Hei me kisataan

Pitkästä aikaan kisauutisia joten annetaan nyt tulla ihan kahden kisan verran. Toukokuun viimeisenä vkonloppuna kisattiin Kotkassa tuomariharjoittelija Laura Mätön radoilla. Radat olivat vauhdikkaat ja suoraviivaiset. Edellisestä virallisesta startista oli kulunut 2,5 vuotta joten oma liikkuminen ja tatsi eivät olleet ihan parhaimmillaan. Ekalla radalla aiheutin itse hylkäämisen heti toisella esteellä kun käänsin kroppaa aivan liian aikaisin ja Merri hyppäsi hypyn väärältä puolelta. Toka rata olikin sitten nolla ja Merri nappasi tokan A-sertinsä. Vikalla radalla tuplanolla oli todella lähellä mutta niisto ennen putkea sai Merrin pysähtymään ennen hyppyä ja siitä tuli kielto. Meno oli kuitenkin kaikilla radoilla todella hyvää ja pystyin luottamaan yhteiseen tekemiseemme.


Eilen kisattiin sitten Varkaudessa jossa viimeeksi tuli kisattua hyvin kauan sitten. Silloin Kiian kanssa napattiin kauden aluksi heti tuplanolla. Menomatkalla sanoin Merrille että voitais tehdä hänen kanssa samanlainen tulos. Ekan radan jälkeen tunnelma ei ollut ihan niin luottavainen kun kielto tuli jo kolmennella esteellä. Merri kävi aivan älyttömillä kierroksilla ennen radalle menoa ja otti todella kirjaimellisesti omat liikkeeni eikä irronnut ollenkaan esteille. No eka rata meni sitten vähän höyryjä päästellessä ja testatessa putki-puomi erottelua. Seuraavalle radalle päästiin sitten todella nopeasti kun tuomarina toiminut Jari Suomalainen oli tehnyt näppärästi muutettavat radat. Toka rata oli ensimmäistä helpompi lähestyä kun siinä päästiin suoraan vauhtiin. Siinä vaan mentiin eikä meinattu.Tehtiin nolla, aika ei ihan riittänyt nopeimmille kun ekat kolme sijaa meni kelpielle, käyttö cockerille ja pyreneiden paimenkoiralle. Onneksi sentään shelttien välisissä kisassa pärjättiin aika mukavasti. Kolmas rata oli profiililtaan aika erilainen mutta kyllä siinäkin sai liikkua ja antaa mennä. Mersumies teki tehtävänsä todella hienosti; kontaktit, putki-puomi erottelu sekä rimat kesti ylhäällä. Pikkaisen jännitystä saatiin ihan loppumetreille kun kuulin Merrin osuvan pituuteen. Olin jo varma että joku palikka kaatui mutta ei onneksi ja heti maaliin päästyä kuulin radan olevan nolla. Sitten vain jännittämään kuinka lopputuloksissa kävisi. Nollia tuli vain 3 ja me tultiin toiseksi. Harmittavasti osallistujia oli vikalla radalla todella vähän (14) joten serti ei siirtynyt meille. Sm-joukkuekisa kaveri nappasi ykkössijan. Sehän olisikin ollut aivan liian täydellistä jos vika serti olisi tullut heti perään. Eiköhän se sieltä kesän aikana tule ennemmin tai myöhemmin.


Kisan tuoksinnassa kerettiin tekemään pikainen sukulaistapaaminenkin. Ihan sattumalta törmättiin kisapaikalla olevaan serkkulikkaan mikä on samaa ikäluokkaa kuin Kiia. Halmi (Funnytail I'm Too Famous) on todella samanlainen kuin Kiia, sillä Kiian isä Shadeland Absolout Truth löytyy myös Halmin sukupuusta, emän isä. Sanoinkin että ne on kuin samasta puusta mutta ainoastaan sillä erotuksella että Halmi oli rauhallinen, sellainen mummokoira millaista Kiiasta ei varmasti koskaan tule. Tai jos tulee niin varmaan vasta sitten kun ikää on 16 vee. Halmi oli kyllä niin ihana ja olisin kyllä voinut napata sen mukaani milloin vain. On kyllä jännä miten samanlaisia sukulaiskoirat voivat ollakaan. Kiialla ja Halmilla oli enemmän yhtäläisyyttä ulkonäössä kuin Kiialla Merrin tai Muskan kanssa. Se taas johtuu siitä että samat koirat löytyvät sukutaulusta mitkä ovat periyttäneet tiettyjä piirteitä. Harmi kun en kerinnyt nappaamaan yhteiskuvaa kun piti mennä rataantutustumiseen mutta Halmin linkin takana löytyy kuvia.

Ensi viikolla ei sitten kisata vaan käydään viikko treeneissä ja keskitytään lihashuoltoon. Seuraavan kerran radalla sm iltakisoissa ja joukkuekisassa. Silloin siis!!!