Puuhastelua...

...viimeiseltä parilta viikolta. Ei oo oikein blogiakaan kerinnyt päivittämään kun tää parisen viikkoa on ollut yhtä hullun myllyä.

Uuden vuoden jälkeen ollaan pommitettu puhelinsoitoilla asuntopalvelua vuokrakämpästä ja sitten ravattu varmaan joka toinen päivä Savonlinnassa. Ekaksi tiistaina lähdettiin ajelemaan vasta puolen päivän aikaan kun Merrillä oli rokotukset sovittu aamupäivälle. Suunnistettiin asuntopalveluun mikä onneksi oli aivan koulun vierässä niin oli entuudestaan tuttu paikka. Sieltä sain avaimen kämppään ja hieman suuntaa antavat ajo-ohjeet. Meinasi hieman usko loppua juuri viime metreillä ett missä se katu on missä se kämppä on. Kyllä savolaiset on välillä kieroa noissa tieasioissakin. Löydettiin kuiteskin perille ja heti innokkaasti hyökättiin kämppään sisään. Koiratkin olis halunneet messiin mutt aateltiin ekaksi käydä äitin kanssa se katsomassa ensin. Eihän siinä mitään. Kämppä oli ihan siistissä kunnossa vaikkei sitä oltu kerittykään vielä siivoomaan ym. Kelpuutettiin se oikein hyvin. Koiratkin pääs katsomaan kämppää kun niin teki mieli. Kylläkin yhtä innokkaasti tulivat uloskin kämpästä :). Sitten hurruuteltiin takaisin asuntopalveluun maksamaan takuuvuokra ja allekirjoittamaan vuokrasopimus.
Heti torstaina suunnattiinkin sitten hieman isomman kuorman kanssa kämpille. Kaikki huonekalut ja isoimmat tavarat päätettiin roudata kerralla niin ei tartte niin montaa kertaa ajaa edestakaisin. Onneksi oli iso pakettiauto mihin mahtui sänky, sohva, lipastot jne. Pakkaamisessa meni yllättävän kauan aikaa mutt onneksi purkaminen sujui kuin leikiten.
Lauantaina ajeltiin taas Savonlinnaan! Tällä kertaa siivoamaan paikkoja ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Koiruudetkin pääsivät taas mukaan. Hyllyjä ja kaappeja riitti aivan tuskaksi asti, seinät piti pestä, lattiat jne. Koirat oli ekaksi ihan innoissaan ett mihin me tultiin mutt ajan kuluessa alkoivat olemaan jo lopen kyllästyneitä paikkaan. Onneksi oli tutut huonekalut mihin pystyi käymään nukkumaan. Harmitti vain kuin lauantaina oli aivan upean aurinkoinen päivä ja se piti sitten uhrata sisätiloissa. Siis aivan ihana auringonpaiste. Olisi ollut niin ihanaa vaan olla ulkona ja nauttia. Nyt piti kuitenkin möyrytä kaapeissa ja komeroissa. Pimeän tultua lähdettiin ABC-ruokailun jälkeen kotia kohti ja hieman huilaamaan.
Sunnutaina pakkasin sitten vikoja tärkeitä tavaroita eli vaatteita autooni ja lähdin yksikseni ajelemaan kohti Savonlinnaa. Koirat jäivät äitin hoiviin ekaksi kouluviikoksi kun en yhtään tiennyt mitä tulevan pitää. Parempi niiden oli olla vielä tutussa paikassa kuin heti "uuteen" paikkaan kun meen kouluun.

Itselläni tää eka kouluviikko meni todellakin koulussa istuen kun joka tunnilla käytiin juurta jaksaen läpi mitä tulevan pitää. Meinasi ahteria puutua yhden jos toisenkin kerran. Onneksi vapaa-ajalla sain jotain järkevääkin aikaiseksi. Kävin maanantaina tutustumassa paikallisen palveluskoira-yhdistyksen agiharkkoihin. Ei hullumpaa olleenkaan. Niillä oli lämmitetty +10 kaarihalli, entinen tennishalli. Nyt olen ottanut yhteyttä agivastaavaan jos vaikka pääsis johonkin ryhmään tai edes itsekseen treenaamaan. Vielä ei ollut tullu vastausta joten odotellaan. Koirilla on ollut tällä viikolla kunnon urheiluviikko kun äiti on ollut lomalla ja säät ovat suosineet ulkoilua. Ne on juosseet, kelkkailleet, tehneet lumitöitä, käyneet maalla, ja taas juosseet ja kelkkailleet. Eilen Kiia kävi hierottavana niin nyt saivat pienen menopaussin. Huomenna mennään sitten agiliitämään.

Vaikka viime viikolla ravasinkin Savonlinnassa niin kerittiin me onneksi käymään hallilla treenaamassa. Kiian kanssa ollaan todella paljon keskitytty kontakteihin mitkä on mennytkin nyt aivan todella upeasti. Hienoa Kiia! Sitten ollaan otettu välistä vetoja, väärään päähän putkea, keppejä. Kiia on toiminut aivan upeasti. Pitää joku kerta raahata kamera hallille ja ottaa hieman videolle niin voi sitten vaikka itsekin ihastella miten ihana Kiia on :)
Merri on päässyt tutustumaan uutena esteenä keinuun. Aluksi hieman jännitin mitä tuleman pitää kun se hieman säikkyy kaikkea mikä heilahtaa. Aloitettiin pöytien kanssa harjoittelu ja todella hienosti meni. Nyt ollaan otettu vain yhden isomman pöydän kanssa niin ollaan saatu isompi heilahdus aikaiseksi. Hieman Merri tunnustelee ett mikäs juttu tää nyt olikaan mutt todella innokkaasti on aina menossa suorittamaan estettä. Muutaman kerran höylätään näin niin sitten voikin vaihtaa pienempään pöytään ja sitten pöytä kokonaan pois. Uskon ett ei mene kauaakaan kun sitä painetaan menemään ihan tukkaputkella keinuakin. Aluksihan Merri arasteli puomiakin mutt nyt sitäkin mennään aivan innoissaan. Merri on vielä meidän pikkumies!

Sunnuntaina koiruudet lähtee sitten miun mukaan Savonlinnaan. Saa nähdä kuis meillä sujuu. Pidetään peukkuja ett kotiutuvat hyvin, eivätkä jää haikailemaan omakotitalo elämää.