Hyvä ja Tulos

Lauantaiaamuna pakattiin kolme koiraa autoon ja lähdettiin kohti Haminan näyttelyä. Merri pääsi viimeistä kertaa junnukehään Nina Karlsdotterin tuomaroitavaksi. En oikein ollut kauhean odottavalla tuulella arvostelun suhteen kun ottaa huomioon millainen hormoni-hyrrä tää murkku nykyään on. Autosta ulos päästyään häntä nousi "kauniisti" selän päälle kuin jollain pystykorvalla, huoh. Ja eipä se paljoa siitä laskenut kuin hikisesti seisoessa. Heti kun joku vilkaisikin häneen niin lippu salkoon, jihaa! Se kakara mitä kuljettelin viime vuoden puolella niin helpottuneena kehässä, aiheuttaa nykyään kyllä harmaita hiuksia oikein urakalla. Hännän ja ehkä pikkaisen käytöksen takia. Ei oikein tahdo keskittyä kehässä ollenkaan vaan vilkuilee koko ajan jonnekin muualle ja on kyll just sen näköinen ett EVVK.

Pöytä oli todella erinomainen. Ei vääntyillyt eikä kääntyillyt yhtään mihinkään. Seisoi vaan ja antoi tehdä mitä vaan. Edes mittatikkua ei hätkähtänyt. Hieman palleja kokeillessa oli ilme sellainen ett "Ett nyt viittis". Olin kyll tosi ylpeä pöytäepisodista. Ilmeisesti nää paikallaan olemiset on tällä hetkellä ne helpot osuudet. Tai no ehkä vaan se pöytä. Seisottaessa jouduin laskeutumaan alas kun koko ajan vilkuili johonkin ja kääntyili ja vääntyili. Aaarghh, milloin tuo murkkuikä loppuu... En yhtään tykkää!

Osasihan se jotenkin seisoa muttei nyt ihan kauhean hyvin verrattuna joskus aikaisemmin. Korvat osoittaa sivuille ja kattokaa ilmettä. Kertoo kyllä hyvin paljon. Mutt eikös ne murrosikäiset oo aina vähän turpa vääränä ja aivan jotkut muut asiat mielessä kuin olennainen sillä hetkellä :) Jos tää ois joku ohimenevä vaihe Merrin elämässä. Olisi nimittäin todella kiva käyttää sitä näyttelyssä kun se on muuten vaan niin hyvä. Tuomarikin tykkäs aivan mielettömästi siitä mutt lipputanko hännästä ei. Arvostelu löytyy näyttelyt-sivulta ja hännän takia saatiin H, muuten ois kyll ollut todellakin ainesta ERIin. No kaikki junnut sai H:n joten eipä sitä jossittelemaan. Jos vaikka Juvalla häntä saatais hieman paremmin pysymään alhaalla, huoh, toivotaan kovasti. Nyt oli kuitenkin kiva lukea arvostelua kun tuntuu ett Merri on kasvanut "aikuisen" mittoihin eikä ole enää sellainen rimpula. Ja eka kertaa sai positiivisen arvostelun väristä :)

Sunnuntaina saatiin nukkua onneksi pitkään, oliko klo 7 :) Mutt saatiin ainakin nauttia rauhallisesta aamusta ja aamupäivästä. Koirat otti heti torkut aamiaisen jälkeen ja eivät pitäneet mitään kiirettä mihinkään. Klo 10 aikaan lähdettiin pikkaisen aamulenkille Hanhikselle, sitten pikaisen sapuskan teko, uuden treenikassi pakkaus ja taas ajelemaan, vaihteeksi Mikkeliin. Pitkästä aikaan taas kisaamaan Mikkeliin Kiian kanssa. Tänään olikin se meidän vuosipäivä ekasta startista. Piti ihan kilpailukirjasta katsoa :) Hyvä me! Tuomarina oli tällä kertaa Hannele Lummeranta, jolta meillä on hyviä kokemuksia viime vuodelta. Ihan samaan ei tänään pystytty mutta saatiin tulos aikaiseksi kahdella kolmesta. Parannusta sekin. Huomaa kyllä miten positiivisella tavalla on vaikuttanut kun pääsee taas pitkästä aikaan treenaamaan säännöllisesti sekä yksin että hyvässä porukassa. On kiva lähteä seuraaviin kisoihin kun tietää miten lähellä ollaan.

Eka rata:


Voiko 0-tulos olla yhtään lähempänä! Aargh! Pikkaisen kun olisin malttanut saattaa pidemmälle.

Toka rata:


No tää ei lähtenyt ihan putkeen... Kiia oli hieman ylikuumentunut kun seuraili menoa radan varrella ja sehän tietysti kostautui menossa. Aalta lähti lapasesta etten kerinnyt kunnolla tyrkkäämään takaakiertoon ja tekemään valssia. Jäin sitten hyppyjen vasemmalle puolella ja yritin takaaleikkausta. No mitä Kiia tekee... menee hypyn takaakiertona. Pöh! En oikein tiiä mitä siinä kävi ja miksi mutt ei ainakaan lopputulos ollut hyvä. En vieläkään saanut pelastettua tilannetta, vaan saatiin HYL. Sitten ryökäle ryösti vielä kepeiltäkin. En tehostanut käskyä kun luotin siihen ett kyllä se menee. No eipäs mennytkään :) Loppurata menikin sitten aika mukavasti. Hieman puomin kontakti häiritsee kun ei jäänyt lupaa kysymään mutt kuitenkin pysähtyi.

Kolmas rata:


Nyt Kiia pidettiin pimennossa ja heti tehosi. Oli paljon rauhallisempi ja kuuliaisempi. Älkää kysykö mitä renkaan kohdalla tapahtui kun paahtoi aika tyylikkäästi siitä ohi. Johtuiko se miun kädestä kun se oli alhaalla vaan mistä? Käskytin kyllä mutt mutt... Olis varmaan pitänyt aikaisemmin jo käskyttää tai jotain... No mietitään sitä sitten joskus... Ja harmillisesti se tokavika hyppy... Pikkaisen oma liike oli seis, olisi pitänyt ottaa lähempää putkea mukaan niin liike olisi jatkunut. Tai sitten ei ois saanut olla taaskaan niin hätäinen niin ei olisi tullut sitä kieltoa.

Jäi kyllä hyvä mieli tästä koko viikonlopusta. Merrin arvostelu rakenteesta ja Kiian meininki radalla. En tiiä mitä Merrin kehäkäyttäytymisen kanssa pitäisi tehdä. Pitää hieman miettiä Juvan jälkeen kuinka moneen näyttelyyn viitsii tänä vuonna enää mennä. Kiiakin oli ennen hieman samanlainen mutt nyt on jo niin tasaantunut ett toivossa on hyvä elää ett Merrikin joskus tyyntyy...