Käyttöä ja näyttöä

21. ja 22. elokuuta oli jälleen kerran pyhitetty koirien kanssa touhuamiselle. Luvassa oli lauantaina kotikisat Kiian kanssa ja sunnuntaina Merrin toka esiintyminen näyttelyssä.

Mutta aloitetaan Kiian kisoista... Meille oli vihdoin ja viimein annettu 3 rataa, yksi hyppis ja kaksi agia. Juuri se mitä oltiin toivottu. Saatiin aloittaa hyppiksellä niin sai hieman tuntumaa rataan ja esteisiin, sekä sai itsensä ja koirankin hereille. Kiia oli kyllä hyvin hereillä mutt ohjaajaa taitaa jonkin näköinen väsymys vaivata. Ei oikein ajatus kulje tai sitten sen voi laittaa ihan kokemattomuuden piikkiin. No, anyway!

Hyppiksellä alku sujui oikein loistavasti. Kiia kaahasi kuin hullu menemään ja kepitkin meni taas loistavasti (tuuletus). Kepit olivat aivan radan toisessa päässä ja siitä ois ollut seuraavaksi hyppy ja mutkaputki siihen vaikeempaan päähän. Joudun edelleen saattamaan koko pujottelun koska Kiia ei kestä jos se jätetään kun tietää minne päin seuraavaksi mennään. Hyppy oli vielä sivuttain niin en oikein tiennyt mitä muuta tehdä kuin antaa sen hypätä, jottei tule kieltoa esteen ohituksesta tai rima tippuu. No Kiia hyppäsi tosi hienosti ja sujahti vielä hienommin siihen väärään putkeen. HYL. Loppu meni kuitenkin tosi hienosti :) Onneksi se hyppis olikin tarkoitettu lämppäri mielessä.

Jälkikäteen makseja katellessani tuli muutamakin hyvä vinkki jatkoa ajatellen mitä pitääkin joskus kokeilla. Miksei maksit voi olla ensin kun niiden ohjaamisesta sais paljon enemmin vinkkejä nopeaa koiraa ohjatessa!

Kuvan kuvannut Anne Lind

Sitten niihin varsinaisiin agiratoihin... Jännitys oli suorastaan käsin kosketeltavaa, ainakin siltä tuntui omassa mahassa vaikka kuinka yritti olla relax. No oon kyll joskus jännittänyt enemmänkin joten ei nyt kaikki voinut siihen kaatua. Kiian kanssa lähdettiin matkaan; hyppy, pituus ja kepit. Hienosti! Sain kaukaa lähetetty kepeille ja tyylikkäästi meni. Sitten sivulle hyppy... Kiia meni ohi!!! Tietysti reagoin yrittämällä korjata tilanteen mutta Kiia hyppäs esteen väärinpäin, HYL. Sitten koko loppurata menikin aika blörinäksi.... Kontakteilta lähdettiin liian aikaisin, hypättiin puomin alastulolta puolesta välistä ja ei edes menty putkeen. Siis ei todellakaan loppurata mennyt putkeen.

Näin jälkianalyysin tehtynä, Kiia reagoi miun älähdykseen, jos sitä voi sellaiseksi sanoa, ja tajuaa ett nyt tehtiin moka ja mamma ei oo tyytyväinen. Vaikken mitenkään tietoisesti tuonut ilmi ett blaah nyt meni nolla, niin kai se sitten jotenkin rikkoo koko rytmin suorituksesta. Jatkossa otan HYLyn jälkeen vaan jonkun yhden esteen ja tullaan pois. Turhaa sitä siellä radalla juoksennella kun toinen on ihan tööt.

Vika agirata oli melkein kuin edellinen mutta väärinpäin. Vitsailtiin jo heti alusta ett voi olla ett ei selvitä kahta estettä pidemmälle kun tulee HYL. Hyppy, hyppy ja putkeen minkä aukko oli aivan Aa:n kontaktin kyljessä. Siitä kuitenkin selvittiin ja huh helpotus. Hienosti lähti käyntiin, eka ansapaikka voitettu. Mutta... Kiia puotti riman muurin jälkeen olevalta hypyltä. Se oli täysi mysteeri kuinka siinä nyt niin kävi. Eli viimeisetkin paineet lähti radan suorittamisesta. Kiia otti puomin kontaktin ihan jees muttei taaskaan pysähtynyt. Ärrr, tulee pitkä treeni opettaa sille tuo tapa pois. Vaikka paineet oli jo poissa niin haluttiin silti tsempata rata loppuun. Vika ansakohta oli kun piti mennä alun tokan hypyn jälkeen Aa:lle eikä putkeen. Kiialla on välillä paha tapa muistella miten joku kohta ollaan tehty niin se helposti tarjoaa samaa uudestaan. Sain sen kuitenkin ilman ongelmia Aa:lle mutt sitt iski itsellä ongelma. Kadotin murto-osan sekunnin ajaksi radan ett mihin mennään seuraavaksi ett unohdin tyystin käskyttää Kiiaa kontaktilla. En edes huomannut ett se oli hypännyt kontaktin yli kun keskityin niin rataan. Sain tietää vasta jälkikäteen ett tulos oli 10.

4. sija rapsahti siitä radasta, joten palkintoja ei päästy pokkaamaan. Onneksi palkinnot ei nyt ollut niin mahtavat, mutt se 0-tulos ois kyll lämmittänyt mieltä. Se vikan LUVAn metsästys jatkuu... jatkuu... ja jatkuu. En oo ihan varma kisataanko virallisesti yksilökisoissa vasta ens vuoden puolella vai mennäänkö marraskuussa meidän omiin kisoihin kokeilemaan onnea. Tauko tekee varmasti hyvää, sillä itellä on jotenkin hieman takki tyhjä tän kiireisen kesän jälkeen. On meillä kuitenkin yksi kisa ens kuussa. Meidät puhuttiin yhteen piirimestaruusjoukkueeseen joten katsotaan miten siinä käy.

No mutta sitten oli Mertsin vuoro astua estraadille Heinolassa, jälleen. Tällä kertaa meillä oli tuomarina Päivi Eerola. Hieman jännitti mitä se sanoo kun on kuitenkin shelttien yksi experteistä kyseessä. Merrillä ei ollut ihan paras päivä kun alkukierroksella pomppi ainakin 3 kertaa juostessa ja muutenkin sitä oltiin enemmin kiinnostuneita mitä makupaloja sitä oltiin kylvetty kehään edellisten toimesta kuin ett voitaisiin seistä nätisti. Sitten vielä kun kasvattaja oli katsomassa kehän laidalla niin melkein rupess itseäkin ahistamaan Merrin huono käytös.

Se mistä olin kuitenkin ylpeä niin Merrin pöydällä olosta. Meillä oli samalla 2 tuomariharjoittelijaa ja Merri kesti todella hienosti kolmet eri kopeloinnit. Ja meille kävi sen verran hauskasti ett kehään ei oltu saatu pöytää mistään siiheksi niin Merri seisoi sitten tuomarin pöydällä erilaisten papereiden ja lippusten ja lappusten vieressä. Oikein hienosti meni!

Kuvan kuvannut Kirsti Immonen

Merri oli hieman malttamaton pysymään paikallaan ja tuli koko ajan vaan lähemmäksi ja lähemmäksi seisomaan. Siitä johtui hieman ahterin alla seisominen ja jäkittäminen ylöspäin. Se on meillä seuraavalla kerralla asia mikä pitää ihan oikeasti ottaa huomioon.

Alunperin pentu-uroksia olisi pitänyt olla 4 mutta loppupeleissä meitä oli vain 2, toinen merle. En tiedä minkä arvostelun se sai mutt jotain siinä oli parempaa kuin Merrissä, siitä tuli rop-pentu ja saatiin tyytyä vain kakkostilaan sinisen nauhan kera. Palautetta saatiin niin positiivistä kuin ett missä on kehitettävää niin eiköhän me sitten seuraavan kerran olla oikein iskussa.