Toiminimi perustettu

Asia oli jo tapetilla about 3 vuotta sitten kun valmistuin urheilukoirahierojaksi ja kävin dobo-ohjaajakurssin. Silloin hyppäys yrittäjän elämään oli kuitenkin niin iso ja pelottava, joten vetäisin liinat kiinni ja otin pienen hengähdystauon. Nyt tässä kevään mittaan tuli kuitenkin uusi tilaisuus ja syy perustaa toiminimi.

 

 

Lähes vuoden ollessani Postin hommissa, tulin siihen tulokseen että pakko keksiä jotain muuta työtä oman hyvinvoinnin takia. Vaikka työporukka ja yhteishenki oli aivan huippua niin työn kuormitus alkoi näkyä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka olin tottunut kaupan ja raksa alalla aamuvuoroihin (6:30-7:00 työaika alkoi) niin klo 5:00 alkavat työvuorot eivät vain sopinut itselleni. Vaikka olisin nukkunut yli 8 tunnin yöunet niin silti ennen klo 4 tapahtuva herääminen syvimmästä unesta sai aikaan aivan älyttömän väsymyksen. Viikonloppunakaan ei ihan kunnolla palautunut väsymyksestä ja näin ollen kierre oli valmis. Joskus olin sentään ajolenkillä jakamassa postia ja näinä päivinä sain sentään univelan pois. Työaika oli sitten sellainen ettei pahemmin tarvinnut mitään muuta niinä päivinä sitten tehdäkään.

 

Väsymys vaikutti todella paljon henkisesti. Olin usein todella takakireä ja suutuin/itkin välillä ihan mistä milloinkin. Tunneskaala vaihteli todella nopeasti ja ihan rupesi itseä ärsyttämään omat tunnetilat ja äkkipikaisuus. Onneksi lähipiirini tuntee minut ja ymmärsi että kaiken takana oli vain aivan älytön väsymys. Vaikka he sen ymmärsivät niin itseäni inhotti asia syvästi. Ei ole kiva laittaa syyksi suuttumisella tai tiuskimiselle jotain väsymystä.

 

Väsymys vaikutti myös fyysiseen jaksamiseen. Vaikka työpäivä loppui monesti jopa ennen puolta päivää tai vähän sen jälkeen, niin ei todellakaan tullut mieleenkään lähteä juoksulenkille tai salille ym. Tunti omassa olossaan miten mehut olivat aivan loppu heti työpäivän jälkeen. Kuulin jo monelta työkaverilta miten treenaaminen on todella vaikeaa väsyneen kropan kanssa. Palautuminen kestää normaalia kauemmin. Jos aikaisemmin pystyi treenaamaan 4-5 kertaa vkossa niin postin aikana liikkuminen oli vain pyöräilyä kesällä tai kävelylenkkejä. Kerran kokeilin pahimmassa väsymyksessä kunnon HIIT ohjelmaa minkä aikaisemmin olin tehnyt suhkot kevyesti. Minun oli pakko jättää ohjelma kesken (mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt) kun fyysinen olo oli oikeasti todella huono ja heikko. Ja silloin kun ei jaksa tehdä mitään niin kyllähän se lihaskunnossa näkyy ja tuntuu. Jumeja ja lihassärkyä oli milloin missäkin, mutta onneksi oli oma huoltaja kotona auttamassa siinä asiassa.

 

Nyt kuitenkin puhaltavat uudet tuulet ja sain tilaisuuden päästä tekemään ihan erilaista työtä kuin koskaan tähän mennessä. Nyt ollaan kolmatta viikkoa kouluttautumassa Keittiömaailmassa keittiösuunnittelijaksi. Ala on uusi ja todella haastava monessakin mielessä, mutta kaikki mikä pyörii talojen ja remontoinnin ympärillä, on kiinnostanut jo nuoruudesta lähtien. Nyt voin sanoa, että hieman harmittaa kun en mennyt heti lukion jälkeen sinne rakennustekniikkaa opiskelemaan kun olisi ollut mahdollisuus. Siitä olisi ollut aivan älyttömästi hyötyä tälläkin alalla. Toisaalta voisi olla, että koulun käytyä olisin kyllä ihan eri hommissa kuin missä nyt juuri olen. Rakennus ja remontointi ala on tänä päivänä haastava kun kilpailu on kovaa kun tarjontaa ja mahdollisuuksia on todella paljon. Noviisina alalle tulleena pää täyttyy suuresta tietotulvasta ja juuri se hieman pelottaakin. Pystynkö ihan oikeasti muistamaan ja oppimaan kaiken tarpeellisen, ja tulemaan kunnon ammattilaiseksi johon asiakkaat voivat luottaa? Nyt tietysti tuntuu tältä ja sen pitäisi olla ihan tervettä kun miettii, että olen vasta kolmatta viikkoa näissä hommissa. Tällä alalla on kuitenkin sellaisia ihmisiä mitkä ovat tehneet monia vuosia jopa vuosikymmeniä näitä hommia. Ennen vanhaan tavaraa on ollut paljon vähemmin ja vuosien mittaan on tullut lisää tuotteita pikku hiljaa. Itsellä on edessä nykypäivän tarjonta ja sen laajuus sekä vastuu. Ehkä puolen vuoden päästä kun koulutusjakso loppuu niin ajatukset voivat olla sitten hieman toisenlaiset.

 

 

Keittiömaailman palvelukseen siirtyessä sain siis hyvän syyn perustaa toiminimen, sillä toimin heidän myyntiedustajana sekä suunnittelijana. Ainut ehto itselläni oli ettei tämä työ saa rajoittaa urheilukoiratoimintaani. Se tulee aina olemaan se minun intohimoni ja haluan edelleen siitä päätyöni. Nyt kuitenkin seuraavat puoli vuotta olen enemmän ja vähemmän kiinni myymälässä opettelemassa ja käymässä koulutuksissa, joten en vielä pysty niin irtaantumaan agilityn ym muuhun. Sovittavissa kaikki tietysti on ja yksittäisiä juttuja teen sovittaessa. Puolen vuoden jälkeen olen sitten vapaampi tulemaan ja menemään, joten siihen mennessä käynnistellään pyörää hitaasti ja kehitetään toimintaa. Ja kuka tietää, voihan toiminimen alle tulla muutakin toimintaa.

 

Itse oma harrastaminen agilityssä on ollut viime vuosina aika hiljaista juuri tuon postin työn takia. Jos kroppa ja mieli ei toimi niin ei tekemisestä tule juuri mitään. Ollaan tässä kevään mittaan käyty harmaiden kanssa epiksissä hömpöttelemässä ja hieman haistelemassa tunnelmaa. Tietenkin treenaamattomuus näkyy, mutta aika hyvin tatsi on kunnossa harmailla. Tossa kuun alussa tuli kutsu sm-joukkueeseenkin (kaveriporukka Lieksasta), joten päästään parin vuoden tauon jälkeen haistelemaan jälleen niitä tuulia ja tunnelmaa ja vielä kotikisoissa. Tämä tietysti tarkoitti sitä että pitää oikeasti aloittaa treenaaminen sekä kisaaminen jotta ollaan iskussa sitten sm-kisoissa. Kiia on nyt oikeasti jäänyt eläkkeelle miun agilitykoirana virallisista kisoista (epiksissä käydään), mutta jos Jonne joskus haluaa ja uskaltaa lähteä kisaamaan niin siitä vaan. Nyt itse keskityn vain ja ainoastaan Merriin että saadaan ne tulokset ja tittelit mitkä herra ansaitsee. Meillä on vielä toivon mukaan pari kolme hyvää vuotta kisailla.

 

Ensimmäiset kisat 2,5 vuoteen olisi nyt tulevana lauantaina Kotkassa. Seuraavat kesäkuun alussa Varkaudessa ja sm-iltakisoihin mennään vielä ennen sm-joukkuekisaa. Huomenna käydään ohjatuissa treeneissä ja helatorstaina saatetaan pisteytyä epiksissä tai sitten treenataan. Saa nähdä miten lauantaina käy. Itseä ainakin jännittää niin pirusti, mutta aivan ihanaa päästä jälleen radalle ja kisaamaan. Eipä tässä sen kummempaa, tällaisilla suunnitelmilla mennään eteenpäin ja voi olla että blogikin päivittyy nyt paljon viime aikaista useammin.