En ole yleensä niin muistellut menneitä vuosia mutta jotenkin vuosi 2010 oli niin erilainen että siitä on pakko nostaa muutamia kohtia esille. Jos ei oteta huomioon alkutalven paukkupakkasia ja lumen määrää, kesän superhelteitä ja aikaisen talven tuloa, niin onneksi vuodessa oli muutakin.
Merristä on vuoden aikana kasvanut komea poika mikä hurmaa kaikki ympärillään tai ainakin niin hän luulee :) Tyttöjä Merri tykkää katsella ja niitä jaksaisi liehitellä vaikka kuin kauan. Onneksi Merristä on myös muuhunkin. Agilityä Merri pääsi kokeilemaan jo aika varhaisessa vaiheessa ennen kesää ja jo heti alusta lähtien hommaa on tehty täysillä ja suurella sydämmellä. Sen kanssa on aivan unelma toimia kentällä. Merrillä on aina pilke silmäkulmassa kun se pääsee agilitykentän luokse.
Vaikka Merri on aika hurmuri kotirintamalla niin onneksi ulkopuolisetkin ovat tykästyneet. Viime vuoden puolella kerittiin käymään 6 eri näyttelyssä; Heinolan pentunäyttelyssä, Heinolassa ja Porvoossa pentuluokassa, Lahdessa ja Hkin Winner -10 sekä Voittaja -10 junnuissa. Näyttelyistä pokattiin 2 x ROP-pentu, PpU2, EH, 2 x JUN2, 2 x ERI, JUN1, 2 x PU4 sekä 2 x VaraSerti. Meillä oli tavoitteena saavuttaa näyttelyn ykkösruusuke vasta 2011 mutt se tulikin jo vuodelle 2010 :) Nyt me kuitenkin rauhoitetaan Merrin kanssa näyttelytahtia ja keskitytään agilityyn ja annetaan pojan kasvaa ja vaihtaa turkkiaan aivan rauhassa. Toiveissa olisi jos päästäisiin tuossa pääsiäisen tienoilla takaisin kehään kauniin sinisellä turkilla :) Sitä ennen kuitenkin tahkotaan agia. Siinä on sitä jotain!
Kiiankin kanssa ollaan tuohuiltu vuoden 2010 aikana vaikka mitä. Maaliskuussa Kiia steriloitiin jotta saatiin akkojen vaivat kerralla pois häiritsemästä kivaa elämää. Vaikka moni kysyi miksi steriloin, miksi en teettänyt pentuja jne. niin minulla on kyllä syyni. Vaikka Kiia on aivan super-harrastus koira ja olisi varmasi pitänyt huolta pennuista niin ei Kiiakaan ole täydellinen. Sillä on hyviä puolia miksi olisi kannattanut teettää pennut, mutta myös huonoja puolia miksi ei kannattanut. Kiia saa tästä lähtien toimia vaan super-narttuna ja lauman pomona mitä muut palvovat ja kunnioittavat :)
Kiia toipui leikkauksesta todella hyvin ja päästiin takaisin rakkaan agiliidon pariin. Meillä oli vuoden alussa homma aika hyvin pulkassa mutta kuitenkin meinasi tulla hieman kiire kuukaudessa palauttaa kaikki oppimamme siihen kuntoon että uskalletaan startata ekoihin kisoihin. Eka startti oli sitten toukokuun lopussa Mikkelissä. Aluksi jännitti aivan vietävästi ettei oikein tiennyt miten päin olisi oikein ollut. Kaksi ekaa rataa meni vähän fiilistellessä mikä homman nimi oli, mutta sitten päivän vikassa startissa palaset loksahti jo aika hyvin kohdilleen. Eka 0-voitto oli blakkarissa. Tunne oli jotenkin uskomaton. Eka kisapäivä ja jo heti eka LUVA. Siitä oli tosi kiva jatkaa.
Jatkossa sitä kuitenkin huomattiin ett miten pienestä kaikki on kiinni. Pienikin virhe ohjaajalta niin homma tyssäsi siihen. Tai oikeastaan kyse oli ehkä enemmin siitä ett ei oikein tiennyt mitä Kiia jo osaa ja mitä pitää kehittää. Meillehän nousi jo aika alussa ongelmaksi takaaleikkaus. Kiia ei kestänyt sitä radalla mutta enhän minä sitä etukäteen tiennyt kun ei se oikein harkoissa näkynyt. Sitten kun se tiedostettiin ja työstettiin sitä (vaatii kyllä vielä vahvistusta), iski jokin mitä en tajunnut vasta kun monen startin jälkeen. Onneksi tämä ei ole tapahtunut kuin kaksi kertaa mutt silti. Kiia ei kestä kieltämistä radalla! Eli jos vaikka menee hypyn ohi ja meinaa hypätä väärältä puolelta niin on parempi antaa sen tehdä kuin yrittää saada se takaisin oikealle puolelle. Jos sanon EI siinä vaiheessa kun on menossa väärään paikkaan niin koko loppu rata menee aivan blörinäksi. Luulin aluksi ett se on ylikuumenemista mutt se on sitten aivan toinen tarina :)
Meillä oli tavoitteena nousta loppuvuoteen mennessä 3-luokkaan ja se me saavutettiin marraskuun alussa Imatralla. Me ollaan tehty todella hienoja 0-ratoja, todella hienoja HYL-ratoja, mutt Imatralla meillä oli aivan karsee 0-rata. Meillä iski kontakti ongelma loppukesästä ja se tahtoi hieman syödä miestä. Ei haittaisi ollenkaan jos Kiia ei pysähtyisi kontaktilla, juostaisiin vaan kovempaa, mutt kun hää tahtoo hypätä kontaktin yli. Ei hyvä! Sitä ollaan todella viilattua ja höylätty ja viime epiksissä näkyi jo hieman tuloksen jälkiä, huh. Meillä on Kiian kanssa paljon urakkaa ennen kuin uskalletaan startata 3-luokkaan. Miun pitää kehittyä itse ohjaajana todella paljon sillä olen itse vielä niin raakile tässä touhussa.
Tulossa 2011 ja tavoitteita:
Loppiasen jälkeen me pakataan kimpsut ja kampsut ja me muutetaan Savonlinnan. Pääsin vihdoin ja viimein opiskelemaan fysioterapiaa, ja olen näin yhden askeleen lähempänä unelmaani eli eläinfysioterapian tutkintoa. Matka on vielä pitkä mutt pikku hiljaa, pikku hiljaa. Meillä olisi edessä treenaaminen aivan uudessa agiseurassa, mikä se on en tiedä vielä. Pitää edelleen hieman tunnustella mikä meininkin paikallisessa on ett kannattaako siihen edes mennä.
Tavoitteena olisi aloittaa Merrin kanssa kisaaminen kesäkuun puolen välin jälkeen ja tottakai nousta 3-luokkaan vuoden loppuun mennessä. Kiian kanssa voi mennä hieman tunnustellessa 3-luokan pyörteissä ett keskitytään niiden 0-tulosten keräämiseen vasta syksyn jälkeen. Kiian kanssa olisi tavoitteena päästä SM-kisoihin 2012. Aika menee kuitenkin nopeaa joten ei kannata laakereille jäädä lepäilemään. Meidän talviloma lähenee loppuaan, joten ens viikon jälkeen täys rähinä päälle.
Hyvää alkanutta vuotta 2011!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti