Vaikka alussa oli niin hyvät suunnitelmat niin koskaan ei voi oikein varautua miten elämä kuljettaa. Itsellä treenit ja ruokavalio sujui alussa todella hienosti, mutta joskus sekin ottaa takapakkia jos olosuhteet eivät ole ihanteelliset, tai tekee liian suuren muutoksen elämään. Itselle tahtoi käydä juuri näin. Kun tuli totaali kyllästyminen omaan kroppaan niin siitä halusi nopeasti eroon. Tämä merkitsi todella isoja muutoksia ruokavalioon ja liikkumiseen verrattuna aikaisempaan. Alussa sitä jaksaakin, mutta kun tulee niitä vaikeita päiviä niin sitten saattaa tulla lipsumisia kun kaikki muutos on ollut niin rajua.
Kevään mittaan kärsin väsymyksestä ja aikaimoisesta stressistä kun työkuviot eivät tahtoneet luonnistua oikein mitenkään. Vähemmästäkin masentuu... Silloin viimeistään alkoi lipsuilu kun mikään ei huvittanut, ei innostunut oikein mistään kun ajatukset pyörivät vaan rahan ympärillä. Koirien kanssa touhuaminenkin oli aika tavalla lenkkeilyä metsässä missä koirat saivat olla irti ja itse sai kuljeskella omissa ajatuksissa.
Joten kun arvata saattoi niin hieno alkoi tyssäsi ja kroppa reagoi jälleen... Onneksi ei mitään pohjalukemia saavutettu!!! Onneksi kuitenkin työkuviot alkoivat selkiytyä ja sen aiheuttamasta stressistä päästiin eroon. Varsinkin kun muutin harmaiden kanssa Siuntioon niin päätin aivan kaikesta liikkumisestani ja syömisestäni aivan itse. Jääkaappiin hommasin vain ja ainoastaan niitä ruokia mistä tuli hyvä olo eikä mitään ylimääräistä. Juoksulenkitkin aloitettiin uudelleen syksyllä ja voi sitä tuskaa... Kyllä kunto oli jälleen niin pohjalla mutta onneksi siitä ei ollut kuin yksi suunta ja se oli ylöspäin. Sinnikkäästi kun vaan jaksoi joka vapaapäivä aamulla laittaa juoksuvarusteet niskaan ja ulos lenkille niin kyllä sitä alkoi lisämetrejä tulemaan lenkkeihin. Alussa ei voi todellakaan puhua kuin metreistä... puhutaan myöhemmin vasta kilometreistä. Myös se asia auttoi että oli pakko käyttää koirat 3 kertaa päivässä lenkillä. Kroppa tottui liikkeeseen ja ilman lenkkejä tuntui kuin olisi jäänyt jostain paitsi.
Muutettiin Vantaalle marraskuun lopussa ja vasta silloin oikeasti innostuin liikkumaan. Tästä on niin helppo lähteä mihin suuntaan vaan lenkkeilemään ja reittejä riittää. Jonkinlaista pohjaa tuli tehtyä syksyn aikana joten sinnikkäästi vaan eteenpäin..
Ensimmäinen SportTrackerilla taltiuitu juoksulenkki tammikuun alussa, uudenvuoden päivänä kun muut makasivat krapulassa. Silloin haettiin vasta tuntumaa vaikka oli jo huomattavissa että jalat vievät pidemmänkin lenkin :). Tuohon perään 50 min xt yoga avaamaan jumissa olevia paikkoja.
Pari tuon mittaista lenkkiä minkä jälkeen vaan päätin etukäteen reitin minkä juosta niin helposti tuli kilometrejä lisää! Tässä sitten reilu 3 vkoa myöhemmin taltioitu tulos...
Tuplamatka ja keskinopeus kasvanut ihan kivasti, oikeasti lenkki lenkiltä. Ja mikä parasta niin askel on ollut kevyt ja kimmoisa sekä lenkillä on niin kivaa!
En muista olisko koskaan tuntunut juoksulenkillä niin mahtavalta kuin nykyään. Viimeeksi tänä aamuna kävin juoksemassa 55 min paikoitellen sohjon seassa, mutta silti askel tuntui kevyeltä ja juokseminen oli helppoa. Tammikuun aikana minulla on ollut arvokasta omaa aikaa... suuri kiitos siitä äidilleni kuka on ottanut harmaat mummolaan nauttimaan kelkkailusta ja lumitöistä. Tämän turvin olen oikeasti saanut itselleni, ja vain ja ainoastaan itselleni, arvokasta aikaa.
Töitten jälkeen ei ole tarvinnut lähteä pitkälle kävelylenkille vaan olen päässyt rääkkäämään itseäni eXTreme. Ja se on tehnyt niin hyvää! Olen ollut monesti niin poikki ett suihkun jälkeen ainut ajatus on saada vain ruokaa. En ole orjallisesti noudattanut ohjelmaa vaan jos kroppa vaatii lepoa niin sille pitää suoda se. Jatketaan sitten kun kroppa jälleen pystyy vastaanottamaan treeniä. Viime torstaina tein niin rankan alakroppatreenin ett seuraavan treenin tein vasta eilen, ja sekin oli yläkroppaan. Vkonloppuna oli tietysti muuta ohjelmaa joten kroppa sai palautua hyvin.
Syömisen kanssa mennään kanssa nykyään aika kivasti! Kun saa huolehtia vain omista eväistä niin saa syödä just niin kuin haluaa. Maitorahkaa, raejuustoa, mehukeittoa, hedelmiä, vihanneksia, kaurahiutaleita, pähkinöitä, avokadoa, oliiviöljyä, broikkua, lohta jne löytyy ruokavaliosta. En syö puolivalmisteita, en mitään missä on lisättyä sokeria (kotonani ei ole edes sokeria), en enää edes juo maitoakaan, en mehuja... Kun viime vuonna aloitin katsomaan mitä suuhuni laitan niin osa aikaisemmin käytetyistä tuotteista vaan jäivät pikku hiljaa pois. Esim. maito.... join sitä aina ennen todella paljon mutta kun rupesin juomaan pari lasillista vettä ennen ruokailua niin ei enää tehnyt mieli juoda maitoa siihen kaiken päälle. Oli sen verran kylläinen olo. Leipä ja yleensäkin viljatuotteet turvottavat, joten tuoretta leipää syödään tooodelllla harvoin. Oikeastaan silloin kun olen käymässä Lrannassa niin silloin voi muutaman viipaleen syödä. Omassa kotona ei sitäkään tee mieli. Käytän viljatuotteista ainoastaan 4 viljan hiutaleita, hapankorppuja/näkkäriä sekä kokojyväpastaa. Pastaakin maks 50 g päivässä, joko lounaalla tai päivällisellä, riippuu milloin treenaan.
Moni ihmettelee miten voi syödä noin "yksipuolisesti" ja mauttomasti kun en käytä kermaa, voita ym. No en nyt menisi sanomaan yksipuoliseksi vaan puhtaaksi. Tottakai jos on kyllästänyt makuhermonsa sokeriin, suolaan, rasvaan, kermaan niin ehkä mun ruokavalio voi tuntua mauttomalta ja tylsältä. Mutta kun kun puhdistaa elimistönsä kaikesta turhasta niin ei edes tee mieli mitään ihmeellistä, vain puhtaan ruuan maku riittää. Tämän takia asiat ja muutokset kannattaa tehdä pikku hiljaa niin muutos ei ole niin raju ja muutoksesta tulee todennäköisemmin pysyvää.
Vaikka katson nykyään mitä syön niin kyllä sallin silti itselleni herkkuhetkiä ja mässäilypäiviä. Ilman niin ei elämässä ole mitään hohtoa ;). Mutt nykyään tyydyn jo vähempään... ei tartte ostaa sitä jumbo kokoista karkkipussia vaan pieni tai maks 100g suklaapatukka tai irtojäätelö riittää. Mäkissä voi käydä ihan hyvällä omatunnolla syömässä aterian eikä se nyt heilauta asioita suuntaan eikä toiseen. Kavereiden kanssa söydään ulkona, istutaan iltaa lasin kanssa ja pidetään hauskaa. Nämä ovat normielämää eikä asioista voi tehdä liian vakavaa. Mutta tunnen oma kroppani jo sen verta hyvin että tiedän mikä sille on parasta ja mistä tulee hyvä olo.
En ole enää mikään 2 kymppinen mutta voin kyllä rehellisesti sanoa että olen paremmassa kunnossa kuin 2 kymppisenä. Liikun paljon, teen seisomatyötä sekä olen saanut rasvaprosenttia alaspäin. Vielä en tiedä paljon, mutta muutokset ovat kyllä nähtävissä. Jos vertaa tammikuussa 2014 otettuihin mittoihiin tammikuussa 2015 otettuihin niin numerot ovat kyllä niin siihen suuntaan menneet kuin olen halunnutkin... Tässä muutama esimerkki:
rinnan ym -4cm
vyötärön ym -8cm
lantion ym -4,5cm
paino -6kg
jne
Nämä mitat olivat tammikuussa otettuja ja helmikuun alkuun verrattuna muutosta on tullut lisää. Tässä kohtaa varmaan moni ajattelee että mistä nuo sentit ovat oikean lähteneet kun olen niin pieni jo muutenkin. Mutta kyllä sitä ylimääräistä rasvaa voi olla pienessäkin ihmisessä, se on vain kertynyt vuosien mittaan! Minulla on tällä hetkellä painoindeksi 20,3-20,7 joten olen normaalipainoinen. Lihas painaa kuitenkin enemmän kuin läski!!!
Pystyn tällä hetkellä pukeutumaan 17-vuotiaana ostettuihin farkkuihin, Levis 555 27'32' ja ne ei todellakaan jousta mihinkään suuntaan. Olen siis samankokoinen kuin lukiossa mutta painoa on 5 kg enemmän. Kehonkoostumus vaikuttaa niin paljon enemmän kuin joku vaaka. Harvoin enää käyn edes vaa'assa (en edes omista vaakaa), sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Peili, mittanauha ja vaatteet kertovat totuuden.
Vielä kun sinne salille jossain vaiheessa saisi aikaa järkättyä niin sitten olisin super-tyytyväinen, mutta tällä hetkellä mennään näillä; koirien kanssa lenkkeilyt, juoksulenkit, XT-treenit ja säännölliset ruokailutavat terveellisellä ruualla ;)
Kiinnostava blogi, sait minusta uuden lukijan! :)
VastaaPoistasheltinkanssa.blogspot.fi