Oltiin juuri tultu Merrin kanssa agiradalta maaliin Riihimäellä pidetyissä kisoissa kun kuulin ett siskoni snautserit Milan ja Lili olivat kadonneet metsälenkillä. Olivat lähteneet hirven jälkien perään ja kadonneet sille tielle. Siis mitä! Apua! Olivat olleet jo yli tunnin kadoksissa metsässä mikä sijaitsee aika vilkasliikenteisin Mikkelintien varressa. Kyllä kaikki kauhukuvat tulivat heti mieleen. Apua, kuin kauaksi ne ovat juosseet! Toivottavasti eivät jää auton alle. Löytyisivätpä pian!
Onneksi agirata oli meidän vika startti sille päivällä ja päästiin heti ajamaan kotia kohti kilpailukirjan saatuamme. Mielessä pyöri todellakin vaikka mitä, mutta mitä me voimme tehdä autosta käsin kun matkaa rikospaikalle on yli 200 km. Onneksi sitten Hollolan kohdalla saatiin puhelinsoitto, jossa kerrottiin molempien koirien löytyneen ja voivan hyvin. Suuret suuret kiitokset Hannelle avusta! Saavuit kuin pelastava enkeli paikalle juuri oikeaan aikaan! Ilman sinua päivä olisi voinut päättyä murheellisesti! Nyt kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin! Yksityiskohtaisen selostuksen tapahtumasta voi lukea Stiinan omasta blogista http://milanlilisnautserit.blogspot.com/2011/10/painajainen-suojelusenkelit-ja-hanne.html
Ja nyt sitten siihen toiseen aiheeseen....
Merrin kanssa siis kisattiin Riihimäellä kahden startin verran. Kolme oli varattu, mutta kaksi riitti. Eka rata oli hyppis ja toka agi! Meidän päivän sana oli tällä kertaa kepit! Kummallakin radalla Merri pysähtyi keppien loppupäässä ja jähmettyi paikoilleen. Aivan samalla tavalla kuin silloin Mikkelissä tokalla radalla.
Ekalla radalla Merri liikahti sen verran ohi yhdestä väliköstä ett sai siitä 5 rv. Otettiin kepit alusta lähtien uusiksi. Homma sujui sitten kuin ennen vanhaan, tai ainakin normaalisti. Takaaleikkaus ei ihan sujunut suunnitelman mukaan kun Merri pyörähti toisen siivekkeen kautta eikä suorinta tietä niinkuin oli suunnitelma. Pääasia ettei hypännyt riman kautta takaisin. Saatiin sentään radalta tulos, 5 rv ja 3.sija.
Toka rata oli pääsääntöisesti ihan ok menoa, mutt nuo kepit. Annoin ihan reilusti sille etumatkaa suorittaa keppejä rauhassa etten vaan aja sitä kiinni. Silti sama juttu, töks ja pysähdys! Tällä kertaa malttoi kestää sen verran paikollaan ett sain käsiohjauksella vispattua loput välit läpi ilman virheitä. Aan kontakti oli aivan älyttömän hidas, siis törkeen hidas. Ja mitä vielä, pudotti molemmat takatassut pois kontaktilta. Onneksi ei sentään korjannut niitä takaisin esteelle. Yksi valssi jäi itseltä tekemättä ja keinun ohjaus oli kyllä niin amatöörimaista kuin vain olla ja osaa. Ohjasin keinun kauempaa puolta vain ihan varmuuden vuoksi ettei Merri käänny takaisinpäin takaaleikkauksella. Ei olla sitä niin harjoiteltu niin en yhtään tiedä miten se olisi siihen suhtautunut. Parempi, tai varmempi näin. Lopun sain sitten hienosti vedettyä. Tulos suuren taistelun jälkeen kuitenkin 0 ja 2.sija. Hieman huono maku jäi radasta. Ei yhtään sujuvaa menoa mutt nolla mikä nolla. Saatiin kolmas LUVA ja serti kakkosiin.
P.S. Video on hieman epätarkka kun ei kerinnyt tarkentamaan + koira ilmestyy vasta 4 esteen kohdalla kuvaan kun on niin salaman nopea :)
Palkintojen jaossa tuomarimme Rauno Virta kysyi miulta ett kenen kouluttamia me ollaan! Öööö... mitä tuohon oikein vastaamaan? Kerroin ett pääsääntöisesti olen itse tämän koiran kouluttanut. Mitäköhän hän mahtoi tarkoittaa tuolla kysymyksellä. Oltiinko me parempia vai huonompia kuin yleisesti? Jaa'a!
Nyt alamme pohtimaan meidän keppiongelmaa ja muistutetaan herraa kontakteista. Kolmen vkon päästä startataan sitten ekaa kertaa kakkosissa Imatralla :) Sitä ennen on vuorossa Kiian kanssa kisailua!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä :D sanoisin, että ÄLÄ käy pohtimaan sitä keppiongelmaa.
VastaaPoistaNuori koira tekee noita aivomadoista johtuvia mokia, jotka menee mitä suurimmalla todennäköisyydellä ohi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin.
Waarallahan oli kanssa keväällä/alkukesästä keppien kanssa ongelma, jätti vikan välin tekemättä. Otin treeneissä vähän enemmän toistoja kepeillä, ja ongelma poistui nopeasti.
Kiitos Marika! Niin miekin hieman aattelin sen johtuvan enimmäkseen kokemattomuudesta. Pitää vaan hieman muistuttaa hieman enemmin niin eiköhän se ala siitä sujumaan. Ilmeisesti kisatilanne pitkällä radalla on vielä niin uutta ett sitä pitää sitten radalla ihmetellä :) Lämppäriesteillä teki kuitenkin täydellistä työtä!
VastaaPoista