ja kävi melkein kyljelläänkin kun ei ollut pitoa tassujen alla. Milloin viimeeksi oltais kisattu hiekkapohjalla! No siitä selvittiin ja jatkettiin matkaa. Aan jälkeinen putki mietitytti jo rataatutustumisessa, tai oikeastaan sen jälkeinen elämä. Ajatuksena oli valssata hypyn taakse mutt ajauduin niin lähelle putkea ett aattelin sitt tehdä persjätön. Olin harjoitellut senkin rataantutustumisessa mutt se ei tuntunut hyvältä. Päätin tehdä sen kuitenkin kun valssi olisi myöhästynyt ja oltais Merrin kanssa oltu törmäyskurssilla hypyn takana. Jos olisin ajatellut asiaa tarkemmin niin olisin tietysti voinut tehdä persjätön/valssin sitten keinun edessä. No ei tullut juuri silloin mieleen. Persjätöllä linja oli tosi huono keinulle ja Merri menikin linjan ohi ja loikkasi keinulle sivusta. Hiekka ja puupinta oli tosi liukas ja toinen liukastui ja putosi osaksi keinun päältä. Siihen Merri jäi roikkumaan mahalleen keinun päälle ja yritti ja yritti päästä ylös. Oli aivan kauheeta katsella toisen yritystä, ja se tuntui itsestä kestävän iäisyyden, vaikka todellisuudessa ei kestänyt kuin max pari sekunttia. Merri pääs ylös ja otettiin keinu uudestaan. Siitä ei jäänyt traumoja. Keinu episodi masensi sen verran ettei ihan paras vire ollut mukana loppuradalla. Puomin jälkeisen pituuden jätin puolitiehen ja Merri otti siitä kiellon, kolmas kielto tuli sitten kepeiltä. Mietin parii ohjaustekniikkaa siihen ja valitsin sen huonomman mikä peitti aivan liikaa aloitusta. Merri ei nähnyt keppejä vaan oli pyyhältämässä puomille. Olisi vaan pitänyt mennä edeltävän hypyn luokse ja sieltä sylkkärillä kepeille. No tuota harjoitellaan jatkossa! Radan jälkeen tutkin heti Merrin vatsa-alueen ja siinä ei näkynyt eikä tuntunut mitään, toinen liikkuikin ihan normaalisti, joten selvittiin säikähdyksellä tuosta. Jatkossa muistan kyllä ajatella myös sen C-vaihtoehdon radalle ettei tuollaisia tuu enää ikinä!!!

Toka rata: Se menikin sitten aika passelisti :) Ei pahemmin mitään korjattavaa! Loistavaa työtä ja sillä medien ainut nolla tulos, 0-voitto, kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin! Olin todella tyytyväinen meidän menoon. Rata tuntui minusta hieman helpolta mutt ilmeisesti siinä sattui pieniä virheitä kun ei tullut kuin se yksi nolla. Se mikä meille on helppo niin ilmeisesti ei kaikille ole, ja tietysti päinvastoin :)! Kepit alussa pelastivat meidän tuloksen, sillä keppikulma oli helppo ja lopetuskin oli aivan normaali. Suora lähestyminen on vain se kaikkein helpoin ratkaisu. Siinä ei tarvinnut tehdä muuta kuin vain lähettää ja antaa Merrin tehdä kepit loppuun. Kaarroksetkin oli tällä kertaa paljon maltillisemmat ja tekeminen oli helppoa. Hieman oma liikkuminen häiritsi kun tuntuu ett hölköttelen vaan eteenpäin. Rata oli profiililtaan sellainen ettei siinä tarvinnut mennä kaasu pohjassa kun koko ajan oli jotain mikä hidasti koiran menoa ett selvis ite vähemmällä. Jäin ihan kaipaamaan kunnon revitysrataa. Mutt tyytyväisiä ollaan :)!


Kiitokset Marialle kuvaamisesta

Kolmas rata, hyppis: Me Merrin kanssa luultiin ett meidän urakka oli ohi ja päästäisiin vaan jännittämään toisten suorituksia, tai sitä ett kestääkö kuplahalli kasassa kisojen loppuun asti. Uhkaavasti katto notkuili ennen vikaa starttia. Meiltä tultiin kuitenkin kysymään ett halutaanko suorittaa hyppis nollakoirana! No tottakai! Merrihän on aina valmiina!!! Oli ei muuta kuin baanalle uudestaan. Rata oli valssia valssin perään ja hankala keppikulma. Pussin kohdalla pääsin ihan oikeasti juoksemaan kun piti päästä karkuun ettei Merri sinkoa jaloille pussista - kerkesin! Putkesta Merri tuli taas sellaisella vauhdilla ett kaarros aivan törkeen pitkä ja sitä korjatessa meinasin itse törmätä pituuteen. Äkkiä loikka sivuun ja Merrihän reagoi siihen. Meni sitten seuraavasta hypystä ohi. Tuli siis samalla harjoiteltua todella tiukkaa käännöstä :D! No otettiin hypyn kautta ja lähetys putkeen. Tokan putken jälkeen keppikulma oli tällä kertaa vielä vaikeampi kuin mitä ekalla radalla. Halusin nyt kokeilla sylkkärillä mutt en saanut alustavasti Merriä kunnolla kääntymään. Piti kerta vielä pyöräyttää parempaan linjaan ja sitten menoksi. En oo koskaan mennyt kepeille vastaanottamaan joten sen takia ei otettu sitä nyt tuohon. Merri ei ihan malttanut mennä keppejä loppuun, aaargh, mutt en nyt halunnut jäädä sitä nysväämään nollakoirana joten jatkettiin matkaa. Koska Merri lähti kepeiltä ennen aikaisesti en kerinnyt valssaamaan hypyn taakse ja kolmasvika hyppy meni miten meni. En päässyt tekemään jaakotusta siihen joten ohjasin sen tosi huonosti ja Merri loikkasi sen sitten takaisinpäinkin. No lopussa odotti jälleen meitä fleecehihna mitä pääss ravistelemaan! Onnellinen höppänä!!!

Tuo vika rata juuri kertoi niin täydellisesti mikä meillä on vielä vaiheessa; eli käännökset ja kepit. Ennenkuin ne on korjaantunut niin ei ole mitään järkeä lähteä kisaamaan kolmosiin. Perusasiat kuntoon ja sitten vasta. Voi olla ett startataan vasta huhtikuussa. Siihen asti keskitytään harjoittelemaa ja kisaamaan Kiian kanssa, toiveissa saada ne pari puuttuvaa yksittäistä nollaa kasaan. Mitä nopeammin ne saadaan kasaan, sitä parempi. Haluaisin pitää kisataukoa ja päästä kunnolla harjoittelemaan, myös vkonloppuisin :). Sitten vasta joskus huhtikuun lopussa aloitettais uudestaan saamaan kisarutiinia ylle. Mutt seuraavana on kuitenkin vuorossa lauantaina kisat Hyvinkäällä Kiian kanssa, ja sitten seuraavana vkonloppuna kotikisat! Jos vaikka onni, ja ehkä taito,  olisi myötä ja olis nollat kasassa noitten kisojen jälkeen. Se jää nähtäväksi, mutt nyt nautitaan tästä saavutuksesta ja syödään laskiaispullia ja odotellaan hiihtolomaa :)