No mistäs sitten aloittaisi... Aloitetaan vaikka Muskasta!
Neiti on palautunut entiselleen Mimmin lähdettyä. Mambou-Tsambou-Pimpula-Pampula is back! Voi sitä energian määrää ja sekoilua! On varmaan kerännyt sitä reilut 3 kk! Kerta energiaa ja tekemisen halua riittää niin neiti on päässyt jälleen aksailukentille. Tällä kertaa meillä on ihan missio... nimittäin saada neiti tämän vuoden puolella kisavalmiiksi. Kiia ei todellakaan ole vielä jäämässä eläkkeelle vaan Muskasta tehdään Stiinalle kisakaveria. Nomi on hieman eritavalla häiriöherkkä tapaus radalla joten Stiina haluaa kokeilla olisko Muskasta hänen seuraavaksi agilitykaveriksi.
Treenit on aloitettu kontaktien ja keppien osalta. Kepit on aika hyvässä hallussa säilyneet, mutta paljon on vielä tekemistä. Yksittäisenä kepit menee jo aika hyvin mutta vielä ollaan todella häiriöherkkiä, verkot ovat olleet apuna. Pari verkkoa pitää olla ett neiti edes tajuu mitä häneltä haetaan. Mutt pikku hiljaa! Nyt aletaan ottaa keppejä osaksi muita esteitäsarjoja ett päänuppi alkaa kestää myös silloin.
Kontaktien kanssakin ollaan nyt oikeasti alettu tehdä jotain. Ollaan juostu puomia sekä Aata ihan vain totutus mielessä. Hieman Muska arkaili aluksi puomia mutta kun otettiin Nomi avuksi juoksemaan edelle niin johan alkoi rohkeutta löytymään ja tällä hetkellä puomia viiletetään oikein sähäkästi. Jouduttiin siten loppuasennon opetukseen. Muskalle otin kosketusalustan käyttöön kun se on sille kaikkei helpoin ja ideaalisin ratkaisu. Alustaa on käytetty muussa mielessä, joten Muska tajusi sen käytön todella nopeasti. Muska on siitä hyvä kun se oikeasti tarjoaa eri vaihtoehtoja. Nyt ollaan siirrytty ehdollistamaan myös takakropan käyttöä ett Muska tajuaa myös yhtälön ett tassu alustalla ja persukset ylempänä! Ollaan otettu sohvatyynyä avuksi kun sen kanssa on helpompi aloittaa. Jatkossa siirrytään rappusiin ja siitä kohti puomin alastuloa...
Muska aloitti treenaamisen ihan hömpöttelyradalla mistä jatkettiin sitten hieman teknisempiin juttuihin. Päästiin jopa testaamaan treenaamista aivan uudenlaisessa ympäristössä kun tuurattiin kaveria hänen treeneissä Kiitorekussa (meidän lähialueen yksityinen agilitykoulu). Todella hyvin neiti toimi! Ei mitään vaikutusta ett paikka oli aivan uusi. Muska paransi tekemistä koko ajan ja kun päästään säännöllisesti treenaamaan niin uskon ett neiti on nopeasti jälleen helposti ohjattava.
Kisavkonloppu etelässä!
Harmaiden kanssa lähdettiin viime perjantaina ajelemaan kohti Turkua sillä lauantaille oli suunniteltu pientä kisarupeamaa pitkästä aikaa! Koska medit aloittivat niin yövyttiin Katin luona jottei tarvinnut ihan aamuyöstä lähteä yksikseen liikkeelle. Ois voinut ruveta vaikka väsyttämään jossain vaiheessa! Onneksi nyt saatiin herätä omaan tahtiin tututusti klo 7 ja päästiin aamulenkille auringonpaisteessa ja lintujen laulua kuunnellessa!
Kati lähti meidän seuraksi kisoihin ja jännittämään suorituksia katsomon puolelle. Hän toimi pyytämättä myös kameramiehenä...suuri Kiitos siitä! Osan videoista kuvasi myös ystävällisesti Katin ystävä Raija (?)!
Agiradat olivat Salme Mujusen käsialaa. Hän oli ehkä se suurin syy miksi päätettiin lähteä Lietoon kisaamaan. Eka rata oli aivan mielettömän kiva ja oikeasti aika helppokin. Ainoastaan keppien aloitus putkiansalla oli hieman ajatuksia herättävä. Kiian kanssa uskoin kuitenkin handlaavani sen koska se ei ole ihan niin putkihullu, mutt Merrin kanssa asiaan piti suhtautua vakavammin. Pohdin keppien aloitukseen kahta vaihtoehtoa; joko valssi edellisen hypyn jälkeen ja sitten vaan tyrkkäys kepeille tai sitten haltuunotto ja sylkkärillä kepeille. Meinasin aluksi valssata mutt jotenkin jätin valssin tekemättä Kiian kanssa joten oli sitten pakko heittää se sylkkärillä kepeille. Onneksi se toimi ihan jees... Loppuratakin meni ihan jees! Seisotin keinulla aika kauan ettei neiti ala taas sikailemaan. Rata oli sellainen hölköttelyrata, ei todellakaan mitään revitystä, koska Kiia oli ollut hieman aikaisemmin kipeä niin halusin testata sen kuntoa! Tuloksena -10,36 (6./35)!
Video Kiian ekasta radasta! Harmittavasti just alku jäi tallentumatta kun kuvausväline ei ollut yhteistyöhaluinen!
Merrin kanssa tarkoitus oli tehdä kepit vedolla sekä sylkkärillä, mutt en kerinnyt mitään vetoa tekemään kun herra meni jo kepeille. Harmittavasti kepitti vaan väärään suuntaan... Onneksi tajusi sen nopeasti ettei tullut hylkyä. Nyt selvittiin vain 5 vp. Ohjasin keppien jälkeen tökerösti takaa joten keinulle meno oli jotain aivan hirveetä. Jotenkin sitä antaa tuollaisten pikkujuttujen lannistaa itseä. Huomaa ettei ole ollut pitkään aikaa missään piiskuri opetuksessa kun oma tekeminen on niin löysää.... Merrin tulos oli siis 5 (8./35).
Seuraava rata oli aivan mainio... 3 suoraa putkea peräjälkeen. Kiian kanssa lähdettiin jälleen tekemään rentoa suoritusta ett saatais se tupla. Harmittavasti lähdin ite hölmöilemään keppien jälkeen ja tein persjätön liian aikaisin. Kiia ei kestänyt sitä vaan tuli kepeiltä pois. Olis vaan pitänyt valssata kun ei ollut mikään kiire! Hölmö minä! Kiia otti sitten hieman nokkiinsa kun korjattiin virhe pois minkä takia loppurata hajosi käsiin. Ei tultu mihinkään ohjaukseen joten tultiin sitten suorinta tietä pois.
Merrin kanssa onnistuttiin sitten hieman paremmin. Keinun jälkeinen elämä olikin sitä minkä melkein tiesin ett siihen kosahtaa. En pystynyt jättämään Merriä suorittamaan keinua itsenäisesti loppuun vaan piti jäädä sen kanssa siihen. No lähdetään siitä sitten yhtaikaa hyppysuoraa missä olisi pitänyt tehdä kääntyä putken edessä. Vaikka Merri katsoi minua tietyssä kohtaa niin en usko ett olisin saanut sen virheittä vaaditulle hypylle. Jos olisi jarruttanut liikaa niin sitten herra olisi saattanut livetä väärälle puolelle hyppyä tai jotain muuta. Koska lähtökohta oli hieman niin ja näin niin annoin toisen mennä putkeen ja näin otettiin hyl. Muuten rata oli oikein kiva ;)
Hypärille tulikin tuomariksi kroatialainen Alen Marekovic. Aluksi rata näytti sellaiselta pyöritykseltä ja kikkailulta mutt onneksi se ei ollutkaan sitä. Todella mukava ja juostava rata. Ei nyt mitään Mujusen rallatusta mutt kuitenkin... Ainut mikä meiltä jäi kuulematta ennen rataantutustumista niin oli etenemä... ihanneaika kyllä kuultiin (35s) ja siitä pystyttiin jo päättelemään ett kovaa sai mennä.
Ihan parhaimpaan vauhtiin ei päästy Kiian kanssa mutt aika perussettiä meiltä. Nollalla selvittiin maaliin. Kun nähtiin tulokset niin pikkaisen piti katsoa toisen kerran... Tulos 5./36 ja yliaikaa +1,08. What! Etenemä oli 4,1m/s. Ihan mieletön!!! Vain kaksi koirakkoa selvis alle ihanneajan ja nekin niukin naukin. Huh huh! Toivottavasti tulevissa sm-kisoissa ylituomari hieman puuttuu tämän herran ihanneaikoihin tai sitten ei tule kovinkaan montaa tuplanollaa! No se on sitten sen ajan murhe!
Merrin kanssa hypäri meni hieman hömpöttelyksi kun pyöristin huonosti kepeille menon ja sitten herra luki vastakäännöksen valssiksi ja hyppäsi pari väärää hyppyä! Sellaista sattuu ;)!
Ratojen jälkeen päästiin harmaiden kanssa pitkälle jäähkälenkillä kauniissa ja lämpimässä auringonpaisteessa sekä käytiin moikkaamassa sukulaistyttöä. Merrin sisko Maya kisasi mineissä! Kisarupeaman jälkeen alkoi ohjaaja olemaan jo pienen levon tarpeessa joten pakattiin auto jälleen ja suunnattiin kohti seuraavaa majapaikkaa. Oli aivan luksusta kun pääsi pitkän päivän jälkeen lämpimään suihkuun, ahtoi sapuskaa vatsaan ja pääsi puhtaittein vällyjen alle nukkumaan! Kyllä uni maittoikin meille kaikille!
Seuraavana päivänä olikin vuorossa kisat Kirkkonummella mutta siitä lisää toisessa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti