perjantai 11. huhtikuuta 2014

Sapettaako?

Tällä hetkellä ainakin itseä jos ei muita!

Mainitsinkin tuossa vähän aikaa sitten että Kiia oli hieman ollut kipeä, joten otin Liedon ja Kirkkonummen kisat hieman rauhallisemmin. Halusin kuulostella miten neiti reagoi kisaamiseen ja fyysiseen tekemiseen. Kaikki sujui hyvin ja Kiia oli aivan normaali oma itsensä ja oli sitä aina eiliseen asti...

Tämä koko homma alkoi siis alunperin noin 3,5 vkoa sitten. Kiia muuttui iltaruuan jälkeen todella oudoksi ja vaisuksi, ja siitä näki selvästi ettei ole hyvä olla. Ekalla kerralla asia meni nopeasti ohi kun laitoin sen lepäämään sohvalle. Homma ei kuitenkaan unohtunut vaan Kiia pysyi vaisuna ja hieman alakuloisena vielä seuraavanakin päivänä. Ei siis ollut oma iloinen ja huumorintajuinen oma itsensä. Ei innostunut pahemmin leikkimään, tai jos edes hieman niin lopetti sen nopeasti, eikä seurannut minua keittiöön niin kuin normaalisti.

Vaikka ruoka ja juominen maittoi normaaliin tahtiin niin jotain aina tapahtui iltaruuan jälkeen. Kiian meni kyhjöttämään takaoven eteen ja alkoi kiertää kehää. Siitä näki selvästi ettei kaikki ollut kohdallaan. Toinen pyrki ulos mutta ei ollut varsinaista syytä sinne. Lepäillessään Kiia ei tykännyt nukkua pitkipituuttaan vaan oli aina kerällä tai edes puolittain. Jokin vaivasi selvästi, mutta ei oikein tiennyt että mikä. Aluksi mietin että onko se anaalirauhaset kun ne ovat joskus nuorena vaivanneet Kiiaa, mutta ei todellakaan moneen vuoteen. Silloin nuorena Kiia kun kävi tarpeillaan niin silloin saattoi muuttua iloisesta vaisuksi ihan sekunnissa. Tämä johtui jotenkin anaalirauhasista ja oireet meni levolla ohi. Tämä oli siis kun ikää oli vuoden verran.

Jossain vaiheessa kuvioon tuli yökkäilyt ja maha meni hieman sekaisin. Kerran villapöksyissä oli aivan kirkasta verta, mutta se oli vain kerran. Rupesin heti antamaan Inupektiä ja vaihdoin ruuan i/d-ruokaan mitä oli jäänyt jostain edellisestä kerrasta. Annoin ruokaa 4 kertaa päivässä pienissä erissä ja annoin Kiian levätä. Käytiin vain pienillä lenkeillä enkä antanut sen riehua ollenkaan. Tietenkin kaikki treenaaminenkin oli kiellettyä!

Maanantaina päästiin lekuriin: ei kuumetta, ei mitään ihmeellistä virtsanäytteessä, ei aristanut vatsaa... Kiialle annettiin mahasuojalääkettä 2 vkoksi, kipulääkettä tarvittaessa, jatkettiin i/d-ruualla ja annoin vielä inupektiä tabletin päivässä. Elettiin aika rauhallisesti koko vkon ja tarkkailin neidin kunnon kehittymistä... Vasta perjantaina tein päätöksen että neiti vaikutti aivan omalta itseltään ja uskalsin sen ottaa mukaan kisareissulle. Tarkoituksena oli tarkkailla sitä koko ajan ja mennä muutenkin startti kerrallaan. Kiia vaikutti ihan normaalilta ja oli oma itsensä. Kisaaminen eikä reissaaminen vaikuttanut toiseen yhtään mitenkään. Kiia oli aivan oma iloinen ja huumorintajuinen oma itsensä.

Kaikki oli hyvin ja aattelin huokaista helpoituksesta, kunnes.... Eilen illalla iltaruuan jälkeen Kiia muuttui taas hieman apaattiseksi ja kyyhötti alakuloisen näköisenä takaoven edessä. Kiersi muutaman kerran kehää kun halusi ulos. Siellä se touhusi jotain mutta ei tietoakaan että mitä. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan näkynyt villapöksyissä kun tein tarkastuksen neidin tullessa sisään. Kiia meni heti levolle ja ainakin tällä kertaa pystyi aika hyvin käymään pitkipituuttaan nukkumaan. Silti Kiia ei ollut aivan rento oma itsensä kun normaalisti kun sitä silittää kuonosta ja suun pielien luota niin toinen on oikein tyytyväinen ja oikein huokaisee tyytyväisenä. Eilen tuollaisesta ei ollut tietoakaan vaan Kiia oli jotenkin jännittynyt ja piti silmiään auki. Missään vaiheessa ei sulkenut niitä rentoutuakseen. Vielä kun itse lähdin nukkumaankin niin näin että sillä oli silmät auki. Huoh!

Onneksi yö meni hyvin ja vaikka neitiä hieman härskitti ja leikkikin Muskan kanssa aamuruuan jälkeen niin meno ei ollut sitä normaalia kahjoa kuin on tottunut. Puhelin siis käteen ja soittamaan lekurille. Perjantai oli taas käsissä ja vkonloppu edessä. En todellakaan halunnut toista helvetti vkonloppua epävarmuudessa. En uskonut että sieltä mitään super-mega-tramaattista löytyisi sillä Kiia kuitenkin söi ja joi ihan normaalisti. Päätettiin eläinlääkärin kanssa ett otetaan ihan kunnolla testejä ett voidaan sulkea paljon asiota pois. Otettiin siis paljon erilaisia verikokeita, pika haimatesti, virtsanäyte, lämpö, ultrattiin maksa/sappi sekä virtsarakko. Missään kokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä, kaikki arvot olivat normaalit. Eläinlääkärillä oli käytössä vain normaali ultralaite joten sappea ei saatu näkymään ihan ihanteellisesti; "Maksan alueella muutama laajentunut sappitiehyt, mutta itse sappea ei saatu näkymään kunnolla." Tarkempiin tutkimuksiin pitäisi lähteä Lahteen Lambergin Sepolle sillä hänellä on kunnon pelit ja vehkeet. Otettiin vielä kilpirauhastesti mutta sen tulokset saan vasta ens vkolla kun tulevat eri labrasta.

Mitään akuuttia ei siis ole mutta tuon sappirakon toiminnan haluan jossain vaiheessa tarkistaa kunnolla. Näistä shelttien sappirakon vaivoista ei pahemmin puhuta, mutta yllättävän monella niitä tuppaa olemaan. Oman kaverini sheltilläkin sellainen on ja tällä hetkellä pärjää sen kanssa oikein hyvin ruokavalion ja kontrollin avulla. Me nyt seuraillaan asiaa ja mennään sen mukaan!

Jos joku ulkopuolinen näkee Kiian niin ei kukaan tajuaisi että sitä joku vaivaa. Mutta itse kun tunnen koirani ja elän sen kanssa 24/7 niin tiedän kaikista sen eleistä mitkä on normaalia ja mikä ei. Kiia on vielä sellainen että se ei ole ollut mikään sairastelija. Nuorena oli muutama silmätulehdus eikä muuta. Nyt sitten iskee tällainen ihme mille ei meinaa löytää kunnon selitystä.

Laskeskelin juuri että tämän 3 vkon aikana kahden lekurikäynnin hinnalla olisin voinut kisata noin 13 agikisaa (sis. 3 starttia). Vois sanoa että vuoden startit! On varmaan sanomattakin selvää että olisin mieluummin laittanut rahat kisastartteihin ja nauttinut yhdessä tekemisestä terveen koiran kanssa kun elää pienessä epävarmuudessa. Sappiultra paljastaa kyllä missä mennään. Parhaimmassa tapauksessa tämä on vain joku tilapäinen häiriö ja voidaan jatkaa normaaliin malliin, tai sitten selvitään jollain ruokavalio muutoksella. On myös olemassa tilanteita että on jouduttu elinikäiselle lääkitykselle ja lääkkeet ovat doping-listalla. Silloin Kiia siirtyisi ennen aikaiselle eläkkeelle kisakentiltä. Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle vaan katsotaan asia nyt loppuun. Pääasia on kuitenkin että saan minun aamujeni valon ja iltojeni ilon omaksi itsekseen minkä kanssa voidaan sitten tallustaa kohti tulevaisuutta yhdessä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti