Sunnuntaina alkoi taas vuoden ensimmäiset näyttelytreenit. Ensimmäinen kerta oli kaikille avoin ja seuraavat kolme kertaa on sitten valikoidulle porukalle, eli niille ketkä kerkes varaamaan paikat :) Aattelin ett on tosi kiva päästä treenaamaan oikein kunnolla seisomista ja pöydällä oloa. En yhtään ajatellut asiaa sen pidemmälle tai järkevämmin, kunnes ajoin sunnuntaina niihin treeneihin. Tosissaan, nehän järjestettiin LAUn agihallilla, eli meidän omassa agihallissa. Ei hyvä! Merri oli jo tulta ja tappuraa kun pelkästään ajettiin pihaan. Autosta päästyään häntä tappiin ja armoton ärhentely kaikille. Tää on hänen halli, nyt mä tuun! Ihan mielettömillä kierroksilla kävi, ja ilmeestä oikein näki miten sitä syletti ja sapetti vääränlainen porukka.
No kun päästiin sisään halliin, niin helvetti olikin sitten irti. Ei yhtään shelttiä näköpiirissäkään, vaan kaikki olivat vääränrotuisia. Ja meidän roturasistihan näki punaista. Kaikille olisi pitänyt aukoa päätä, joka paikkaan piti vetää ja häntä oli kuin jollain suomenpystykorvalla. Siis todella kiepillä selän päällä.
Isot ja pienet jaettiin erikseen ja me siirryttiin toiselle puolelle hallia. Merri ei keskittynyt yhtään vaan ärhentelyä ja isottelua ihan kympillä. Muutaman kerran sain sen nätisti seisomaan kun otin ihan läheltä kaulaa hihnasta kiinni ja olin itse kyykyssä. Ei siis todellakaan mikään meidän ideaali seisomisasento. Kokeiltiin ringissä juoksua kaikkien kanssa... siis kokeiltiin hieman mutt ei kauaa. Aivan järkyttävää vetoa edessä olevan ahteriin ja sitten kun huomass ett takanakin tulee aivan vääränrotuinen niin sitten piti vahdata molempiin suuntiin ja ärrr. Koira kainaloon ja syrjemmälle. Siellä saatiin sitten muuta aika ok seisominen. Taas samalla tavalla eli pidin kaulan läheltä hihnasta kiinni, olin polvillani maassa ja nami etuviistossa edessä. Ihan ok seisomista. Ilme vaan ei ollut sama ja loppuvaiheessa namitkaan ei enää kiinnostaneet ollenkaan. Oli siis aivan turha jatkaa kun äijän mieli oli aivan jossain muualla. Ennen poislähtöä käytiin pikaisesti vielä pöydällä. Ei siinäkään nyt mitään hurraamista. Seisoi kyllä paikallaan ja antoi tutkia mutt ilme oli kyll niin painu h*******in. Näyttelykoulutus oli kyll niin todellinen katastrofi ett meinas ihan tippa tulla linssiin. Onneksi se käyttäytyy oikeassa näyttelyssä aivan ihanasti ja kauniisti. Seuraavat kolme kertaa mennäänkin ottamaan vain pelkkää kontaktia ja kunnolla käyttäytymistä.
Tänään päästiin sitten paljon mukavampiin treeneihin. Käytiin tutustumassa meidän tulevan treeniryhmän treeneihin. Oli Merrin koko olemuskin aivan toinen kun se näki ensimmäisenä ovesta sheltin ja muutenkin koko agimeiningin. Ei ärhentelyä kenellekään vaan oltiin innokkaana valmiina tekemään jotain. Todella iso muutos mielentilassa pienellä miehellä. En tiiä johtuiko myös ajankohdasta kun eilen näyttelytreenit oli vasta klo 20, ja meiän pienimieshän on silloin jo valmis koisimaan. Känkkäränkkä kun väsyttää!
Merri teki todella hyvää työtä. Siitä kyllä näki miten nautti päästä pitkästä aikaan kunnon treeneihin. Kerran Merri varasti putkeen kun jätin sen 1a taakse ja 1b:n jälkeen piti kaartaa 2:lle, niin jätkä kaartoi aivan toiseen suuntaan putkelle. Otettiin siis uusiksi, tällä kertaa 1b takaa. Sitten ei ollut mitään ongelmaa. Tehtiin U-muotoinen sarja toisinpäin. Tällä kertaa piti varoa putken suuta 2-hypyn jälkeen. En halunnut ottaa mitään riskiä siitä ett Merri sinkoaa putkeen joten otin haltuun todella voimakkaasti nimeä huutaen. Tehosi ja Merri tuli tyylikkäästi 3-hypylle. Vaikka kuvassa putkien paikat näyttää identtisiltä niin sitä ne ei ollut kun toinen oli lyhyempi. Sen takia haltuunottoa ei tarvinnut tehdä ekalla kerralla.
Loput ratatreeneistä näkyvätkin kuvasta. Pakkovalssin merkkiä pitää vielä reilusti vahvistaa. Merri tahtoo vieläkin aika voimakkaasti hypätä hypyn suoraan. Ei vielä kunnolla tajua merkkiä. Lisää treeniä ja treeniä. Yksittäisinä esteinä otettiin keppejä, puomin kontaktia ja hieman ekstrana backlapiä käyttäen putkea apuna. Merrille ei tehnyt heikkoakaan suorittaa backlap kun putki odotti siivekkeen jälkeen. Irtosi todella hienosti. Nyt vaan ruvetaan hiomaan sitä ja pidentämään matkaa putkelle. Eiköhän opi irtoamaan tuossakin liikkeessä. Sitten jossain vaiheessa lisätään hyppy väliin niin ollaan jo aika hyvällä mallilla. Kyllä me ollaan vuoden päästä tosi hyviä ja valmiina napsimaan 0-tuloksia. Eihän meillä ole mikään kiire vaan tehdään kaikki huolella ja annetaan pojan kypsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti