Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin kannattaa mennä ihan jonnekin muualle kuin täällä päin Suomea. Käytiin aamulenkillä Korkea-ahossa metsälenkillä. Tunti meni kevyesti "upeassa" marraskuun säässä. Itselle ja koirille piti pukea huomioliivit päälle, sillä onhan vielä hirvenmetsästyskausi käynnissä ja tiedä miksi noita koiria vielä voi luulla.

 Metsä on aivan ihanaa "menninkäismetsää" suurimmaksi osaksi eli kuusia ja sammallikkoa silmän kantamattomiin. Silti se ajatus siitä ett karhut on liikkunut aivan siinä lähellä saa aivan puistattamaan. Niin kävi nytkin. Koko ajan vilkuilu ympärilleen, kuulosteli paikoitellen, tutkiskelin koirien reaktioita ja yritin itsekseni pitää mölyä yllä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä mitään kuulunut. Ei edes pikkulintujen ääntä, mikä oikeeastaan vain pahensi omaa hermostuneisuutta. Yritä siinä sitten elehtiä rennolta ja sanoa koirille ett mennään vaan. Hakkuualueella oli tosi kiva kävellä kun siellä näki kauaksi. Melkein hermo lepäsi. Sitten taas takaisin metsään. Parissa kohdassa jouduttiin kävelemään polkua minkä kummallakin puolella oli tosi tiheää pusikkoa, siinä kohtaa hieman ahisti vaikka koirat olivatkin aivan rentoja ja riekkuivat kepin kanssa.

Takaspäin tullessa en oikein tiedä mikä siinä yhdessä kohdassa on mutt Merri on näkyvinään tai kuulevinaan aina siinä jotain. No nyt kävi aivan sama juttu. Häntä pystyyn ja pöhinällä eteenpäin. Loppujen lopuksi rupess ihan huutamaan, jollekin. Siinä kohtaa piti ite hieman pysähtyä ja ihan oikeesti kuunnella ryskääkö mikään metsikössä. En todellakaan kuullut mitään mutt ilmeisesti siellä jossain joku oli kun kummatkin koiruudet olivat nenät pystyssä samaan suuntaan. "Rennosti" vaan töppöstä toisen eteen ja kohti seuraavaa hakkuualuetta missä auto jo odottelikin. Onneksi koirat jo vähän matkan päästä ottivat taas kepin ja rupesivat nahistelemaan siitä, huh! Heti kun päästiin taas aakeelle laakelle niin pystyi taas nauttimaan kävelystä ilman ett tarvii koko ajan vilkuille ympärille. Ei siellä metsässä varmaan ollut peuraa tai hirveä kummempaa mutt tulin kyll siihen tulokseen ett seuraavan kerran jos sinne mennään niin silloin saa olla reilu puoli metriä jo lunta ja pakkasta. Onpahan karhut menneet jo talviunille.

Viikolla käytiin Savitaipaleella metsässä hiippailemassa niin siellä sai kävellä oikein rennolla mielellä. Niillä kohdin ei ole kukaan nähnyt karhua ja siellä on asutusta aika lähellä. Metsä oli oikeastaan peltojen keskellä ja kunnon maaseutua ympärillä. Ainut mitä varoa niin oli se ettei liukastunut jäähän. Oli ollut pakkasta parina yönä!

On kyllä mielenkiintoista verrata millaisia Kiia ja Merri ovat metsässä liikkuessaan tai sitten vaikka pelloilla/niityillä. Metsässä sitä mennään kiltisti polulla ja nahistellaan korkeintaan vain kepistä. Pellolle/niitylle päästessään hanat auki. Silloin spurttaillaan sen minkä käpälistä pääsee ja tehdään tosi isojakin kaarroksia. Ilmeisesti aakeella paljon kivempää kun näkee kaikkialle ja on tasaista :) Käy se kyllä miulle kun oon ihan samanlainen. Välillä on kuitenkin hyvä käydä metsässä juoksentelemassa ja hyppimässä sammallikossa puunrunkojen ja risujen yli. Harmi vaan kun silloin joutuu itsekin menemään sitä tekemään ett saa koirat poikkeamaan polulta tai metsätieltä. No onhan tietysti aina keppien heitto!