Elämä jatkuu...

Elämä jatkuu ja niin myös meilläkin! Ollaan "nautittu" helteistä eli levätty ja käyty uimassa sekä mattopyykillä. Muuten päivisin ollaan yritetty tehdä jotain pientä aktiviteettia mutta kuumuus on kyllä ollut viime päivinä niin hirveä ettei vaan olla jaksettu. Kuumimpaan aikaan päivästä ollaan tyydytty vain käymään tonttikierroksella ja silloinkin ollaan nautittu omenapuiden tuomasta varjosta. Onneksi yöt ollaan saatu nukuttua todella hyvin kun ollaan alakerrassa maan alla - pimeässä ja viileässä! Sillä on kumma vaikutus koko päivän jaksamiseen.  

  

Kiia lempipuuhassaan; nappaamassa omenan raakileita

 

 Siistitty Muska, Neiti Sievänen

 

Harmoninen hetki!

Muska on toipunut todella hyvin lapsostensa menetyksestä. Maidontuotanto saatiin nopeasti tyrehdytettyä kun ei ollut päässyt kunnolla edes vauhtiin. Eläinlääkärissä käytiin tarkastuksessa ja sieltä saatiin antibiootit lämmönnousun takia sekä pikkaisen kipulääkettä. Pari päivää vähennettiin painetta lypsämällä nisistä ylimääräistä maitoa, mutta enää sitä ei tarvitse tehdä. Nyt neiti jo syö suhkot hyvin ja leikkii ulkona Kiian kanssa. Harmi että nämä helteet hieman vaikeuttivat neidin aktivointia joten pehmolelut pysyvät edelleen visusti piilossa ettei neidille tule mitään ahaa-elämyksiä.

Ens viikolla alkaa jälleen arkinen aherrus muutenkin kun lomani loppuu ja palaan jälleen Vierumäelle. Taas kuukausi töitä olisi edessä. Onneksi pääsee Mikkelin kisoihin sekä MM-karsintoihin niin ne hieman nopeuttavat ajan kulua. Elokuu onkin sitten kokonaan lomaa, teen ainoastaan hierontahommia ja nautin vapaa-ajasta sekä käyn kisaamassa ;). Tulevaisuuden suunnitelmiakin ollaan jo tehty, mutta niistä sitten jossain vaiheessa lisää.

R.I.P my little blue babies

Jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä niin se johtuu siitä että silmäni ovat täynnä kyyneleitä.

Ei mennyt kaikki niinkuin oli toivottu ja suunniteltu. Muska synnytti kaksi pentua sunnuntaina, kaksi merleä - poika ja tyttö. Poika syntyi ensin ilman kalvoja, mutta tuli ihan hyvin ulos. Muska oli todella reipas synnyttäjä näin ensikertalaiseksi. Poika putsattiin ja laitettiin emän hellään hoitoon. Kohta syntyi jo tyttönen. Se tuli kevyesti kalvojen sisällä vaikkakin perätilassa. Hieman avustin Muskaa ett repäisin kalvon auki pään kohdalta kun toinen oli ihan tohkeissaan jälkeisten kimpussa. Muska kuitenkin hoiti kaikki muut kalvot pois ympäriltä hyvin näpsäkästi. Huomasin jo heti alussa ett nyt ei ole kaikki ihan kunnossa. Pentu vaikutti aivan elottomalta. Otin sen käteeni, tarkastin hengitystiet, hankasin pyyhkeellä, ravistin ym. Ei mitään! Jatkoin sitä noin vartin mutta sitten tajustin ettei siinä ole mitään järkeä. Pikku merletyttö oli kuollut! Käärin toisen pyyhkeeseen ja äiti kävi hautaamassa sen meidän etupihan kukkapenkkiin.

Nyt sitten keskityttiin pieneen merlepoikaan. Heti huomasin siitä ettei kaikki ihan nyt tunnu menevän niin kuin kaikki ovat aina hehkuttaneet. Poika ei meinaa millään imeä. Soitto kasvattajalle Kirstille, jälleen kerran, ja hän antoi ohjeita mitä tehdä. Seuraava yö meni todella vähillä unilla kun heräsin koko ajan kun Muska vaihtoi paikkaa ja poika kitisi siitä. Nopeasti se kuitenkin ryömi takaisin emonsa lämpöön mutta ei syönyt. Vaikka miten tarjosi nisää niin ei. Vasta aamulla se tarrasi kunnolla nisään muttei syönyt kuin ihan lyhyen ajan. Loppupäivänä taaskaan ei mitään. Vastikekaan ei maistunut ja kerran se oksennettiin jopa ulos tunti syönnin jälkeen. Heti sen jälkeen lähdettiin eläinläääkäriin sillä poika alkoi olee jo todella kuiva ja paino oli laskenut. Annettiin nesteytystä ja antibiootit sekä kokeiltiin vielä imemistä. Siinä eläinlääkärin pöydällä toinen sitten pitkän ja sinnikkään kovistelun jälkeen tarrasi ite nisään ja alkoi imeä. Mutta ei taaskaan kovinkaan pitkään, noin 15 sek. Lähdettiin kotiin uudella toivolla mutta se vaihtui epätoivoon illan ja varsinkin seuraavan yön aikana. Poika ei lähtenyt imemään vaikka sen laittoi oikeasti nisälle. Vastike ei maistunut ja tosi hiljakseen sitä sai laittaa ruiskulla suuhun. Kokeiltiin myös puppyboosteria jotta toinen hieman virkoaisi ja piristyisi niin jaksaisi taas. Myöhemmin illalla jokaisen "syöntikerran" jälkeen poika aloitti todellisen vaikertamisen. Ei mitään vikinää vaan oikeasti vaikertamista. Viimeisen kerran syötettiin neljän aikaan aamuyöllä ja se olikin sitten viimeinen kerta. Seurasin pikkupoikaa ja sen tuskaista oloa. Tuo ei todellakaan ollut normaalia. Toisella oli todella paha olla ja kipeetä taisi tehdä. Aamulla sanoin äidilleni että tämä taisi olla tässä. En uskaltanut antaa sille enää yhtään mitään kun vihdoin toinen nukkui aivan levollisena paikallaan lämpöpeiton päällä. Muskakin seurasi vieressä ja piti vahtia pienokaisestaan. Soitin heti aamusta Kirstille ja itkin puhelimessa. Hänkin oli sitä mieltä että pojan on parempi antaa mennä eikä kärsiä enää pidempään. Laitoin puhelun jälkeen eläinlääkäri-tuttavalleni viestin että ei pojasta ole eläjäksi että toinen on päästettävä kärsimyksistään.

Klo 8.30  R.I.P my little blue boy

 

Kauaa et kerinnyt elämään maailmassamme mutta jätit silti ikuisen muiston ja suuren surun.

Pikku poikaa ja tyttöä ikävöiden kotiväki!

 

Pikkupoika lähdössä viimeiselle matkalleen 1,5 vrk:en ikäisenä!

Pikkupoika lähetettiin Eviraan jotta tiedettäisiin syy tähän menetykseen. Suurimmaksi syyksi ollaan veikattu porukalla herpes-virusta. Siitä on kyllä todellinen vitsaus ja tämä on kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jätän nartun rokottamatta virusta vastaan. Kunhan patologin vastaus saapuu niin sitten nähdään maksoinko paljon rokottamatta jättämisestä vai oliko syy jossain muussa.

Tällä hetkellä meille on tärkeintä saada Muska takaisin normaaliin kuntoon. Eilen puunattiin kaikki nurkat ja pestiin kaikki tekstiilit pentulaatikon läheisyydestä ja laitettiin kaikki paikat normaaliin kuntoon. Lelut ja kaikki "tutut" tyynyt ja peitot pois näkyvistä, sillä Muska etsi ja ihmetteli että missä hänen pikku poikansa on. Käytiin Imatralla Vuoksen varressa kävelemässä ja tosissaan pesemässä tekstiilejä järven rannalla sekä uimassa. Vietettiin ilta sekä yö ihan meidän alakerrassa missä on pimeää ja viileetä. Siellä Muska nukkui todella hyvin ja rauhoittui silminnähden.

Tänään käytän vielä iltapäivällä Muskan eläinlääkärissä tarkistettavana kun aamulla liikkuminen oli aika vaivalloista, ilmeisesti maidontuotannon takia. Pidin lämmintä pyyhettä nisillä ja hieman tyhjensin niitä paineen välttämiseksi. Nyt Muska nukkuu rauhallisesti pöydän alla ja ei enää kauheasti etsi poikaansa. Meillä kaikilla on ollut viime päivinä todella paljon univelkaa joten otamme iisisti helteiden takia ja nukumme univelkaa pois.

Loppuun suuret kiitokset Kirsti-kasvattajalle, Hynnisen Maijalle sekä eläinlääkärillemme Kotisalon Liisalle neuvoista ja avusta hädän hetkellä. Eilinen päivä oli meillä surupäivä, mutta elämä jatkuu. Nyt keskitytään näiden kolmen aikuisen lammaskoiran hyvinvointiin ja kohti uusia seikkailuja.

Päivitys 27.8.2013; Eviran lausunto saapui! En kirjoita koko lausuntoa vaan tärkeimmät kohdat!
Lausunto: Tutkimustulos 1.Äkillinen märkäinen keuhkotulehdus 2. Lieväasteinen keuhkojen kehittymättömyys!
Avauskertomus sisälsi kaikkea mahdollista ja pääpiirteittäin kaikki oli kunnossa. Keuhkoista mainittiin että ne olivat kirjavat ja hyvin tummat.
Makroskooppinen diagnoosi: pneumonia
Histologinen tutkimus: 1.Keuhkot: lieväasteinen kehittymättömyys, multifokaalinen märkäinen paiseinen bronkopneumonia. 2. Muissa elimissä ei spesifisiä muutoksia

SM-kisat 2013

Vihdoin tuli vkonloppu milloin päästiin kunnolla reissuun ja kunnon karnevaaleihin, eli agilityn sm-kisoihin. Perjantaina lähdettiin matkaan Stiinan ja Lilin sekä maskotti Nomin kanssa. Ensimmäinen etappi oli Espoon Radisson Blu hotelli :). Oikein kiva hotelli ja palvelu pelasi. Ja mikä parasta niin huoneissa oli ilmastointi joten ei tarvinnut hikeä pyyhkiä otsalta yön aikana. Ainoastaan ekana yönä meidän maskotti Nomi järjesti ylimääräistä ohjelmaa kun illan mittaan piti juoda vettä enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi ite sai vain kääntää kylkeä kun minimusta kävi kaksi kertaa yön aikana ulkona helpotuksella.

Lauantaiaamu valkeni ihanan aurinkoisena, suorastaan sokaistuin jo heti silmät avattuani. Stiina avasi just samalla hetkellä pimennysverhot kun avasin silmäni. Pikku lenkki ja aamupalalle. Sitten kohti kisapaikkaa Kirkkonummelle. Ekat joukkueet olivat jo menneet kun saavuttiin paikalle. Medijoukkueen aloittaja oli tehnyt hienoa työtä nollalla, hienoa Elina ja Lilo. Laiteltiin tavaroita paikoilleen ja välillä käytiin tarkastelemassa millaiset radat oli kyseessä. Medien rata oli todella kiva, ei mitään ihmeellistä. Tuomarina Tuomo Pajari. Yksi kohta vain mietitytti kun tiesin että joudun tekee takaaleikkauksen hypylle; kääntyykö Kiia oikeaan suuntaan vai miten käy?

Lähdin kolmentena koirakkona ja nyt meidän joukkueella oli alla nolla sekä 5. Olisi ihan kiva tehdä nolla jotta ankkurilla olisi helppo lähteä baanalle. Juuri tämä takaaleikkaus kohta hieman sekoitti pakkaa kun Kiia kääntyi väärään suuntaan ja sitten piti kalastella neitiä kääntymään oikeaan suuntaan. En päässyt Aan toiselle puolella niinkuin oli tarkoitus ja jotenkin ei vaan tullut mieleen niinkin yksinkertainen asia kuin vaihtaa puolta Aan edessä valssilla. No en tehnyt sitä vaan aattelin heittää sylkkärillä Kiian muurille. Hasardi idea!!! Kiia otti kiellon ja kävi vielä tökkäämässä nenänsä väärään putkeen eli HYL. Loppurata treenattiin kontakteja ja kaikki sujui hyvin. Loppupäivä menikin sitten itseruoskinnassa ja finaaleja katsellen.

Joukkuerata, kiitokset Hennalle kuvaamisesta!



Sunnuntaina oli sitten yksilökisat! Ja tutustuminen ihan heti ekassa ryhmässä!!! Voi kääk, herääminen klo 5. Aikaisemmin kuin arkipäivinä! No onneksi niihin ollaan totuttu joten ei tehnyt nyt ihan niin tiukkaa. EDillä ja kunnon aamiaisella selvittiin kisapaikalle. Stiina starttasi Lilin kanssa heti neljäntenä kun olin itse rataantutustumisessa. Kuulin vain että seuraava vuorossa ja sitten hiljaisuus, pari huutavaa käskyä ja sitten hurraamista. Vielä lopuksi Masa kuulutti nollatuloksen!!! Tulin juuri samaan aikaan pois rataantutustumisesta kun Stiina ja Lili tulivat vastaan! Ihan paras!!! Nollalla finaaliin!!! Pakkohan meidän oli tehdä sama ettei jätetä heitä yksin finaaliin.

Karsintarata oli Anne Saviojan käsialaa ja kunnon retrorataa valssien kera. En viitsinyt kuumentaa Kiiaa liiaksi ettei mene silkoilemiseksi. Rata oli kunnon pyörimistä kun aina käännöksen jälkeen tuntui ett seuraava este oli ihan jossain muualla kuin mitä olin ajatellut. Sen siitä saa kun on porukkaa rataantutustumisessa koko ajan edessä. Vika putkeen lähetys oli jännittävä kun pelkäsin ettei Kiia vaan käänny ympäri. Käskin läpi-läpi-läpi ja meinas ihan sydän pysähtyä kun näin Kiian hännän heilahtavan. Luulin ett nyt se kääntyy ympäri mut eipäs neiti kääntynytkään vaan jatkoi kuuliaisesti matkaa, huoh! Vielä muuta este ja jessss!!! Nolla tulos! Stiina tarkasti vielä tuloksen ja kyllä meni tiukaksi, -0,66! Täh!!! Miten voi mennä tiukaksi? Kyllä oli Saviojalla tiukka ihanneaika. Meno oli aika löysää mutt en oikein päässyt vedättämään Kiiaa kun oli koko ajan syheröä edessä. Mutta onneksi oli miinus aika joten finaaliin sijalta 34.

Finaalit alkoivat samaan aikaan kun vesisadekin. Minit kisasivat ensin aivan mielettömässä vesisateessa. Medien aikaan vesisade taukosi joten fiilis oli kohdillaan. Tuomarina oli Allan Mattsson joka oli tehnyt tällä kertaa todella kivan radan. Ainoastaan keppikulma oli hankala ja pelkäsin sitä Kiian vähäisen treenin takia. Varsinkin kun viimeisissä kolmissa treeneissä sekoiltiin juuri keppien aloituksissa. Radalle lähdettiin kuitenkin kunnon asenteella ja kuumensin ja ärsytin Kiiaa ihan kympillä. Kyllä neidilläkin oli asenne kohdallaan kun meinasi purrakin kädestä :).

Alku lähti todella lupaavasti ja olin ajoissa ohjaamassa kepeille. Olin kuitenkin liian lähellä ekaa keppiä ja Kiia kierähti juuri väärälle puolelle. Nopea korjaus ja eikun menoksi. Päätin ett mennään nyt kunnolla ja asenteella loppuun asti. Samalla pääsin testaamaan kontakteja kunnon kisatilanteessa. Vauhti oli mieletön ja sekä puomin että keinun kontakti oli aivan mieletön. Aalla huusin alas... siis täh! Seis miun piti huutaa kun se on kontaktikäsky. Kiia kuitenkin otti kontaktin vaikka ei saanutkaan sitä oikeaa käskyä. Loppusuora oli todella kiva bonus kun neiti irtosi kivasti maaliin. Lopputuloksissa noustiin 14.sijalle ja parikyt sijaa hypäriltä :). Ilman vitosta oltais kisattu sijoista 4-6. Sinäänsä hieman sapettaa mutt oon kyllä tyytyväinen kun ottaa huomioon meidän treenaamattomuuden.

Onnittelut Janille ja Iisalle hienosta suorituksesta ja heidän 6.sijastaan!!!

Kiia SM 14.

 

 

Nyt pidetään muutaman päivän tauko ja sitten aloitetaan valmistautuminen mm-karsintoihin. Treeniohjelmaan kuuluu ainakin keppien aloitukset ;). Ennen mm-karsintoja jännitetään Muskan synnytystä. Nyt mennään 8.vkolla ja juhannuksen jälkeen ois laskettu aika. Mutta voihan pennut syntyä aikaisemminkin. Eilen käytin neidin röntgenissä ja kuvassa näkyi kaksi pentua. Pennut ovat aika isoja joten pientä jännitystä on ilmassa että mahtuvatko syntymään luonnollisesti. Toivon mukaan vältytään sektiolta. Pieni pettymys oli tuo kaksi pentua, kolme olis ollut paljon kivempi monellakin tapaa. Nämä asiat ovat kuitenkin niin monimutkaisia ettei sitä pysty tarkkaan sanomaan miksi oikeilla päivillä vain kaksi pentua. Nyt toivotaan ett loppuaika ja synnytys sujuu hyvin ja saadaan kaksi terhakkaa sheltin alkua maailmaan. Seuraava postaus taitaakin olla tästä kyseisestä aiheesta ;)

 

Oikein hyvää Juhannusta kaikille!!!

 

Kouvolan iltakisat

Eilen matkustettiin porukalla Kouvolaan kisaamaan parin startin verran. Milloinkohan olisin viimeeksi kisannut iltakisoissa, hmmm... taisi olla joskus kolme vuotta sitten Kiian kanssa kakkosissa. Ei ne silloinkaan sujuneet kovinkaan hyvin niin mitä voisi odottaa nytkään. Vaikka menomatkalla vitsailtiin siitä ett voitais mukana tuoda kaikille kolmelle koiralle FI AVA-ruusukkeet niin kyllä lopputulos oli enemmän sitä mitä pessimistit yleensä viljelee eli kyllä sieltä hyllymetrejä jälleen pukkaa.

Kisat alkoivat ensin makseille klo 18, tuomarina Johanna Nyberg. Ulkona oli aivan sairaan kuuma, siis meinas ihan paistua. Varmaan pari vuotta sitten kisattu helteellä! Maksien jäljiltä kenttä oli pehmentynyt aivan sikana ja paikka paikoin oli todella huonoa pohjaa. Ei oikein ollut siitäkään syystä kovinkaan lennokas askel.

A-rata: Rata oli helppo! Makseille tuli yllättävän paljon nolla-tuloksia mutta ihme kyllä medit ja minit teki sitten ihme virheitä. Me lähdettiin Kiian kanssa tosi löysällä ja leppoisalla tunnelmalla radalle. Testailin omaa virettäni ja olotilaa ett mikä on paras mahdollinen kun lähdetään tekemään ns. pakkonollaa esim. joukkueradalla. En oikeastaan käskyttänyt vaan sitä mentiin. En tiiä johtuiko asenteesta, vähäisestä käskyttämisestä vai treenin puutteesta mutta voi kääk Kiian Aan kontaktia. Voisko neiti hypätä vielä yhtään ylempää!!! Ei kuitenkaan virhettä mutta kyllä tullaan ottamaan pientä tehotreeniä ennen sm-vkonloppua. Kiian kanssa oltiin jo radan loppupuolella kun ajauduin itse aivan liian lähelle keppejä joten Kiia itsekin ajautui keppien vikalle puolelle kun ei ollut tilaa. Kolmanneksi vikalla hypyllä tein saksalaisen ja Kiia räsäytti aivan riman päälle. Ihmettelin ett mikä hitto sille nyt tuli kun noin sössii. Kotona sitten tein virallisen videoanalyysin ja kuinkas siinä kävikään. Ohjaajahan siinä sössii ihan kympillä kun tekee saksalaista aivan väärällä tavalla ett koira luulee sen olevan päällejuoksu. Kiia tietysti linjasi omaa hyppyään ja yhtäkkiä akka onkin siinä edessä tekemässä saksalaista joten ei muuta kuin liinat kiinni ilmassa ja riman päälle. Kyllä tuli taas miinuspisteitä ohjaajalle (noloa)! Lopputulos siis 10.

B-rata: Nyt radalle lähdettiin paremmalla asenteella ett saatiin Kiiaan lisää vauhtia. Ei sellainen hiljainen löysäile meille sovi ollenkaan. Keinu sujui hyvin ja varsinkin sen jälkeinen niistosokkari. Siitä oon todella ylpeä. Aasta en sitten ole ollenkaan. Taas loikka aivan kontaktin alkualueelta, grrr! Sitten tapahtui taas jotain mistä ekaks ihmettelin ett mites se Kiia nyt noin teki mutt onneksi on jälleen se videotarkastus mikä paljasti sen ruman totuuden ja syyn tutkiskella itseään peiliin. Aan jälkeen oli pari hyppyä suoraan mistä vikalta täyskäännös puomille. Miun oma hartialinja kääntyi jo hieman puomille päin kun oltiin hyppyjen välissä joten Kiia kääntyi sen mukaisesti. Sitten heitin sen vastakädellä hypyn yli ja vielä ihmettelin kun Kiia kääntyi aivan väärään suuntaan kuin mitä olin ajatellut. Lähdin kalastelemaan neitiä mutt neiti oli sen verran itsenäisellä päällä ett hyppäsi saman hypyn vielä uudelleen. Loppu meni ihan hyvin. Ainakin keppien aloitukseen olen tyytyväinen kun Kiia ei edes vilkaissutkaan muita esteitä siinä ympärillä. Aan edessä halusin haastaa itseni tekemään valssin mutta se lähti hieman liian myöhään ja liian lähellä hyppyä joten Kiia ei kääntynyt tarpeeksi. En sitten saanut vaihdettua puolta joten treenattiin vielä loppusuoralla takaaleikkauksia. Tulos oli siis HYL.

 

Kyllä treenamattomuus näkyy jonkin verran meidän tekemisessä mutta onneksi kun katsoin ja syynäsin hidastuksella meidän videot niin kyllä oma söheltäminen on pääasiassa. Kiia on kuitenkin sen verran kuuliainen ett menee sinne mihin käsketään ja näytetään. Ehkä myös kentän pohjalla saattoi olla jotain vaikutusta kun kuitenkin viime syksystä lähtien ollaan treenattu ja kisattu vain tekonurmella. Mikkelin kisat olivat ekat ulkokisat hiekkakentällä mutt Lähemäen kenttä on todella hyvässä kunnossa ja siinä pystyy juoksemaan. Nyt oli kyllä todella huono tuo pohja ja Kiia on aikaisemminkin rämpinyt huonolla pohjalla. Onneksi sm- sekä mm-skabat on keinonurmella niin meillä on jotain mahiksia :)!

Vaikka eilen ja vielä tänä aamuna olin sitä mieltä ett mikä järki on lähtee edes joukkueeseen kun näin sössitään niin tällainen tiukka analyysi hieman rauhoitti mieltä ja on vaan keskityttävä meidän vahvuuksiin. Tässä on hieman vajaa vko aikaa treenata niin eiköhän myö pienillä ja keskitetyillä treeneillä saada paketti kuntoon. Tiistaihin asti treenataan mutta sitten Kiia pitää huilia kisoihin asti. Itse oon ke ja to illat omissa kisoissa talkoissa joten tänään sanoin pomollekin ett en sitten ens vkolla rasita itseäni. Oon juhannukseen asti raksalla töissä ja sitten pidän hieman lomaa ennen heinäkuun toista harjoittelujaksoa.

Muuten meillä menee oikein hyvin. Muska "pulskistuu" sopivasti ja Merrinkin masu toimii jälleen moitteettomasti! Näillä mennään eteenpäin!

SM-kisa postaus sitten seuraavaksi, jännittäää!!!!

Kolmas kerta toden sanoo...

... tai ainakin niin ett tyhmä ihminenkin sen tajuaa, vihdoin.

Kyseessä siis on Merrin maha! Herralla on vaan sen verran herkkä maha että ei kestä raakaruokaa kovinkaan hyvin, maksa laukaisee pienissäkin määrin katastrofin. Raaka ei ole aivan niin hyvin sulavaa kuin prosessoitu ruoka. Käytin varmuuden vuoksi Merrin eilen eläinlääkärillä ettei olo kerkee menemään huonoksi kun on vkonloppu tulossa. Eläinlääkäri Virve on aina onneksi todella ihana ja ottaa asian vakavasti ja kertoo asiat niin että tyhmä omistajakin (katson siis peiliin) tajuaa. Pitkin hampain hän antoi Merrille Tysolin suolistoantibiootin ja senkin vain 5 päivän kuurin. Varmaan lyhyempikin olisi vielä riittänyt. Sitten jatkoon Ínupektiä säännöllisesti ½-tablettia 2 x pvässä sekä maitohappobakteeri-jauhetta. Näillä parannetaan ja vahvistetaan antibiootin turmelemaa mahan omaa bakteerikantaa. Nesteytettiin vielä hieman koska oli pientä kuivumista havaittavissa. Aina yllättää miten nopeasti voi tuon kokoinen koira kuivua. Voin vain kuvitella miten paniikissa todella pienen koiran kanssa voi olla kun sille iskee ripuli, puhumattakaan miten pentujen kanssa. Merrikään kun ei ollut millään vesi-ripaskalla vaan herralla oli löysä vatsa.

Nyt herra on taas oma itsensä ja syö hyvin; i/d-ruokaa viikon verran minkä jälkeen herra siirtyy nyt todellakin Acanaan. Joukkoon sitten inupektit ja maitohappobakteerit + hieman lihaa kyytipojaksi sekä tietysti välillä piimää/raejuustoa/kermaviiliä. Merri kun ei ole koskaan ollut mikään tonkija vaan sivistynyt siisti mies mikä tykkää harjaamisesta ja sylissä istumisesta. Kiia kun on taas sellainen kaikkiruokainen tonkija mikä kulkee ulkona suu samalla käyden ja nuolemassa niin kompostia, ämpäreitä, lapioita, ja tosissaan syö ihan mitä vaan. Nyt neiti on innostunut syömään pihastamme valkoisia kaunokais-kukkia :). Neiti on kyllä madotettu joten ei siinä sentään matoja ole :D. Mutt ei tarvi ihmetellä miksi neidillä on rautavatsa.

Tulevat pennut kyllä saavat olla pienestä asti pihalla ja mennä viipottaa siellä ja tutkia maailmaa. Saavat myös syödä ja tonkia kaikkea mahdollista (ei siis tosin mitään vahingollista) että niillekin tulisi todella rautavatsa. Onneksi Muskalla eikä Vindillä ole herkkää mahaa joten sen puoleen ei pitäisi olla pelkoa pentujenkaan puolesta.

Aina ei kuitenkaan voi tietää tarkkaa ja vaikka kuinka kuvittelee tekevänsä kaikkensa koiruuksien hyvinvoinniksi niin joskus totuus ei ole sitä mitä kuvittelee. Onneksi tämä nyt sentään on pieni vaiva meidän omassa perheessämme, sillä Merrinkään maha ei todellakaan ole sieltä herkimmästä päästä. Oon kyllä nähnyt joitain todella pahoja tapauksia ja ne ovat sentään kaukana meidän arkielämästä.

Muskan astutuksesta tulee tänään tasan 5 vkoa ja nyt alkaa todella huomaamaan ulkoisia muutoksia. Kyljet ovat todellakin levinneet kun piti oikein kunnolla löysentää valjaita tuossa alkuvkosta. Mahan seudulla on muutenkin tullut pyöristymistä ja kasvamista, puhumattakaan nisistä. Ruoka maistuu nykyään ihan mielettömän hyvin. Neiti söis varmaan koko ajan! Pitää kuitenkin vielä hieman rajoittaa ettei vaan rupee lihoomaan. Neiti on nyt siirretty emä/penturuualle niin saa paljon energisempaa ja ravinteikkaampaa ruokaa. Kiia ei oikein tykkää tästä Muskan yllättävästä ruuan himosta ku Muska kerkee säntäämään ennen sitä nuolemaan Merrin ruokakupin :). Toinen on ihan ällikällä lyöty ett mistäs nyt tuulee.

Keskiviikkona lähdin viemään pentulaatikkotarpeita tekijälle ja piti vielä ottaa viimeiset mitat piirustusta varten. Piti hieman demonstroida ja pyytää laatikon käyttäjäkin malliksi että varmasti tulee hyvä. Laatikosta tulee 80 x 100 ilman lattiaa että saadaan siitä purettava/uudelleen koottava.

 

 

Tänään käytiin ostamassa Puuilosta digitaalinen keittiövaaka punnituksia varten sekä ollaan alettu hamstraamaan lehtiä. Harmittavasti sekä Etelä-Saimaa että Hesari ovat muuttuneet pienempään muotoon joten joutuu keräämään enemmän lehtiä kasaan. Entiset hesarit olivat juuri hyvän kokoisia!

 

Ens keskiviikkona meillä olisi Kiian kanssa iltakisat Kouvolassa ja tulisko sieltä sitten se kolmas... No me lähdetään nyt kyllä tekemään "hyvät ja hieman varman päälle"-radat. Treeniä sm-kisoja varten! Ilmo on tehty, majoitus varattu jo aikoja sitten ja joukkuepaikkakin saavutettu. Ei muuta kuin annetaan päivien kulua että päästään vihdoin kisahurmokseen :)



5.viikolla mennään

Siitä olisi nyt 4,5 vkoa Muskan astutuksesta. Olin jo hieman varautunut että neiti hieman voi muuttua tiineyden aikana mutta saatiin silti todella yllättyä. Neiti on ollut kuin aivan joku muu, tai oikeastaan ihan kuin Muska olisi aikuistunut kerta heitolla ja rauhoittunut todella paljon. Ei oo bimboiltu sisällä, ei oo levitelty leluja eikä muutenkaan mitään ihmeellistä touhuilua. Muska nukkuu ja lepäilee aina sisällä ollessaan ja ulkonakin meno on huomattavasti rauhallisempaa. Neidistä on löytynyt muitakin vaihteita kuin ON (täysillä eteenpäin) ja OFF (lepo), nyt voidaan jopa rauhallisesti ravata paikasta toiseen :).

Vielä ei ole näkynyt suurempia ulkoisia merkkejä tiineydestä, mutta kyllä kaikki kenen kanssa olen jutellut ovat sitä mieltä että neiti on kantava. Niin kaikki merkit viittaavat siihen (väsymys, hellyyden kipeys, rauhallisuus, kylkien leviämine, nisät, ruokahaluttomuus, ja nyt lähtee jopa hieman karvaa vatsan alueelta). Meinasin alunperin käyttää ultrassa 4.vkolla mutta olen nyt kuullut niin monta tarinaa puolesta ja vastaan ja siitä kuinka homma voi kääntyä päälaelleen ultran jälkeen. Päätin siis että jännitetään nyt sitten loppuun asti. Kyllä me juhannuksen jälkeen ollaan huomattavasti viisaampia. 60 vrk kautta tulee just juhannuksen jälkeen. Toivon mukaan kantaa siis hieman enemmän ettei tarttisi ketään vaivata juhannuksena apuun jos tarve vaatii.

Sitä ennen meillä on onneksi vielä tekemistä ja valmisteltavaa. Pentulaatikko on jo suunniteltu ja tarvikkeet menee huomenna tekijälle. Yläkerrassa on raivattu pentulaatikolle jo tilat ja nyt on alettu hamstraamaan vanhoja pyyhkeitä ja liinavaatteita synnytystä varten. Äitinikin katseli jo digitaalista keittiövaakaa pentujen punnitusta varten, ihan oma-aloitteisesti :). Vaikka kävisi niin ikävästi ett pentuja ei tulisikaan niin ompahan sitten seuraavia varten kaikki valmiina. Pidetään silti sormet ristissä ja peukut pystyssä.

Hieman sydämen tykytyksiä aiheutti pari päivää sitten kun oltiin Hanhiksella niityllä kävelemässä ja rusakko lähti liikkeelle aivan parin metrin päästä. No neidithän ajoivat tietysti sitä takaa lähimpään puustoon asti mikä tietysti sijaitsi aivan peltoaukeeman toisella puolella. Tuumasin vaan siihen ett toivon mukaan spurtti oli sitt sen arvoinen jos tuon takia pennut meni. Saatan olla hieman ylihysteerinen ja tarkka tässä asiassa mutt nää pennut on vaan niin tärkeä juttu!

Ollaan taas mietitty tuota ruokaakin. Kasvattaja-Kirsti syöttää koiransa raa'alla (ei siis Barffaa) ja niinhän mekin ollaan aina välillä. En tiiä mikä tässä ruoka-asiassa vaan oikein on kun jotenkin tunnen hirveän huonoo omatuntoa jos syötän kuivanappulaa koirilleni. Varsinkin kun uteliaisuuttani maistuin kerran yhden Acana-nappulan ja voi kääk. Sehän olisi ollut kuin olisi syönyt hiekkaa. Miten koirat tykkäävät tuollaisesta? Se "makuelämys" jäi jotenkin niin mieleen ett halusin siitä hetkestä lähtien antaa koirille mehevää ja maukasta lihaa sekä tuoreita kasviksia soseen muodossa. 

Ei Acanassa todellakaan mitään vikaa ole - koirat tykkää ja masut tykkää. Ainoastaan tuota hammaskiveä meinaa tulla todella helposti. Oon ollut hieman laiska harjaamaan lammaskoirien hampaita kun ovat syöneet luita ja ties mitä. Harmittavasti se ei ole riittänyt. Muskan hampaat ovat todella hyvässä kunnossa, valkoiset ja puhtaat. Harmaiden kohdalla olisi parannettavaa. Voi olla ett syksyllä pitää käyttää puhdistettavana. Innostuin todellakin taas tuosta raakaruokinnasta, joten yllätys yllätys, pakastimesta löytyy jälleen kasvissosetta, puuroa ja lihaa :) Jos ei muuten niin ainakin tuleville pennuille!

 

 

Reilun vkon raakaruokinnan kokemuksella joudun jälleen toteamaan että se ei vaan sovi Merrille. Vaikka tällä kertaa se ei saanut puuroa ollenkaan niin maha tahtoo olla välillä hieman löysällä ja välillä ok. Menee kyllä taas niin arpapeliksi, joten herran hyvinvoinnin vuoksi siirrytään herran osalta Acanaan ja kyytipojaksi hieman lihaa. Sillä reseptillä ollaan menty jo tovi hyvin tuloksin. Kiia nyt vetäisi vaikka tunkion napaansa niin ei mitään vaikutusta. Muskan tän hetkisen tilan vuoksi pidän senkin suurimmalta osin nappulalla, sillä tää eka pentue hieman stressaa meikää ja varsinkin ruoka. Ehkä seuraavan pentueen kohdalla mietin etukäteen jo tosi tarkkaa miten toimitaan kun on edes yksi pohja mille rakentaa. Nyt kaikki on aivan uutta! Vaikka ohjeita ja neuvoja olen saanut niin silti oon hieman epävarma kun en oo koskaan tehnyt tällaista. Aloittelevan kasvattajan rooli on aina jännittävää ja hieman haparoivaa, mutta eiköhän tämä tästä :). On ne muutkin pärjänneet ja onneksi on noita kokeneempia neuvomassa. 

Ens viikolla miulla alkaa kuukauden loma Vierumäeltä joten pystyn olemaan kotona koko kuukauden. Meen kyllä raksalle töihin kolmeksi viikoksi ja teen hierontaja kysynnän mukaan, sillä harmittavasti tuo raha ei puussa kasva. Olisihan se todella kivaa viettää koko kuukausi kotona vain lepäillen mutta sitä teen sitt joskus kun saan palkallisen loman. Juhannuksen jälkeen kyllä pidän lomaa vaikkei pentuja tuliskaan. Pakko hieman huilia ennenkuin palaan heinäkuuksi takaisin Vierumäellä hommiin.

Kesäkuussa päässään nyt sitten käymään hallilla hieman virittäytymässä sm-kisojen tunnelmaan. Tai oikeastaan vaan hiomassa tekniikkaa ja ottamaan hieman hyppytreenejä. Käytän Kiian vielä hierottavana jottei vaan ole mitään jumeja minkä takia rimat putoilisivat. Kiia on valittu LAUn medi-joukkueeseen ja oon kyllä tosi innoissani tästä joukkueesta. Nollaprosentin mukaan medi-joukkue on seuramme kovatasoisin - parhaimmalla nollaprosentti 50%, meillä 41%, kaverillani Elinalla ja Lilolla on 39% ja vielä huonoin prosentti oli 33 luokkaa. Tuo nollaprosentti juttu on välillä hankala kun mekin ollaan välillä vain testailtu juttuja ja menty äärirajoilla. Jos olisin vain nollia yrittänyt tehdä pakolla niin se olisi varmasti onnistunut kun olisin vaan hieman ottanut iisimmin. Ikävä kyllä siihen ei ole varaa kun vauhti ja nopeus ratkaisee. SM-kisoissa en kyllä lähde tekemään mitään riskillä vaan siellä otetaan varman päälle että saadaan vaan mahdollisimman hyvä tulos. Katsotaan sitten miten pitkälle päästään ja milloin ruvetaan ottaa riskejä. Ennen SM-kisoja meillä on yhdet iltakisat Kouvolassa. Jos vaikka se vika serti tupsahtaisi sieltä. Nyt se ei ole ainakaan tuomarista kiinni :)

Äitienpäivä Mikkelissä

Sunnuntaina äitienpäivänä vietettiin perinteistä agilitypäivää Mikkelissä. Tarkoituksena oli saada Kiialle viimeinen A-serti mutta kuinkas kävikään. Kun ilmoittauduin niin ajatuksena oli ett toivon mukaan tuomariksi tulee Kari Jalonen eikä Minna Väyrynen. No Väyrynenhän meille sitten kuitenkin tuli. Ei tuomarissa muuten mitään vikaa ole mutta kun meidän eka serti on häneltä niin se siitä valioitumisesta. Mentiin siis vaan viettämään hauskaa vapaapäivää kisakarkeloissa.

Hypäri oli ekana ja se kosahti heti ekaan hyppyyn - rima alas! Loppurata mentiin sitten aivan mielettömällä fiiliksellä ja tuulispäänä. Harmittavasti aivan lopussa Kiia pongasi putken kahden vika hypyn välistä joten lopputulos HYL. Olisin kyllä niin halunnut tietää meidän ajan kun mentiin kyllä sellaista haipakkaa. Harmittavasti kamerakaan ei kerinnyt meidän tahtiin!

Toka radalla jatkettiin samaa menoa mutta ilman riman pudotuksia ja väärää rataa. Tuloksena nolla ja toinen sija, heti oman seuramme Olli-Jussin ja Jojon jälkeen. Ei jääty heille kuin 0,5 sek ja se on jo jotain. Onnittelut heille Jojon valioitumisesta.

Kolmannella radalla lähdettiin tekemään jälleen nopeeta aikaa mut balanssi oli muuten vaan hieman pielessä ja oma ohjaus liian löysää. Kiia hyppäsi yhden hypyn väärinpäin joten HYL.

Video nollaradasta, kiitokset Marikalle kuvaamisesta!



Harmittavasti huomaa tämän harjoittelemattomuuden meidän tekemisessä. Kiia on pudottanut nyt parissa viime kisassa riman ja muutenkin tuntuu että rytmi on hieman hakusessa. Onneksi kesäkuun alussa päästään edes välillä käymään hallilla jotta saadaan neiti taas kunnon kisakuntoon. Sitten vielä yhdet iltakisat ennen sm-vkonloppua. Ei oo paljoon paineita menestyksesta mutta onhan se kiva jos pystytään tekemään ehee rata.

Muska on nyt kolmannella vkollaan ja kyllä meillä on rauhallista. Ei kukaan bimboile missään eikä kukaan levittele leluja pitkin kämppää. Vielä ei näy suurempia merkkejä onko kantava joten vielä jännitetään. On kyllä huomattavasti rauhallisempi kuin mitä näitten aikaisempien juoksujen jälkeen. Onneksi oon vielä työharjoittelussa tai muuten tulisin hulluksi kun tarkkailisin neiti kuin haukka :). Nyt kun on aina välillä poissa niin eron näkee paljon paremmin. Ens vkolla on jännittävät paikat kun kaverini leasing nartulla on laskettu aika. Toivon mukaan sieltä tulee kans mahtavia pieniä shelttejä.