Sm-kisavkonloppu on nyt ohitse ja pää on käynyt kuumana analysoidessa omaa suoritusta. Edelliset startit ja treenit lupailivat mahdollisesti hyvää tulosta, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Tauko näkyi eniten omassa tekemisessä ja hätiköidyssä ohjaamisessa. Merri toimi edelleen aivan älyttömän hienosti ja meni juuri niin kuin sitä ohjasin. Mutta kun ohjaa väärin niin eihän lopputulos voi olla kovinkaan hyvä. Perjantaina kisattiin LAUn 20-vuotis juhlakisa ja Merrin olin ilmoittanut molemmille radoille. Heräsin aamulla jo aikaisin kun aamupäivästä oli molempien harmaiden hampaiden puhdistus Emmi-Pet menetelmällä. Sieltä mentiin suoraan kisapuistoon ilmoittautumaan ja viemään tavarat valmiiksi pystytettyyn häkkiin. Häkit saatiin mahtavasti jäähalliin joten koirat saivat huilia sisällä viileässä kun ulkona lekotti aurinko hellelukemissa.
Iltapäivästä oli jo meidän vuoro ja Merri oli oikein hyvässä vireessä. Pikkaisen yllätti jo kolmannella esteellä kun herra lisäsi vielä yhden vaihteen lisään ja kaasun pohjaan. Olin aivan ällikällä päähän lyöty kun en yhtään pystynyt varautumaan sellaiseen vauhtiin. Meno oli kuitenkin hyvää, mutta keppien jälkeen arvasin olevani auttamattomasti myöhässä ja näin Merri sujahti edestäni väärään päähän putkea. Vedettiin kuitenkin rata loppuun ja siinä oli oikein hyvää tekemistä.
Toisella radalla sössin itse sitten aivan totaalisesti jo heti 4 esteellä. Hirveä paniikki ja kiireen tunne, huitaisin vaan Merrin menemään suoran putken päähän. No eihän raukka ollut kerinnyt lukitsemaan koko estettä joten siitä kielto. Tämän jälkeen olikin blasmat jo niin sekaisin ettei tekemisestä tullut juuri mitään. Merri vaistosi ett nyt ei mennä enää niinkuin pitäisi ja sekin reagoi vaillinaiseen ohjaamiseen kielloilla ym. Onneksi oli video mistä näki ketä sai syyttää ja sehän löytyi peilin äärestä. Pieni morkkis siitä iski kun piti noin toheloida ja sabotoida koiran hieno tekeminen.
Seuraavana aamuna olikin vuorossa joukkuekisa HIFIn (High Five Agility Team ry) riveissä. Koko aamun jankutin itselleni ett auta koiraa, auta koiraa. Joukkuerata näytti todella kivalta ja tehtävältä. Jäin pitkään miettimään kummalta puolelta veisin keinun ja sitä seuraavat kaksi hyppyä. Tuntui loogisemmalta viedä ne vasemmalta puolelta ja antaa Merrin hypätä toka hyppy pitkän kautta ja sieltä sitten putkeen. Oikealta olisin ottanut siivekkeen pyörityksellä mutta se ei vaan tuntunut niin luontaiselta Merrin kanssa. Tiesin molempien vientien hyvät ja huonot puolet, mutta pakko oli toinen valita. Päätin viedä siis vasemmalta puolelta ja taas hieman hätäilin sillä toisella hypyllä ja kroppani kääntyi oikealle. No Merri kuuliaisena koirana tietysti kääntyi oikealle hypyn jälkeen ja takaisin riman yli. En kerennyt ollenkaan reagoida ja pelastaa tilannetta. Harmitti aivan vietävästi joukkueen puolesta, sillä se oli jo toinen HYL medijoukkueelle. Ja mikä ehkä eniten harmitti niin petin Merrin radan huolimattomalla ohjaamisella. Katsoin tarkkaan videolta miten siinä kävi ja pakkohan toisen oli kääntyä oikealle kun hartialinjani kääntyi kanssa. Merri on kuuliainen ja ei anna virheitä anteeksi. Mikä on hyvä juttu ja kouluttaa paljon ohjaajaa.
Keräilin radan jälkeen itseäni ja syötiin hieman välipalaa. Merri oli ansainnut lihapiirakkansa ja muutakin hyvää. Itselläni pää raksutti aivan koko ajan ja jatkoi prosessointia koko yön aamuun asti. Sateisena sunnuntaina viritin live-streamin olkkariin ja katselimme koko päivän suorituksia sohvalla lämpimässä. En edes saanut koko päivänä yökkäriä pois, hihiiii. Oli kyllä huikeita suorituksia ja oma into treenaamiseen vaan kasvoi. Tulin siihen tulokseen että tarviin treeniä isoissa halleissa missä estevälit ovat pitkät jotta osaan taas rytmittää oikein. Sekä toisen silmäparin mitkä oikeasti kattovat mihin omat hartiani sojottavat. Olen jälleen palaamassa LAUn riveihin ja näin ollen päästään treenaamaan isommalle kentälle tutussa porukassa. Jonnekin innostui todenteolla agilitystä ja voi olla että Kiia pääsee varakartturinsa kanssa agikentälle pikemmin kuin luuliskaan ;)Tänään mennään ohjattuihin treeneihin minkä jälkeen pidetään hetki huilitaukoa. Seuraavaksi mennään varmaan Mikkeliin agirotuun sillä heinäkuu on itselleni aika huono kuukausi kisoja ajatellen, joten siinä on taukoa kisoista. Loppukuusta sitten aikaisintaan tai vasta elokuussa.
Tästä se kuitenkin lähtee kohti ensi vuotta ja SM 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti