Vuoden eka tavoite - Merri kolmosiin!

Vuoden eka tavoite on nyt sitten saavutettu - Merri kolmosiin! Tosin ollaan hieman aikataulusta jäljessä mutt ehkä se ei tässä kohtaa niin haittaa. Tarkoitus oli selvitä jo tammikuun aikana kolmosiin mutt ne se venähti reilusti helmikuun puolelle. Alunperin oli myös ajatus ett pari kisaa riittää niin eiköhän se ole siinä. No ei se ihan niin helposti käynyt. Tarvittiin pari kisaa lisää, ja vielä paikoissa mihin en ollut ihan suunnitellut alunperin edes meneväni. Mut eihän siinä mitään, saatiin mukavia kokemuksia uusista paikoista ja ollaan näin laajennettu reviiriä.

Merrin kanssa on niin huippua kisata vaikka tulisikin pieniä kömmähdyksiä matkan varrella. Yleisesti oon ollut tyytyväinen meidän menoon mutt pari kisaa on ollut pientä vääntämistä; yhdessä jännitettiin putkia ja toisessa sitten kepit tuotti harmaita hiuksia. Vaikka tulokset ovat olleet aika epätasaisia niin niissä kaikissa on näkynyt meidän vahvuudet ja samalla myös se miten raakile Merri vielä on. Nyt me pidetään Merrin kanssa kisataukoa, en vielä tiedä mihin asti, ja harjoitellaan ihan perusjuttuja vahvistaaksemme niitä. Varsinkin keppikulmat ja loppuun asti pujottelu vaatii vahvistamista. Toinen mitä meidän pitää todella harjoitella on kääntymiset. Merri on aika huono lukemaan kääntymisvihjeet ja lataseee aina ihan mielettömän loikan. Se hieman sekoittaa aina omaa tekemistä ja kostautuu menossa ainakin sen pari seuraavaa estettä.

Eilen oltiin siis kisaamassa Kirkkonummella. Lähdettiin kaverin kanssa reissuun jo lauantai-iltana ja yö vietettiin toisen kaverin työsuhdeasunnossa. Sunnuntaipäiväksi oli luvattu oikein lumimyräkkää niin ei hirveästi tehnyt mieli lähteä aamutuimaan ajamaan Lpr:sta asti. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen oltiin kuitenkin pirteästi liikenteessä ja alle tunnin ajomatka sujui oikein hyvin lumisateesta huolimatta. Perille löydettiiin hyvin, vaikka edelleen ihmettelen miksi ei ollut minkäänlaisia opastekylttejä tienvarsilla. Ilmeisesti kisapaikat ovat nykyään niin tunnettuja ettei niistä tarvi kertoa lähemmin. Mut kuka tuntee, kuka ei! Auraamaton parkkipaikka tuotti hieman ajattelemista mutt onneksi saatiin auto hyvään paikkaan, ja päästiin näin purkautumaan Masalan kuplahallin sisätiloihin. Paikka oli ihan miellyttävä, iso, tilava ja lämmin. Ainut huono puoli oli vain ett vessaan piti mennä läheisen koulun tiloihin asti. Ei ihan pienestä hädästä viitsinyt sinne asti tarpoa.

Kisat oli hyvin aikataulussa, varmaan puolituntia etuajassa. Ekaan rataan me saatiin mennä tutustumaan heti kun rata oli valmis ja kaikki olivat siihen tutustuneet ennen virallista rataantutustumisaikaa. Tuomari kysyi ett onks ketään kuka ei ole vielä tutustunut ja sellaista kun ei ollut niin kisat aloitettiin samantien. Eli virallinen rataantutustuminen jäi sitten tekemättä. Onneksi oltiin sen verran ahkeraan siellä jo pyöritty ett kuviot oli tarkassa mielessä. Minit starttasivat ennen medejä joten sen aikanakin pystyi vielä kertaamaan asioita.

Eka rata: Tää rata meni kyll aika katastrofiksi, tai en ainakaan keksi sille mitään parempaakaan kuvausta. Kolmas hyppy valui aivan törkeen pitkälle kun oma valssi alkoi liian myöhään. Merri kynti aivan mielettömästi ja kävi melkein kyljelläänkin kun ei ollut pitoa tassujen alla. Milloin viimeeksi oltais kisattu hiekkapohjalla! No siitä selvittiin ja jatkettiin matkaa. Aan jälkeinen putki mietitytti jo rataatutustumisessa, tai oikeastaan sen jälkeinen elämä. Ajatuksena oli valssata hypyn taakse mutt ajauduin niin lähelle putkea ett aattelin sitt tehdä persjätön. Olin harjoitellut senkin rataantutustumisessa mutt se ei tuntunut hyvältä. Päätin tehdä sen kuitenkin kun valssi olisi myöhästynyt ja oltais Merrin kanssa oltu törmäyskurssilla hypyn takana. Jos olisin ajatellut asiaa tarkemmin niin olisin tietysti voinut tehdä persjätön/valssin sitten keinun edessä. No ei tullut juuri silloin mieleen. Persjätöllä linja oli tosi huono keinulle ja Merri menikin linjan ohi ja loikkasi keinulle sivusta. Hiekka ja puupinta oli tosi liukas ja toinen liukastui ja putosi osaksi keinun päältä. Siihen Merri jäi roikkumaan mahalleen keinun päälle ja yritti ja yritti päästä ylös. Oli aivan kauheeta katsella toisen yritystä, ja se tuntui itsestä kestävän iäisyyden, vaikka todellisuudessa ei kestänyt kuin max pari sekunttia. Merri pääs ylös ja otettiin keinu uudestaan. Siitä ei jäänyt traumoja. Keinu episodi masensi sen verran ettei ihan paras vire ollut mukana loppuradalla. Puomin jälkeisen pituuden jätin puolitiehen ja Merri otti siitä kiellon, kolmas kielto tuli sitten kepeiltä. Mietin parii ohjaustekniikkaa siihen ja valitsin sen huonomman mikä peitti aivan liikaa aloitusta. Merri ei nähnyt keppejä vaan oli pyyhältämässä puomille. Olisi vaan pitänyt mennä edeltävän hypyn luokse ja sieltä sylkkärillä kepeille. No tuota harjoitellaan jatkossa! Radan jälkeen tutkin heti Merrin vatsa-alueen ja siinä ei näkynyt eikä tuntunut mitään, toinen liikkuikin ihan normaalisti, joten selvittiin säikähdyksellä tuosta. Jatkossa muistan kyllä ajatella myös sen C-vaihtoehdon radalle ettei tuollaisia tuu enää ikinä!!!

Toka rata: Se menikin sitten aika passelisti :) Ei pahemmin mitään korjattavaa! Loistavaa työtä ja sillä medien ainut nolla tulos, 0-voitto, kolmas LUVA ja SERTI kolmosiin! Olin todella tyytyväinen meidän menoon. Rata tuntui minusta hieman helpolta mutt ilmeisesti siinä sattui pieniä virheitä kun ei tullut kuin se yksi nolla. Se mikä meille on helppo niin ilmeisesti ei kaikille ole, ja tietysti päinvastoin :)! Kepit alussa pelastivat meidän tuloksen, sillä keppikulma oli helppo ja lopetuskin oli aivan normaali. Suora lähestyminen on vain se kaikkein helpoin ratkaisu. Siinä ei tarvinnut tehdä muuta kuin vain lähettää ja antaa Merrin tehdä kepit loppuun. Kaarroksetkin oli tällä kertaa paljon maltillisemmat ja tekeminen oli helppoa. Hieman oma liikkuminen häiritsi kun tuntuu ett hölköttelen vaan eteenpäin. Rata oli profiililtaan sellainen ettei siinä tarvinnut mennä kaasu pohjassa kun koko ajan oli jotain mikä hidasti koiran menoa ett selvis ite vähemmällä. Jäin ihan kaipaamaan kunnon revitysrataa. Mutt tyytyväisiä ollaan :)!


Kiitokset Marialle kuvaamisesta

Kolmas rata, hyppis: Me Merrin kanssa luultiin ett meidän urakka oli ohi ja päästäisiin vaan jännittämään toisten suorituksia, tai sitä ett kestääkö kuplahalli kasassa kisojen loppuun asti. Uhkaavasti katto notkuili ennen vikaa starttia. Meiltä tultiin kuitenkin kysymään ett halutaanko suorittaa hyppis nollakoirana! No tottakai! Merrihän on aina valmiina!!! Oli ei muuta kuin baanalle uudestaan. Rata oli valssia valssin perään ja hankala keppikulma. Pussin kohdalla pääsin ihan oikeasti juoksemaan kun piti päästä karkuun ettei Merri sinkoa jaloille pussista - kerkesin! Putkesta Merri tuli taas sellaisella vauhdilla ett kaarros aivan törkeen pitkä ja sitä korjatessa meinasin itse törmätä pituuteen. Äkkiä loikka sivuun ja Merrihän reagoi siihen. Meni sitten seuraavasta hypystä ohi. Tuli siis samalla harjoiteltua todella tiukkaa käännöstä :D! No otettiin hypyn kautta ja lähetys putkeen. Tokan putken jälkeen keppikulma oli tällä kertaa vielä vaikeampi kuin mitä ekalla radalla. Halusin nyt kokeilla sylkkärillä mutt en saanut alustavasti Merriä kunnolla kääntymään. Piti kerta vielä pyöräyttää parempaan linjaan ja sitten menoksi. En oo koskaan mennyt kepeille vastaanottamaan joten sen takia ei otettu sitä nyt tuohon. Merri ei ihan malttanut mennä keppejä loppuun, aaargh, mutt en nyt halunnut jäädä sitä nysväämään nollakoirana joten jatkettiin matkaa. Koska Merri lähti kepeiltä ennen aikaisesti en kerinnyt valssaamaan hypyn taakse ja kolmasvika hyppy meni miten meni. En päässyt tekemään jaakotusta siihen joten ohjasin sen tosi huonosti ja Merri loikkasi sen sitten takaisinpäinkin. No lopussa odotti jälleen meitä fleecehihna mitä pääss ravistelemaan! Onnellinen höppänä!!!

Tuo vika rata juuri kertoi niin täydellisesti mikä meillä on vielä vaiheessa; eli käännökset ja kepit. Ennenkuin ne on korjaantunut niin ei ole mitään järkeä lähteä kisaamaan kolmosiin. Perusasiat kuntoon ja sitten vasta. Voi olla ett startataan vasta huhtikuussa. Siihen asti keskitytään harjoittelemaa ja kisaamaan Kiian kanssa, toiveissa saada ne pari puuttuvaa yksittäistä nollaa kasaan. Mitä nopeammin ne saadaan kasaan, sitä parempi. Haluaisin pitää kisataukoa ja päästä kunnolla harjoittelemaan, myös vkonloppuisin :). Sitten vasta joskus huhtikuun lopussa aloitettais uudestaan saamaan kisarutiinia ylle. Mutt seuraavana on kuitenkin vuorossa lauantaina kisat Hyvinkäällä Kiian kanssa, ja sitten seuraavana vkonloppuna kotikisat! Jos vaikka onni, ja ehkä taito,  olisi myötä ja olis nollat kasassa noitten kisojen jälkeen. Se jää nähtäväksi, mutt nyt nautitaan tästä saavutuksesta ja syödään laskiaispullia ja odotellaan hiihtolomaa :)