Ollaan me treenattukin

Sain eilen hieman noottia siitä kun ei oo tullut mitään treenikirjoituksia. Jooo, on hieman jäänyt viime viikolta kun olin niin tohkaisseni tulevasta kisareissusta. Kirjoitetaan nyt sitten hieman takautuvasti näistä treeneistä.

Aloitetaan vaikka viime viikkoisista Merrin treeneistä missä oli aiheena persjätöt. Aluksi tehtiin lämmittelyksi mustat pallukat, jotta päästiin hieman tekemisen meininkiin. Merri teki ihan supertyötä muuten mutt tuo putkesta puomille ei ollut ekalla kerralla oikein sujuva kun yritin sylkkärillä kääntää. Merri meni puomin ali toiselle puolelle ja sitte takaisin. Otettiin uudestaan ja nyt olin itse puomin puolella ja vain pyöräytin ylösmenokontaktille. En henkkohtaisesti hirveästi tykännyt tuollaisesta lähestymiskulmasta kun tuollainen pitäis opettaa aivan erikseen eikä sekoittaa keskelle rataa. Mutt meni se nyt tän kerran. Kepeillä Merri kesti todella hienosti sivuetäisyyttä niin pääsin itse aivan keinun alastulolle asti ja tekemään siihen persjätön ennen vikaa hyppyä. Valkoiset pallukat tuottivat hieman harmaita hiuksia, tai oikeastaan vain ja ainoastaan 6 hyppy. Jätin Merrin kauaksi ekasta hypystä ja itse menin kakkosen kohdalle. Sain tehtyä siihen todella aikaisessa vaiheessa jo persjätön mutt seuraavassa 3-4 välissä ei mitään toivoakaan. Merri tuli yksinkertaisesti niin kovaa kun oli koko suoran verran kerännyt vauhtia. Kyllä Samikin sen huomasi kun pari kertaa oli kokeiltu ett siihen väliin ei oo mitään järkeä lähteä yrittämään. Ohjasin sitten vasempaa kautta putkelle asti. Sitten tultiin 6 hypylle ja sehän oli tarkoitus hypätä puomin puolelta. En tiiä mikä siinä oli mutt Merri ei vaan millään suostunut menemään sitä sieltä puolelta vaikk putkesta tultuaan oli jo valmiiksi siellä, aina koukkasi toiselle puolelle. Ööö... Omasta mielestäni näytin aivan selvästi käsi suorana hyppyä mutt ei. En pystynyt siihen tekemään persjättöä kun meni totaaliseksi nysväämiseksi. Merrikin meni hieman sekaisin koko tilanteesta joten lähdettiin hetkeksi huilaamaan ja kokoomaan ajatuksia. Pieni huili ja otettiin koko pätkä uudelleen, sillä pienellä erolla ett käänsin 6 hyppyä pikkaisen parempaan linjaan ettei se ole niin kuolleessa kulmassa kuin aikaisemmin. Nyt Merri meni hyvin sieltä mistä pitikin ja saatiin hyvä suoritus aikaiseksi. Pikkaisen jäi sellainen vääntämisen maku noista treeneistä mutt se pistää ajattelemaan. Merrin kanssa pitäis harjoitella persjättöjä mutt pitää hieman miettiä millaisessa rataprofiilissa niitä opettaa. Eihän niitä esteitä montaa tarvi mutt ne pitää vaan osata sijoittaa oikein.

Noitten treenien jälkeen pidettiin huilia perjantai ja käytiin kisoissa Hyvinkäällä lauantaina mistä olikin jo juttua. Niissä ei tarvittu persjättöjä :)

 

Sunnuntaina Merri piti lepopäivää, oli hieman väsynyt, kuten oli myös omistajakin. Silti piti raahautua neitien, Kiian ja Muskan sekä Lilin ja Nomin, kanssa hallille treenaamaan. Isompien neitien kanssa otettiin irtoamistreenejä eli toisinsanoen hyödynnettiin Merrin edellistä ryhmätreenirataa. Kerran hyväksi havaittu niin miksi ei käyttää uudelleen :) Otettiin mustat pallukat ensin. Kiia on vielä ollut aika vähäísellä treenauksella joten halusin hieman muistuttaa irtoamista ett saadaan sitten onnistunut suoritus ja näin saan taas vahvistettua Kiian irtoamista. Se aina välillä tuppaa unohtamaan sen. Merkkasin 3 putken ja jätin vielä tennarin palkaksi. Itse olin 2 hypyn ja Aan kulman puolessa välissä jotta olisi suora linja 4 hypylle. Kiialle ei tuottanut ongelmaa tuo putki vaan meni sen läpi ja tuli onnellisena tennari suussaan sieltä. Sitten päätettiin suorittaa koko ratapätkä. Merkkasin putken minne Kiia irtosi todella hienosti ja itse pääsin todella hienosti 4 hypylle. Meinasin ekaksi tehdä jaakotuksen siihen ettei mene mutka liian pitkäksi kepeille päin mutt en sitten tehnyt kun Kiia ei ollut sellaisella raketti tuulella. En halunnut ottaa riskiä ett Kiia tekee kiellon kun jarrutan sen menoa liikaa. Sillä kun tuppaa olemaan sellaiseen taipumus. Keinu meni niinkuin yleensäkin ja sain jopa vietyä putkeen vasemmalta puolelta ohjattuna. Se ei ole todellakaan Kiialle se kaikkei paras ohjaustekniikka, mitä pitäis vahvistaa aivan sikana. Sillä tuppaa vauhti hidastumaan ja loppujen lopuksi saattaa tulla kielto jos itellä vauhti loppuu kesken tai lähtee jo kääntymään. Treeniä treeniä! Puomilla ei ongelmia, hieno kontakti vaikka jatkoin matkaa eteenpäin. Takaakierrossakaan ei ongelmia, mutt niissähän Kiia on aika haka, välillä jo liiankin :)

Sitten valkoisten pallukoiden vuoro. Renkaalle ei tarvinnut paljoa etukäteen kääntyä kun Kiia kääntyi ihan helkkarin hienosti Aalle. Halusin muurin ohjata vasemmalta puolelta kun sain hyvän etumatkan Aa:lta. Pyöristin hieman linjaa muurille ja siitä sitten suora linja putkeen. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa Aan edessä puolta persjätöllä tai valssilla ja sitten pikkaisen vetää itseenpäin ja samantien lähetys putkeen. Olisi pitänyt kellottaa mikä ois ollut nopein vaihtoehto, mutt se jääköön toiseen kertaan. Keinussa ja hypyssä ei mainittavaa. Kepeillä tein persjätön ja siitä linkaisin putkeen. Heti kun näin Kiian menevän putkeen ihan kunnolla, lähdin tykittämään loppusuoraa. Vaikka pyrin juoksemaan miten kovaa niin juuri ennen vikaa hyppyä Kiia sai miut kiinni. Vaikka on hieman kankeutta tän hetkisessä juoksussa niin suurin syy on siinä miten paljon joudun tällä hetkellä varmistamaan ett Kiia menee putkeen. Merrin kanssa riitti lähetys ja  pystyi samantien lähtee juoksemaan. Tässä lajissa sekuntikin muuttaa monta asiaa...

Muskan kanssa treenattiin edelleen irtoamista ja vähän kaikkee pientä kivaa; babyaksailua!

Eilen keskiviikkona käytiiin kaverin ja kaikkien koirien kanssa hallilla. Huh huh mikä rumba! En varmaan vähään aikaan lähe koko lössin kanssa ja kaverin koko lössin kanssa samaan aikaan hallille kun siinä tahtoo vähän koirien tunteet kuumeta hieman liikaa, vaikka olivat vuorollaan hallin sisällä. Ei oikein tahdo keskittyminen riittää. Harmaiden kanssa otettiin aluksi irtoamisharjoitus; putki-putki-hyppy etupalkalla. Kummankin kanssa ne onnistui hienosti. Kiia teki kepitkin ihan mallikkaasti, haki kaikista kulmista oikein mutt jotenkin käsijarri oli taas päällä. Pikkaisen hidas lähtö kepeille. En tiiä johtuuko siitä ett on niin tottunut Merrin tykitykseen ett sen rinnalla kaikki tuntuu niin hitaalta. Merri taas ei meinannut keskittyä oikein mitenkään vaan roiski vaan. Pikkaisen piti ottaa haloo-helsinki-operaatio ja maa-kutsuu-Merriä. Kun sekään ei auttanut niin jäähy autossa auttoi. Johan alkoi aivot jälleen raksuttaa ja homma toimimaan. Saatiin kaikki keppikulmat otettua ihan mallikkaasti. Yritettiin ottaa välistävetoja mutt niiden kanssa olikin jo niin iso homma ett siihen pitää paneutua ihan kunnolla. Kiiakin on unohtanut aivan totaalisesti mitä niissä pitää tehdä ja Merri nyt on tottunut tykittämään ihan kympillä ja isoilla kaarroksilla. Tuolla höyryämismeiningillä mikä nyt oli päällä niin ei saatu kuin muutaman ihan ok suoritus. Tässähän meillä riittää työtä. Muskan kanssa otettiin kutsuna kolmen hypyn sarja sekä sitten hyppy-putki. Ihan tykitti tulemaan turkoosihännän kimppuun :).

Tänä aamuna käytiin sitten taas hallilla. Vaikka kaikki koiruudet oli mukana sekä kaverin koko poppoo niin vain Muska pääs hallille touhuamaan. Muska treenas putki-hyppy-hyppy ja hyppy-hyppy-putki etupalkalla. Jälkimmäisessä käytin hieman kaveria apuna ett jos jostain syystä Muska kiertäis putken niin namipalkka pois. Ei sitä tarvinnut tehdä. Muska meni aivan superisti! Tuli ihan mieleen Merri pentuaikana. Nenä eteenpäin ja heti käskyn saatuaan ampaisi matkaan. Upeeta!!! Vähän aikaa sitten Muska kääntyi aina miuta kohti kun annoin käskyn. Nyt siiä ei ollut tietoakaan. Ilmeisesti ruokakuppitreenit ovat tuottaneet tulosta. Olen antanut nyt sille ruuan niin ett vien kupin paikoilleen ja sitten palaan Muskan viereen. Siinä annan luvan ja Muska on heti lähtenyt kupille ilman mitään miettimisiä ett saiko mennä vai ei. Tätä vaan lisää!

Sitten Merrin tämän illan ryhmätreenit. Teemana takaaleikkaukset. Aloitettiin heti suoraan takaaleikkausten treenauksella eli valkoiset pallukat. Aluksi käytiin suunnitelma ja kuviot läpi ilman koiria ja ihan hyvä niin, pikkaisen nimittäin teoriaa. Olihan se ihan hyvä tietää ja muistaa ett mitä loivemmin tekee takaaleikkauksen, sitä vähemmin kääntää. Loogista oikeastaan mutt ei sitä kaikkea voi muistaa. Merri meni ekalla kerralla ihan hyvin, hieman hitaasti ja kääntyi aina katsomaan ett mihin näytän. Meni kuitenkin ihan oikein ja kääntyi sinne suuntaan mihin pitikin. 7 putkeen meno oli hieman tökkivä mutt menihän se sinnekin loppujen lopuksi. Tehtiin siis takaaleikkaus kahden peräkkäisen hypyn välissä joka kerta. Tokalla kerralla Merrillä oli jo huomattavasti ennemmin vauhtia ja tämän takia tahtoi tulla jo isompia kaarroksia. Ei ollut ihan niin sujuva kun loikat vievät pidemmälle. Ihan hyvin kuitenkin kun aattelee miten vähän Merriä on takaa ohjattu :) Pitää tehdä tämä harjoitus joku toinen päivä uudelleen jos se vaikka muuttuisi vieläkin sujuvammaksi. Jäähyttely radaksi oli suunniteltu mustat pallukat mutt meidän todellinen rata oli hieman peilikuva tuosta kuvan radasta. Laiskat ihmiset kun eivät jaksaneet raahata puomia toiselle puolelle hallia ja vastoin Aata kun ne nököttivät ihan mukavasti paikoillaan. Muuten rata näytti samalta mutt kepit olivat vaan Aan vieressä eivätkä puomin. Teimme radan missä ensin puomille nro 1, sitten hyppy 2, putken kauempaan päähän 6, hyppy 7, Aa 8, pussi 9 ja sieltä käännös kepeille. Merri meni ekalla kerralla jo todella hienosti mutt jotenkin putkeen lähteminen hieman tökki. Merri hirveästi kyseli ett ootko varma jne. Kontaktit olivat hyvät molemmissa, puomilta vaan varasti ennen aikojaan mutt Aalla parempi. Kepeillä otin sivuetäisyyttä. Kokeiltiin tokan kerran vaan tuota putkeen lähetystä ja sieltä parempaa tuloa. Pidin pikkaisen kauemmin hallussa ja sitten selvempi käännös putkeen. Sitten menin vaan toiseen päähän vastaanottamaaan ettei tuu niin hillitöntä kaarrosta. Toka kerta oli huomattavasti sujuvampi.

Ens kerraksi pyysin välistävetoja kun ne tahtoo olla todella nihkeitä tällä hetkellä. Pitäis treenata niitä myös itsenäisesti omalla ajalla. Sekä pitäis myös ruveta molempien kanssa hiomaan takaaleikkauksia, persjättöjä ja lähetyksiä putkelle olin itse sitten kummalla puolella tahansa. Kepeillä Merrillä pitäis hioa ohituksia ja Kiialla sivuetäisyyttä. No helmikuussa pidetään kisatauko Merrin kanssa ja Kiian kisatauko jatkuu sinne asti, niin silloin on hyvää aika keskittyä vkonloppuisin treenaamiseen.

   

MH-luonnekuvauksesta

Sain tehtäväksi kirjoittaa uusimpaan Sheltit-lehteen tarinan Kiian MH-luonnekuvauksesta, sillä Kiia on ensimmäinen sheltti mikä on luonnekuvattu Suomessa. Tässä juttu kokonaisuudessaan...

Monien kasvattajien ja koiranomistajien mielestä koiran tärkeimmät ominaisuudet ovat luonne ja terveys. Silti rodussamme käytetään paljon aikaa ja rahaa ulkomuodon arviointiin ja jalostamiseen sekä erilaisiin terveystutkimuksiin. Jalostuskoiriltamme vaaditaan silmä- ja lonkkatutkimukset, tavoittelemme menestystä näyttelyissä, mutta sen tärkeän, LUONTEEN, arviointi jää usein vain kasvattajan oman, joskus kovin puolueellisen, arvioinnin varaan.

MH-luonnekuvauksen tarkoituksena on kerätä aineistoa nuoren koiran käyttäytymisestä mahdollisimman standardoidussa ympäristössä. Testitilanne on jokaiselle koiralle täysin samanlainen. Tarkoin ennalta määritellyllä testimenettelyllä ja kahta valvojaa samanaikaisesti hyödyntämällä pyritään minimoimaan testin arvioinnin subjektiivinen vaikutus.

Koiranjalostuksen edistämiseen tähtäävässä MH-kuvaustestissä tarkastellaan koiran luonteenpiirteitä kuten esimerkiksi saalisviettiä, leikkisyyttä ja sosiaalisuutta. Tuloksia hyödynnetään luomalla luonneprofiileja yksilöistä, jalostuskoirien jälkeläisistä ja koko rodusta. Saadut tulokset ovat auttamassa meitä jalostamaan shelteistämme rotumääritelmän mukaisia miellyttäviä koti- ja harrastuskoiria.

MH-luonnekuvaus menetelmä on kehitelty Ruotsissa 1980-luvulla. 1997 testin sisältöä hieman muokattiin ja yläikäraja poistettiin. Tällöin testin nimi sai nykyisen asunsa, MH (Mentalbeskrivning Hund).

MH Suomessa

Ensimmäinen MH-luonnekuvaus järjestettiin toukokuussa 2008 Jämsässä. Tätä ennen piti tehdä paljon töitä kouluttamalla MH-luonnekuvaajia ja – toimihenkilöitä sekä hankkimalla asiaan kuuluvaa välineistöä. Suomen Kennelliiton valtuuston hyväksymät MH-luonnekuvauksen säännöt tulivat voimaan 1.1.2010 alkaen. Kaikki vuonna 2008–2009 Kennelliiton hyväksymien MH-kuvausten tulokset virallistettiin takautuvasti ja ovat nyt kaikkien nähtävillä myös KoiraNetissä. Suomen ensimmäinen MH-luonnekuvattu sheltti on oma shelttini Kiia (Amarantes Shaal Nur), testattu 1.8.2009.

MH-luonnekuvauksen kulusta

MH-luonnekuvaukseen saa osallistua yli 18 kk ikäiset puhdasrotuiset koirat. Kuvauksessa on 10 osiota, mitkä on jaettu vielä sisäisesti muutaman alaosioon. Kaikissa osioissa on tarkasti määritetyt ärsytystilanteet ja näiden jälkeen huolelliset palautumisjaksot. Yhden koiran luonnekuvaukseen menee aikaa noin 30–45 minuuttia. Osiot käydään läpi aina samassa järjestyksessä. Koiran tarkkailusta ja sääntöjen noudattamisesta huolehtivat koulutetut luonnekuvaajat (2 kpl). Kuvaajat merkitsevät arvostelulomakkeeseen välittömästi osion jälkeen, miten koira reagoi. Kokeen järjestelyistä ja suorittamisesta vastaa testinohjaaja, jolla on apunaan vähintään kaksi toimitsijaa. Testinohjaaja ohjaa ja kertoo koiranohjaajalle mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten ohjaajan tulee toimia. Yleisöllä on mahdollisuus päästä seuraamaan tapahtumaa ja testinjohtaja ohjaa heidät aina ”katsomoalueelle”.

Ominaisuudet raportoidaan intensiteettiskaalalla 1-5, jossa 1 tarkoittaa matalinta reaktiota tai aktiviteettitasoa ja 5 korkeinta. Se, mikä arvo on paras tai toivotuin eri osiossa, riippuu rotujärjestön, kasvattajien tai omistajien tavoitteista ja päätöksistä. Ei ole yhtä oikeaa ja väärää tulosta. Arviointi katsotaan suoritetuksi, kun arviointi on voitu suorittaa loppuun asti ilman keskeytyksiä. Luonnekuvaus voidaan keskeyttää koiranohjaajan tai kuvaajan toimesta.

Kuvaustilanteessa koira on melko paljon irti hihnasta. Tämä sen takia, että koiralla on mahdollisuus paeta ahdistavaksi kokemaansa tilannetta ja toisaalta myös sen takia, ettei ohjaajan reaktiot välity koiraan.

Miksi osallistuin MH-luonnekuvaukseen?

Kiian kanssa olen harrastanut monipuolisesti kaikkea mahdollista aivan pennusta lähtien. Sen pentuaikoina olimme paljon tekemisissä palveluskoiraharrastajien kanssa ja pyörimme paljon samoissa harjoituksissa ja tilaisuuksissa. Siskoni harrasti snautsereidensa kanssa pk-jälkeä ja minä opetin Kiian siinä sivussa jäljelle ja esineruutua. Lapsuuden kodissani on ollut snautseri ja kaksi suursnautseria, joten palveluskoiralajit ja pk-maailma on minulle tuttu.

Kiian ollessa 18kk ikäinen, aloitimme agilityn harrastamisen seuramme alkeiskurssilla. Kiia ei ollut ihan kaikkein helpoin opetettava kun se otti aika paljon häiriötä uudesta paikasta, tuntemattomista ihmisistä ja paljon haukkuvista koirista. Näistä päästiin nopeasti yli ja ne ovat kaukainen muisto vain, mutta siitä lähti jo kipinä päästä joskus testaamaan Kiian luonnetta ihan virallisesti. Luonnetestit olivat minulle tuttuja ja olin nähnyt muutamia testejä suoritettavan, pääasiassa palveluskoirille. Mietin pitkään, että voinko viedä Kiiaa testiin missä uhka tulee välillä myös ihmiseltä kun Kiia hieman väistää tuntemattomia ihmisiä jos ei ole päässyt kunnolla ja rauhassa tutustumaan. On kyllä äärimmäisen utelias, mutta ei tykkää kun tullaan heti silittämään ja tunkemaan kättä nenän eteen.

Kiian MH-luonnekuvaus

Alkuvuodesta 2009 luin juttua MH-luonnekuvauksesta Palveluskoiraliiton lehdestä ja se herätti kiinnostukseni. Varsinkin kun puhuttiin nuoren koiran testaamisesta ja ehkä hieman pehmeämmällä tavalla verrattuna luonnetestiin. Siskoni oli kiinnostunut testaamaan omat snautserinsakin, joten se oli sitten siinä sovittu.

1.8.2009 lähdimme siskoni ja kolmen koiran kanssa ajelemaan Lappeenrannasta kohti Kuopion lähellä sijaitsevaa Maaninkaa. Matka taittui yllättävän ripeästi kun mietittiin kuumeisesti mitä tulevan pitää, ja osuvatko meidän omat arviot luonnekuvaajien kanssa yhteen. Pikkaisen myös jännitystä oli ilmassa. Ennen omaa testiäni katsoin siskoni ja hänen vanhemman snautserinsa testiä. Näin pystyin itse henkisesti valmistautumaan mitä tulevan pitää. Oli paljon selkeämpää nähdä kuin vain lukea monta eri kirjoitusta kuvauksen kulusta.

Hain Kiian hieman aikaisemmin jo jaloittelemaan ja haistelemaan ympäristöä. Itse testipaikalle sain tuoda vasta kun edellinen koira oli suorittanut kuvauksen loppuun ja arviointi oli annettu. Kiialta tarkistettiin ennen arvioinnin alkua mikrosiru ja katsottiin, että paperit ovat kunnossa. Tämän jälkeen kaikki oli valmiita arviointia varten.  

1. Kontakti: Koiran tapa ottaa kontaktia vieraaseen ihmiseen ja vastata siihen. Tulimme ensimmäiselle testialueelle ja kiersimme yleisön kerran ympäri. Tämän jälkeen menimme Kiian kanssa tapaamaan testinohjaajaa. Testin ohjaaja yritti heti ottaa yhteyttä Kiiaan ennen kuin tervehti edes minua. Kiia oli hieman yllättynyt tilanteesta. Testinohjaaja testaili kuinka hyvin Kiia lähtisi hihnassa hänen mukaansa ja tämän jälkeen kuinka hyvin Kiia antaisi käsitellä itseään. Kaikki tämä tuli Kiian mittapuun mukaan aivan liian nopeasti kun ei ollut vielä kerinnyt tutustumaan edes koko ihmiseen.

2. Leikki: Koiran intensiteetti ja tapa leikkiä esineellä vieraan ihmisen kanssa. Vanhasta paloletkusta oli tehty reilun kokoinen patukka, jota ensin heilutin pari kertaa maassa Kiian nenän edessä ja heti sen jälkeen heittelimme patukkaa testinohjaajan kanssa muutaman kerran toisillemme. Viimeisellä kerralla testinohjaaja heitti patukan hieman sivummalle ja Kiia meni heti haistelemaan sitä. Kiia ei tarttunut siihen kiinni, haisteli vain läpi. En ollut yhtään yllättynyt tilanteesta, sillä Kiian lempileluja ovat tennispallo ja fleece-revitysnaru.

3. Saalistus: Koiran halu saalistaa ja tarttua poispäin liikkuvaan esineeseen. Kiia näki hyvin saaliin kun se lähti liikkeelle ja irti päästyään lähti sen perään. Itse sain ottaa vain yhden askeleen ja sen jälkeen jouduin seisomaan paikallani. Kiia reagoi tähän heti ja kääntyi pois saalista ja tuli luokseni. Kun kävimme yhdessä tarkastamassa millainen saalis oli, Kiia tiesi heti missä se oli ja veti hihna kireänä sen luokse. Pikainen nuuhkaisu ja se siitä.

4. Aktiviteettitaso: Koiran reaktiot tilanteessa, jossa odotettu aktiviteetti poistuu. Tässä osiossa minun piti seisoa mahdollisimman liikkumattomana paikoillani ja ilman minkäänlaista kontaktia koiraan 3 minuuttia. Kiia seisoi koko ajan vierelläni tai takanani aika rauhallisena. Muutaman kerran haukahti jotain ääntä. 

5. Etäleikki: Koiran halu leikkiin sekä yhteistyöhön kauempana ohjaajasta. Pidemmän matkan päässä metsässä ihminen tanssi, lauleskeli ja heitti keppiä ilmaan yrittäen näin saada Kiian kiinnostumaan itsestään. Kun oli tehnyt itsensä näkyväksi, hän meni piiloon. Irti päästyään Kiia oli enemmin kiinnostunut yleisön joukossa olleista tutuista ihmisistä kuin jostain ventovieraasta, mikä vielä kaiken lisäksi meni piiloon. Kävimme tutustumassa hihnassa tähän kummajaiseen ja silloin Kiian kiinnostus taas heräsi, hihna kireänä leikkijän luokse. Kun tämä oli haisteltu, ei kiinnostusta.

6. Yllätys: Koiran reagointi ja toiminta yllättävässä pelottavassa tilanteessa. Tämä oli ns. haalaritesti. Kävelimme Kiian kanssa ja yhtäkkiä haalari nousee maasta suoraksi suoraan meidän edestä. Kiia säikähti ja ”pakeni” tulosuuntaan reilu 5 metriä ja jäi sinne haukkumaan. Itse pysähdyin niille sijoille ja katse kohti haalaria. Haalari siis jäi näkyviin. Ajan kuluessa siirryin aina lähemmäksi haalaria ja lopulta menin kyykkyyn aivan haalarin lahkeen viereen. Silloin Kiia uskaltautui haistelemaan sitä nopeasti. Tämän jälkeen poistuimme hetkeksi haalarin luota ja tulimme takaisin kävellen haalarin ympäri pienen lenkin. Tällä testattiin jäljelle jäänyt pelko ja kiinnostus. Kiia hieman väisti kun kävelimme ensimmäisen kerran ohi, mutta takaisin tullessamme oli selvästi kiinnostunut haalarista.

7. Ääniherkkyys: Koiran reagointi ja toiminta yllättävän äänen kuullessa. Tilanne oli hieman samanlainen kuin haalarin kanssa, mutta tällä kertaa ääni tuli koiran kohdalla sivulta. Ääni tuli vanhasta ja ruostuneesta rautapenkistä/-pöydästä minkä pinnalla vetäistiin nopeasti raudan palasta missä oli ketjuja. Kiia säikähti ääntä, mutta ei paennut kuin muutaman metrin ja jäi siihen ihmettelemään. Vaikka pysytteli koko ajan lähelläni niin Kiia ei ollut kovinkaan innostunut menemään katsomaan äänen lähdettä. Kun kyykistyin aivan laitteen viereen niin silloin Kiia tuli nuuhkaisemaan räminälaitetta.

8. Aaveet: Koiran tapa käsitellä hitaasti itseään lähestyviä hahmoja. Seisoimme Kiian kanssa paikallaan ja valkoisiin lakanoihin pukeutuneet aaveet lähestyivät todella hitaasti ja määrätietoisesti kohti meitä. Testinohjaaja kontrolloi ja ohjaili selkäni takana aaveiden liikettä. Kiia haukkui aaveille, mutta kesti koko ajan aivan vierelläni tai ihan takanani. Kun aaveet pysähtyivät tietyn matkan päästä meistä, minä lähestyin aaveet ja loppujen lopuksi menin toisen aaveen eteen juttelemaan. Kiia kierteli ja kaarteli meitä kuin kissa kuumaa puuroa. Loppujen lopuksi Kiia tuli kuitenkin haistelemaan aaveetta ja oli sangen tyytyväinen kun selvisi tilanteesta kunnialla.

9. Leikki 2: Koiran intensiteetti ja tapa leikkiä esineellä vieraan ihmisen kanssa kuormituksen jälkeen. Tämä osio oli aivan samanlainen kuin ensimmäinen leikkikin. Kiia katsoi kiinnostuneesti patukan heittelyä ja kävi pikaisesti nuuhkaisemassa sitä heiton jälkeen. Tajusi pian, ettei lelu ollut todellakaan hänen juttu.

10. Ampuminen: Koiran reagointi ampumiseen. Kaksi laukasta ammuttiin kun leikin Kiian kanssa meidän omalla karvahäntälelulla. Ensimmäisen laukauksen jälkeen Kiia irrotti otteensa lelusta, mutta jatkoi heti taistelua uudestaan. Kolmannen ja neljännen laukauksen aikana minun piti seistä paikallani lelu piilossa ja Kiia seisoi vierelläni. Kiia ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Näiden jälkeen saimme taas leikkiä ja arviointi päättyi siihen.

Olin pääsääntöisesti tyytyväinen testin kulkuun ja suuria yllätyksiä ei päässyt tulemaan. Meidän koko suorituksen aikana läheiseltä armeijan alueelta kuului aivan jatkuva pauke ja ammuskelu, mikä kuului hyvin selvästi testipaikalle. Kiia ei todellakaan pelkää laukauksia eikä pauketta, mutta epämääräinen jatkuva pauke saa sen hieman hermostumaan kun se ei pysty tiedostamaan mistä ääni tulee. Minusta tuntuu, että tämä pikkaisen vaikutti meidän suoritukseen, mutta ei mitenkään merkittävästi. Sain hyvän vahvistuksen siitä millainen Kiia on luonteeltaan tutun ja turvallisen ympäristön ulkopuolella.

Miten sitten perinteinen luonnetesti, tarvitaanko sitä?

MH-luonnekuvaus on luonnetestin tapaan kaikille roduille sopiva arviointimenetelmä. Erona on se, että MH on sopivampi nuorille koirille (alaikäraja 18kk) kuin luonnetesti (alaikäraja 24kk). MH:ssa jokainen koira saa täsmälleen samanlaisen testitilanteen, huolimatta siitä miten koira reagoi. Luonnetestissä taas ärsykkeen intensiteettiä vaihdellaan koiran reaktion mukaan. MH:ssa ei ole tuomareita vaan luonnekuvaajia, jotka kuvaavat arviointilomakkeeseen vain sen minkä näkevät. He eivät tee tulkintoja koiran reaktioista eivätkä ota kantaa millainen reaktio on hyvä ja millainen huono. MH-luonnekuvaus on joko hyväksytty tai keskeytetty. Minusta MH ja perinteinen luonnetesti täydentävät erinomaisesti toisiaan. Tätä kirjoittaessa varasin syksylle luonnetestipaikat Kiialle sekä toiselle sheltilleni Merrille. Odotan innolla millaisia tuloksia sieltä tulee!

Ajatuksia MH-luonnekuvauksesta

Kiia oli aika ihanteellinen iältään testiä ajatellen, 21 kk vanha. MH:n ideahan on testata nuoren koiran luonnetta ennen kuin se on oppinut liikaa tästä ihmisen maailmasta. Tämän takia on tärkeää, ettei opeta koiraa testiä varten. Eihän testi ole silloin todenmukainen jos koiraa on valmennettu osioita varten, eikä se silloin palvele ketään.

Suosittelen MH-luonnekuvausta kaikille shelttien kasvattajille ja omistajille. Toivon, että joskus pystyisimme todella hyödyntämään tätä menetelmää, jotta saisimme mahdollisimman paljon tietoa rodun ja jalostusyksilöiden luonteen tilasta. Aloittelevana kasvattajana tulen tulevaisuudessakin käyttämään shelttini MH:ssa sekä perinteisessä luonnetestissä. Toivon näin pystyväni poimimaan jyvät akanoista ja saamaan rotumääritelmän mukaisia, miellyttäviä seura- ja harrastuskoiria.

Voi Savioja minkä teit!

Eilen lähdettiin autolastillisen, Elinan ja Sarin, kanssa Hyvinkäälle kisaamaan ja koettamaan onnea sertien suhteen. Itse lähdin Merrin kanssa hakemaan edes sitä tokaa LUVAa ja kaksi kaveria lähti hakemaan sitä viimeistä ja luokkanousua kolmosiin. Tuomarina toimi Anne Savioja minkä tiesin olevan hieman riskialtis suunnitelman suhteen. Saviojalla vaihtelee hieman radat toisistaan, joskus on tosi helppoja ja suoraviivaisia ja joskus on tosi kinkkisiä. No nyt sitten oli vuorossa ne hieman kinkkisemmät.

Kisapaikalle saavuttiin ajoissa klo 18 aikoihin kun eka startti oli laitettu mineille klo 19. Pystyttiin käymään kunnolla kävelemässä ennen ekaa suoritusta. Ennen meidän suoritusta saatiin jännittää Sarin ja Minkan suoritusta mini2 hyppiksellä ett miten heille menee. Ja todella upeastihan se meni, 0-tulos ja 2.sija ja heille vika LUVA ja serti. Onnittelut heille siitä! Medien rataantutustumisen jälkeen he pääsivät pokkaamaan palkintonsa.

1.rata, hyppis

Rata ei aluksi tuntunut ihan niin hankalalta kuin millaiseksi se sitten loppujen lopuksi muuttui itse suorituksen aikana. Jännitin tuota 13 hypyn takaakiertoa kun siinä oli aika mukava suora mikä piti voittaa juoksukilpailussa. Oli radassa pari muutakin mikä pisti hieman miettimään tarkemmin ett miten ottais ett saa varmasti parhaimman linjan. Mutt sitten itse suoritukseen...
Alku meni meille tosi hyvin aina kolmanteen putkeen saakka. Sain tosi hyvin tyrkättyä 2 hypylle ja sain näin hyvän juoksulinjan 5 putkelle. Merri seurasi kuuliaisesti linjaa ja lähti putkeen hyvin. Pakkovalssi 6 hypylle onnistui hyvin ja siitä pöyräytin 7 putkeen. Sitten tapahtui jotain mihin en todellakaan ollut varautunut. Merri tuli hyvin putkesta ja omalla liikkeellä peitin edellisen putkeen pään ja käänsin vain 8 putkeen. Merri lähti todella hyvin menemään ja itse sitten pääsin jo valmiiksi seuraavan hypyn taakse vastaanottamaan. Mutt mitä tapahtuikaan... Merri kääntyi juuri ennen putken loppua ympäri ja tuli takaisin ja hyppäs hypyn missä olin vastaanottamassa --> eli HYL. Lähetin putkeen uudelleen ja ihan sama juttu. Mitä ihmettä??? Kaverillani Elinanalla ja Lilolla kävi aivan identtinen tapahtuma, ja kummankin koirat ovat todellisia putkihulluja! Tämä juttu vaati todellista jälkipyykkiä ja ajatustoimintaa. Yritin kuitenkin saada hieman rataa tehtyä joten jatkettiin matkaa. Kaarroksessa Merri pudotti muurin palikan ja  oma liike ei ollut enää niin hyvää, en saanut suoralle kunnon etumatkaa joten 13 takaakierto mentiin suoraa. Mentiin siitä sitten suoraan kepeille mitkä Merri aloitti, tuosta huonosta kulmasta ja aivan liian läheltä, väärästä välistä mutt lopetti oikein. En viitsinyt kuluttaa enempää aikaan vaan mentiin sitten maaliin asti.

Radan jälkeen huomattiin ettei rata ollut todellakaan helppo medeillä koska vain yksi koirakko sai tuloksen, kaikki muut HYL. Meidän osalta nousi tuo putki suurimmaksi kysymysmerkiksi. Mitä siinä kävi? Luuliko koira ett putki kääntyy samaan suuntaan kuin edellinenkin kun sinne lähetettiin aika samalla tavalla, pimeä putki? Vai aiheuttiko käskyt jotenkin kääntymisen; käskytin läpi-läpi-läpi-tule-tule, kääntyikö Merri sitten tule-käskyllä (ei ole koskaan sitä tehnyt aikaisemmin)? Päädyttiin siihen ett olis varmaan vaan pitänyt laittaa putkeen pakkovalssilla ett koira olis tiennyt radan jatkuvan sinne mihin putki kääntyy. Eihän sitä koskaan voi sanoa mitä koiran mielessä liikkui juuri sillä hetkellä. Kuulin myös myöhemmin ett aika moni maksi-koirakkokin oli "vaikeuksissa" noissa putkissa. Otettiin väliajalla lämppäriesteillä ahkerasti putkia ja niistä toinen putki (vihreä-keltainen) meni ongelmitta ja toinen (kokonaan musta) teki välillä tiukkaa. Hieman huolestutti mutt onnistuineiden suoritusten jälkeen päätin jättää asian ja toivoa ett Merri menee jatkossa putket kunnolla.

2. rata

Seuraavaksi siirryttiin agiradoille ja ylimääräiset höyryt oli nyt höyrytty. Rataantutustuminen meni aivan sairaan nopeasti, en ollut ollenkaan varma ett miten otan tuon alun sillä ansaesteet oli niin lähellä. Kuvassa ei oikein mutt 6 putken suu oli melkein 3 putken vieressä, joten piti miettiä ottaako vastaan ja toivoo ett pystyy viemään 6 putken ohi vai yrittääko linjata hieman jo kakkosella ja saada vetämälle sitten 3 putkeen. Yritin jälkimmäistä vaihtoehtoa mutt Merri jo oli lukinnut hypyn edestään ja meni sinne, eli päivän toinen HYL. Halusin kuitenkin mennä radan loppuun jotta saatais ottaa kontaktiesteitä radalla. Matkan varrella tuli huolimattomuusvirheitä esim. kepeillä kun käskin menemään nätisti niin Merri rupess himmailemaan lopussa kun en kannustanut loppuun asti. Sitten mentiin takaaleikkauksen takia 11 hypyn ohi, Aan kontakti valui maahan kun käsky ei näköjään tullut tarpeeksi ajoissa. Loppurata meni kuitenkin hyvin ja keinu oli hieno ja puomin kontakti juuri passeli.

3.rata

Tämä rata tuntui ihan jees radalta, paljon menevämmältä ja sain hieman luottoa edelliseltä kun putketkin meni ongelmitta. 3 putki oli aivan super-tiukalla mutkalle joten hieman myöhästyin valssissa 4 hypyllä ja kaarros hieman valui. Siitä ei onneksi koitunut harmia vaan jatkettiin hyvin matkaa. Aan kontakti oli nyt aivan super, juuri oikein kun käskytin hieman aikaisemmin. Kepit päästiin tykittäen alusta loppuun ja Merri toimi ihan super hienosti ja luki ajoissa ohjausta. 17 putki jännitti kun siinä oli aloitushyppy aivan hollilla. Pikkaisen linjasin, kädet alhaalla niin Merrihän lukitsi putken tosi ajoissa ja sinkosi sinne kuin raketti. Sitten vaan pientä pyöritystä toiseen putkeen ja hirveä hosuminen kun oli enää pari hyppyä jäljellä. Hätiköin 19 hypyn kanssa ja en saattanut vaan yritin lähettää. Merri ajautui pikkaisen linjan ohi ja kielto tuli. Voi kökkö, tyhmä minä!!! Nopea korjaus ja loppuun!

Aluksi harmitti todella paljon tuo oma moka mutt sitten mieli kirkastui todella paljon kun huomattiin Elinan ja Lilon nappaavan 4.sijallaan se viimeinen tarjolla ollut LUVA ja näin saivat sertin kolmosiin. He ovat sitä metsästäneet todella kauan ja aina ei ole ollut onnikaan oikein heidän puolellaan. Jos me oltais tehty nolla niin me oltais menty niiden edelle ja oltais napattu heidän luva. Oli siis hyvä kerrankin uhrautua hyvän asian puolesta :) Todella hyvää menoa oli vikalla radalla vaikka klo näytti jo 22 ja risat. Merri oli super-kuuliainen menettämättä vauhtiaan, ja itsekin liikuin niinkuin pitikin. Kyllä tää kisavire alkaa taas löytymään ja varmasti intoa piisaa jatkossakin vaikka tällä hetkellä hieman väsyttääkin. Merri on ansainnut lepopäivän ja hemmotteluhetken illalla hieronnan merkeissä. Ens yönä me sitten nukutaan makoisasti!

Luvien ja sertin jahtaus jatkuu viikon päästä samassa paikassa...

Vuoden eka treeniviikko takana

Nyt se olisi sitten eka varsinainen treeniviikko jo takana ja käydäänpä läpi mitä se sitten piti sisällään.
Maanantaina käytiin ottamassa pikaisesti Merrin kanssa puomia ihan muistutuksen vuoksi. Ei oltu hallissa varmaan kuin sen 10 min ett saatiin vaan todella hienoja puomi-suorituksia. Vaihdoin käskyn puomille ja harjoiteltiin samalla kertaa hieman vedätystä. No ei sitä ehkä siksi voi kutsua, ehkä enemminkin harjoiteltiin puomia kutsulla eli olin joko paljon edellä tai sitten ihan oikeasti puomin toisessa päässä. Hyvin jätkä toimi, teki mahtavat kontaktitkin joka kerta. En viitsinyt tehdä pitkää treeniä kun oltiin vielä molemmat hieman väsyneitä edellisestä päivästä.

Keskiviikkona käytiin treenaamassa Merrin kanssa keinua. Otin uuden lähetystyylin siihen mikä näyttäisi toimivan ihan passelisti. Aikaisemmin käskytin vain keinua ja sitten odota ja seis. Jotenkin tuo odota-käsky on todella voimakas Merrin mielestä ja se tekee keinun suorittamisen jotenkin hitaaksi ja jopa vastenmieliseksi. Olen joutunut sanomaan tuon odota, kun Merri tapojensa mukaan kaahaa niin julmettua vauhtia etten halua sille lentokeinuja. Päätin sitten kokeilla siskoni menetelmää, ja myös meidän vanhaa keppien lähestymistapaa (jonka olin unohtanut). Käskytän vaan keinu ja siihen perään sitten nätisti. Merri tietää minne mennään ja pikkaisen sitten rauhoittaa menoaan ett kestää pää, kroppa ja ajatus koossa :) Me käytettiin tätä samaa nätisti-käskyä silloin kun kepit alkoi sujua aika vauhdilla. Piti hieman jollain rauhoittaa lähestymistä ett jätkä kääntyisi paremmin ekaan välikköön. Kiian kanssa otettiin irtoamisharjoituksia kun edellisellä kerralla tauon jälkeen kyttäsi vaan miun polvia eikä nähnyt esteitä ollenkaan edessä, höppänä! Ihan peruskauraa hyppy-hyppy-putki ja etupalkka. Se teki selvästi Kiialle hyvää hieman muistella hakemaan itse esteitä.

Torstaina olikin sitten jo kauan odotettu ryhmätreeni "uudessa" ryhmässä. Tunnen kouluttajaoikein hyvin, ei ole kyllä meitä koskaan kouluttanut ja treenikaveritkin ovat enemmin ja vähemmin todella tuttuja. Kahden kanssa aloitettiin silloin alkeiskurssilla samaan aikaan mutt nää nykyiset koirat eivät ole pahemmin keskenään treenannut, ja parin muunkin kanssa ollaan treenattu joskus samassa ryhmässä Kiian kanssa. Sinäänsä kivaa kun on tuttuja naamoja mutt silti ollaan ihan eri tilanteessa kun oon nyt Merrin kanssa ryhmässä. Kouluttajamme Sami oli tehnyt meille pari irtoamisharjoitusrataa. Vaikutti todella kivoilta, mutt silti haastavilta.

Ensin me harjoiteltiin mustat pallukat. Tarkoitus oli saada koira irtoamaan mahdollisimman kaukaa seuraavalle esteelle. Menin aluksi Aan ja 2 hypyn puoleen väliin jo vastaanottamaan Merria ja sieltä liikkeellä lähetin putkeen. Hyvin Merri haki putken, itsellä vaan tuli hieman kiire 4 hypylle kun jouduin hieman kiertämään Aan. Otettiin myöhemmin lähetys jo lähempää 2 hyppyä jotta omasta linjastani tuli suorempi  4:lle. Nyt sain persjätön tehtyä paljon aikaisemmassa vaiheessa, tai oikeastaan ei ollut niin paniikkia ett Merri olisi tullut jaloille. 4 hypylle tein jaakotuksen ja lähetys keinulle. Käytin meidän uutta nätisti-tehostetta ja se toimi odotetulla tavalla. Putkeen pystyin lähettämään pitkästä matkasta vaikka oli hieman pimeä kulma. Puomille yritin hieman vedättää mutt se ei onnistunut vaan Merri tuli ohi. Puomi ei ollut oikein hyvässä linjassa, varsinkin kun Merri kaahasi putkesta taas todella komeasti. Puomille Merri teki tottuneesti nätin kontaktin vaikka juoksin ohi. 8 hypylle kokeiltiin Samin kehotuksesta persjättöä mutt se ei oikein ollut siihen kovinkaan sopiva valinta. Valssi sopi siihen kuin nenä päähän ja näin saatiin eka ratapätkä hienosti loppuun. Sami kehui Merriä ja sanoi ett sillä on mahtava tulevaisuus edessä tuolla menolla :) Olen kyllä niin samaa mieltä. Miun Mertsi the SuperBoy <3!

Valkoiset pallukat rata tuotti meille sitten hieman harmaita hiuksia. Ei niinkään sen takia ett ois ollut niin kauhean vaikeaa mutt Merristä näki miten 1,5 tuntia treeniä on tehnyt tehtävänsä. Pikkaisen oli käynyt kuumana odotellessa ja loppua kohti oli keskittyminen hieman kateissa. Jätkä varasti Aa:lta sekä keinulta ilman lupaa, törkee! Keppien aloituksen kanssa oli vaikeuksia kun aina tärähti tokaan välikköön. Piti ottaa nätisti-käsky kepeillekin niin saatiin ne sujumaan. Hieman hankala kulma todella kovalla nopeudella niin piti hieman saada tarkkuutta lisää. Loppusuora oli sitten onneksi meidän heiniä :)

Loppiaisena oli sitten Muskan vuoro, mistä olikin pieni videon pätkä edellisessä kirjoituksessa. Muskan kanssa mennään vielä niin alkeissa ett niistä ei sitten sen enempää.

Sunnuntaina käytiin molempien harmaiden kanssa hallilla treenaamassa Stiinan ja Lilin + Nomin seurassa. Kiian kanssa haettiin hieman tuntumaa rataan ja yhteiseen tekemiseen. Kyllä tuli kuuma, (tuska)hiki ja hengenahdistus. Vissiin hieman äkisti näin joulun lopettajaisen jälkeen. Kiian kanssa välistävedot meni aika jees, pientä muistutusta pitää kyllä ottaa jatkossakin kun nuo aina tahtoo mennä tyhmäksi vääntämiseksi. 4 ja 5 sekä 6 ja 7 väliin tuli persjätöt sekä sitten myöhemmin 10 ja 11 väliin. Esteet oli kentällä huomattavasti väljemmin tai muuten olisi kyllä mennyt valssauksen puolelle. Kiia luki persjättöä aika hyvin mutt kaipaisi sekin selvästi siihen vahvistamista. Takaa kiertojen kanssa sai olla tarkkana ettei vaan huitaissut miten sattuu vaan näytti kunnolla itse ollessa koko ajan liikkeessä. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ihan nättiä rataa aikaiseksi ja ihan hyvä mieli. Pikkuradan 21-26 meni loistavasti, haki todella hyvin takaakierrot eikä tullut edes mitään mahdottomia kaarroksiakaan. Merrikin suoriutui tuosta pikkuratapätkästä todella hienosti mutt sitten ekalla radan pätkällä ei sitten ihan niin loistavasti mennytkään. Jätkä tarttee todella paljon vahvistusta ja muistuttamista välistä vetoon sekä persjättöihin. Ihan mielettömiä loikkia ja kaahaamista. Oli onneksi sentään jotain positiivistakin meidän tekemisessä. Takaakierrot meni hyvin, päällejuoksut, takaaleikkaus ja irtoaminen. Paljon on vielä tehtävää ennenkuin on mitään asiaa isoihin karkeloihin. Onneksi tässä on pitkä kevät aikaa ja me päästään nyt kunnolla treenaamaan hyvässä seurassa.

Kiia sai vielä bonus-tehtävän ennenkuin lähdettiin hallilta; hiiren metsästystä! Ja senhän toinen teki aivan superisti. Heti kun näytettiin missä hiiri hiippaili niin perään. Sitten pientä etsintää esteiden lomasta ja naks! Päivän hyvä työ tehty!!! Kiia oli niin onnellinen saatuaan toteuttaa kahta mielipuuhaansa lähes samanaikaisesti. Kyllä härskitti kovasti vielä kotimatkallakin kun piti roikkua hanskassa kävelymatkalla. Onnellinen höppänä!

    

Muska 6,5 kk

Muutama kuva Muskasta tältä päivältä. Ovat hieman epätarkkoja kun tuo valotus ei tahdo riittää tähän aikaa vuodesta. Opin jopa pienentämään kuvia, tovi siinä onkin kestänyt :) Pikku hiljaa minustakin kehkeytyy tosi peto tän tietokoneen kanssa!

Ja loppuun vielä pieni pätkä Muskan aksailusta! Kunnon babyagilityä :)

Surullista luettavaa ruuasta...

Luin tänään Facebookin kautta tarinan nuoresta sheltistä minkä tappoi, kirjaimellisesti, teollinen koiranruoka. Tarina löytyy seuraavasta linkistä: http://millamaria.vuodatus.net/blog/3118961#7025822

Tämä on yksi surullinen tarina minkä takia olen todella miettinyt millaista ruokaa koirani syövät. Raakaruoka tulee varmasti olemaan aikuisilla koirillani aina se ykkösjuttu mutt kasvavan pennun kanssa on asia aivan toinen. Pennun kehittyessä raakaruuan kanssa joutuu olemaan todella tarkka että siitä saa kaikki tarvittavat aineet hyvään kehitykseen. Meidän koirat ovat syöneet pentuaikoina Royal Canin:n junnuruokaa noin 8 kk asti, ja se on onneksi toiminut oikein hyvin. Ja se mikä vielä niin meillä koirat ovat aina saaneet puolet nappulaa ja puolet raakaa, ihan alusta lähtien. Kun pentuna söivät 4 x päivässä, niin silloin joka toinen ateria oli nappula-ateria ja joka toinen oli sitten jauhista ja puuroa. Kolmen aterian kanssa on joutunut aina hieman säätämään. Nyt kun esim. Muskakin syö sen kaksi kertaa päivässä niin aamulla syödään nappulaa ja illalla jauhista-puuroa-kasvissosetta, välillä broikun siipi vaihtelun vuoksi. Kun neiti on pukannut ekat juoksunsa, ja kasvu näin loppunut, niin sitten hänkin siirtyy kokonaan raakaruokaan.

Kaikki on tietysti yksilöllistä ett mikä sopii kenellekin. En ole ainakaan vielä henkkohtaisesti törmännyt yhteenkään koiraan minkä elimistö ei kestäisi raakaruokaa. Yleensä kaikki oireet ovat hävinneet kun on jättänyt teollisuusruuan pois. Ainut mikä ongelma raakaruuan kanssa on niin ne vie aika paljon tilaa pakkasessa :) Onhan se tietysti hieman työläämpää valmistaa ateria kun ei riitä se ett heittää vaan kupillisen papuja kuppiin jostain säkistä ja se siitä. Näin talvisin meillä lämpiää uuni jokapäivä joten puuron valmistus käy todella kätevästi. Kasvissosekin valmistuu hetkessä kunnon vihannessilppurilla. Se pilkkoo kasvikset juuri oikeanlaiseksi mössöksi. Vaatiihan raakaruoka myös sitä ett muistaa ottaa ruuan pakastimesta ajoissa sulamaan.

Meillä nämä neidit ovat niin ahneita ett mitä vaan tyrkkää kuppiin niin se syödään ja kuppi nuollaan oikein puhtaaksi. Merri on hieman vaativampi ja haluaa vain parasta. Kerran ostin Kennelrehulta 5 kg satsin jauhista niin ei herra voinut sitä syödä. Erä oli jotenkin erilainen verrattuna edelliseen niin ei todellakaan herralle kelvannut. Puisteli vain päätään ja närkki puurot jauhiksen seasta. Herra sai sitten kaupasta ostettua Oscarin pötköjauhista kun neidit ahtoivat pussijauhiksen napaansa :) Kaikki muu kyllä kelpaa oikein hyvin! Ensi viikolla sitä sitten roudataankin taas selkävääränä sapuskaa pakkaseen!

Uusi vuosi ja uudet suunnitelmat

Päätin aloittaa tämän uuden vuoden tarkastelemalla meidän uusia suunnitelmia tälle vuodelle ja hieman muuttamaan blogin ulkoasuakin sen pohjalta :) Ehkä sivujen uusi ulkoasu on niistä se "mullistavin", joten aloitetaan siitä.

eka Häivähdyksen kuva

Kun keväällä sain aikaiseksi lähteä kasvattajan peruskurssille ja sen myötä sain itselleni kennelnimen, olen siitä lähtien miettinyt mikä kuvastaisi meitä parhaiten. Nimenä Häivähdyksen (älkää kysykö mistä sen loppujen lopuksi keksin, varmaan fantasiakirjallisuuden avittamana) kuvastaa hieman sellaista mystistä ja salaperäistä ja sellaisen kuvankin ja ulkoasun laitoin ekan kerran kun muutin blogin ulkoasua ja osoitetta kennelnimen jälkeen. Kun mietin ett kuvastaako mystinen ja salaperäinen meitä parhaiten niin ei todellakaan. Olen aina pyrkinyt kertomaan kaiken avoimesti ja mitään salaamatta. Olen koirien omille sivuille laittanut tietoja koiristani, arvostelut sekä linkin koiranet:iin missä näkyy kaikki virallisesti. Blogissa olen pyrkinyt kertomaan kaikista meidän tapahtumista todenmukaisesti ja rehellisesti (esim. eläinlääkärireissut, näyttelyiden kehäkäyttäytyminen, aksaílukisat, koulutukset, fyssarit). Luonteista olen aina hieman vilautellut kertomusten ohessa, mutta en ole varsinaista luonneanalyysia tehnyt sivuille. Jos joku kysyy niin silloin kerron kyllä millaisia nämä karvanaamat ovat. On paljon helpompia vastata kysymyksiin kuin yrittää luoda sellaista lyhyttä ja ytimekästä luonnekuvausta muutamalla lauseella :) Tämä uusi blogin kuva yrittää myös viestittää sitä miten paljon arvostan terveyttä; ruumiin ja sielun terveyttä koiralla ja itsellä. Olen aina rakastanut luonnon rauhaa ja puhdasta ilmanalaa. Viihdyn maalla ja metsässä missä koirat saa nauttia vapaudesta ja stressittömästä ympäristöstä. En itsekään viihdy kaupungin vilinässä missä on hälinää ja koko ajan jotain ärsykkeitä.

Minusta on tärkeää ett ihmiset kertoisivat rehellisesti koiristaan sillä näin saa paljon arvokasta tietoa tulevaisuutta ajatellen. Nyt varsinkin kun olen itse aloittamassa tätä kasvattajan "uraa" niin arvostan todella paljon rehellisiä ihmisiä. Vaikka olisi miten upea ja mahtava koira tahansa mutta jos en saa omistajalta, tai keneltäkään muulta, tarpeeksi tietoa koirasta ja sen taustoista niin antaa olla. Haluan todella tietää mitä minun tulevissa linjoissa oikein on. Onneksi shelttien silmät pitää peilata ja tätä kautta saadaan selville sentään nämä PRA-tapaukset ja kantajat. Se mitä ei sitten kuulutetakaan kenellekään on esim. epilepsia tapaukset suvussa ja vaikka kivesvikaisuus. Tämä raivostuttaa niin todella kovasti, sillä erilaiset sairaudet ja viat + koiran luonne vaikuttavat kuitenkin jonkin verran koiran elämään ja sen käyttöön. Itse en tuijota niinkään myös tittelirivistöä koiran nimen edessä vaan sitä millainen koira on kyseessä ja mitä sen taustoista löytyy, ja myös mahdollisesti jälkeläisnäyttöä. Haluan kasvattaa terveitä, hyvä rakenteisia ja upea luonteisia shelttejä monipuolisiksi harrastuskoiriksi!

No mutta se siitä filosoinnista :) Mennään tämän vuoden tapahtumiin ja suunnitelmiin. Eilen käytiin Merrin kanssa yli kuukauden treeni/kisatauon jälkeen kisaamassa Hyvinkäällä kahden startin verran. Toiveissa tietysti olisi ollut ne kaksi puuttuvaa LUVAa mutta en pitänyt sitä mitenkään realistisena tauon jälkeen. Meidän höyryhäyrinen kun on kyseessä niin pitää sekä itse ett Merrin päästä sellaiseen kunnon kisavireeseen ja tekemisen meininkiin ett saadaan jotain järkevää aikaiseksi.

Eka rata, tuomarina Esa Muotka: Merri oli kuin mikäkin kiihkoilija ennenkuin päästiin edes halliin sisälle. Ei tahtonut rauhoittua kunnolla ei sitten mitenkään vaikka oltiin käyty kunnolla lenkille. Tiesin ett se tulee hieman näkymään tekemisessä mutt ei se sitten onneksi paljoa vaikuttanut negatiivisessa mielessä. Uuden vuoden aaton ilotulitus vaikutti ohjaajaan kylläkin sen verran paljon (vähäiset yöunet) ett en oikein meinannut saada itselleni kunnon draivia aikaiseksi. Liikkuminen jäi taas vähäiseksi ja en tehnyt valsseja niihin kohtiin mihin olisi pitänyt. Yritin vedolla ja lähetyksillä selvitä radan hankalimmista kohdista. Joo ei onnistunut! Arvioin Merrin liikeradan väärin aivan alun hyppykaarroksen aikana, joten ei mitään toivoakaan ett veto olisi onnistunut putkelle. Merrihän oli lukinnut vääränpään jo niin aikaisessa vaiheessa ett sinnehän se sujahti. Jos olisin lähtenyt tekemään valssia niin Merrin liikerata olisi heti muuttunut ja muutenkin olisin sen saanut silloin lähetettyä vaan putkeen. Taas pieni muistutus siitä ett ajattele ja liiku, äläkä oleta!!! Loppurata meni sitten oikein hienosti, mutta kepeille lähetys ei toiminut kun Merri ei taipunutkaan ekaan välikköön vaan sujahti toiseen. Pikakorjaus kepeille ja loppu sitten mallikkaasti. Radan jälkeen tajusin heti ett oma ohjaus oli jotenkin tosi löysää  ja vaan sellaista menoa. Ei mitään jämäkkyyttä ja tahtoa. Kaarrokset oli aivan hillittömät ja kunnon roiskimista!

Toka rata, tuomarina Henri Luomala: Nyt sain Merrin hieman rauhoittumaan ennen rataa. Ilmeisesti yksi kaahailustartti ja pitkä kävelylenkki auttoivat asiaan :). Aan kontakti tuotti hieman harmaita hiuksia kun jostain syystä Merri on saanut päähänsä ett Hyvinkäällä Aalta tullaan suoraan maahan asti eikä sillein niinkuin normaalisti 2on2off. Outoa! No aattelin kokeilla vedättämistä ja päästä eteen kunnolla käskyttämään niin jos sitten onnistuisi, lämppäriesteillä onnistui. Rata meillä kosahti heti alun putkeen kun en uskaltanut kunnolla pyöristää menolinjaa Aalle ohjautumisen pelossa. Merri, the höyrypää, törmäsi putken suun etureunaan ja kimposi siitä sitten hieman ulospäin ja yritti sitten lähteä liikkeeseeni mukaan. Eka kielto putkelta virallisissa kisoissa putkihullulle koiralle! Jatkettiin radan tekoa. Aan kontakti toimi ihan superisti kun vedätin ja pääsin edelle. Otin pysäytyksen ja vapautuksen heti perään. Sen verran huomasin ett Merri ihan oikeasti pysähtyi ja lähti vasta liikkeelle vapautuskäskystä. Hyvä poika!!! Keinu tuotti hieman huolenaihetta kun sille tultiin putkesta aivan tuhatta ja sataa niin piti antaa aika tiukka pysäytyskäsky ettei vaan tuu lentokeinua. Pikkaisen meni hiipimiseksi loppukeinu. Mutt se mikä todella ihmetytti niin oli loppusuora. Lähetin Merrin putkeen ja aattelin hieman vedättää puomille ett saan itselleni hyvän vauhdin ilman mitään himmailua koko suoralle. Niin mitä tapahtuu... Merri tulee puomista ohi! Jaiks! Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja poika puomille. Merri vissiin ajatteli ett puomi on keinu kun meni ylösmenon ihan sika hitaasti ja varmistellen, Sitten huojentui kun pääs ylösmenon loppuun. Kontakti oli mahtava, pysähtys ja samantien vapautus.

Pohdin pitkään tuota puomi-juttua ett mikä siinä meni vikaan. Olinko kuitenkin Merrin eessä, vai eikö se kestänyt vedätystä vai luuliko se joutuvansa keinulle. Aattelin nyt ainakin kokeilla varmuuden vuoksi ihan eri käskyjä. Nyt meillä on puomille sekä Aalle kiipeä, ja keinulle sitten keinu. Onko ne liian samanlaiset koiran korvassa? Aattelin lähteä muuttamaan ett puomi on puomi ja A on Aa! Meillä on kaksi viikkoa aikaa harjoitella uusi käskyjä ja kisavireen löytämistä ennen seuraavaa kisaa. Onneksi meillä alkaa tällä viikolla uudet ryhmätreenit niin päästään taas Mersun kanssa kunnon tekemisen meininkiin. Tauko ei aina tee tuloksellisesti hyvää mutt siinä huomaa mikä vaatii keskittymistä ja panostamista! Joten ei muuta kuin treenaamaan ett saadaan Merri tammikuun aikana vielä kolmosiin :)