Laukaan näyttely

Eilen matkustettiin Merrin kanssa Laukaalle näyttelyyn. En olisi normaalisti aivan moista matkaa tehnyt mutta Kirsti pyysi osallistumaan jotta saisi pitkästä aikaan kasvattajaluokan kasaan. No kerranhan sitä eletään joten menoksi.
Herätys oli klo 4 ja viiden jälkeen menoksi. Sai ajella todella rauhassa, ei pahemmin ruuhkaa paitsi ilmassa (liiskaantuneet hyttyset tuulilasissa ja keulassa). Mikkelissä pikainen pysähdys ja seuraavan kerran vasta paikan päällä. Olin ajatellut ett puol ysi ollaan perillä ja aika nakutetusti näin oltiinkin. Kerkesin juuri Merrin käyttää ulkoilemassa kun Kirsti ja Tiina saapuivatkin paikalle. Vuorossa teltan pystyttäminen ja asettuminen aloilleen. Viimeistelin hieman Merrin tassuja kun ei ollu pahemmin jaksanut niihin panostaa tuossa viikolla. Pari sipaisua sinne tänne ja sai kelvata.

Tuomarina shelteillä hääri brittiläinen Andrew Brace. Oli kyllä sellainen tuomari-setä tapaus ett ei hevin unohdu. On kyllä viimeinen kerta kun kyseiselle herralle vien koiraa. En tuollaisesta tuomari-työskentelystä kyllä maksa. Herra istui suurimman osan ajastaan teltassa ja katseli koiria pöydän äärestä. Yksittäisliikkeistä vain edes-takaisin liikkeet hän näki muttei ympyrää kuin pienen pätkän. Arvosteluihin tuli ihan mitä sattuu laukomisia ett niitä ollaan isolla porukalla ihmetelty ett WHAT!!! Merri ei ollut tässä poikkeus! En ole koskaan saanut tuollaista arvostelua sille mutt en todellakaan pidä sillä minkäänlaista painoarvoa. Herran työskentelystä kyllä näki ettei homma taida paljoon kiinnostaa kun ei todellakaan viitsinyt nähdä vaivaa tarkastaa millainen koira oikeasti on. Pia esitti ystävällisesti Merrin, jotta saataisiin häntä paremmin pysymään alhaalla. Pöydällä Merrin takajalat taisivat jäädä huonosti (en ole sata varma kun juuri jouduin itse vaihtaa paikkaa) mutt siltä se näytti. Tuomari vaan väänti niitä vielä enemmin huonoon asentoon ett kantapäät olivat lähes yhdessä. Sitten ihmetellään ett on hieman takaa ahdas. Ei kai! Liikkeet oli Merrillä jälleen priimaa, niin kuin aina. Häntä kesti alhaalla tosi hyvin, ihan muutaman kerran nousi hieman ylemmäs. Silti siitä maininta yksilöarvosteluun.

Kilpailuluokassa Merri laitettiin aluksi ykköseksi mutt sitten sen edelle laitettiin pari muuta trikkiä. Juoksutettiin siinä välissä ja se taisi olla Merrille liikaa, häntä alkoi nousta. Mitä enemmin juoksutettiin sitä enemmin nousi, mutt ei onneksi koskaan kuin max. kohtisuoraan. Ja se on jo jotain! No lopputulokseksi tuli AVO ERI3.

Laitan tähän väliin arovstelun...
" 2,5 years bluemerle. Very dramatic head with long foreface. Necky outline. Good colour. Very narrow through the hindquarters but good angles front and back. Strangely he moves much better than you could imagine particularily on the profile. Just needs to control the tail"

Tuli kyllä arvostelusta mieleen ett onko tuomari-setä koskaan nähnyt koiraa ja jos on niin onko shelttiä. Muutenkin valinnat tuottivat aika paljon keskustelua ja varsinkin ROP-titteli. Se meni todella keskenkasvuiselle junnu-nartulle mikä ei edes osannut seisoa paikoillaan ym. Koiran omistaja sanoi kaikille keskellä kehää "ett häntä hävettää tämä titteli, ett hänelle olisi kelvannut EVAkin!". Tämä varmaan kertoo aika paljon tuomarin valinnoista. No saatiin nyt kuitenkin koiranettiin ERI-merkintä ja taas yksi kokemus lisää. Harmittavasti vaan ainakin brittiläistuomareiden arvostus laski tämän sedän takia tosi pohjalukemiin.

Kasvattajaluokkaan oli alunperin ilmoittautunut 7 ryhmää mutt kuusi taisi vain selviytyä kehään. Amarantesin kokoonpanossa oli Merri, Onni, Milou ja Aidan. Pojat esiintyivät aika hyvin ja vain meidän harmaiden poikien hännät nousivat. Oli kivaa olla itsekin kasvattaluokassa kun ei olla koskaan oltu. Aika nopeastihan se arvostelu meni mutt oli ikva nähdä miten säyseästi pojat olivat kun oltiin kehässä. Teltassa hieman äristiin ja pöhistiin toisille mutt kehässä oltiin niin nätisti vaikka oltiinkin nenä toisen ahterissa kiinni. Lopputuloksissa me oltiin kolmansia, harmittavasti ilman KP:tä. Kokemus oli kuitenkin tosi kiva ja oli kivaa nähdä pitkästä aikaan Kirstiä ja Monikaa ja uutena tuttavuutena Tiinaa. Seuraava näyttely ois kuukauden päästä Mikkeli ja siitä vkon päästä erkkari Kuopiossa. Sitten vielä Mäntyharju elokuun lopussa. Sitten keskitytään aksailuun jotta saadaan Merrillekin nollat kasaan. Niistä ensimmäisiä lähdetään metsästämään ens vkonloppuna Varkauteen.