Ihan itsensä näköinen

Koirat pyritään yleensä aina kuvaamaan kun ne ovat parhaimmillaan; on turkkia, tai sitten ne on juuri trimmattu, siistejä ja kauniita. Stiina heitti kuitenkin tuossa yhtenä päivänä kommentin mikä jätti miettimään milloin koira on itsensä näköinen. Muskan kohdalla mietin ja pohdin että milloin se oikeasti näyttää itseltään. Rauhallisella kaudellaan eli juoksujen jälkeen tai kantoaikana, Muska käyttäytyy nätisti ja asiallisesti. Juuri niinkuin aikuisten neitien kuuluukin käyttäytyä. Silloin asiaan kuuluu että neidillä on kaunis ja paksu turkki!

Kuitenkin Muskalla on olemassa pimpoilu vaihdekin, suurimman osan aikaa. Virtaa ja vauhtia riittää! Silloin mennään täysillä aina tilanteen tullessa ja ollaan aina valmiina toimintaan, vaikkei aina taidot riittäisikään. Noina aikoina Muska käyttäytyy kuin ikuinen kakara, keskenkasvuinen. Minusta tuntuu että Muska ei kasva koskaan henkisesti aikuiseksi. Ainoastaan äidilliset vaistot muuttavat aikuiseksi ja vastuulliseksi, mutta nekin karisevat samantien kun pesä tyhjenee. No eipähän neiti ole ainakaan mikään sohvasankari... Tuohon look:iin ei kyllä sovi fiini turkki ja elegantti olemus. Enemmänkin sellainen sporttinen ja räväkkä katu-uskottava look!

Kiia on onneksi oikeastaan aina kypsä aikuinen mutta silti huumorintajuinen ja leikkisä. Neiti on hyvä poseeraamaan ja tykkää valokuvaamisesta. Kiia on aina ollut vaan niin kaunis vaikkei ole ollutkaan mikään show-dog! Olen aina tykännyt Kiian ulkonäöstä jos ei rakennetta nyt otetan huomioon. Kiia on aina ollut kuuluisa hienosta hännästään, jalkakarvoistaan ja hyvästä väristään.

Harmittavasti steriloinnin jälkeen Kiian turkki muuttui ja varsinkin kesäisin sitä on ollut todella vaikea pitää siistinä. Hormonitoiminnan muutoksen takia pohjavilla ei irtoa kunnolla ja päällyskarvan sekaan on alkanut kasvaa raivostuttavaa höttökarvaa. Tämä höttökarva on kuin karkeaa untuvaa mihin jää kaikki mahdollinen kiinni. Olen niin monesti joutunut leikkaamaan esim. jalkakarvat kokonaan pois kun niihin takertuu niin paljon kaikkea roinaa ettei niitä enää pysty selvittämään harjaamalla, kampaamalla ja käyttämällä selvitysainetta. Höttökarvan saa ainoastaan nyppimällä pois mutta se on todella haastavaa kun kasvaa niin normikarvan joukossa. Väkisinkin nyhtää normikarvaa mikä sitten ei tunnu kovinkaan kivalta. Tämä höttökarva vaikuttaa myös turkin kuivumiseen. Kesäisin uimisen jälkeen on pitänyt joka kerta föönata ja harjata turkki selväksi tai muuten on ollut edessä täydellinen katastrofi kun pohjavilla menee takkuun. Ei kovinkaan kivaa hommaa jos vieraillaan kesämökillä ja koirat uivat useampaan otteeseen päivän aikaan. Vaikka olenkin ajellut Kiian nyt muutamana kesänä niin silti tulen tekemään kaiken voitavan että neiti voisi pitää turkkinsa ja se pysyisi vuoden ympäri hyvänä. 

Merri nyt on Merri... Se on aina itsensä näköinen; rauhallisen cool mutta kun sormia napsauttaa niin räjähtävää toimeliaisuutta! Merristä on vain vaikea saada kuvia kun herra inhoaa poseeraamista ;), mutta onneksi joskus niissäkin ollaan onnistuttu.

Vielä suurempi miettiminen on myös että milloin itse omistaja näyttää itseltään! Siitä voidaan olla montaa mieltä, riippuu paljon keneltä kysyy ja milloin on kenenkin tuntenut. Ehkä aika muuttaa oma käsitystä itsestä!