...tai niin se ainakin itse vissiin kuvittelee. Merrin sijaisäiti siitä kyllä on tullut, tai äärimmäisen hyvin huolehtiva sisko. Merri kun käy ulkona tarpeillaan niin Kiia tulee kiireen vilkkaan puhdistamaan paikat. Ilmeisesti sheltit on niin siistiä porukkaa et pitää auttaa jos itse ei kykene. On kyll välillä niin huvittavan näköistä kun toisen pää on siellä haaroissa ja toinen yrittää vaan jatkaa matkaa :)
Merri täyttää sunnuntaina 11 vkoa ja nyt ois sitten madotuksen aika. Käytiin just äsken lekurilla varaamassa pojalle rokotusaika ja samalla tarkistettiin paino, ruhtinaalliset 3,2 kg. Merristä oli niin hauskaa tavata vastaanoton tyttö et meinas ihan mutkalla kiemurrella sylistä kattomaan. Siinä sitä tiskillä sitten seisottiin ja saatiin taas muutama fani lisää. Siellä jo tuumattiin et jäiskö Merri vaikka maskotiksi. No kotiin vielä kuitenkin tultiin nukkumaan.
Tänään oli taas rankka aamupäivä kun lähdettiin kaikki yhdessä matkustelemaan. En osaa sanoa kenelle se oli kaikkein rankinta, omistajalle vai koirille. Siis voi elämä ja kurjuus! Kyll meinas hermo palaa taas Kiian kanssa ihan heti alussa. Ei päästy kuin pihalle niin heti näytettiin aivan mahtavaa esimerkkiä pienemmälle. Pihalla tuli vastaan joku-mastiffin pentu mikä on jo melkein aikuisen kokoinen ja todella rauhallinen, niin sillehän nyt piti huutaa kuin paviaani, grrr. No sain Kiian hiljaiseksi kun käskin istumaan ja annoin sille herkkuja. No pienempi teki sitten sitä mitä isot edellä ja aloitti räyhäämään myös. En noteerannut sitä olleenkaan vaan jatkoin Kiian palkkaamista kun se oli hiljaa. Hetken päästä Merrikin tajus et parempi tulla eteen istumaan ja pitää turpa kiinni niin siitä saa palkkaa. No sitten päästiinkin jopa autolle.
Ekaks ajeltiin Hanhijärvelle ett käytäis siellä hieman aamulenkillä. Ekaks aattelin mennä sen normaalin lenkin eli koirat juoksis vapaana pikkutiellä peltojen vieressä. No sitt aattelinkin ett mennäämpäs kokeilemaan maaseutua hihnalenkillä. Ois omat hermot säästyneet paljon jos ois menty alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hihnat oli koko ajan solmussa, yks pysähtelee, piu'ailee omistajan ympärillä et saa koko ajan varoa ettei vaan astu päälle, Kiia kuuntelee jatkuvasti et miks täällä on niin hiljaista - epäilyttävää. Loppujen lopuks annoin niiden juosta hetkisen vapaana jotta sain itse rauhoituttua sisäisesti. Pitää jatkossa ihan suosiolla jatkaa sitä mistä aloitinkin ett Kiia ja Merri eivät kulje samassa paikassa samaan aikaan. Kiian epävarmuus on kuitenkin niin suuri etten haluu ett se tarttuu Merriin.
No sitten me hypättiin autoon ja huristeltiin Sammonlahteen ja vierailemaan työpaikalla. Olin työkaverille luvannut ett tullaan Merrin kanssa käymään. Aluks Merri oli miun sylissä, pikkasen jänskätti mutt sitt alakerran taukotilassa tutki paikkoja uteliaasti. Uusia ihmisiä piti tarkkaan kattoa mitä niiden kanssa tehdään ja (omistajan) tiukasta komennuksesta he menivät suotuisaan asentoon niin sitten uskalti mennä haistelemaan. Se on kyll välillä niin outoa miten ihmiset eivät osaa käyttäytyä koirien kanssa, vaikk joillakin on jopa koiria itselläänkin. No ehkä niillä on sitten sellaisia ettt kaikki mikä liikkuu on aivan ihanaa. No meillä ei olla sellaisia. Mie toivoisin ett Merristä tulis just rotumääritelmän mukainen sheltti eli pidättyväinen; ei välitä ihmisistä mutt sietää kaiken mitä sille tehdään. No sinne suuntaan ollaan menossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti