Huhtikuun vikalla viikolla

Huh...kyllä aika menee nopeasti! Pari viikkoa menee niin kuin hujahdus ettei edes kerkeä pahemmin tajuta ajan kulua. Merri on jo 4,5 kk ja hänen kanssa ollaan tutustuttu agilityn ihmeelliseen maailmaan ihan meidän omalla kotipihalla :) Meillä on 3 hyppyä, kepit ja rengas. Niillä pitäisi saada kunnon kikkailut aikaiseksi. Vielä se putki himottaisi mutt ehkä sen takia voi mennä hallille harjoittelemaan.

Kiiakin on päässyt vihdoin ja viimein ottamaan agia :) Voi että se nauttii!!! Pihalla ollaan oteltu eteenmenoa, irtoamista, lyhennettyä hyppyä ja takaakiertoa; vielä ilman rimoja. Kyllä ne näyttää olevan vielä hallussa ja intoa riittää touhuilla vaikka kuin. Eka kertaa kun otettiin keppejä; ovat siis aivan uudet; niin silloin Kiian ilme oli ett: Mitä se oikeen haluut et miun pitää tehä. Meinas todella usko loppua kun ei millään meinannut hiffata ett kepit on kepit ja siinä pujotellaan. Onneksi sentään nyt tajuaa. Pitäis vain mennä hallille ottamaan paljon erilaisia keppejä eri yhdestelmillä ja hieman häiriötäkin niin saatais varmaksi kesän kisoja varten. En oikeastaan mitään muuta jännitä kuin juuri noita keppejä. Eteenmenoa kyll pitää myös harjotella, koska ei vielä irtoa tarpeeksi hyvin. No kyll tää tästä, onhan tässä aikaa... sellaiset 3,5 viikkoa ekaan starttiin. Huuu...kylläpäs rupeskin jännittämään ihan ykskaks. En oo aikaisemmin sitä niin ajatellut, kääk. No onneksi Kiian muisti aina palaa ja saadaan hyvät hiomiset aikaseksi, ainakin toivotaan niin!

Merrin kanssa ollaan otettu myös eteenmenoa ja lyhennettyä hyppyä, ilman rimoja tietysti. Kyll on niin hauska katsoa kun jätkä on ihan intopinkeenä menossa mukana. Tällä hetkellä pitää hieman rauhoittaa menoa koska suurin ongelma meillä on tuo paikalla oleminen. Ollaan nyt opeteltu istumista sillein ettei ahteria nosteta ennen kuin saa luvan. Sisällä onnistuu jo aika hyvin ja just tänään otettiin ekat kunnon harkat pihalla. Hienosti istui kun varmuuden vuoksi oli vielä hihna kaulassa ettei hötkyillä. Oli kyll hieman pettynyt kun ei mentykään ottamaan hyppyjä. Sen verran Merri kiljui ja riekkui takaoven ikkunan takana kun Kiian kanssa otettiin vain tokoa agiesteiden vieressä, ett ihan pelottaa miten kuumana se joskus tulee käymään.

Kiian kanssa mennään maanantaina fyssarille hierottavaksi. Saadaan näin sairasloman jumit pois ja hänen siunaus treeneille. En kuitenkaan nosta rimoja medikorkeuteen kuin vasta kisaviikolla. Sitä ennen saa mennä ihan matalalla niin vältetään vielä ylimääräistä ponnistamista. Me aloitetaan ens kuussa Kiian kanssa ihan uudessa ryhmässäkin. Ihan mielenkiintoista! On todella kiva saada "uusia" ihmisiä porukkaan ja eri näkökulmia asioihin. Ainut miinus vaan on ett Kiia on ainut medi minien joukossa mutt eipä tuon nyt luulis hirveästi haittavaan. Näkevätpähän kerrankin vauhtia!

Vauhdista tuli mieleen ett Stiina pääsi Milanin ja Lilin kanssa myöskin harrastamaan agilityä Annen ryhmään. Todella hienoa!!! Prosessi on kivinen ja tuskainen mutta onneksi sen arvoinen. Milan on aivan intoa täynnä ja on jälleen näyttänyt fiksuutensa ja muuntumiskykynsä agilityyn. Se vaan on luonnonlahjakkuus. Kisoihin varmasti starttaavat syksyllä, sanokaa minun sanoneen. Lili sitten on Lili. Menee eteenpäin omalla persoonallisuudellaan ja kovaa.... Siis oikeasti kovaa!!! No pääseepähän Stiinakin juoksemaan :) Pitää joku kerta ottaa kamera mukaan niin saataisiin ihan kuvamateriaalia harkoista. Niitä odotellessa... hyvää vappua!

