Huh...kyllä aika menee nopeasti! Pari viikkoa menee niin kuin hujahdus ettei edes kerkeä pahemmin tajuta ajan kulua. Merri on jo 4,5 kk ja hänen kanssa ollaan tutustuttu agilityn ihmeelliseen maailmaan ihan meidän omalla kotipihalla :) Meillä on 3 hyppyä, kepit ja rengas. Niillä pitäisi saada kunnon kikkailut aikaiseksi. Vielä se putki himottaisi mutt ehkä sen takia voi mennä hallille harjoittelemaan.
Kiiakin on päässyt vihdoin ja viimein ottamaan agia :) Voi että se nauttii!!! Pihalla ollaan oteltu eteenmenoa, irtoamista, lyhennettyä hyppyä ja takaakiertoa; vielä ilman rimoja. Kyllä ne näyttää olevan vielä hallussa ja intoa riittää touhuilla vaikka kuin. Eka kertaa kun otettiin keppejä; ovat siis aivan uudet; niin silloin Kiian ilme oli ett: Mitä se oikeen haluut et miun pitää tehä. Meinas todella usko loppua kun ei millään meinannut hiffata ett kepit on kepit ja siinä pujotellaan. Onneksi sentään nyt tajuaa. Pitäis vain mennä hallille ottamaan paljon erilaisia keppejä eri yhdestelmillä ja hieman häiriötäkin niin saatais varmaksi kesän kisoja varten. En oikeastaan mitään muuta jännitä kuin juuri noita keppejä. Eteenmenoa kyll pitää myös harjotella, koska ei vielä irtoa tarpeeksi hyvin. No kyll tää tästä, onhan tässä aikaa... sellaiset 3,5 viikkoa ekaan starttiin. Huuu...kylläpäs rupeskin jännittämään ihan ykskaks. En oo aikaisemmin sitä niin ajatellut, kääk. No onneksi Kiian muisti aina palaa ja saadaan hyvät hiomiset aikaseksi, ainakin toivotaan niin!
Merrin kanssa ollaan otettu myös eteenmenoa ja lyhennettyä hyppyä, ilman rimoja tietysti. Kyll on niin hauska katsoa kun jätkä on ihan intopinkeenä menossa mukana. Tällä hetkellä pitää hieman rauhoittaa menoa koska suurin ongelma meillä on tuo paikalla oleminen. Ollaan nyt opeteltu istumista sillein ettei ahteria nosteta ennen kuin saa luvan. Sisällä onnistuu jo aika hyvin ja just tänään otettiin ekat kunnon harkat pihalla. Hienosti istui kun varmuuden vuoksi oli vielä hihna kaulassa ettei hötkyillä. Oli kyll hieman pettynyt kun ei mentykään ottamaan hyppyjä. Sen verran Merri kiljui ja riekkui takaoven ikkunan takana kun Kiian kanssa otettiin vain tokoa agiesteiden vieressä, ett ihan pelottaa miten kuumana se joskus tulee käymään.
Kiian kanssa mennään maanantaina fyssarille hierottavaksi. Saadaan näin sairasloman jumit pois ja hänen siunaus treeneille. En kuitenkaan nosta rimoja medikorkeuteen kuin vasta kisaviikolla. Sitä ennen saa mennä ihan matalalla niin vältetään vielä ylimääräistä ponnistamista. Me aloitetaan ens kuussa Kiian kanssa ihan uudessa ryhmässäkin. Ihan mielenkiintoista! On todella kiva saada "uusia" ihmisiä porukkaan ja eri näkökulmia asioihin. Ainut miinus vaan on ett Kiia on ainut medi minien joukossa mutt eipä tuon nyt luulis hirveästi haittavaan. Näkevätpähän kerrankin vauhtia!
Vauhdista tuli mieleen ett Stiina pääsi Milanin ja Lilin kanssa myöskin harrastamaan agilityä Annen ryhmään. Todella hienoa!!! Prosessi on kivinen ja tuskainen mutta onneksi sen arvoinen. Milan on aivan intoa täynnä ja on jälleen näyttänyt fiksuutensa ja muuntumiskykynsä agilityyn. Se vaan on luonnonlahjakkuus. Kisoihin varmasti starttaavat syksyllä, sanokaa minun sanoneen. Lili sitten on Lili. Menee eteenpäin omalla persoonallisuudellaan ja kovaa.... Siis oikeasti kovaa!!! No pääseepähän Stiinakin juoksemaan :) Pitää joku kerta ottaa kamera mukaan niin saataisiin ihan kuvamateriaalia harkoista. Niitä odotellessa... hyvää vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti