Erinomainen vkonloppu

Jälleen kerran kelloi soi ennen kukonlaulua. On se kumma kun ei saa edes vapaapäivänä nukkua yhtään pidempään kuin klo 6. Pikainen aamiainen ja kamat kasaan. Vectra taas täyteen tavaraa ja kohti savon maata. Eli lauantaina suunnattiin koko komppanian kanssa Juvalle Merrin näytelmiin. Siistimiset jäi hieman viime tippaan, pesu torstai-iltaan ja tassujen ja korvien viimeistely perjantaille. Onneksi ei mitään katastrofia tapahtunut niin ei paniikkia. Pääsin jopa testaamaan uutta trimmauspöytää mikä saatiin ke iltana. Hyvin toimii!

Lähdettiin liikenteeseen hyvissä ajoin tulevan hellepäivän takia. Vectraan ei ole vieläkään ilmestynyt minkäänlaista ilmastointia joten hieman oltiin säiden armoilla. Vaikka lähdettiin puol kasin aikaan aamulla niin johan mittari näytti yli +20 astetta. Huh! Onneksi aurinko paistoi vielä sen verran alhaalta ja takaapäin niin matkamukavuus tuntui ihan jees. Riitti ihan hyvin kuin piti hieman takaikkunoita raollaan. Mikkelissä pysähdyttiin totuttuun tapaan ABC:llä helpotustauolla, niin koirien kuin ihmisten. Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä kun isolla pihalla oli vielä varjopaikkojakin vaikka kuin.

Näyttelypaikalle löydettiin helposti ja kivuttomasti. Tavaroiden roudaaminen ei sitten käynytkään ihan niin helposti ja kivottomasti. Kaksi koiraa, reppu, iso kevythäkki, kaksi tuolia, ruokakori, kylmälaukku, (sateen)varjo... olikohan vielä jotain. En tykkää yhtään näistä ulko-helle-kisoista kun pitää juomista ja ties mitä olla aivan mielettömästi ett jaksaa. Onneksi me löydettiin kehän vierestä varjopaikka joten äkkiä tavarat siihen parkkiin. En tiiä johtuiko siitä ett joutui itse olemaan koko ajan skarppina ja tekemässä jotain niin miulla ainakin oli aivan mielettömän kuuma. Olisi tehnyt niin itse miell kaataa pesuvadillinen kylmää vettä päälle mutt piti vielä malttaa mielensä. Merrikään ei kauheasti tykkää helteestä mutt poika kesti ja jaksoi todella hyvin. Muutaman kerran ihan halusi häkkiin lepäämään ja huilimaan.

Shelttikehää ennen arvosteltiin p.colliet reilut 20 kpl. Sinä aikana meillä oli hyvin aikaa treenata Merrin häntää kun viereinen kehä oli tyhjillään ja muutenkin oli hälinää ympärillä. Dippadaa... joo ei kovin hyvällä menestyksellä. Yksi oli aivan uskomattoman jääräpää häntänsä kanssa. Muutamia kertoja meni aika kivasti mutt sitten taas häntä ylös. Ei onneksi ihan samalla tavalla kuin Haminan näyttelyssä mutt nousi selkälinjan yläpuolelle kuitenkin. Testattiin vielä laskeeko häntä jos annan aivan vieraalle ihmiselle vietäväksi, mutt ei mitään vaikutusta. Vaikka Satu ihan oikeasti komenti häntää niin ei muutosta. No ehkä ihan kiva huomata ettei se ole minusta johtuvaa :)

Nuorten luokassa meitä ei ollut kuin 2; Merri ja joku Helskon soopeli. Pikainen kierros ympäri ja pöydälle. Merri käyttäytyi koko kehän ajan todella hienosti. Juoksi nätisti, okei häntä nousi liikaa, seisoi upeasti paikallaan, eikä kiinnittänyt olleenkaan huomiota siihen mitä muualla tapahtui. Ei siis mitään mitä Haminassa tapahtui. Siellähän se ei pystynyt keskittymään ei sitten yhtää. Nyt sain esittää sitä tututusti seisaaltani ja lopputulos oli huippua. Upea mies! Pöydällä Merri oli hieman evvk, mutt tokeni sitten tuomarin varmoihin otteisiin ja hyvään käsittelyyn. Pöytä oli oikeasti miun oma moka kun laitoin sen seisomaan pöydälle väärinpäin vaikka kysyin kummin päin hän haluaa pöydälle. No ei paniikkia. Tuomari (Tuija-Maija Tammelin) tutki pään jälkeen heti hännän kiinnittymisen ja totesi sen olevan alaskiinnittynyt ja ett nostaa häntää muiden seurassa. Aivan oikein! Tosi ihanaa kun joku tuomari kiinnittää hännän kiinnittymiseen huomiota kokeilemalla eikä vain katsomalla hännän asentoa liikkuessa. Harmi kun suurin osa ei noin tee. Tuomari kehoitti ettei tartte ottaa stressiä tuosta hännästä mutt harmittavasti niitä häntätuomareita löytyy mitkä siitä rokottaa, näinhän meillä kävi Haminassa. No mutt kuitenkin... Merri sai laatuarvostelun ERI. Toinen sheltti sai H:n joten meidän piti käydä vielä kehässä pöyrähtämässä ett saadaanko SA. Kierrettiin pikku ympyrä ja tällä kertaa häntä kesti aisoissa. Ja saatiinhan me se SA.

Paras uros kehässä meillä ei sitten ollut mitään asiaa 4 parhaan joukkoon kun tuomari rakasti aivan suunnattomasti kultasoopeleita ja niitä oli kehässä 4. Kaikki niistä otettiin 4 parhaan joukkoon ja merlet ja tummasoopeli käteltiin ulos. Tällä kertaa väri voitti, eikä esim. kokonaisuus tai käyttäytyminen ( esim. PU1 väisti tuomaria). Kuitenkin meille jäi hyvä fiilis näytelmistä, ja nythän meillä on blakkarissa se virallinen näyttelytulos agia varten :) Nyt ei muuta kuin harjoittelemaan Mersu-miehen kanssa liitoa.

Yö vietettiin Leppävirralla SokosHotel Vesileppiksessä. Pikkaisen hikinen yö oli joten ei voi sanoa ett ois levännyt hyvin. Merri kärsi kuumuudesta pahiten. Sitä sai käyttää jatkuvasti suihkussa viilentymässä ja muutenkin sitä marhasi paikasta toiseen ja etsi viileyttä. Harmi! Noustiin sitten ajoissa 5.30 kun ei viitsinyt enää pyöriä sängyssä. Aamu oli todella miellyttävä kun koko taivas oli pilvinen ja lämpötila oli huomattavasti alhaisempi. Oli varmaan lähellä 20 mutt raikas tuuli viilensi tuntuvasti säätä. Päästiin pitkästä aikaan tekemään kunnon aamulenkki mihin sisältyi myös uintia. Kyllä Merri tykkäs! Hotellin aamiaiselle päästiin etuajassa joten päästiin myös matkustamaan ajoissa kohti Kuopiota ja ACEn hallia.

Syy miksi halusin mennä kisaamaan ACElle oli niiden hommaama brittiläinen tuomari Bob Griffin. Oli kiva päästä kokeilemaan hieman toisenlaisia ratoja. Muutenkin kiva päästä hieman eri ympyröihin eikä aina näkemään niitä samoja naamoja kuin esim. Mikkelissä ja Kouvolassa. ACEn Viiksi-Areena oli oikein ihana. Mahtava tasainen tekonurmialusta ja ihanat alumiiniset esteet. Tahtoo!!!

Eka rata oli aika helppo, ilmeisesti sellainen harjoittelu/lämmittelyrata tulevia ratoja varten. Ihan kivasti meni. Muutamassa kohdassa meni hieman aikaa mutt oon tyytyväinen lopputulokseen. Saimme ensimmäisen sm-nollan blakkariin.
Toka rata oli hyppäri, ja millainen hyppäri olikin. Jopa nelinkertainen sm-voittajakin meni aivan sekaisin radalla. Emme siis oltu yhtään parempia vaan sama lopputulos kuin hyvin hyvin monella muullakin eli hyl. Radalta tuli vain yksi nolla, ja muutenkin vain 4 tulosta. Meillä kosahti jo heti 3 hypyn jälkeen kun ei olla ollenkaan harjoilteltu hyppyjen välistä menemistä seuraavalle esteelle ja Kiiahan meni yhden ylimääräisen hypyn. Meille tuli varmaan kolme hylkyä koko radalla kunnes katsoin parhaimmaksi keskeyttää radan tekemisen. Kahden putken välistä kepeille meneminen oli aika kääkk... varmaan kaikki muut töppäs siinä paitsi voittaja. Kaksi positiivistä ja välissä negatiivinen, ei kiva.
Kolmas rata oli tosi kiva agirata mutt siinä oli sellaisia elementtejä mitä ei olla todellakaan harjoiteltu. Nää todella tiukat käännökset ei oikein tahdo nyt sujua. Kiia nykyään pyrkii enemmin itse lukemaan rataa kuin sitä mitä minä sille sanon. Ehkä suurin osa johtuu huonosta ohjaamisesta joten ei muuta kuin treeniä. Jaakotukset ja vastakäännökset kunniaan, ainakin tuolla radalla. Eka hylky olisi varmaan selätetty vastakäännöksellä jolla Kiia oli kääntynyt tiukasti eikä hakemaan hyppyä siitä vierestä. Puomin jälkeisen hypyn riman Kiia jostain syystä pudotti, ei vielä tiedä miksi. Ja sitten meidän todellinen murheen kryyni eli Aan alla oleva putki jonne tullaan samasta suunnasta kuin mihin sitten putki osoittaa. Ei vieläkään osata ohittaa sivusuunnasta Aan ylösmeno kontaktia. Kiia oli taas jo hieman menossa putkeen mutt halusi sitten Aalle. Sitten vaan mentiin loppuun asti kun halusin kokeilla kepit. Alunperin olin ajatellut meneväni kepit toiselta puolelta mutt halusinkin kokeilla miten kisakaverin idea toimisi. Ei kauhean sujuva niin kuin arvelinkin mutt pitihän se todistaa :)



Ens viikonloppuna onkin sitten Agirotu-vkonloppu. Perjantaina Kiian kanssa pari starttia ja sunnuntaina sitten Merrin kanssa möllijoukkueseen :)