2+1

Muska pyöräytti torstaina 19.2. aamuyöstä 3 pientä sheltin alkua maailmaan; trikki tyttö, bluemerle tyttö ja trikki poika!!! Kaikki sujui hienosti ja pennut olivat alusta asti virkeitä ja maitobaarin antimet ovat maistuneet.

Muska matkusti jo viikko sitten Varkauteen sillä pennut syntyivät siis Muskan kasvattajan luona ja hänen nimiinsä. Tällä hetkellä kaikki pennut ovat varattuja eikä pentukyselyjä oteta enää vastaan!!!

Nyt ihastellaan kuvia ja vaihdellaan kasvattajan kanssa kuulumisia. Kuukauden päästä mennään sitten moikkaamaan Muskaa sekä tuoksuttelemaan pikku vaaveja ;)!!!

Arvokasta omaa aikaa

Kirjoittelin lähes vuosi sitten postauksen SmallMediumLarge missä käsittelin allekirjoittaneen omakuvaa ja fyysistä kuntoa. Jos kirjoitettaisiin aiheeseen vaikka pikkaisen jatkoa kun aikaa on kulunut.

Vaikka alussa oli niin hyvät suunnitelmat niin koskaan ei voi oikein varautua miten elämä kuljettaa. Itsellä treenit ja ruokavalio sujui alussa todella hienosti, mutta joskus sekin ottaa takapakkia jos olosuhteet eivät ole ihanteelliset, tai tekee liian suuren muutoksen elämään. Itselle tahtoi käydä juuri näin. Kun tuli totaali kyllästyminen omaan kroppaan niin siitä halusi nopeasti eroon. Tämä merkitsi todella isoja muutoksia ruokavalioon ja liikkumiseen verrattuna aikaisempaan. Alussa sitä jaksaakin, mutta kun tulee niitä vaikeita päiviä niin sitten saattaa tulla lipsumisia kun kaikki muutos on ollut niin rajua.

Kevään mittaan kärsin väsymyksestä ja aikaimoisesta stressistä kun työkuviot eivät tahtoneet luonnistua oikein mitenkään. Vähemmästäkin masentuu... Silloin viimeistään alkoi lipsuilu kun mikään ei huvittanut, ei innostunut oikein mistään kun ajatukset pyörivät vaan rahan ympärillä. Koirien kanssa touhuaminenkin oli aika tavalla lenkkeilyä metsässä missä koirat saivat olla irti ja itse sai kuljeskella omissa ajatuksissa.

Joten kun arvata saattoi niin hieno alkoi tyssäsi ja kroppa reagoi jälleen... Onneksi ei mitään pohjalukemia saavutettu!!! Onneksi kuitenkin työkuviot alkoivat selkiytyä ja sen aiheuttamasta stressistä päästiin eroon. Varsinkin kun muutin harmaiden kanssa Siuntioon niin päätin aivan kaikesta liikkumisestani ja syömisestäni aivan itse. Jääkaappiin hommasin vain ja ainoastaan niitä ruokia mistä tuli hyvä olo eikä mitään ylimääräistä. Juoksulenkitkin aloitettiin uudelleen syksyllä ja voi sitä tuskaa... Kyllä kunto oli jälleen niin pohjalla mutta onneksi siitä ei ollut kuin yksi suunta ja se oli ylöspäin. Sinnikkäästi kun vaan jaksoi joka vapaapäivä aamulla laittaa juoksuvarusteet niskaan ja ulos lenkille niin kyllä sitä alkoi lisämetrejä tulemaan lenkkeihin. Alussa ei voi todellakaan puhua kuin metreistä... puhutaan myöhemmin vasta kilometreistä. Myös se asia auttoi että oli pakko käyttää koirat 3 kertaa päivässä lenkillä. Kroppa tottui liikkeeseen ja ilman lenkkejä tuntui kuin olisi jäänyt jostain paitsi.

Muutettiin Vantaalle marraskuun lopussa ja vasta silloin oikeasti innostuin liikkumaan. Tästä on niin helppo lähteä mihin suuntaan vaan lenkkeilemään ja reittejä riittää. Jonkinlaista pohjaa tuli tehtyä syksyn aikana joten sinnikkäästi vaan eteenpäin..

Ensimmäinen SportTrackerilla taltiuitu juoksulenkki tammikuun alussa, uudenvuoden päivänä kun muut makasivat krapulassa. Silloin haettiin vasta tuntumaa vaikka oli jo huomattavissa että jalat vievät pidemmänkin lenkin :). Tuohon perään 50 min xt yoga avaamaan jumissa olevia paikkoja.

Pari tuon mittaista lenkkiä minkä jälkeen vaan päätin etukäteen reitin minkä juosta niin helposti tuli kilometrejä lisää! Tässä sitten reilu 3 vkoa myöhemmin taltioitu tulos...

Tuplamatka ja keskinopeus kasvanut ihan kivasti, oikeasti lenkki lenkiltä. Ja mikä parasta niin askel on ollut kevyt ja kimmoisa sekä lenkillä on niin kivaa!

En muista olisko koskaan tuntunut juoksulenkillä niin mahtavalta kuin nykyään. Viimeeksi tänä aamuna kävin juoksemassa 55 min paikoitellen sohjon seassa, mutta silti askel tuntui kevyeltä ja juokseminen oli helppoa. Tammikuun aikana minulla on ollut arvokasta omaa aikaa... suuri kiitos siitä äidilleni kuka on ottanut harmaat mummolaan nauttimaan kelkkailusta ja lumitöistä. Tämän turvin olen oikeasti saanut itselleni, ja vain ja ainoastaan itselleni, arvokasta aikaa.

Töitten jälkeen ei ole tarvinnut lähteä pitkälle kävelylenkille vaan olen päässyt rääkkäämään itseäni eXTreme. Ja se on tehnyt niin hyvää! Olen ollut monesti niin poikki ett suihkun jälkeen ainut ajatus on saada vain ruokaa. En ole orjallisesti noudattanut ohjelmaa vaan jos kroppa vaatii lepoa niin sille pitää suoda se. Jatketaan sitten kun kroppa jälleen pystyy vastaanottamaan treeniä. Viime torstaina tein niin rankan alakroppatreenin ett seuraavan treenin tein vasta eilen, ja sekin oli yläkroppaan. Vkonloppuna oli tietysti muuta ohjelmaa joten kroppa sai palautua hyvin.

Syömisen kanssa mennään kanssa nykyään aika kivasti! Kun saa huolehtia vain omista eväistä niin saa syödä just niin kuin haluaa. Maitorahkaa, raejuustoa, mehukeittoa, hedelmiä, vihanneksia, kaurahiutaleita, pähkinöitä, avokadoa, oliiviöljyä, broikkua, lohta jne löytyy ruokavaliosta. En syö puolivalmisteita, en mitään missä on lisättyä sokeria (kotonani ei ole edes sokeria), en enää edes juo maitoakaan, en mehuja... Kun viime vuonna aloitin katsomaan mitä suuhuni laitan niin osa aikaisemmin käytetyistä tuotteista vaan jäivät pikku hiljaa pois. Esim. maito.... join sitä aina ennen todella paljon mutta kun rupesin juomaan pari lasillista vettä ennen ruokailua niin ei enää tehnyt mieli juoda maitoa siihen kaiken päälle. Oli sen verran kylläinen olo. Leipä ja yleensäkin viljatuotteet turvottavat, joten tuoretta leipää syödään tooodelllla harvoin. Oikeastaan silloin kun olen käymässä Lrannassa niin silloin voi muutaman viipaleen syödä. Omassa kotona ei sitäkään tee mieli. Käytän viljatuotteista ainoastaan 4 viljan hiutaleita, hapankorppuja/näkkäriä sekä kokojyväpastaa. Pastaakin maks 50 g päivässä, joko lounaalla tai päivällisellä, riippuu milloin treenaan.

Moni ihmettelee miten voi syödä noin "yksipuolisesti" ja mauttomasti kun en käytä kermaa, voita ym. No en nyt menisi sanomaan yksipuoliseksi vaan puhtaaksi. Tottakai jos on kyllästänyt makuhermonsa sokeriin, suolaan, rasvaan, kermaan niin ehkä mun ruokavalio voi tuntua mauttomalta ja tylsältä. Mutta kun kun puhdistaa elimistönsä kaikesta turhasta niin ei edes tee mieli mitään ihmeellistä, vain puhtaan ruuan maku riittää. Tämän takia asiat ja muutokset kannattaa tehdä pikku hiljaa niin muutos ei ole niin raju ja muutoksesta tulee todennäköisemmin pysyvää.

Vaikka katson nykyään mitä syön niin kyllä sallin silti itselleni herkkuhetkiä ja mässäilypäiviä. Ilman niin ei elämässä ole mitään hohtoa ;). Mutt nykyään tyydyn jo vähempään... ei tartte ostaa sitä jumbo kokoista karkkipussia vaan pieni tai maks 100g suklaapatukka tai irtojäätelö riittää. Mäkissä voi käydä ihan hyvällä omatunnolla syömässä aterian eikä se nyt heilauta asioita suuntaan eikä toiseen. Kavereiden kanssa söydään ulkona, istutaan iltaa lasin kanssa ja pidetään hauskaa. Nämä ovat normielämää eikä asioista voi tehdä liian vakavaa. Mutta tunnen oma kroppani jo sen verta hyvin että tiedän mikä sille on parasta ja mistä tulee hyvä olo.

En ole enää mikään 2 kymppinen mutta voin kyllä rehellisesti sanoa että olen paremmassa kunnossa kuin 2 kymppisenä. Liikun paljon, teen seisomatyötä sekä olen saanut rasvaprosenttia alaspäin. Vielä en tiedä paljon, mutta muutokset ovat kyllä nähtävissä. Jos vertaa tammikuussa 2014 otettuihin mittoihiin tammikuussa 2015 otettuihin niin numerot ovat kyllä niin siihen suuntaan menneet kuin olen halunnutkin... Tässä muutama esimerkki:

rinnan ym -4cm

vyötärön ym -8cm

lantion ym -4,5cm

paino -6kg

jne

Nämä mitat olivat tammikuussa otettuja ja helmikuun alkuun verrattuna muutosta on tullut lisää. Tässä kohtaa varmaan moni ajattelee että mistä nuo sentit ovat oikean lähteneet kun olen niin pieni jo muutenkin. Mutta kyllä sitä ylimääräistä rasvaa voi olla pienessäkin ihmisessä, se on vain kertynyt vuosien mittaan! Minulla on tällä hetkellä painoindeksi  20,3-20,7 joten olen normaalipainoinen. Lihas painaa kuitenkin enemmän kuin läski!!!

Pystyn tällä hetkellä pukeutumaan 17-vuotiaana ostettuihin farkkuihin, Levis 555 27'32' ja ne ei todellakaan jousta mihinkään suuntaan. Olen siis samankokoinen kuin lukiossa mutta painoa on 5 kg enemmän. Kehonkoostumus vaikuttaa niin paljon enemmän kuin joku vaaka. Harvoin enää käyn edes vaa'assa (en edes omista vaakaa), sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Peili, mittanauha ja vaatteet kertovat totuuden. 

Vielä kun sinne salille jossain vaiheessa saisi aikaa järkättyä niin sitten olisin super-tyytyväinen, mutta tällä hetkellä mennään näillä; koirien kanssa lenkkeilyt, juoksulenkit, XT-treenit ja säännölliset ruokailutavat terveellisellä ruualla ;)

Hyvää alkanutta vuotta 2015

Näin se on sitten vuosi 2014 taputeltu ja vuosi 2015 on jo hyvää vauhtia käynnissä. Kolmatta vkoa ollaan jo menossa ja tuntuu etteihän tässä ole vielä kerinnyt mitään tekemään. Treenitaukoa on tullut kuukauden verran kun koirat lomailivat mummolassa aina loppiaiseen asti kunnes palasivat Vantaalle. Sitten treenejä on jäänyt väliin työvuorojeni takia, grrrr, tai aivan täydellisen uupumisen takia, mikä sekin on johtunut työstä. Vkon päästä meillä on vika treenikerta minkä jälkeen otetaan tilaisuuden tullen irtotunteja kummallekin harmaalle. Varmasti intoa riittää!!!

Mutta mitenkäs meillä sitten sujui viime vuosi! Pitääkin ottaa ihan tuuminta tauko...

Työ
Valmistuin urheilukoirahierojaksi ja dobo-koulutusohjaajaksi, sekä kävin yrittäjyyskurssin. Vaikka suunnitelmat olivat hyvät ja olisin saanut starttirahankin oman yritykseni aloittamiseen, niin silti päätin lykätä kokoaikaisyrittäjän elämään vielä tulevaisuuteen. Paljon pohdittiin mitä tekisin, mutta kaupan alalle sitä jälleen ajauduttiin. Ekaksi kuukausi meidän lähi-Lidlissä minkä jälkeen tulikin maiseman vaihdos pk-seudulle työn perässä. Edelleen ollaan töissä Kirkkonummen Cittarissa, ja työkuva on vaihteleva; palvelussa, leivässä, kahviossa, teollisessa sekä hevissä. Jatkosta en uskalla vielä sanoa mitään sillä tarkoituksena on vaihtaa paikkaa lähemmäs Vantaata. Pysytään joko samalla alalla tai sitten ihan kokonaan aivan uutta. Mutta näistä sitten myöhemmin.

Terveys
Muuten säilyttiin terveinä, mutta Kiiaa rupesi keväällä vaivaamaan aivan ihmeelliset mahavaivat. Sai aivan mielettömät vatsapurut iltaruuan jälkeen, että meinasin kerran jo lähteä keskellä yötä Hattulaan eläinsairaalaan kun toisen olo oli niin kauhea. Kiiaa tutkittiin ja otettiin vaikka mitä kokeita, mutta missään ei näkynyt mitään. Jätettiin raakaruoka kokonaan pois ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Ilmeisesti iän myötä ruuansulatusjärjestelmä kaipasi hieman helpommin sulavampaa ruokaa. Nyt mennään Orienin Senior ruualla.... mikä onkin hyvä sillä siinä on 80 proteiinia 20 kasvista, eikä ollenkaan viljatuotteita. Muuten sama kuin normi Orienin mutta pienempi rasvaprosentti mikä auttaa pitämään linjat kunnossa.

Aksailu
Merrin kanssa ajeltiin alkukeväästä Kuopioon valmennukseen ja monesti treenit menivätkin todella hienosti. Vanha tuttu ongelma se vaan pysyi edelleen eli keppien aloitus. Tämän takia ei pahemmin käyty kisaamassa. Pakko oli myös keskittyä Kiian kanssa kisaamiseen sillä meiltä puuttui se tuplanolla sm-kisoja ajatellen. Tahkottiin monia kisoja mutta ei... aina tapahtui jotain pientä ettei tuplaa tullut. Meinasin jo heittää ajatuksista koko kisatkin, mutta kun saatiinkin joukkuepaikka niin sisuunnuin sen verran etten lähde Tampereelle vain yhden startin verran. Näin meillä alkoi tuplanolla-haaste...
4 kisaa ja 12 starttia 2 vkoon. Ja tämä tuotti tulosta... ajettiin helatorstaina 4 tuntia vesisateessa Tampereelle ja käytiin siellä vääntämässä meille tuplanolla :), ja mikä parasta heti seuraavana vkonloppuna napattiin toinen tupla perään Joensuussa. Voi sitä helpotuksen tunnetta, mieletön kivitaakka tippui hartioilta. Vaikka nollat saatiin kasaan niin itse Sm-kisat eivät sujuneet oikein suunnitelmien mukaan. En saanut koko kisojen aikana kunnon fiilistä aikaan vaikka yritin mitä. Joukkueemme ankkurina sain lähteä radalle ilman paineita, sillä joukkueella oli HYL jo alla. Halusin hieman testailla millaisessa vireessä neiti olisi seuraavan päivän yksilöitä ajatellen joten lähdettiin kaasu auki menetelmällä. No Aalta kontakti virhe, muurin palikat putosi sekä vielä keppien aloitusvirhe. Niin raivostuttavia huolimattomuusvirheitä!!!  Yksilöradalle lähdettiiin aivan ensimmäisten joukossa ja aika alussa tuli niin outo kielto kun Kiia ei hahmottanut koko hyppyä ollenkaan. Siinä kohtaa monilla tapahtui virheitä ja jos olisin lähtenyt myöhemmin radalle niin olisin osannut varautua siihen, mutta ihan turha on tuollaisilla asioilla jossitella. Onneksi sai nauttia muitten kisakumppaneiden hienoista radoista.

Vaikkei meillä ollut koskaan tavoitteena leipoa Kiiasta hyppyvaliota niin sertejä kuitenkin napsahti tulemaan ja se vika tuli Kotkan kisoista. Näin Kiiasta saatiin tuplavalio agilitystä!!! Maailman mahtavin kisakaveri!!!

Rovaniemelle ei lähdetty mm-karsintoihin sillä kesällä keskityttiin Kiian kuntouttamiseen. Neiti oli aika pahasti jumissa sekä lihasepätasapaino vaivasi takajaloissa. Näin me ei kisattu ollenkaan syksyn aikana vaan treenaaminenkin aloitettiin vasta lokakuussa. Ekat startit kisattiin joulukuussa... 4 starttia ja 3 nollaa :), ja tupla kasassa. Loput irtonollat napsitaan tässä kevään mittaan!

Merrin kanssa ei siis kisattu juuri ollenkaan kun kaikki energia meni Kiian kanssa ja odoteltiin vain että päästään kunnon valmennukseen. Juhan treeneissä ollaan kyllä kehitytty kunnolla sillä hän ei ole säästellyt meitä ollenkaan. Keppien aloituksen kanssa meillä on työtä, ja siihen tarvitaan itsenäistä treeniaikaa... Harmittavasti se on hieman ongelmana täällä pk-seudulla kun harrastajia on niin paljon ja kaikki maksaa. Toinen asia mikä on ollut ongelmana niin Merrin ylikierroksilla käynti. Herra ottaa sellaisia pultteja varsinkin kisapaikalla ett pää ei kestä ollenkaan kasassa ekalla radalla. Oon nyt vakavasti miettinyt herran sterilointia sillä sitä ei käytetä jalostukseen ja loppuisi tuo jatkuva uhoaminen ja hajujen maailmassa eläminen. Se on niiiiiiin raivostuttavaa kun lenkillä mennään nenä maassa ja ollaan tonkimassa joka ikinen pissaläikkä, grrrr!!! Haluaisin takaisin sen rauhallisen pojan millä on vielä järki päässä eikä ajattele alapäälläään!

Näyttelyt
Merrin 5 näyttelyn saldo:

Kuopio AVO ERI2 SA
Kuopio AVO ERI2
Hki-Maailman Voittaja 2014 AVO ERI
Kouvola AVO ERI
Heinola AVO EH

Muskan saldo kahden näyttelyn osalta:
Kouvola AVO EH
Heinola AVO ERI (5)

Heinolassa Merrin hormonit ottivat jälleen niskalenkin kun oltiin kasvattaja-Kirstin kanssa samassa teltassa. Siellä oli muita narttuja ja yksi toinen uros. Merrihän veti sellaiset kilarit ett tiesin jo ennen kehän alkua ettei nyt mene hyvin ollenkaan. Ja eihän se mennytkään. Herra oli äärimmäisen uhmakas ja itsepäinen ja ei kunnioittanut ollenkaan vierasta esittäjää.... Häntä oli taas kuin lipputanko ja siitä EH.

Muska esiintyi hienosti! Se oli niin helppo kun oli juuri lopettanut juoksunsa ja oli niin äärimmäisen rauhallinen. Ihan kuin se olisi ollut kuin mikäkin kehä-kettu ;). Onhan sen kanssa kiva olla kehässä kun saa itse esittää ja ei tartte pelätä mitään kukkoilua. Harmittavasti neidillä on noita pikkuvikoja niin arvostelut vaihtelevat EH ja ERIn väliä. Ei maksa vaivaa viedä useammin kehään.

Kasvatustyö
Mimmi - Muskan ja Vindin tytär


Vuosi 2015

Toiveissa olisi että kaikki pysyisivät terveinä. Ei kiinnosta mitkään ylimääräiset eläinlääkärikäynnit.

Agilityn arvokisat molempien harmaiden kanssa, ja mahdollisesti kisaaamaan myös ulkomaille. Merrille lisää sertejä, tai ainakin nollatuloksia, tai ainakin onnistuineita keppien aloituksia ;). Muutenkin että saadaan nauttia kisaamisesta ja hyvästä yhteistyöstä.

Kasvatustyössä pidetään edelleen taukoa. Katsotaan parin vuoden päästä asiaa uudelleen kun nähdään millaiseksi Mimmi kehittyy. Moni on sitä kehunut ja kyselevät jo nyt milloin sille tulee pentuja. No malttia malttia ja kaikki aikanaan. Mimmille on kyllä tulossa sisaruksia, toiveissa, ensi kuussa, mutta ne syntyvät Amarantes-kenneliin.

Muuten toiveissa olisi löytää aikaa myös itselle... Nauttia elämästä ja hyvästä olosta. Vuosi on ainakin alkanut hyvin joten tehdään siitä vielä parempi. Pienillä muutoksilla saa paljon aikaiseksi, vaikka joskus joutuukin tekemään pieniä uhrauksia. Oman kunnon kehittäminen on hyvässä kuosissa ja tätä menoa ollaan hyvässä tikissä kesään mennessä.

Hyvä Tuomas joulun tuo...

Paluu kuukauden tauon jälkeen

Kylläpäs se aika on jälleen rientänyt! Kuukausi sitten tuli viimeisemmäksi päivitettyä asioita vaikka tässä ollaan touhuiltu vaikka mitä. Varmaan suurin syy miksi en ole päivittänyt juttuja treeneistä, on varmaan tämä kaatuileva vanha läppärini. Videoiden lataus on aivan tuskaa ja käsittely suorastaan mahdotonta. Ehkä tuossa joululomalla saadaan ne videotkin laitettua blogiin niin pääsee kaikki muutkin katselemaan meidän menoa ja meininkiä.

Mutta mitäs kaikkea me ollaan touhuiltu kuukauden aikana...

No Kiian, tämän hetken, viimeiset ryhmätreenit olivat vkolla 47 eli keskiviikkona 19.11. Meillä oli hieno draivi päällä kun lämppälenkki ja juoksulenkki hoidettiin samalla kerralla. Kiia hetkeksi autoon kun kävin rataantutustumassa ja sitten saman tien aksailemaan. Otettiin kaikki irti 10 minuutista ja hiottiin menoa oikein kunnolla. Oon oppinut jopa tekemään persjättöjä oikein urakalla ja huomannut miten ne nopeuttavat omaa liikkumista ja näin olen saanut paremmin vedätystä aikaiseksi.

*video tulossa*

Kun olen analysoinut videoita niin olen huomannut Kiian liikkuvan hieman hitaammin. Hallin matto on hieman vanhempaa matskua joten se tahtoo olla myös liukas. Kiia selvästi varoi liikkumista eikä todellakaan antanut kaikkeaan. Päätin että nämä treenit mennään ja sitten treenataan jollain muulla alustalla, sillä liukkaalla alustalla loukkaantumisriski on aika korkea sekä jatkuva liukastumisen pelko jännittää lihaksiston.

Merri treenasi vkolla 48 jälleen Juhan koutsaamana. Hän laittoi meidät alusta asti oikein paiskomaan hommia oikein olan takaa. Alun putkijarrutuksen kanssa tehtiin töitä, mutta kyllä me saatiin kunnolla toimimaan. Kun asiat tapahtuvat niin nopeassa tahdissa ja kaikki on niin pienestä kiinni, niin oma tekeminenkin pitää olla sen mukaista. Kaiken tulee tapahtua nopeasti ja napakasti ja mihinkään hengähdystaukoihin ei ole aikaa. Onneksi saatiin homma hoidettua kotiin ja saatiin huippu treenit jälleen aikaiseksi.

*ratapiirros ja video tulossa*

Samaisella vkolla, eli marraskuun vikalla vkolla, me muutettiin maisemaa lähemmäs itää eli Vantaalle. Äiti ajoi Muskan kanssa muutto avuksi kun juuri sopivasti meillä sattui vapaapäivät samaan aikaan. Muutama keikka väliä Siuntio Vantaa tuli heitettyä ja muutama porrasaskel jumpattua, mutta kyllä me saatiin kamat roudattua uuteen kämppään. Oon kyllä tykästynyt tähän kämppään vaikka vanhassa pienkerrostalossa asutaankin. Ruskeasannan ulkoilumaastot ovat kyllä niin mahtavat että pihasta kun kävelee 200 metriä niin lähtee hiekkapäällysteiset tiet ja valaistut ulkoilureitit. Nyt vaan toivotaan ettei tulisi ihan älyttömästi lunta ettei suksijat tule sotkemaan meidän hienoja ulkoilureittejä :). Mutta onneksi täällä löytyy muitakin vaihtoehtoja kun vaan jaksaa kävellä.

Merrin treeneillä jatkettiin vkolla 49. Tähän mennessä treenit ovat menneet aivan mielettömän hienosti, mutta tällä kertaa saatiin kyllä aikaiseksi huonoimmat treenit mitä oltiin tehty. Alussa oli jo meidän kompastuskivi, keppien avokulma vauhtisuoran päätteeksi, ja sen treenaaminen vei aivan mielettömästi aikaa ja energiaa. Juha ei halunnut antaa periksi vaikka itse olin sitä mieltä ettei kannata juuri nyt käyttää siihen aikaa kun koko muu rata olisi vielä tehtävissä. No keppien hinkkaaminen näkyi sitten loppuradassa kun olin itse jo niin pyörällä päästä ja väsynyt henkisesti sekä Merrikin oli jo hiukka epävarma ja kuutamolla. Tuli paljon pikkuvirheitä ja se söi mieltä kummasti. Ja mikä pahinta niin astuin Merrin varpaille vaikkei herra reagoinutkaan siihen mitenkään. Ei älähtänyt eikä se näkynyt liikkumisessa, mutta tajusin sen vaan oman jalkani olla ja sen jälkeen itsellä oli aivan karsea morkkis ;(. Kyllä me kuitenkin rata punnerrettiin loppuun mutta jäi kyllä niin huono fiilis koko treenistä että oikein ahisti.

*ratapiirros ja video tulossa*

Vaikka joulukuun ekan päivän treenit olivat aika blaah niin pitihän sitä silti lähteä itsenäisyyspäivän kunniaksi Ojankoon kisaamaan, Kiian kanssa. Ja kyllä kannatti! Oma liikkuminen on parantunut kummasti valmennuksen saatossa ja Kiiakin on ollut hyvässä vireessä treeneissä. Juostiin vaan kaksi rataa ettei heti ahnehdita liikaa. Ekalla radalla neiti oli niin ärhäkällä päällä että varasti ihan lähdössä. Kepit ovat nykyään todella hitaat, mutta onneksi kontaktit toimivat. Muuten meno oli hyvää mutta lopussa tuli herpaantuminen ja Kiia ei lähtenyt ohjaukseen vaan kadotimme toinen toisemme. Kielto saatiin aikaiseksi ja vielä lopuksi kunnon kaatuminen putkessa. En muista milloin viimeeksi Kiia olisi kaatunut putkessa mutta nyt neiti veti nurin oikein kunnolla. Toisella radalla yhteystyö oli jo parempaa ja nolla tulos napsahti! Arvokisanollien keruu on siis alkanut!

*video tulossa*

Vkon 50 Merrin treenit olivat aivan super-hyber mahtavat. Pelkäsin etukäteen että mitäköhän tällä kertaa tulee, mutta pelko oli aivan turhaa. Jouni oli tällä kertaa tuuraamassa Juhaa, mikä oli vaan hyvä asia. Ei tarvinnut vatvoa edellisen vkon keppi-hässäkkää.

Treenien hankalin kohta oli saada Merri 12 hypyltä puomille ilman että herra hyppäisi 18 hyppyä tai menisi putkeen. Aluksi kokeilin sylkkärillä mutta se syötti aivan liikaa hypylle. Sitten kokeiltiin poispäinkäännöstä mutta Merri oli jo niin iskostunut tuohon hyppyyn. Piti siis ottaa kovemmat keinot käyttöön ja tehdä valssi putken ja hypyn väliin. Se oli onneksi helppoa kun lähetin jo kaukaa herran putkeen 9 ja näin Merri kääntyi oikeaan suuntaan ja itse sain reilun etumatkan valssin tekoon.

Loppujen lopuksi tehtiin rata vielä puhtaana loppuun ja me päätettiin treenit hyppyyn nro 24.


*video tulossa*

Merrin synttäreitä juhlistettiin todella pienimuotoisesti lauantaina, mutta niiden kunniaksi lähdettiin kuitenkin kisaamaan Lempäälään molempien harmaiden kanssa. Merrille oli luvassa 3 starttia kun Kiia sai tyytyä kahteen. Merri aloitti hyppyradalla... voisko hieman sanoa pikkaisen ylivireisesti. Yhteistyö oli todella huonoa kun herra ei seurannut ollenkaan mihin näytin. Olisi pitänyt olla tarkempi ja vaativampi, mutta en ollut vielä varautunut siihen. Hypäriltä HYL.

Toinen rata oli huomattavasti parempaa tekemistä, ainoastaan keppien aloituksessa (ylläri) tuli virhe. Muuten hienoa yhteistyötä. Kiian kanssa tykitettiin nollatulos sijoituksella 6. about 50 medin joukosta. Kolmannella radalla sain Merrin oikein kepeille vaikkei kuitenkaan kovinkaan tyylipuhtaasti, mutta sitten herra ottaa putkella kiellon kun en sanonutkaan sille mitään vaan vain osoitin minne pitää mennä. Hmmm... Loppujen lopuksi HYL tuli aivan lopussa kun osoitin takaakiertoon niin herra kaahasi hypyn ohi sen takana olevaan putkeen, grrrr! Kiian kanssa handlattiin tämäkin rata tekemällä nolla rata sijoittumalla jälleen kuudenneksi. Jihaa, tuplanolla nyt sitten jo plakkarissa!

Vaikka Kiia jäi kärkisijoille 4-5 sek niin en olisi voinut vaatia siltä enempää. Neiti meni niin hienosti kuin vain voi ja niin kovaa kuin nykyään menee. Annetaan sen verran armoa että kärkisijoilla oli jäseniä mm-joukkueesta ;). Meillä on muutama kisa suunnitteilla heti tammikuun alkuun jos sais Kiialle nollat silloin kasaan. Sitten keskityn vain ja ainoastaan Merrin kanssa kisaamiseen. Pakko löytää se balanssi myös kisakentillä.

Ja mitäs vielä.... Muska aloitti juoksunsa viime vkolla ja tänään neiti matkusti Varkauteen kasvattajan luokse. Siellä Muska pääsee "nauttimaan" äitinsä Caprin, Kiiwin, Jaffan sekä kakara Marunan seurasta. Marunan kanssa niillä kuulemma heti synkkäsi kun molemmat rallattivat pihalla ja leikkivät oikein innoissaan. Viikon päästä Muska palaa varmaan takaisin kotiin kunhan on sitä ennen käynyt moikkaamassa uutta poikaystäväänsä ;). Sen prosessin etenemisestä sitten myöhemmin lisää...

Nyt me valmistaudutaan jouluun... Ei treenejä (tänään itse olin kipeä), otetaan lihashuoltoa sekä touhuillaan mitä vaan keksitään. Itsellä on töissä ihan tarpeeksi tekemistä ja aamuherätykset (klo 4) verottavat aika paljon voimia. Onneksi jouluna on 4 päivää vapaata ja silloin me lähdetään kotiseudulle käymään.

Ei siis muuta kuin mukavaa Joulun odotusta!

Viikkokatsaus vkon 46 treeneihin

Maanantaina jälleen mentiin... Töitten jälkeen kerkesin haukkaamaan pienen välipalan minkä jälkeen kamat kasaan ja koirat autoon, sillä lähdettiin ajelemaan itäväylälle tsekkaamaan kaverini tulevia toimitiloja. Siellä sitten menikin sopivasti aikaa jutustellen, vaihtaessa kuulumisia ja pohtiessa tulevaa. Kaverini Gabin tilat sijaitsevat entisen Helsingin koirauimalan tiloissa eli tästä päivästä lähtien siellä toimii SporttiHurtta. Voi olla että tulen pitämään noissa tiloissa Doboa ja ehkä jopa urheilukoirahierontaa... Tulevaisuus näyttää!

Kumma miten se aika meneekin niin nopeasti kun on kaikkea kivaa... Koiratkin saivat tutustua paikkaan ja kierrellä vapaasti. Uima-allaskin kiinnosti kovasti vaikkei siinä vielä ollutkaan vettä. Mutta kyllä vielä tulee hetki kun herra pääsee sinne uimaan ;). Mutt joo... Piti ihan kytätä kelloa koko ajan ettei vaan myöhästytä herran treeneistä. Aika ei ollut mikään paras mahdollinen ja varsinkaan oma tunnetila ei ollut hyvä. En ollut syönyt kunnolla, vain sen pienen välipalan ja jatkuvalta tuntuva pimeys tuntui tosi musertavalta. Tää kaamos on niin hirveää... Kun menet töihin, on pimeää, kun tuut töistä, on jo todella hämärää! Piti todella tsempata itseä ett saa kaiken irti treeneistä. Ja mikä pahinta niin Juha ei pitänyt treenejä vaan oli tuuraaja remmissä. Aaakkk! Tuli tehtyä välillä niin löysästi ja sai ruoskia itseä hoitamaan kunnolla homma kotiin. Sitä vaan kaipaa ulkopuolista ruoskintaa mihin lisätään tietysti oma tsemppi. Jos koutsi on liian kiltti niin se näkyy kanssa omassa tekemisessä. Tai sitten kuin Stiina tuumas niin auktoriteetti; eihän sitä voi Juhan silmissä hölmöillä :D!

Tällä kertaa mentiin minihypyillä 30 cm, joten vauhtia oli luvassa. 4-6 hypyissä piti olla tarkkana, ei saanut mennä liian lähelle 4 hyppyä vaan piti lähettää. Sitten haltuun vastakädellä ettei menty 5 hypyn ohi. Puomin jälkeen tein joko persjätön tai sylkkärin... kumpikin toimi ihan hyvin. Kisatilanteessa sylkkäri olisi varmaan nopeampi kun ei tartte mennä niin edelle, mutta sitten pitää olla tarkkana ett oikeasti ohjaa jatkonkin. Kepeille piti muistaa antaa herralle tilaa ja aikaa ettei mennyt hätiköimään omalla liikkeellä. Herra meni hienosti kepit loppuun asti vaikka olin jo tekemässä valssia muurin luona. 16 hypyllä tiukka valssi ja siitä heitto 17 hypylle ett sai oman linjan pysymään optimaalisena 19 hypylle. Sinne ei onneksi ollut kiire kun tein siihen takaaleikkauksen! Taas tuli huomattua viimeisessä vedossa se ett on oikeasti ihan sama mitä koiralle huutaa niin kyllä se menee oikealle esteelle. Piti huutaa "läpi" niin huusin "kiipee". Ihan rupes itseä naurattamaan kesken kaiken ;). Keinun jälkeen piti muistaa pieni kontakti ekaks koiraan ja sitten lähetys.
Treeneissä muistuttelin aika paljon kontakteja ja Merrin kanssa huomasin heti jos en sanonut "seis"-käskyä. Silloin tultiin suoraan läpi... Tätä pitää oikeasti vahvistaa ett saa hienot erottelut... Seis-käskyllä pysähdytään ja jos ei sanota mitään niin juoksulla vaan. Vaikka oma tekemiseni oli hetkittäin ei niin kehuttavaa niin Merrin työskentely oli sitä koko ajan. Ei mitään sooloiluja, ei sikailuja vaan upeaa työskentelyä! Ja tällä kertaa siitä jopa videomateriaalia :)!

Kiian kanssa meillä oli oikein hauskaa treeneissä. Meillä oli aikaa kikkailla ja touhuilla ennen omaa vuoroa. Se hyvä puoli on kun treenaa myöhäisimmässä ryhmässä niin meillä on koko halli käytössä ja näin ollen myös toinen kenttä. Lämppälenkin jälkeen onkin hyvä päästä hieman herkistelemään muuveja ennen varsinaista ratasuoritusta...

Varsinainen treeniosio tehtiin vain kahteen kertaan... Ekalla kerralla haettiin vähän linjoja, muistuteltiin Aan kontaktia sekä sinne menoa... En käskyttänyt Aata ollenkaan niin Kiia tuli ekalla vedolla siitä ohi, hups! Tokalla vedolla paranneltiin muutamia kohtia vaikka ekan putken jälkeinen hyppy valui edelleen liian pitkäksi. 

En ole vielä varma johtuuko se alustasta vaan alkaako jälleen pikku jumit vaikuttaa Kiian menemiseen mutt Kiia menee hieman säästöliekillä... Alusta ei ole kyllä mikään paras mahdollinen vaan on hiukka liukas. Pohja on hieman samanlainen kuin vanha matto Kuopiossa Musti ja Mirri areenalla. Sielläkin Kiia oli hieman varovainen liikkeissään ja meni hieman käsijarru päällä. Kun päästään toiselle pohjalla vetämään niin sitten sen eron näkee parhaimmin. En tykkää treenata liukkaalla alustalla koska siinä on loukkaantumisriski liukastumisesta tai sitten lihasten jännittämisestä mikä taas johtaa jumeihin. Muutenkin haluaisin säästellä Kiiaa mahdollisimman paljon, mutta kevään kontaktien loikkimisten takia oon nyt joutunut ottamaan kontaktit 2on2off metodilla. Ja varsinkin Aa tuppaa rasittaa etukroppaa liian voimakkaasti. Toiveissa olisi päästä treenaamaan säädettävällä A-esteellä jotta voitaisiin kunnolla keskittyä molempien kanssa Aan ylösmenoon sekä kunnon juoksukontaktiin. No kunhan ekaksi saadaan muutto Vantaalle hoidettua niin keskitytään sitten itsenäisiin treeneihin.

Vkotreenit vkolla 45

Jälleen yksi vko vierähtänyt! Treenit ovat kyllä parasta mitä vkolla on tarjottavana! Maanantaina mentiin jälleen Juha Oreniuksen oppiin ja voi vitsi ett oli ihanaa, ja tätä on luvassa säännöllisesti vielä 11 kertaa. Harmittavasti tästäkään sessiosta ei ole videomatskua. Toivon mukaan jos ens vkolla saisi kun tutustuu ryhmämme uuteen porukkaan.

Olin todella aikaisin liikenteessä joten auttelin Juhaa radan rakentamisessa. Siitä oli paljon apua kun pystyi keskittymään rataan pidemmän aikaa. Ja mikä vielä niin päästiin treenaamaan ekassa ryhmässä kun siinä oli vajausta.

Radan pätkä suoritettiin valkoisia numeroita noudattaen. Päätin jo alusta asti ett nyt saa valssit jäädä johonkin toiseen kertaan mutta nyt niitä en viljele, jos ei toisin sanota! Aluksi otin pituuden jälkeen vastaan ja heitin siitä sitten muurille. Tämä ei ollut kuitenkaan hyvä vaihtoehto kun jouduin liian kauan olemaan paikoillani. No mikäs tähän nyt sitten olikaan parasvaihtoehto niin... valssi :)! Se taisikin olla sitten ainut valssi! Keppien jälkeen tein persjätön sekä myös 5 hypyn jälkeen... kuin myös 6 putken jälkeen ;)! 11-14 välillä jouduttiin miettimään rytmitystä! Kaikkein parasta oli kulkea mahdollisimman samaa matkaa Merrin kanssa ja näin ollen sain kaikkein tehokkaimman putkijarrun. Ei tarttenut odotella vaan lähetys putkeen ja samantien putkijarru-suhina sekä oma liike aivan seis. Merri kääntyi niin hienosti ja siitä sitten ihan pienellä sylkkärillä kepeille. Sitten vaan itselle jalkoihin vauhtia ett kerkes keppien jälkeiseen persjättöön sekä varmistamaan katsekontaktilla ettei herra hyppää selän takaa 17 hyppyä. 17 hypyllä niistosokkari, puomilla hieno kontakti mistä sylkkärillä putkeen, pieni jarru 22 hypyllä ja kunnon haltuunotto 23 hypyn niistossa ettei loikka mene pitkäksi.

Olin jälleen todella tyytyväinen meidän menoon ja Juhakin kehui todella hienosta tekemisestä! Jos sitä uskaltaisi vaikka kuukauden päästä starttaamaan kisoissakin Merrin kanssa. Kiian kanssa ajattelin startata hieman jo aikaisemmin kun sen tekeminen on niin hyvää... Tästä saatiin jälleen hyvä osoitus kun keskiviikkona oli Kiian vkotreenit .

Viilattiin jälleen rytmitystä muutamassa kohdassa, keppien avokulmaa sekä sivuetäisyyttä. Rytmityksen kanssa piti olla tarkka kun tahdoin aina rynniä liian lähelle estettä ja silloin en saanut parhainta mahdollista etumatkaa. Pitäisi jälleen vaan muistaa lähettää eikä viedä, paitsi ehkä kepeille. Kiiakin tahtoo kaartaa tokaan väliin jos itse oon sisäpuolella. Sivuetäisuuden kanssa ei ollut mitään ongelmaa vaan toinen meni hienosti loppuun asti.

Pitäisi päästä jossain vaiheessa ottamaan itsenäisiä treenejä mutta en vielä oikein tiedä milloin ja MISSÄ! Meillä on tullut hieman uusia suunnitelmia ja näiden takia muutamme tämän kuun aikana Vantaalle. Ja mikä parasta niin treeneihin sekä kisoihin Ojankoon on vain 15 min matka ;) Sekä kauppakeskus Jumboon reilu 5 minuuttia.

Rekisteröin toiminimen joulukuussa joten silloin aloitan tarjoamaan agilitykoulutuksia sekä valmennuksia, näin ensi alkuun. Katsotaan kuinka alkaa sujua tuleeko kuvioon myös Doboilua ;)! Ilmoittelen sitten lisää!