MM-karsinnat 2012, Lieto

Tämän vuoden tavoitteena oli selvitä sm-kisoihin ja vasta ens vuonna mm-karsintoihin. No tuppas sen verran hyvin käymään ett sinnekin selvittiin tänä vuonna, eli yksi vuosi etuajassa. Oli mahtava kokemus vaikka tuloksilla ei juhlittukaan. Ens vuodeksi on katsottu paljon treenaamisen aiheita ja niitä tullaan kyllä höyläämäänkin. En halua enää koskaan sellaisia ratapätkiä ett mites kun ja siis ääkkk...

Ruotsin reissun jälkeen matkustin lammaskoirien kanssa seuraavana päivänä Mikkeliin mökille lepäämään pariksi kolmeksi päiväksi. No en tiiä koirien lepäämisestä kun viuhtoivat koko päivän ulkona. Itse sai lepäillä aika laakereilla kun säähaltija näytti ikävämmän puolensa ja vettä satoi lähes koko ajan. Onneksi se ei estänyt saunomista, uimista ja syömistä :). Lähdettiin päivän etuajassa kotiin jotta saataisiin taas nukkua yksi yö omassa sängyssä ennen mm-karsintoja.

Perjantaiaamuna pakattiin Stiinan Astra jälleen tavaraa täyteen ja suunnattiin keula kohti Lietoa. Matka sujui mukavasti Stiinan ja koira-aupair Tiinan kanssa. Koirat tyytyivät nukkumaan visusti takakontissa. Turisti-Merri näytti välillä herrasmies taitojaan kun hän antoi neideille tilaa nukkua kunnolla siirtyessään itse nukkumaan teltan tai laukun päälle :).
Olimme sen verran hyvään aikaan liikenteessä ett käytiin hoitamassa ilmoittautumiset ja tavaroiden purku samana iltana. Ei tarvinnut siihen käyttää sitten enää energiaa seuraavana aamuna. Majapaikkamme hotelli Kivitasku oli ihan kivenheiton päässä Kaarinassa. Ihan mukava, simppeli hotelli. Kaikki tarvittavat löytyivät ja hyvin uni maittoi kaikkia.

Aamupalan jälkeen suunnattiin kisapaikalle katsomaan innolla Pertti Siimeksen tekemää ensimmäistä rataa... Heti minejä seuratessa huomattiin radan ongelmakohdat... Valssit hypyille ja lähestyminen kepeille. No kummatkin kosahti meidän osalta. Ekaksi meinasin lentää nurin kun kengän nappulat on niin loppuunkuluneet ettei oo yhtään pitoa ja niiden kanssa sitten lipsuessa valssit oli koko ajan myöhässä ja super-hitaita ja loppujen lopuksi päällejuoksukin oli kuin suossa juoksisi. Kiia kerkesi edelle ja eihän se mihinkään irtoa... Kielto hypylle! Tiesin siinä vaiheessa ett peli ei lähtenyt hyvin käyntiin ja en todellakaan ohjannut kunnolla kepeille vaan roiskaisin vaan joten Kiiahan meni sitten putkeen. Sinäänsä lopputulos on aivan sama kun vain nollista saa pisteitä!

Sitten seuraavaa suoritusta saatiinkin tovi odottaa... varmaan yli kuusi tuntia! Piti yhdessä vaiheessa jo nauttia batteryä ett kesti hereillä. Auttoihan se hetkeksi mutt rataantutustumisen jälkeen tuntui ett ihan oikeasti nukahdan pystyyn. Miten ihmeessä jaksaisin seuraavan päivän jos sinne selvittäisi? Sen verran tiedän meidän vauhtia ett jos nolla tehdään niin jatkossa ollaan. Nollaahan sitä lähdettiin tekemään...tai ainakin suorittamaan kokonainen rata loppuun :). Ilmeisesti pieni treenaamattomuus näkyy meidän tekemisessä kun Kiialla alkaa olla paha tapa kulkeutua miun selän taakse. Johtuukohan se persjätöistä mitä nyt oon pystynyt tekemään paljon enemmin kuin ennen. Tai sitten vaan huidon jotenkin epämääräisesti ett Kiia luulee miun ohjaavan johonkin.
Keinun jälkeen oli tarkoitus hieman pyöristää linjaa ettei oma vauhti lopu niistossa ja tule kieltoa. No Kiia sitten menikin miun selän takaa ja oli itseasiassa menossa hypylle mutt sitten viime hetkellä ei mennytkään eli kielto siitä. Jatkettiin kuitenkin täydellä draivilla eteenpäin. Muuten meni tosi hyvin mutta harmittavasti pituuden viimeinen palikka kaatui ja sieltä toinen 5. Yhteensä tulokseksi tuli 10, selvittiin kuitenkin ihanneajan alle joten oltais puhtaalla oltu kirkkaasti mukana seuraavalle päivälle. Lopputulos oli nyt näissä karkeloissa 47.!

Vielä piti jaksaa tsempata Stiinan ja Lilin suoritus mikä oli vuorossa joskus puoli kympin jälkeen illalla. He tekivät nollan tokalta radalta, ihan superia. Harmittavasti bortsut vaan menee sen verran kovempaa kuin harmaa-pantteri-Lili ett ihan ei riittänyt aika ihanneaikaan. Rata oli kuitenkin niin upean näköistä, Lili on kyll niin paras rotunsa edustaja, agilityssä ainakin!

Seuraavana aamuna pystyttiin aloittaa päivä hieman rauhallisemmin kun mihinkään ei ollut mikään kiire. Syötiin rauhassa aamiainen ja käytiin Turussa näyttämässä Stiinalle ja Lilille hieman maisemia. Kiialle ja Merrille maisemat olivat jo tuttuja kun vastahan sieltä käveltiin viikko aikaisemmin. Tällä kertaa paistoi onneksi aurinko.

Kun pakollinen turistikierros oli käyty niin lähdettiin jännittämään toiselle päivällä selvinneiden urakkaa. Kun ratoja katsoi niin hyvin huomasi ettei meidän aika ollut tänä vuonna. Niin paljon on asioita mitä meidän pitää hioa ja parantaa. Niin koiran suorittamisessa kuin omassakin. Ens vuotta varten on parannettava omaa liikkumista ja ohjaamista todella paljon. Hetki hetkeltä me tullaan paremmiksi ja ehkä tästä eteenpäin alkais tuloksiakin tulemaan :) Mutt nyt nautitaan vielä kesästä ja ulkokisoista... Niitä parin vkon päästä!