Haminassa

Kisattiin tänään Kiian kanssa Haminan maaperällä kolmen startin verran. Agiradoilla tuomarina toimi Pertti Siimes ja hyppärillä Sari Mikkilä. Radat olivat kaikki todella kivoja. Sai juosta ja sai hieman vääntää ja olla tarkkana. Valssi ja persjättö olivat tänään suositut ohjauskuviot. Ei oikeastaan muuta pahemmin tarvinnut. Meillä oli hienoja pätkiä kaikilla radoilla mutt jotain jäi vielä kuitenkin hampaan koloon. Tuloksina HYL, 5 ja sija 5 sekä HYL. Eli sama tahti jatkuu kuin viikko sitten. Ja se 0-tulos oli tänään niin lähellä, sekä voitto, ja serti. Kakkosradalla puolessa välissä Kiia pudotti riman! Huoh! Silloin todella harvoin kun se tiputtaa niin sitten tuollaisessa paikassa. No sille ei voi mitään. Tiputus oli tilastoharha. Harmi vaan kun se sattui sitten juuri tuolla radalla.

Eka rata lähti hyvin liikkeelle. Otin Kiian hieman lähempää mukaan jotta saan sille vauhtia putkeen ja jatkoa ajatellen. Keinu oli mielestäni aika hyvä, hyvin pysähtyi ja kuunteli. Kepit oli sitten seuraavana ja niihin sitten hieman kosahti 0-jahti tuon radan osalta. Kepit oli aivan radan reunassa ja mentiiin kohti ei mitään. Menin samassa tahdissa Kiian kanssa ja pidin koko ajan kropan ja liikkeen keppien suuntaisesti. Ei auttanut vaan Kiia bongasi jälleen pois kepeiltä toka vikassa välikössä. Grrr! En tiiä olisiko auttanut jos olisin hieman vedättänyt sitä ja juossut jopa edellä. Sitten jatko olisi voinut olla hieman kökkö. Päästiin kolme hyppyä eteenpäin kunnes kosahti sitten ihan lopullisesti. Tein pari valssia kun oltiin lähestymässä putkea puomin alla. Kerkesin kerrankin tekemään valssit suhkot hyvin mutt Kiia irtosi nyt todella reilusti sivuttaissuunnassa ja bongasi edelliseltä hypyltä muurin. Ja sinnehän se loikkasi. Olin aivan ällistynyt! En voinut kuvitellakaan ett se sinne asti menee. Videolta näkyy kun ohjaus hieman avautuu liikaa ja vielä heilautin kättä muurille päin. (Onneksi on videot mitä voi analysoida jälkeenpäin ja hakata päätä seinään :)) Yritin vielä tuosta jatkaa rataa eli putkeen mutt se ei onnistunut vaan mentiin puomille, ja sitä kautta sitten maaliin.

Marjut kysyi miulta ekan radan jälkeen ett jännitänkö ollenkaan radalla. No tottakai! Mie vaan näytän kuulemma niin rauhalliselta :) Siis pointti oli siinä ettei liika rauhallisuus ole hyväksi kun silloin ei hoksaa tarpeeksi ajoissa mitä koira suunnittelee. Tämän takia kovensin ja terävöitin hieman ohjaustani tokalle radalle.

Toka rata oli aivan huippu. Siinä onnistui mielestäni kaikki, käskyt, kontaktit, liike. En tiedä kyll mikä aiheutti riman putoamisen. Oliko se miun käden liike vai oliko vaan Kiialta huolimaton hyppy. Harmi vaan kun tehtiin nopein aika, ja 0-tuloksella oltais voitettu ja saatu se serti. Nyt sen ekan metsästys jatkuu...

Kolmas rata oli hyppäri. Pohdin todella paljon kuinka vien Kiian 4 hypylle kun putki oli niin houkuttimena. Ekaksi meinasin kiepauttaa Kiian kauempaa kautta takaakiertoon niin olisin itse ollut putken edessä. Tätä käytin silloin Nastolassa yhdellä radalla ja se onnistui. Nyt kuitenkin aattelin ett viedään lyhyempää kautta pienellä linjauksella jo kolmosella ja sitten hirtolla takaakiertoon. Joo, ei onnistunut. Vaikka oma linjani oli reilusti hypyn rimaa kohti niin silti Kiia meni putkeen. Katseeni saattoi kyllä olla hieman putkeen päin, se ei näy kunnolla videossa. Vaikka kuinka rataantutustumisessa sitä testasin ja testasin niin ilmeisesti koiran kanssa se on vaikeampaa. Jatkettiin kuitenkin matkaa kun halusin kokeilla kuinka suunnittelemani persjätöt onnistuisi. Vau! Ne onnistui todella hienosti. En ole koskaan kokeillut 3 esteellä peräjälkeen persjättöä. Pitäisi vaan ruveta rohkeammin niitä tekemään. Seuraavaksi oli suoran putken jälkeen pituus osoittaen ei mihinkään ja sieltä 180 astetta muurille. Käskytin Kiiaa hyppy-mene-hyppy ja näytin vielä kunnolla kädellä sitä. Ja mitä Kiia tekee... ei todellakaan mene pituutta vaan kaahaa suoraan muurin taakse. Okei, liike oli kyllä poispäin jo menossa mutt silti. Otin toisenkin kerran ja ei vieläkään. Mitä ihmettä! En jäänyt enää höyläämään koko asiaa vaan tultii seuraamalla pois radalta.

On se kumma kun välillä irrotaan kuin mikäkin kaistapää pienemmästäkin ohjauksesta todella kauaksi ja mutt sitten kun sitä vaadittaisi niin sitten ei millään. Kiia on ilmeisesti vieläkin niin raakile ja niin kiinni miussa ett tyhjäänpäin menoissa vaatii todella saattamista ja tukea. Pitää vaan yrittää muistaa tuo seuraavissa kisoissa, sekä harjoitella asiaa.

Ens viikolla suunnataan Mersu-miehen kanssa Riihimäelle kun nyt huomenna ei päästy radalle. Merri on onneksi toipunut masuvaivoistaan ja on tosi iskussa seuraaviin kisoihin. Toivon mukaan sitten tullaan serti takataskussa.