Kun asenne on kohdallaan

ja tahtoa riittää niin silloin tulee onnistumisia!

Tämä todistettiin jälleen kerran tänään Ruokolahdella aksailukisoissa. Aamulla kun heräsin niin satoi aika kiitettävästi ja ei ois millään jaksanut nousta ylös. Pakkohan sitä oli kun kerta menot oli jo sovittu ja maksettukin niistä; kolme rataa odotti suorittajaansa. Onneksi vesisade loppui kun valmistauduin lähtöön ja odottelin Stiinan tulevan hakemaan. Päivästä näytti tulevan ihan mukava! Meillä molemmilla oli asenne kyll sellainen ett ei kyll millään jaksaisi ja ei nyt yhtään huvita. Kunhan ekan radan menee nyt niin katsotaan jaksetaanko loppuja mennäkään.

Eka rata meni tosissaan sillä asenteella ett mennään nyt vaan, ja se ikävä kyllä näkyi tekemisessä jonkin verran. En liikkunut siinä kohdassa missä olisi pitänyt ja sitten mentiin sekoilemaan. Ois pitänyt ohjata takaa ja tehdä kolme takaaleikkausta hypyille niin sillä oltais päästy parhaiten eteenpäin. Se radan kohta ois kyll ollut niin Merrin mutt ei todellakaan Kiian. Kun sitten meni säätämiseksi niin mokasin kehumalla ekan takaaleikkauksen jälkeen. Sittenhän Kiia kääntyi vaan katsomaan miuta ett missä missä missä se palkka on, ja ei todellakaan tajunnut jatkaa eteenpäin. No en sitten viitsinyt ruveta vääntämään siinä vaan rauhoitin tilanteen, otin hyl:n ja poistuttiin maalin kautta pois.

Toka rata meni "huomattavasti" paremmin! Sillä harjoiteltiin todellakin asennetta, ja Rissasen (koutsin) saapuminen paikalle auttoi asiaa :). Pitihän sitä nyt pelastaa maine ettei nyt tartte hävetä. Lähdettiin nollaa tekemään ja sehän sieltä tuli, ja vielä 0-voitto. Stiina ja Lilikin saivat kauan odotetun 0-voiton ja tokan sertinsä. Ihan huippua! Kuuluttaja sanoikin kun olin juuri lähdössä radalle "ett nyt samanlainen suoritus kuin siskolla aikaisemmin". No tuli samanlainen lopputulos ainakin, asenteella! Radassa oli tekemisen meininkiä mutt harmittavasti vaan miun kädet elää jälleen niin omaa elämään ett ihan hävettää. Ne lentää välillä ihan missä sattuu ja pyörivät kuin lentokoneen ropelit. Millä mie saan ne kestämään kurissa ja näin saisin tehtyä parempaa ohjausta? Ilmeisesti pitää vaan harjoitella ajatuksen kanssa.

Kolmannelle radalle mentiin harjoittelemaan kontakteja ja kokeilemaan rajoja. Taas käsien viskominen tuotti yhden ohituksen mutt jatkettiin matkaa Aan kontaktille. Unohdin erikseen sanoa Kiialle seis-käskyn jälkeen odota jotta se pysähtyisi kontaktille. No eihän se mitään pysähtynyt, paitsi maahan sitten. Rajojen kokeileminenkaan ei ihan sujunut kuin olin ajatellut joten tultiin suorinta tietä pois ja lähdetiin syömään hyvin ansaittua roskaruokaa :)

Nyt olisi sitten kolmen vkon tauko kisaamisessa ja seuraavat kisat onkin sm-kisat. Nää viikot harjoitellaan käsien kontrolloitua käyttöä, vahvistetaan vahvuuksia ja hiotaan kontakteja sekä vahvistetaan suhdettamme agiradalla. Merri jää nyt kisoihin asti tauolle, sillä en halua ett sen treenaaminen syö mitenkään miun ja Kiian tekemistä. Nää harmaat on niin erilaisia ett en halua sitä riskiä ett jostain alitajunnasta luulenkin ohjaavani Merriä. Haluan nyt panostaa vain ja ainoastaan Kiian kanssa tekemiseen. Me ei olla aina nopeimpia mutt kun yhteystyö sujuu ja saadaan tehtyä se meidän juttu niin silloin ollaan edes vahvoilla :) Nyt ollaan Kiian kanssa napattu viimeisestä kolmesta kisasta jokaisesta 0-voitto. Ekaksi tuli Mikkelistä tokalta radalta (okei Kiian vikalta), Kotkasta tuli vikalta, nyt Ruokolahdelta tokalta niin voisiko sitten Jyväskylästä tulla sitten ekalta (se riittäisi), mutt saa se tulla myös siltä tokaltakin :D. Sm-kisoihin lähdetään kuitenkin ilman paineita ja mennään ottamaan uusia kokemuksia. Kyll miusta tuntuu ett tästä kesästä tulee huippu kesä näin aksailun suhteen. Vaikkei tuloksilla juhlittaisi niin ne kokemukset ja tunnelma on varmasti aivan toinen tän kesän kisoissa. 3 vkoa ja sitten se alkaa!!!

Loppuun vielä Kiian 0-voitto rata