4 kk

Mertsi, Mer-Mer, Mersumies täyttää tänään 4 kk. Onnittelut hänelle siitä! Säkäkorkeutta on nyt kertynyt 31,5cm eli aika maltillista vauhtia mennään. Ihan hyvä niin! Mieluummin vähemmin pidemmän aikaan kuin kaikki kerralla, kiitos!

Tervetuloa kevät...

...tännekin itärajalle! Kuten kuvasta näkyy, vettä riittää meidänkin pihalla oikein puroksi asti.
Asustellaan nykyään koiruuksien kanssa Kuuselassa kesän ajan syksyyn asti. Tarkoituksena olis säästää rahaa ens vuotta varten jos vaikka se opiskelupaikka sieltä tupsahtaisi. Syksyllä olis sitten muutto ihan uusiin maisemiin. Sitä ennen kuitenkin nautitaan tästä keväästä ja tulevasta kesästä.

Kiia on toipunut steriloinnista todella hienosti. On täynnä intoa ja energiaa. Ei meinaa millään käsittää ett hiljaa hyvä tulee. Onneksi saa nyt sentään juoksennella Merrin kanssa pihalla ja käydä kunnon lenkeillä, jopa juoksulenkeillä Lilin ja Milanin kanssa raahaten omistajaa perässään :) Ens kuussa voidaan sitten siirtyä pyörän kanssa juoksentelemaan niin ei tarvi omistajaa raahata perässä, tai ainakin omistaja pääsee huomattavasti helpommalla. No kesä- ja kisakuntoon sitä on kuitenkin päästävä touko- ja kesäkuun aikana kun eka startti olis ajateltu kesäkuun puoleen väliin. Sitä ennen on siis paljon työtä edessä! Kepit pitää saada kuntoon, eteen irtoaminen, ja vähän kaikkee muutakin hiomista olis luvassa.

Onneksi kun asustellaan omakotitalossa niin on tuota pihamaatakin vähän toisella tapaa kuin aikaisemmin. Kepit tilataan pihalle, muutama estekin on onneksi (peruja Stiinan ja Peten agiharrastus-ajoilta), vielä rengas niin siinähän sitä onkin. Ai niin, unohtamatta meidän kontaktipätkää eli entinen agikeinu mikä lahosi kahtia. Juuri sopivasti meille toinen pätkä ja Stiinalle toinen :) Merrin kanssakin ollaan jo tutustuttu agin ihmeelliseen maailmaan. Ekaksi hallilla ja nyt sitten meidän omalla pihalla. Tänäkin aamuna oloasu päällä otettiin "hyppyä" ennen aamiaista... Ah mitä luksusta! Oon kyll harkinnu sitä putken hommaamista, ainakin jonkinlaisen, niin voitais hyvin koirien kanssa harrastaa kolmessa eri paikassa; kotona, hallilla ja sitten Savitaipaleella. Olisi hieman erilaisia paikkoja.

Kesää siis ootellaan ihan tutisemalla. Pomo ei vaan varmaan tykkää kun työvuorotoiveet paukkuu vaan vapaata ties minkä koiramenon takia. Oon vielä miettimässä lähtiskö agilityohjaajakurssille. Aikaa ei ole kauhean kauaa miettiä joten kai sinne olis mentävä. Ei kai siitä haittaakaan ole! Samalla pitäis sitten selvitä kuntotreeneistä, kahden koiran agitreeneistä, kisamatkoista, alkukesän pääsykoe rumbasta ja loppukesän näyttelyurakoista. Ei voi kyll muuta sanoa kuin ett työ haittaa kaikkia harrastuksia. Onneksi se sentään rahoittaa ne!

Miehen kanssa laatuaikaa...

...siis Mer-Mer, Mersumiehen :)

Kiia on toipunut steriloinnista todella hienosti! Kiitokset äitille hellästä huolenpidosta! Virtaa Kiialla riittäisi kuin pienessä pitäjässä mutt silti joudutaan aina välillä puuttumaan liian kovaan menoon. Koskaan ei voi olla liian varovainen noitten leikkaushaavojen kanssa. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Toukokuussa päästään sitten jo treenaamaan itseämme kisakuntoon. Toivottavasti kaikki opit ei oo unohtunut vaan ne ois hautunu siellä pääkopan sisällä. Stiina hommas muutaman agi-dvd:n joten vois ihan huviksee tässä pääsiäislomien aikana katsella niitä ja virittäytyä tunnelmaan. Ekaksi kuitenkin huomenna kuunteluoppilaaksi hallille kun sinne on vihdoin ja viimein tullut ulkopuolinen kouluttaja (ei muista nimee).

Merrin kanssa me ollaan vietetty laatuaikaa keskenämme ja se on tehnyt meille todella hyvää. Tuntuu nyt ihan siltä ett se on miun koira, ihan oikeesti. Kun Kiia ei ollut ympärillä niin keskityttiin toisiimme; leikittiin, tehtiin alkeiskoulutusta, ulkoiltiin hihnalenkeillä, käytiin kaupungilla, kävi vieraita jne. Merri suhtautui todella hienosti uusiin asioihin kun Kiia ei ollut vieressä puhisemassa ja riekkumassa. Välillä tietysti jotkut asiat jänskätti mutt niistä selvittiin hyvin. Tänään käytiin ottamassa tokat rokotukset niin päästään sitten ens viikolla jo hallille treenaamaan agia :) En malta odottaa!!! Meinasin hommata Ikeasta sellaisen lasten ryömintäputken mutt sitä ei saa kuin tavaratalosta eikä tilaamalla niin tulee hiukka liian kalliiksi lähtee hakemaan. Ehkä me selvitään ihan niillä hallin putkilla; on nää muutkin oppineet niillä oikein hyvin. Kesäksi pitää kuitenkin hommata kepit omalle pihalle niin päässään Merrin kanssa niitä opiskelemaan miun kesäloman aikana.

Toukokuussa me aloitetaan Kiian kanssa treenaamaan niin agia kuin omaa kuntoammekin. Käydään 3. päivä fyssarilla niin hänen mielipiteen jälkeen katsotaan kuinka aloitetaan. Suunnitelmissa olis kuitenkin ett auton jätän pihaan lähes koko kesäksi ja me liikutaan Kiian kanssa polkupöyrälle, ja ehkä myöhemmin juosten, joka paikkaan. Autoa käytetään vain kisamatkoihin :) Näin me ehkä saadaan koiran ja varsinkin omistajan kunto nousemaan kisoja varten.

Loppukevennys: Merri nosti tänään koipea, kuulemma, oikein reilusti kukkapataa vasten. Ikää 15,5 vkoa. Ja tämä ei ole aprillipila :)

3kk

Merri, Mertsi, Mer-Mer, Mersu-mies täytti tuossa lauantaina 3 kk :), iso jätkä! Korkeutta kehkeytynyt sellaiset 29 cm eli 10 cm tullut sen jälkeen kun tuli meille. Toiset 10 cm saa enää kasvaa niin ollaan tyytyväisiä. Se vasta nähdään joskus lähempänä vuotta missä mitoissa mennään.

Jätkässä kuitenkin virtaa riittää. Kiiakin makaa välillä kuin raato sängyssä niin yks vaan jaksaa jäyhätä luuta tai touhuta itsekseen jotain. Onneksi yöt sentään nukkuu oikein makoisasti. Nykyään Merri on innostunut aamupissin jälkeisistä löhöilytuokioista kun se pääsee miun ja Kiian kanssa koisimaan sänkyyn. Siis mitä luksusta! Tänäkin aamuna Kiia nukkui pää tyynyllä ja pitkipituutaan miun oikealla puolella ja Merri vasemmalla. On siinä nyt niin turvallista nukkua kun on henkivartijat molemmilla puolilla.

Lenkillä ollessa Merri tykkäisi mennä hihnan pituudella edellä mutt sitten pitää ruveta kukkoilemaan, aargh... Siis niin raivostuttavaa! Yrittää olla niin iso jätkä ja henkivartija ja ja... mitä lie. Siitä tulee kuitenkin nyt loppu! Kiia menee huomenna steriloitavaksi ja mummolaan sairaslomalle, niin sittenhän me ollaan Merrin kanssa ihan kahdestaan. Silloin tiputetaan jätkä maan pinnalle; kuka täällä määrää ja kuinka paljon. Porukassa jos ollaan ja tullaan viimoisena niin silloin ohitukset menee todella hienosti, ei mitään. Mutt auta armias joss menee ensimmäisenä niin sitten... häntä pystyyn kuin lipputanko ja puh puh... Ilmeisesti ei ollakaan sitten niin cool ku pitää itsestään pitää ääntä. Kiian sairasloman aikana saadaan sitten rauhassa keskittyä tähän meidän väliseen suhteeseen oikein kunnolla niin eiköhän me saada jätkäkin hyvin käyttäytyväksi.

Huhtikuun eka päivänä, kiirastorstaina, on Merrin toka rokotukset. Sen jälkeen päässään sitten osallistumaan koulutuksiin ja saadaan ihan virallisesti kulkea missä halutaan. Saa nähdä kui jätkän käy, kukkoillaanko vai apua. Toivotaan ett olis siltä väliltä, kultainen keskitie on yleensä aika hyvä valinta.

Mitäs kaikkea sitä nyt ollaankaan oikein tehty... Pitää ihan miettiä et muistaa :)

Lauantaina meille avautui Kiian kanssa mahdollisuus osallistua Timo Rannikon valmennukseen Kotkassa, joten mehän tartuttiin siihen kiinni heti. Ajattelin ett ois todella hienoa saada asiantuntevia vinkkejä miten pystytään sitten nopeesti pääsemään kisakuntoon Kiian steriloinnin jälkeen. Ja niitähän me saatiin... saatiin kyll paljon muutakin.
Rata oli Rannikolle tyypillisesti sellaista pyöritystä ett varmaan miljoona kertaa unohdin mihin suuntaan pitää oikein mennä. Päästiin varmaan 5 estettä eteenpäin ja sitten... ööö... mihin piti seuraavaksi mennä :) Onneksi kuitenkin toistojen kera päästiin jopa loppuun asti, ja esteet jopa oikeassa järjestyksessä.
Mitä meille jäi käteen kyseisestä iltapäivästä... mustelma polveen ja hellä takamus (heivasin nuri yhen esteen kohdalla), ja se mitä olen ihan alusta asti halunnut eli kuinka kropalla ohjataan ja sen merkitys. Onhan meille siitä kerrottu varmaan alkeiskurssista lähtien muttei koskaan kunnolla opetettu, saatikka siihen puututtu. Nyt oli niin hienoa huomata kuinka hyvin vauhdikas koirakin toimii kun ohjaaja osaa kropallaan kertoa mihin seuraavaksi mennään.

Vkonloppuna oli LAU:n järkkäämät agilitykisat. Käytiin Merrin kanssa haistelemassa fiiliksiä molempina päivinä ihan lyhyen ajan. Merri tarkkaili sylissä todella innokkaasti ja oli oikein keskittynyt mitä radalla tapahtuu. Samalla tietysti Merri tapasi paljon faneja, jotka halusivat rapsuttaa, paijata tai ottaa syliin. Hyvin tyynästi jätkä otti kaikki kehut vastaan. Kiia oli sunnuntaina sitä mieltä ett tää on hänen halli, mitä te muut täällä teette :) Jokaiseen haukahdukseen piti sanoa viimeinen sana.

Maanantai oli jälleen tapahtumarikas päivä; Kiia pääsi heti aamulenkillä leikkimään Lilon ja Kodan kanssa, sitten suunnattiin "aamupalalle" Kuuselaan, Kiian kanssa pikatreenit hallilla, Merrin ekat rokotukset, kauppareissuja, taas Kuuselaan, sitten vielä Imatralle hiihtämään. Kyllä nukutti, ainakin omistajaa...
- Kiian kanssa otettiin siis pikatreenit hallilla. Otettiin kerrankin sellaista pitkää suoraa kunnon vauhdilla. 3 hyppyä, kaareva putki ja 2 hyppyä. Kiia otti sellaiset spurtit ett oksat pois. Sain jopa kunnon rundin jälkeen ohjattua jopa vastakkaiseen putken päähän ilman mitään ongelmia, kiitos Rannikon ohjeet :) Sitten otettin vielä muutamat kerrat keppejä, ne meni ihan jees. Muutaman kerran oli ongelmia alussa kun lähti liian läheltä ja meni tokasta välistä sisään. Ei muutakuin vähän enemmin tilaa niin hyvin meni. Kerran vissiin varasti liian aikaisin pois, mutt uusiksi vaan.
- Merri kävi eläinlääkärillä ottamassa ekat rokotukset. Todella reipas poika! Sai hirveet hepulit kun avustaja lörpötteli sille :) Lääkäri tutki hampaat, tarkasti pallit (ovat tallella!) ja kuunteli sydämmen. Kaikki kunnossa, ei mitään huolta. Rokotuksenkin Merri otti niin hyvin vastaan ettei edes huomannut. Seuraavan kerran mennään sitten 1.4. Toivottavasti kaikki yhtä hyvin.

Turistina Imatralla

Käytiinpä eilen Kiian kanssa Imatralla kokeilemassa kuinka sujuu epikset ihan uudessa paikassa uusilla esteillä. Epikset järjestettiin Taimi Tapion (?) kasvihuoneilla jossa hiekkapohja. Astuessani sisään ilmoittautumiseen, niin eka ajatus oli ett huh huh... Kyll meill on niin paljon parempi paikka nykyään treenata kuin näill. Siis se hiekan pölyn määrä ilmassa oli aivan mieletön vaikkei koirat olleet vielä päässeet vielä vauhtiin. Vaikkei meidänkään harjoitushalli oo mikään sellainen ett siell sais juosta toppi ja shortsit päällä muuta kuin kesällä niin ei sen alusta ainakaan enää pöllyä. Thank God!

No joo... itse asiaan! Möllirata oli tosi simppeli ja suoraviivainen, ja tosi vähän esteitä, olisko ollut 11 kpl. Kiia ootti nätisti lähtölupaa ja eka hyppy hienosti. Sitten tuhatjasataa puomille niin kuin aina. Keskellä puomia se tajus ett aakk täää on ihan eri puomi ja huterampi. Onneksi vain hieman hidasti vauhtia eikä jähmettynyt tai jotain muuta vastaavaa. Ilmeisesti sen verran kuitenkin herpaantui ett kontaktivirhe alastulossa. Jatkettiin matkaa putkeen, hyppy ja toiseen putkeen. Ilmeisesti siinä oli jotain kieroa, kieltäytyminen. No tokall käskyllä sitten mentiin kuin ennen vanhaan ettei mitään. Loppuratakin meni tosi hienosti. Lopputulos 10 virhepistettä mutt kuitenkin 3 sija. No päästiin pokkaa palkinto.

Kisailijoiden rata olikin sitten ihan oma juttunsa. Siihen tuomari oli tehnyt kyll sellaisia jippoja ett tuumas lopussa et tais tulla tehtyä vähän turhan vaikee rata, esim. medeist ei yksikään saanut tulosta! Eli ei siis myökään! Alku meni ihan hyvin. Alussa ihan uusi rengas, ei mitään ongelmaa. Puomi juostiin nyt läpi niin kuin siinä oltais aina juostu, putkeen ja sieltä okseri. Kepit ois ollut seuraavana. Kiia päätti kuitenkin ett tuomari oli jotenkin ihan väärässä paikassa A:n vieressä, sille piti käyä huutamassa eli 5 tuli kiellosta. Kiia kuitenkin aloitti sitten tokalla käskyllä kepit tosi hienosti mutt sitten se mitä pelkäsinkin ja mihin tullaan jatkossa todellakin puuttumaan, karkass taas toisest vikast välist. Siitä sitten toka 5. No kepit saatiin työllä ja tuskalla loppuun ja sitten tulikin sen hylyn paikka. Keppien jälkeen mentiin putkeen mikä meni puomin ali. Sen jälkeen kaks hyppyä mitkä oli ihan puomin ja seinän välissä eli piti ohjata koiraa puomi siinä välissä. Meill ei oo koskaan ollut sellaista tilannetta ett tullaan putkesta ja eka hyppy on noin puolessa välissä puomia ja toka sitten puomin lopussa. Kiia käskystä huolimatta juos ekan hypyn ohi ja hyppäs seuraavan. Loppurata meni sitten ihan ok. Vaikkei siitä palkintoa saatukaan niin tosi hyvä opetus. Aika kinkkisiä kohtia oli tehty joten ei muuta kuin harjoittelemaan :) Ollaan sitten kesän alussa priimakunnossa :)