FI AVA

 

 

Lauantaina kisattiin helteisessä Haminassa Anne Viitasen kinkkisillä radoilla. Aluksi en ollut ollenkaan varma osallistunko ollenkaan koko kisoihin kun Kiia hieman aristi toista etujalkaansa alkuviikosta. Oli ilmeisesti jossain vaiheessa liukastunut karsinnoissa. Pidettiin tukisidettä ja lepoa jalalle joten perjantaina jalka tuntui aivan normaalilta, joten uskallettiin lähteä kisapaikalle. Vasta ennen starttia tein päätöksen että mennään.

 

Rata oli suhkot helppo vaikka siinä olikin pari haastavaa kohtaa ansaesteineen. Aattelin että nyt hitaampi vauhti on valttia ja se että saan pidettyä Kiian hanskassa. Eli suunnitelmaksi laadittiin oikein rentoa menoa missä mennään juuri minun vauhtiani, kiitos todella löysän ihanneajan. Ennen radalle menoa pidin koko ajan Kiian varjossa ja poissa radan läheisyydestä. Ei siis todellakaan päässyt riekkumaan ja keräämään kierroksia. Juuri ennen meidän vuoroa mentiin radan viereen mutta kuitenkin niin ettei Kiia nähnyt mitään. Radalle lähdettiin todellakin rennolla asenteella. Ohjasin muuten koko radan todella löysästi paitsi tietysti nämä ansapaikat, niissä käskytys muuttui :). Kaikki ansapaikat selvitettiin ja päästiin nollalla maaliin vaikka tokavikalla olikin aika jännittävän hetki kun Kiia ei ihan meinannut tajuta takaakiertoa. Tuomari ei onneksi antanut siitä kieltoa joten päästiin jännittämään muiden suorituksia. 

 

 

Tultiin juuri jäähkälenkiltä kun Masa kuulutti tulokset. Jes!!! O-voitto!!! Oli jotenkin niin outo olo kun ei todellakaan tehty "parastamme" radalla eli menty täysillä ja tiukilla kaarroksilla. Oli kyllä tutut seurakaverit hieman ihmetelleet ett miksi ne menee noin hitaasti kun ovat he nähneet meidän menevän paljon kovempaakin. Tällä kertaa suunnitelmamme toimi eli maltti oli valttia :)!

 

Meinattiin ekaks jättää kisat siihen mutta toinen rata näytti sen verran ok:lta ja Kiian jalka ei todellakaan vaivannut, joten päätettiin kokeilla saada se tuplanolla. Niin lähellähän se oli mutta puomin kontakti se jälleen kummitteli meillä eli puomilta 5. Muutenkin rata oli kyllä niin karseeta menoa kun ohjaus oli edelleen todella löysää ja kaikki vaan valui ja valui. Tein sen kyllä osalta säästääkseni Kiiaa tiukoilta kaarroksilta ettei vaan jalka siitä suutu ja nythän ei tarvinnut kisata voitosta ;). Harmi kuitenkin se 5 mutt siihen puututaan jossain vaiheessa myöhemmin.

 



 

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus kisata Nastolassa ja mentiinhän me paikan päällekin. Kisaamiseksi sitä ei voinut sanoa kun oma pää ei ollut mukana ja Kiiakin oli sen verran väsynyt ettei lukenut ohjausta ollenkaan eikä lukinnut esteitä vaan reagoi liikkeeseeni. Ekalla radalla selvittiin pari estettä ja sitten pois ja toisella radalla selvittiin ottamaan puomin kontakti ja sitten pois. Kyllä sen näki niin selvästi ettei yhteistyö siinä kohtaa pelittänyt joten miksi turhaa jatkaa radalla. Helpommalla pääsi kun siirtyi katsomon puolelle syömään eväitä ja relax.

 

Kyllä huomasi ett Kiiakin tykkäsi ottaa rennosti kun oli vapaana teltan edustalla ja makoili levollisesti vaikka kisapaikalla oli actionia menossa. Varmaan ensimmäinen kerta kun sain pitää neitiä irti vaikka koiria meni radalla. Normaalisti toinen olisi riehunut ja riukkunut ett hänkin haluaa. Oikein rentouttavaa näin vaihteeksi.

 

 

Onneksi Stiina ja Lili saivat punnerrettua nollan toiselta radalta (kisattiin siis vain 2 rataa) joten ei mennyt reissu ihan hukkaan. Me pidetään ens kuukaus taukoa kisoista vaikka nyt käydäänkin juoksemassa piirimestaruuskisoissa joukkueradalla mutt sitä ei lasketa. Kiia on pienen taukonsa ansainnut ja nyt Merri pääsee treenaamaan jos vaikka sen kanssa pääsis syyskuussa kisaamaan ihan toden teolla :).





Mm-karsinnat 2013

Olipa mahtava vkonloppu Seinäjoella! Vau! Nyt ollaan väsyneitä, mutta onnellisia vaikka joka paikkaa kolottaakin :) Perjantaina lähdettiin kohti Seinäjokea! Ei ollut paljoa ajettavaa :)

Onneksi matkaseura oli jälleen mahtavaa joten kyllähän nyt tuollainen matka meni kevyesti. Ja on tätä autossa istumista tullut harjoiteltua näinä viime vuosina. Enää kun ei kisata vaan 100 km säteellä kotoa, ei edes Stiina ja Lilikään ;).

