Treenaamista ja onnistumisia kisoissa!

Kotkan kisojen jälkeen ollaan vaan nautittu siitä kun ollaan voitu käydä jälleen yhdessä lenkillä maalla ja varpuslauma on muuttanut takaisin ulos. Nyt on rauha maassa, tai ainakin huomattavasti hiljaisempaa ja mikäs sen parempaa :) Viime lauantaina käytiin maalla pesemässä ikkunoita, ja muutenkin siivoamassa kun en ollut vielä saanut siitä tarpeeksi töitteni puolesta. No ompahan homma hanskassa ja ei pääse taito ruostumaan. Koirat saivat olla taas villeinä ja vapaina, valvovan silmän alla. Kiia olisi kyllä halunnut laajentaa jälleen reviiriään naapurimökin pihaan asti ja ties minne hiirijahdissaan ja ei ymmärtänyt ollenkaan miksi hänen kulkemistaan rajoitettiin. Ja sitten vielä kun kissoja ja kanoja ei edelleenkään saanut jahdata. Ei siis mitään kivaa! No saivat Eerolta jälleen leipää ja saivat leikkiä rikkaimuria keittiössä, luulisi sen riittävän. Muska oli aivan onneissaan kun Eerolle tuli vieraita Mikkelistä. Neiti Sievänen sai taas hurmata kaikki olemuksellaan, harmaat osoittivat hieman mieltään tulijoita kohtaan ett mitäs tulevat häiritsemään heidän rauhaa. Kiia sai taas toteuttaa itseään kun seurasi vieraita kuin hai laivaa aivan lahkeen tuntumassa. Jos olisi hieman isommasta koirasta kyse niin voisi vaikka ahistaa.

Maanantaina päästiin Kiian kanssa pitkästä aikaan ryhmätreeneihin. Oli meille oikein passeli treeni kun päästiin treenaamaan meille niin vaikeaa asiaa kuin takaaleikkaus. Eka ratapätkä koostui esteistä 1-22. Alun pystyi ottamaan kahdella eri tavalla ja kokeilin kumpaakin ja kumpikin toimi ihan jees. Ekalla tavalla joutui suorittamaan myös myöhemmin kun mentiin esteet 11-13 joten kertaus on opintojen äiti. Eli siis veto 5/12:lle ja heti linjan ohitettua kääntö esteelle ja lähetys putkeen. 13 putken jälkeen kerkesin tekee persjätön ja muurille pienellä puolivalssin tyyppisellä muurin yli jotta tuli pieni käännös. 21 tuotti tuskaa kun Kiia ei meinannut millään tajuta tuolla esteellä takaakiertoa vaikka miten meni sen linjalle. Ja sehän nyt yleensä menee vaik silloin kun ei pitäisi. Viskileikkaus meillä aivan täys mahottomuus vielä tällä hetkellä kun ei olla vieläkään sitä kunnolla harjoiteltu. Syytän tästä itseäni!
Toka rata oli sitten hieman toisen tyyppinen mutt siinäkin saatiin tosissaan harjoitella takaaleikkausta esteillä 33, 36 ja 38. Muurin kohdalla meni yllättävän hyvin, ihan siis yllätyin. Ekalla kerralla tuli reilumpi kaarros mutt tokalla jo paljon parempi. Muuri tuotti harmaita hiuksia. Olisi pitänyt käydä pyöristämässä omaa linjaa edellisellä hypyllä niin ei olisi tullut omasta lähestymisestä niin suora putkelle. Kiia oli pari kertaa menossa putkeen mutt aivan viime hetkellä päätti kieltäytyä, aargh! Arvaa harjoitellaanko näitä seuraavat viikot, varmaan sinne sm-kisoihin asti sekä mm-karsintoihin.

Helatorstaina ollaan yleensä oltu harrastamassa hyväntekeväisyyttä Imatralla mätsärissä mutt nyt oltiinkin Kiian kanssa kisaamassa Kotkan Santahaminassa. Ilmoitin sen kaikille kolmelle radalle sillä periaatteella ett nyt tahkotaan Siimeksen radoilta kunnon tulokset. Ette arvaakaan mikä pettymyt oli kun kisakirjeessä kerrottiin ett kaksi ekaa rataa tuomaroi Esa Muotka ja vasta vikan Siimes. Aaargh! Ei noin saa tehdä! No onneksi Muotka on ihan mukava tuomari ja sen radoista on kivat muistot. Viime keväänä Nastolassa Esa tuomaroi kaikki meidän radat ja se on edelleen meidän ainut kisa missä ollaan saatu joka radalta tulos. Sinäänsä aika huvittavaa! Siimeksen radoilla ollaan oltu niin lähellä viime aikoina mutt sitten on tapahtunut joku riman pudotus. Nyt halusin revanssin ainakin Siimeksen radalta.

Esan radat olivat jälleen todella kivat, ei mitään moitittavaa! Ekalla agiradalla Kiia pudotti kaksi rimaa kun alusta teki tepposet ja toinen liukastui molemmilla kerroilla. Santalahden kenttähän on parkkipaikka missä on hieman isoa murskaa, pyörähtää mukavasti omankin kengän alla. Puhumattakaan siitä loivasta ylämäestä :). Radan loppuvaiheessa putki-puomi erottelussa Kiia oli menossa putkeen mutt aivan viime hetkellä hyökkäs kontaktille ja HYL. Heitin putkeen ja loppu meni sitten hienosti. Ihan kiva rallattelu rata.

Toka rata meni pieleen jo heti alusta kun en sanonut Kiialle odota-käskyä vaan käskin vaan istumaan. Menin tokan hypyn eteen ja valmistauduin tekemään twistiä. Kun käännyin kutsuakseni Kiian niin neiti seisoi jo siinä miun takana. "Mitä sinä siinä teet?", muistan vaan tokaisseeni. No heitin tokan esteen twistillä ja jatkettiin matkaa. Kerkesin jopa tekemään suhkot ok valssin muurin jälkeen mutt ilmeisesti alkuhässäkkä vaikutti Kiian tekemiseen kun se ei millään hakenut seuraavaa estettä vaan meni välistä, meinas mennä takaa ja hyppäs sitten ihan jotain muuta. No HYL siitä tuli. Jatkoin matkaa mutt olin jo suoralla sen verran jäljessä ett Kiia haluss vielä mennä väärän päähän putkeakin. Päätin sieltä sitten tulla suorinta tietä pois eli kepit, muuri ja loppu hyppy.

Vika rata oli sitten niin Siimeksen rata kuin vaan voi. Päätin ett nyt tai ei koskaan, prkl! Lähdettiin matkaa kolmantena ja nolla-tuloksella maaliin. Muurin palikat kolahtivat lopussa ja aattelin silloin ett voi ei... Heitin Kiian putkeen ja käännyin katsomaan muuria. Jes, palikat paikoillaan! Eli nyt se tuli, Siimeksen radalta nolla ja sillä hetkellä kärkeen. Lähdin samantien Kiian kanssa juoksentelemaan rannalle ja nauttimaan hyvästä suorituksesta. En katsonut yhtään muitten suorituksia. Kun palasin autolle niin kävin vaan hakemassa Stiinalta kameran pois. Olin kuulemma vieläkin kärjessä. Sen verran seurasin ett yleisesti meidän pahin kilpakumppani villakoira Carlos aika riitti kolmanneksi sillä hetkellä. Otin Merrin ja Muskan autosta ja lähdin kaikkien kanssa rannalle. Koirat saivat olla irrallaan, hypittiin kivillä, roiskuteltiin vettä. Mie kahlailin vedessä ja koirat uivat meressä. Aattelin ett ei miulla oo mikään kiire mihinkään. Tein niin hyvän radan kuin vain osasin ja jos joku teki paremmin niin ei voi minkään. Ja jos palkinnoille päästään niin kyllä ne joku hakee meidän puolesta tai sitten ne odottaa siellä meitä. Palasin sitten vihdoin ja viimein takaisin autolla ja aattelin laittaa Kiian takakonttiin syömään. Kun avasin luukun, siellä oli kukkapotti ja serti-ruusuke :). Siis jes!!! 0-voitto ja toka A-serti!!! Ihan superia!!! Stiina oli käynyt pokkaamassa meidän palkinnot kun ei meitä näkynyt eikä kuulunut :) Jäätiin sitten loppupäiväksi nauttimaan upeasta kelistä, tunnelmasta ja seurasta. Kisojen jälkeen käytiin vielä rannalla kunnes ukkosrintama alkoi uhkaavasti lähestyä. Kotimatkalla saatiinkin ajaa Haminaan asti aivan tolkuttomassa ukkoskuurossa.

Rannalla Muska sekä Nomi saivat ensi kosketuksen veteen. Molemmat kävivät uimassa! Ilmeisesti selvisivät suuremmilta traumoilta kun vesi näytti kiinnostavan pulahduksen jälkeenkin. Merri otti kaiken ilon irti ja uiskenteli kuin pahemmillakin helteillä. Eipä oo muuten koiruudet koskaan meressä uineetkaan.

Tulevana vkonloppuna ois vuorossa Pullin Marjutin ja meidän koutsin Rissasen treenit. Ihan superia! He ovat kyllä niin mahtavia ihmisiä kun ovat itse järkänneet meillä kunnon treenit. Emme edes pyytäneet vaan he ihan omasta tahdosta kouluttavat meitä paremmiksi. Maanantaina ei ole sitten Kiian ryhmätreenejä, eiköhän vkonlopun anti ole tarpeeksi :) Viikon päästä sitten Ruokolahdelle kisaamaan jälleen Kiian kanssa. Merrin kanssa pidetään nyt hieman taukoa ihan taktisistä syistä ett ollaan Kiian kanssa yhteisessä sävelessä. Sm-kisoihin ollaan ilmoittauduttu, majapaikka hankittu sekä Jyväskylästä ett Kaarinassa mm-karsintoja ajatellen. Nyt vaan viikko viikolta eteenpäin ja kohta sitä ollaan kurat housussa valmiina ekoihin arvokisoihin :D. Mutt ne onkin sitten aivan toinen juttu!!!