Oltiin klo 19 perillä kun tietysti piti pysähtyä tasaisin väliajoin. Käytiin kirjautumassa hotelliin sisään minkä jälkeen iltalenkille Seinäjoen 4 vuoden takaisiin maisemiin. Mikään ei ollut muuttunut! Lenkin jälkeen olikin aivan sairaa nälkä, joten ei muuta kuin vaatteiden vaihdon jälkeen tankkaamaan kunnon kisaeväät seuraavaa päivää varten.

Njam, kyllä tuon syötyä jaksaa :)

 

Kunnon eväät olivatkin tarpeen kun yö meinasi mennä valvomiseksi kun ei vaan nukuttanut. Vaikka ei oikeastaan jännittänyt mutta ei vaan meinannut uni tulla. Aamulla ei herätty ihan kaikkein pirteimmällä päällä!

 

Onneksi aamulla saatiin nousta suhkot rauhassa, käydä lenkillä ja syödä kunnon aamiainen. Ajomatkaa kisapaikalle oli maks.5 minuuttia joten ei matkoihin turhautunut arvokasta aikaa. Käytiin heti ilmoittautumassa ja tutkimassa kisapaikka ja eka rata. Lenkkimaastot olivat kyllä WallSport Areenan ympäristössä aivan parhaimmat. Reittejä oli ristiin rastiin ja pystyi jopa pitämään koiria irti.

 

Sitten itse kisapäivään. Eka rata oli Huittisen hyppis. Radassa oli pari muttaa... kolmentena oli okseri ja sen vieressä putki, keppikulma sekä keppien jälkeinen pituus missä normi hyppy aivan vieressä. Meillä kosahti jo okseriin kun Kiia ei hahmottanut sitä ollenkaan vaan rysähti takimmaista rimaa päin. Vaikka juuri Kiian ponnistaessa käänsin hartioita ja kutsuin sitä niin ei se ainakaan selitä okserin päälle rysähtämistä. Se ei vaan hahmottanut sitä. Virhe vaikutti hieman vireeseen joten irtoaminen ei ollut parasta, saatiin vielä aikaiseksi yksi kielto kun ei lähtenyt heittoon. Keppien jälkeen oli lähdössä pituudelle mutta kun vilkaisin Kiiaa niin neiti hyppäsikin juuri sen viereisen hypyn eli HYL.

 



No rata oli ihan hyvä lämppärirata seuraavaa varten. Stiina ja Lilikin tekivät aivan sairaan upeeta rataa mutta harmittavasti HYL tapahtui samaisessa kohdassa. Ei muuta kuin nokka kohti seuraavaa rataa.

Agirata oli Virtasen käsialaa. Yritin ärsyttää Kiiaa enemmän jotta saisin siihen enemmän potkua ja asennetta. Sainkin siihen, mutta kun tultiin halliin sisään niin se parhain ärsytys kerkesi laantumaan odotellessa. Agirata oli hieman sellaista vedättämisen vedättämistä jotta saisin kaiken parhaimman irti. Neiti teki kuitenkin hyvää työtä ja saatiin ratavirheetön rata aikaiseksi. Loppuradan saatiin jännittää miten ajan käy ja huh meidän aika riitti loppujen lopuksi alle ihanneajan. JES!!! Menolippu toiselle päivällä ja saatiin jopa pisteitäkin 9,3 :).

 

Kyllä illalla väsytti... Onneksi hotellilla odotti lämmin suihku, ihana iso kylpytakki ja tossut sekä pehmeä sänky! Koiratkin ottivat siitä ilon irti, varsinkin Kiia kun nukkui molemmat yöt vieressäni!

 

Hyvin nukutun yön jälkeen saatiin jälleen valmistautua rauhassa tulevaan päivään. Onneksi on medikoira ettei tartte ihan niin aikaisin olla liikenteessä :).

 

Kolmas rata oli Huittisen agirata ja varmaan paras mitä tuomarilta olen nähnyt. Oli todella kiva rata missä sai mennä mutta olla kuitenkin tarkkana. Puomin jälkeen sai olla tarkkana ettei koira lähtenyt takaakiertoon mikä koitui monen koirakon kohtaloksi. Itse selvitin tuon kohdan mutta sitten aivan radan loppupuolella oli viisto hyppy ennen keinua. Kiia oli jo tulossa vetoon mutta aivan siivekkeen kohdalla ennen ponnistusta hyppäsi vielä hypyn takapuolelle ja hyppäsi hypyn väärin päin. Siis what! En oikeasti tiedä mitä siinä tapahtui. Vaikka yritin katsoa videolta niin en kyllä näe että olisi "tyrkännyt" millään kropan osallani sitä sinne taakse. Ilmeisesti vaan takaakiertojen treenaaminen saa sen aikaan. No onneksi oltiin lähellä maalia joten sain ihan luontevan päätöksen radalle ja ei Kiia pahemmin huomannut virhettä.

 



 

Seuraava hypäri näytti hyvältä, jälleen Virtasen käsialaa. Sanoinkin kaikille ett jos tuota ei hoidella niin saavat potkaista miuta nilkkaan. Vaikka keppien jälkeinen tuottikin suurta pään vaivaa ja en ollut vielä radalle lähtiessäkään aivan varma miten sen vien, niin pienten pelastelun kautta saatiin rata vietyä läpi ilman ratavirheitä. Harmittavasti yliaikaa tuli 0,28 ja ei pisteitä. Ilman lopun pyörähdystä oltais juuri selvitty ihanneaikaan. Sitä on kuitenkin aivan turha jossitella, oon tyytyväinen meidän menoon.

 

Vika radalla keppien aloitus mietitytti eniten mutta päätin luottaa siihen että kyllä Kiia ne osaa. Ja osasihan neiti :). Puomin päässä tuli kontaktivirhe mutta se oli aivan sama kun yliaikaa tuli roimasti. Kyllä Suomen huippumedit ovat vaan niin nopeita... Me kyllä annettiin puomin kontaktilla sekä loppusuoralla niin paljon tasoitusta mutta sehän se olikin koko radan juju. Ei voi koiralta vaatia sitä mitä sille ei ole oikeasti opetettu ;).

 

Oon kyllä todella tyytyväinen meidän menoon, lopputuloksissa sija 35. Vaikka Kiia ei ollutkaan kaikkein parhaimmassa vedossa niin kyllä toinen antoi parastaan. Tulevana keskiviikkona mennään jälleen fyssarille hoitamaan paikat kuntoon jotta saadaan neiti todella hyvään kuosiin. Jos näin saatais se todellinen potku sieltä takaisin.

Meidän tavoitteet on nyt täyttyneet tän vuoden arvokisoja ajatellen. Sm-kisoissa päästiin finaaliin ja siellä tehtiinkin upea rata sekä nyt mm-karsinnoissa päästiin toiselle päivälle ja saatiin onnistumisia aikaiseksi :). Jos vielä tän vuoden puolella saataisi se vika serti... Pääasia on kuitenkin ett meillä on kivaa radalla ja yhteystyö sujuu.

Nyt tämä alkuviikko palautellaan ja tulevana vkonloppuna kisataan parin startin verran jotta saatais vaikka kerättyä nollia kasaan ens vuoden sm-kisoja ajatellen. Ens vuonna mennään siis vain sm-kisoihin, ei lähdetä Rovaniemelle mm-karsintoihin. Meillä on niille ajoille muita suunnitelmia ;).

Iltaepikset

Eilen osallistuttiin iltaepiksiin tarkoituksena treenata kontakteja. Kävin ennen episten alkua ottamassa etupalkalla puomia jossa treenasin sivuetäisyyttä ja muutenkin härkkimistä. Todella hyvin sujui!
Epiksissä päästiin sitten kunnolla asiaan kun suurin haaste oli saada Kiia menemään puomille mutkaputken ollessa ylösmenon alla. Ei muuta kuin luotto siihen että lähettämällä menee kun en vaan osoita mihinkään. Ja niihän siinä kävikin :). Hieno tyttö! Stiina just sanoi ennen rataantutustumista ett jos tuosta ei selvitä niin kannattaako sitä edes mm-karsintoihin lähteä; no kyllä kannattaa ;)
Harjoiteltiin kontaktit ja pidin niissä jonkin aikaakin. Loppujen lopuksi päästiin tokana palkinnoille kun vain kaksi sai tuloksen. Kirsi ja Carlos olivat vain nopeimpia kun he eivät jääneet harjoittelemaan mitään. Kyllä Maraboun Mansikkasuklaa maistui hyvälle, njam!

 

 

P.S. Todellista varovaisuutta esteiden kanssa!

Ensin sm-kisoissa maksien joukkuekisoissa saatiin kokea kauhun hetkiä kun aurinko sokaisi koiria A-esteellä sillä seurauksella että eräs koira arvioi hyppynsä väärin ja törmäsi aivan koko painollaan kaulalleen A-esteeseen. Koira tutkittiin ja tärskystä selvittiin säikähdyksellä. Pientä kolotusta on varmasti jäänyt rangan alueelle mutta omistajan ja eläinlääkärin mukaan koira toipuu... 

 

Teksti Sagin sivuilta: Maksien radalla nähtiin yllättäviä vaarallisia tilanteita. Aurinko häiritsi pahasti maksien finaalia. Rata keskeytettiin ja A-este vaihdettiin turvallisuussyistä. Ensimmäistä A-estettä koirat eivät nähneet riittävän hyvin auringon häikäistessä. A-esteen vaihto ei kuitenkaan auttanut asiassa, vaan koirien törmäilyt esteeseen jatkuivat esteen vaihtamisen jälkeenkin. Kisat keskeytettiin hetkeksi ja lopulta A-este vaihdettiin hyppyesteeksi koirien turvallisuuden takaamiseksi. Jäljellä olevat ohjaajat tutustuivat vielä uudestaan rataan. Myös nollan tehneille koirakoille annettiin mahdollisuus uusia oma ratansa niin halutessaan. Ylituomari Ritva Herralan päätökset asiassa saivat kisakansalta kiitosta. Onneksi vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin.

Ikävä kyllä Juniorien EO-kisoissa ei selvitty näin vähällä. Liian tiukalle kiristetty putken paino aiheutti kuoleman tapauksen maksien kisoissa. Italialaisen nuoren malinois törmäsi kiristettyyn painon naruun ja katkaisi niskansa. Koira kuoli samantien radalle!

kuva: Tracy Hirsch

Agility on muuttunut todella paljon vuosien varrella ja nämä turvallisuusasiat pitää ottaa todella huomioon. Vaikka aina ihannoidaan vauhtia ja melkein jopa päätöntä menoa niin itse olen kyllä todella tyytyväinen Kiian hieman rauhallisempaan menoon. Vaikka jäädään ajoissa jälkeen Suomen nopeimmille niin Kiian harkintakyvyllä, se on kyllä selvinnyt ilman loukkaantumisia ja kaatumisia. Välillä Merrin kanssa oon niin sydän syrjällään kun jätkä kaahaa menemään aivan hulluna. Kontaktien, toisinsanoen siis puomin, kanssa ollaan onneksi vielä selvitty ilman lentämisiä mutta putkissa ollaan kaaduttu ja renkaaseenkin ollaan törmätty. Kyllä nämä asiat pelottaa mutta ei auta muuta kuin treenata perusasiat vaan niin kuntoon että koira osaa hallita esteet kovassakin vauhdissa. 

 

Turvallista agilityn treenaamista ja kisaamista kaikille!!!

 

3 vuoden takainen toisinto Mikkelissä

Nyt on jälleen yksi helteinen vkonloppu takana. Vuorossa olivat KooKoo99 järkkäämät kisat molempina päivinä; 2 rataa kaikille luokille. Tuomareina Sari Mikkilä, Elina Hannikainen ja tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari.

Aluksi meidän oli tarkoitus lähteä vain kisailijoiden kanssa matkaan mutta viime hetken muutokset pakottivat ottamaan kaikki 6 koiraa mukaan. Kahdella autolla siis matkaan ja teltta ja kasa häkkejä mukaan. Kisapaikalla saatiin auto parkkiin pellon ja radan laidalle joten saatiin olla omassa rauhassa. Oltiin hieman omaa aikataulua myöhässä, yllätys, joten alkulenkki tehtiin hirveessä paniikissa kun alkoi olee hoppu ekaan rataantutustumiseen. Saatiin onneksi kaikki valmiiksi sitä ennen mutta silti oli ärsyttävä tunne kun tuntui ett sai olla tuli ahterin alla.

A-rata oli hyppis ja tuomarina Sari Mikkilä. Kiva rata, ei mitään ihmeellistä! Alun pystyi ottamaan kahdella tavalla, joko pakkovalssilla tai saksalaisella. Tein tahallani saksalaisen kun halusin testata Kiian toimintaa siinä. No se ei ollut paras vaihtoehto kun Kiia hätiköi seuraavalla esteellä ja pudotti muurin palikan, siitä 5. Keppien jälkeen vaan ajattelin ett pitää tehdä kunnon työntö ett pääsisin seuraavalle esteelle niistopersjättöön. En todellakaan tehnyt mitään kunnon työntöä vaan pikkaisen huitaisun ja eihän nyt sillä kukaan mene takaakiertoon. Kiia hyppäsi hypyn suoraan josta HYL. Loppu mentiin sitten sujuvan vauhdikkaasti.

 

B-radan tuomaroi harjoittelija Hilpi Yli-Jaskari. En ole aivan varma kumman käsialaa rata oli mutta kiva se oli :). Siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä, pientä varmistelua kun nolla oli kuitenkin paljon kivempi kuin HYL. Ja kun katsoi lähtölistaa niin kärkeen ei ollut mitään mahiksia eräitä vesikoiria vastaan :(. No tehtiin mitä tehtiin ja tulokseksi -12,81 ja 6./27

 



 

 

Ratojen päätteeksi nähtiin sukulaisiakin kun Virpi oli kisaamassa Veegan (Merrin veli) kanssa. Samalla nähtiin myös Merrin siskon Mayan poika Nolankin. Merri ei oikein tiennyt miten olisi pitänyt suhtautua tähän yllättävään sukukokoukseen mutta herra oli sitt oikein innoissaan. Veega on sen verran pieni ett ilmeisesti sen pitää olla narttu ja Nolan on vaan sen verran nuori ett sekin on varmaan narttu! Hassu mies :)

 

Kuvassa vasemmalta Nolan 7kk, Kiia, Muska ja veljekset Merri ja Veega

 

Kuuman kisapäivän jälkeen autojen keula kohti Mäkkiä ja palkittiin näin ensimmäinen kisapäivä. Stiina ja Lili tekivät hienosti tuplanollan joten pieni palkinto oli ansaittu. Kotona oltiin klo 21.05 joten sitä alkoi olee aika nopeesti valmista kauraa koisimaan.

 

Aamulla sai nukkua jopa puoleen ysiin kun neiditkin nukkuivat niin tyytyväisinä miun vieressä. Ilmeisesti oli edellinen päivä hieman väsyttänyt. Kerittiin oikein hyvin tehdä aamutoimet ja käydä lenkillä ennenkuin lähdettiin Stiinan autolla Mikkeliin. Tällä kertaa joukkoon ei otettu turisteja vaan päästiin matkaan ihan neitien kanssa.

 

Nyt oltiin ajoissa perillä ja autokin saatiin todella hyvään paikkaan. Ja mikä parasta, laitettiin teltta aivan auton peräkontin jatkeeksi ja aivan suora näkyvyys toiselle kentälle :). Kerittiin nyt käymään kunnolla kävelemässä koirat puettuna viilennysmantteliin ja itekin piti taas tottua helteeseen. Piti ihan laittaa shorsitkin jalkaan sen kunniaksi. Samalla piti testata ehkä tulevaa mm-karsinta paitaa ;).

 

C-rata oli harjoittelijan käsialaa ja jälleen rata oli kivan oloinen. Ei todellakaan mikään vaikea vaan sai painaa menemään. Aan jälkeisen takaakierron jälkeen oma valssi valui niin järkyttävän paljon väärään suuntaan ett meni kyll seuraava este niin pelasteluksi ett huh huh... Kiia ei kuitenkaan törmännyt jalkaani tai en ainakaan muista tunteneeni kosketusta. Siis jaiks! Oli kyllä taas niin hyvä esimerkki ja opetus siitä miksi jotkut kohdat on hyvä harjoitella kunnolla ja huolella myös vauhdin kanssa. Ei ollut todellakan missään muistissa tuo kohta kun lähdin valssia tekemään. Loppurata sujui onneksi ilman mitään ongelmia joten tulokseksi -7,22 ja sijoitus 4./25

 





 

 

D-radalla tuomarina oli sitten Elina Hannikainen mutta rata taisi olla harjoittelijan käsialaa. Nyt oli enemmän vaikeampia kulmia, mutta ei mitään ihmeellistä. Itseä eniten mietitytti puomi ett ottaako Kiia varmasti molemmat kontaktit. Ylösmenon otti mutt ei todellakaan alasmenoa ja siitä 5. Vaikka käskytin niin ei. Huomaa taas ettei oo tarpeeksi muistuteltu ja annettu palautetta kun sivuetäisyydessä ruvetaan roiskimaan. Loppurata oli hieno. Potkua vaan puuttui tietyssä kohdissa mutta se nyt on meidän "ongelma" ja sille ei voi mitään. Vaikka oltais tehty nolla niin silti ei ois aika riittänyt kuin johonkin sijalle 6.

 

 

Oltiin siis viimeeksi kisaamassa KK99 kisoissa kolme vuotta sitten ja silloin oli tuloksina 0-0-Hyl-5. Ja nyt mentiin samoilla tuloksilla mut hieman eri järjestyksessä Hyl-0-0-5. Tuplaa ei tullut kun oli yö välissä mutta eiköhän se tässä jossain vaiheessa tule, kuten se vika sertikin. Lilille sattui aivan sama virhe kuin Kiialla vikalla radalla ja se maksoi paljon. Nollalla olisivat sijoittuneet toiseksi ja olisivat saaneet sen vikan sertin :(. Voi kök! No meidän poppoon serti jahti jatkuu... Ens vkonloppuna matkataan sitten Seinäjoelle missä ei kylläkään ole tarjolla sm-nollia kuin ei sertejäkään. Jos nyt saatais jälleen roppukaupalla kokemuksia ja ahaa-elämyksiä :). Seinäjoelle siis valssataan!!!



Elämä on ihanaa!!!

Miten voikaan asiat muuttua aivan muutamassa tunnissa! En oikein edes tiiä mistä aloittaisi, joten ehkä helpointa on aloittaa aivan aikajärjestyksessä...

1. Meillä (eli siis meiän äidillä) on uusi auto!
Oltiin hieman puhuttu siitä ett jos ois aika hommata hieman uudempi auto missä ois edes se ilmastointi. Olin hieman katsellut autoja mutta mikään ei oikein ollut sopiva; joko liian vanha, liikaa ajettu tai sitten muuten vaan liian kallis. Sitten eräänä kauniina lauantai aamuna (29.6.) luin lehteä ja mitä näenkään: Auto-Killassa Opel Astra 1.6 -10 myynnissä ja vanhasta autosta 3000€ hyvitys. Kaikki täsmäsi, hinta ja kilometrit ja mikä hyvitys vanhasta. Eikun samantien asian ytimeen eli lähdettiin Stiinan kanssa tarkastamaan ja koeajamaan auto. Sitten varattiin se ett meiän äiti pääsi Savitaipaleelta sitä katsomaan ja tekemään paperiasioita. Asiat lyötiin lukkoon ja se oli äidille myyty. No mutt se hyvitys... eli ei muuta kuin soitto maalle ja miun Vectra lataukseen yöksi. Seuraavana päivänä ajoin Vectran kotiin ja pesin sen. Ma aamuna heti klo 9 katsastuksen ovessa kiinni ja ekana autona sisään :). Harmittavasti seisominen oli tehnyt tehtävänsä ja toinen takajarrulevy oli liikaa ruostunut eikä päästy katsastuksesta läpi. Onneksi aika pieni vaiva kun mitään muuta ei löytynyt. Eikun soitto iskälle ja hakemaan Motonetistä jarrulevyt ja uudet palat. Seuraavana iltana iskä laittoi Vectran jarrut kuntoon ja heti ke aamuna jälleen katsastukseen ja hyväksytty :). Vaihdettiin hyvät renkaat pois ja laitettiin todelliset sakkorenkaat Vectran alle. Pikkaisen jännitti kun piti ajaa aivan surkeilla renkailla 5 km mutta kyllä ne kesti Auto-Killan pihaan asti. Jätin jäähyväiset Vectralle ja kiitin sitä niistä tuhansista kilometreistä mitä se oli miuta palvellut. Olin luvannut sille kirjoittaa kiitos-kirjeen Facebookiin ja sen myös tein. Olin niin helpottunut kun tuli tällainen tuhannen taalan paikka "päästä" siitä eroon kun eihän vanha auto ole enää minkään arvoinen.

Tänään on arvon sekä kiitoksen päivä!
Kiitokset Vectralle niistä tuhansista kilometreistä mitä matkasimme yhdessä. Niihin mahtui vaikka minkälaisia fiiliksiä ja tunnelmia. Yhteen parhaimmista kisoistakin Kiian kanssa ollaan matkattu kyydissäsi. Harmittavasti viime vuosina sinua vaivasi pienet ja välillä hieman mystisetkin viat mitkä hieman veroittivat yhteistä taivaltamme. Meistä kukaan ei enää nuorru joten nyt teit vielä yhden karhunpalveluksen meille kun 6-kertaistit arvosi ja samalla ansaitsit ostohintasi 100% takaisin. Jaksoit sinnikkäästi loppuun asti että me saamme tulevaisuudessa matkustaa hieman uudemmalla autolla viileämmissä olosuhteissa (koirat kiittää!!!).
Suuret kiitokset vielä KII-vectra kun sain olla omistajasi!!!
 

Nyt me ajellaan (toistaiseksi) tumman harmaalla farmari Astralla :) Ja kyllä on viileää näin helteellä!!!

2. Miun ei tarvi ravata enää Vierumäellä!!!
Lähdin ma illaksi 1.7. Vierumäelle työharjoitteluun ja koko matkan pohdin asioita. Tein iltavuoron ja valmistauduin seuraavan aamun työvuoroon. Ennen ekaa asiakasta juttelin opettejani kanssa. Opettajani on kyllä todella mahtava ihminen, sillä hän kertoi että opinnot ovat valmentavia opintoja syksyn näyttöjä varten. Näyttöihin pystyisi osallistumaan vaikka ei olisi koskaan ollutkaan missään koulutuksessa. Miulla on kuulemma hyvät valmiudet jo syksyn näyttöihin joten pienellä kertauksella pärjäisin oikein hyvin näytöissä. Siis what!!! Ihan oikeasti! Eikö miun tarvikaan ravata Vierulla koko ajan vaan saisin valmistautua koitoksiin kotona ja tehdä töitä ja ja ja...

3. Me siis treenataan!!!
Kerta ravaaminen Vierumäellä loppui niin päätin pitää mm-karsintoihin asti lomaa ja nauttia. Hellepäivät hieman veroittivat voimia mutta nyt näyttää säiden puoleen paljon paremmalta. Me ollaan oikeasti päästy treenaamaan ja miten se onkaan ihanaa. Syksyä ajatellen treenikuviot on vielä suunnittelun alla mutta eiköhän me jotain keksitä. Nyt ollaan keskitytty keppien aloitukseen kun niiden kanssa on ollut epävarmuutta. Käytiin vkonloppuna Stiinan kanssa treenaamassa keppejä a'la Huittinen ja vkolla kävin sitten itsekseni treenaamassa keppejä sekä vippauksia.

 

 

4. Arkielämä

 

Eilen käytiin "sadepäivän" ratoksi äidin ja koiruuksien kanssa Vantaalla Heurekassa katsomassa se paljon puhuttu BodyWorlds-näyttely. Oli todella vaikuttava, mutta parin vuoden anatomian opintojen jälkeen ei ollut ehkä niin wau kuin ehkä joillekin. Oli kyllä todella kiva nähdä anatomiaa ihan noin läheltä. Joissakin kohdissa kyllä hieman mietitytti mitä kyseinen palsamoitu ihminen on joutunut kokemaan kun on joutunut tieteelle, varsinkin viimeisellään raskaana oleva nainen.

 

 

Paluumatkalla käytiin myös pikavisiitillä Porvoon vanhassa kaupungissa kun se sattui niin sopivasti olemaan siinä kotimatkan varrella. Pääsivätpähän koiruudetkin haistelemaan uusia hajuja :).

Käytiin Kiian kanssa tänään fyssarin pakeilla; Nina Jäntillä. Olin aikaisemmin jo hieman huolestunut kun Kiia pudotteli rimoja (no muutaman, mutt silti) sekä pientä epävarmuutta hyppäämisessä. En ollut kevään aika päässyt viemään sitä käsittelyyn tuon koulumenojen takia. Onneksi nyt sain vietyä sillä neidillä oli harmittavasti lavat todella pahasti tukossa ja sekä ranka hieman, varsinkin SI-nivelen kohdalta. Kiialla on etupää todella huono kun lavat ovat niin ylhäällä ja syvällä ettei koiran oma venyttely auta niihin. Myös lihasepätasapainoa oli havaittavissa takajaloissa. Kiia vastasi kyllä todella hyvin annettuun hoitoon. Makoili tyytyväisenä pedillä ja antoi käsitellä. Lavat sekä ranka saatiin aika hyvin avattua mutta SI-nivelen kohdalla on vielä pientä sanomista. Venyttelyissä ei tunnu missään mutta tietyistä kohtiin kun painaa niin siitä aristaa. Ens vkoksi pitäisi saada vielä ainakin yksi hieronta ennen mm-karsintoja (harmittavasti Nina ei ole juuri ens vkolla paikkakunnalla) ja heti karsintojen jälkeen varattiin uusi aika. Onneksi osaan itse jo käsitellä näitä asioita joten pystyn itsekin jotain tekemään.

Ilmoittauduin muuten nyt jo sinne Urheilukoirahieroja-opintoihin. Vielä ei ole tullut kirjettä koululta mutta sitä odotellessa. Syksyllä on sitten tekemistä, onneksi kuitenkin mielekästä ja kohti sitä mitä olen aina halunnut.

Tulevana vkonloppuna ois kisat Mikkelissä, KooKoo99 järkkäämät. Kisattiin viimeeksi 2010 kesällä siellä kun Kiian kanssa saatiin la päivänä serti kakkosiin ja su sitten ekat kakkosen startit. Olis kiva saada nytkin samanlainen tulos la päivänä eli hypäriltä nolla sekä agiradalta serti. Saa nähdä kuin meidän käy :). Aurinkoinen ja iloinen mieli ainakin säilytetään!!!

Hyvää ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!!!

Elämä jatkuu...

Elämä jatkuu ja niin myös meilläkin! Ollaan "nautittu" helteistä eli levätty ja käyty uimassa sekä mattopyykillä. Muuten päivisin ollaan yritetty tehdä jotain pientä aktiviteettia mutta kuumuus on kyllä ollut viime päivinä niin hirveä ettei vaan olla jaksettu. Kuumimpaan aikaan päivästä ollaan tyydytty vain käymään tonttikierroksella ja silloinkin ollaan nautittu omenapuiden tuomasta varjosta. Onneksi yöt ollaan saatu nukuttua todella hyvin kun ollaan alakerrassa maan alla - pimeässä ja viileässä! Sillä on kumma vaikutus koko päivän jaksamiseen.  

  

Kiia lempipuuhassaan; nappaamassa omenan raakileita

 

 Siistitty Muska, Neiti Sievänen

 

Harmoninen hetki!

Muska on toipunut todella hyvin lapsostensa menetyksestä. Maidontuotanto saatiin nopeasti tyrehdytettyä kun ei ollut päässyt kunnolla edes vauhtiin. Eläinlääkärissä käytiin tarkastuksessa ja sieltä saatiin antibiootit lämmönnousun takia sekä pikkaisen kipulääkettä. Pari päivää vähennettiin painetta lypsämällä nisistä ylimääräistä maitoa, mutta enää sitä ei tarvitse tehdä. Nyt neiti jo syö suhkot hyvin ja leikkii ulkona Kiian kanssa. Harmi että nämä helteet hieman vaikeuttivat neidin aktivointia joten pehmolelut pysyvät edelleen visusti piilossa ettei neidille tule mitään ahaa-elämyksiä.

Ens viikolla alkaa jälleen arkinen aherrus muutenkin kun lomani loppuu ja palaan jälleen Vierumäelle. Taas kuukausi töitä olisi edessä. Onneksi pääsee Mikkelin kisoihin sekä MM-karsintoihin niin ne hieman nopeuttavat ajan kulua. Elokuu onkin sitten kokonaan lomaa, teen ainoastaan hierontahommia ja nautin vapaa-ajasta sekä käyn kisaamassa ;). Tulevaisuuden suunnitelmiakin ollaan jo tehty, mutta niistä sitten jossain vaiheessa lisää.

R.I.P my little blue babies

Jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä niin se johtuu siitä että silmäni ovat täynnä kyyneleitä.

Ei mennyt kaikki niinkuin oli toivottu ja suunniteltu. Muska synnytti kaksi pentua sunnuntaina, kaksi merleä - poika ja tyttö. Poika syntyi ensin ilman kalvoja, mutta tuli ihan hyvin ulos. Muska oli todella reipas synnyttäjä näin ensikertalaiseksi. Poika putsattiin ja laitettiin emän hellään hoitoon. Kohta syntyi jo tyttönen. Se tuli kevyesti kalvojen sisällä vaikkakin perätilassa. Hieman avustin Muskaa ett repäisin kalvon auki pään kohdalta kun toinen oli ihan tohkeissaan jälkeisten kimpussa. Muska kuitenkin hoiti kaikki muut kalvot pois ympäriltä hyvin näpsäkästi. Huomasin jo heti alussa ett nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Pentu vaikutti aivan elottomalta. Otin sen käteeni, tarkastin hengitystiet, hankasin pyyhkeellä, ravistin ym. Ei mitään! Jatkoin sitä noin vartin mutta sitten tajustin ettei siinä ole mitään järkeä. Pikku merletyttö oli kuollut! Käärin toisen pyyhkeeseen ja äiti kävi hautaamassa sen meidän etupihan kukkapenkkiin.

Nyt sitten keskityttiin pieneen merlepoikaan. Heti huomasin siitä ettei kaikki ihan nyt tunnu menevän niin kuin kaikki ovat aina hehkuttaneet. Poika ei meinaa millään imeä. Soitto kasvattajalle Kirstille, jälleen kerran, ja hän antoi ohjeita mitä tehdä. Seuraava yö meni todella vähillä unilla kun heräsin koko ajan kun Muska vaihtoi paikkaa ja poika kitisi siitä. Nopeasti se kuitenkin ryömi takaisin emonsa lämpöön mutta ei syönyt. Vaikka miten tarjosi nisää niin ei. Vasta aamulla se tarrasi kunnolla nisään muttei syönyt kuin ihan lyhyen ajan. Loppupäivänä taaskaan ei mitään. Vastikekaan ei maistunut ja kerran se oksennettiin jopa ulos tunti syönnin jälkeen. Heti sen jälkeen lähdettiin eläinläääkäriin sillä poika alkoi olee jo todella kuiva ja paino oli laskenut. Annettiin nesteytystä ja antibiootit sekä kokeiltiin vielä imemistä. Siinä eläinlääkärin pöydällä toinen sitten pitkän ja sinnikkään kovistelun jälkeen tarrasi ite nisään ja alkoi imeä. Mutta ei taaskaan kovinkaan pitkään, noin 15 sek. Lähdettiin kotiin uudella toivolla mutta se vaihtui epätoivoon illan ja varsinkin seuraavan yön aikana. Poika ei lähtenyt imemään vaikka sen laittoi oikeasti nisälle. Vastike ei maistunut ja tosi hiljakseen sitä sai laittaa ruiskulla suuhun. Kokeiltiin myös puppyboosteria jotta toinen hieman virkoaisi ja piristyisi niin jaksaisi taas. Myöhemmin illalla jokaisen "syöntikerran" jälkeen poika aloitti todellisen vaikertamisen. Ei mitään vikinää vaan oikeasti vaikertamista. Viimeisen kerran syötettiin neljän aikaan aamuyöllä ja se olikin sitten viimeinen kerta. Seurasin pikkupoikaa ja sen tuskaista oloa. Tuo ei todellakaan ollut normaalia. Toisella oli todella paha olla ja kipeetä taisi tehdä. Aamulla sanoin äidilleni että tämä taisi olla tässä. En uskaltanut antaa sille enää yhtään mitään kun vihdoin toinen nukkui aivan levollisena paikallaan lämpöpeiton päällä. Muskakin seurasi vieressä ja piti vahtia pienokaisestaan. Soitin heti aamusta Kirstille ja itkin puhelimessa. Hänkin oli sitä mieltä että pojan on parempi antaa mennä eikä kärsiä enää pidempään. Laitoin puhelun jälkeen eläinlääkäri-tuttavalleni viestin että ei pojasta ole eläjäksi että toinen on päästettävä kärsimyksistään.

Klo 8.30  R.I.P my little blue boy

 

Kauaa et kerinnyt elämään maailmassamme mutta jätit silti ikuisen muiston ja suuren surun.

Pikku poikaa ja tyttöä ikävöiden kotiväki!

 

Pikkupoika lähdössä viimeiselle matkalleen 1,5 vrk:en ikäisenä!

Pikkupoika lähetettiin Eviraan jotta tiedettäisiin syy tähän menetykseen. Suurimmaksi syyksi ollaan veikattu porukalla herpes-virusta. Siitä on kyllä todellinen vitsaus ja tämä on kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jätän nartun rokottamatta virusta vastaan. Kunhan patologin vastaus saapuu niin sitten nähdään maksoinko paljon rokottamatta jättämisestä vai oliko syy jossain muussa.

Tällä hetkellä meille on tärkeintä saada Muska takaisin normaaliin kuntoon. Eilen puunattiin kaikki nurkat ja pestiin kaikki tekstiilit pentulaatikon läheisyydestä ja laitettiin kaikki paikat normaaliin kuntoon. Lelut ja kaikki "tutut" tyynyt ja peitot pois näkyvistä, sillä Muska etsi ja ihmetteli että missä hänen pikku poikansa on. Käytiin Imatralla Vuoksen varressa kävelemässä ja tosissaan pesemässä tekstiilejä järven rannalla sekä uimassa. Vietettiin ilta sekä yö ihan meidän alakerrassa missä on pimeää ja viileetä. Siellä Muska nukkui todella hyvin ja rauhoittui silminnähden.

Tänään käytän vielä iltapäivällä Muskan eläinlääkärissä tarkistettavana kun aamulla liikkuminen oli aika vaivalloista, ilmeisesti maidontuotannon takia. Pidin lämmintä pyyhettä nisillä ja hieman tyhjensin niitä paineen välttämiseksi. Nyt Muska nukkuu rauhallisesti pöydän alla ja ei enää kauheasti etsi poikaansa. Meillä kaikilla on ollut viime päivinä todella paljon univelkaa joten otamme iisisti helteiden takia ja nukumme univelkaa pois.

Loppuun suuret kiitokset Kirsti-kasvattajalle, Hynnisen Maijalle sekä eläinlääkärillemme Kotisalon Liisalle neuvoista ja avusta hädän hetkellä. Eilinen päivä oli meillä surupäivä, mutta elämä jatkuu. Nyt keskitytään näiden kolmen aikuisen lammaskoiran hyvinvointiin ja kohti uusia seikkailuja.

Päivitys 27.8.2013; Eviran lausunto saapui! En kirjoita koko lausuntoa vaan tärkeimmät kohdat!
Lausunto: Tutkimustulos 1.Äkillinen märkäinen keuhkotulehdus 2. Lieväasteinen keuhkojen kehittymättömyys!
Avauskertomus sisälsi kaikkea mahdollista ja pääpiirteittäin kaikki oli kunnossa. Keuhkoista mainittiin että ne olivat kirjavat ja hyvin tummat.
Makroskooppinen diagnoosi: pneumonia
Histologinen tutkimus: 1.Keuhkot: lieväasteinen kehittymättömyys, multifokaalinen märkäinen paiseinen bronkopneumonia. 2. Muissa elimissä ei spesifisiä muutoksia