Agirotu 2011

Saapuihan se kesä ja pitkään hehkutettu Agirotu 2011 vkonloppu. Siihen ollaan seurassa valmistauduttu jo varmaan viime vuodesta lähtien, jotta varmasti kaikki menee hyvin. Itse aloitin valmistautumisen maanantaina :) Merrin treenit iltapäivällä ja kerrankin oli coutsi paikalla. Tehtiin pieniä ohjauskuvioita ja radanpätkää. Merri on sellainen tykittäjä mikä ei käänny kovinkaan helposti joten jouduttiin sille miettimään eri tavalla linjausta hypyille. Hieman erilaista meininkiä kuin Kiian kanssa, onneksi vain hieman. Muuten voisin olla pulassa!
Tiistaina sitten oli oman ryhmän vetovuoro. Olin suunnitellut ihan kivan radan mitä suorittaa mutt Agirotu-karkelot puuttuivat tähänkin asiaan. Meidän ulkokentälle oli rakennettu OpenClass-rata, ja eihän me sitä nyt hennottu purkaa, joten sinne vaan radalle. Oli hyvä huomata kaikki hyvät ja huonot kohdat radalta muiden tekemänä ja mennä sitten seuraavana päivänä itse se tekemään :) Eli kävimme keskiviikkona molempien koiruuksien kanssa hallilla ottamassa pientä treeniä. Ekaksi sisällä harjoiteltiin pöytää, yhden hypyn takaa ja sitten kahden hypyn takaa. Kivasti kummatkin sen hokasi piiiittttkän tauon jälkeen. Lelu vaan pöydälle ja lähetys. Aikun kaiken muunkin opettaminen olisi noin helppoa. Otettiin vielä sitten pois päin käännöksiä. Merrillä jouduin ottamaan rimat alas jotta sain sen kääntymään siivekkeen mukaisesti eikä sieltä jostain metrien ilmalennon jälkeen. Ei oikein vielä osaa kunnolla koota itseään hypyn jälkeen tai ainakaan ei osaa suhteuttaa hyppyjään. OpenClass-radan otin muutaman kerran kun tuppasi tuo lämpötila kipuamaan ihan reippaasti yli 25 asteen. Ei pienestä ilmavirrasta ollut paljoakaan hyötyä.

Kiia: 2 hypyn otin löysähköllä pakkovalssilla ja lähetin siitä 3 hypylle. Samaan aikaan juoksin kohti Aan vasenta puolta ja vedin vielä pikkaisen hartioille mitkä näytti 16 hypylle. Kiia totteli ohjausta hienosti ja meni Aalle tyylikkäästi. Hieman piti muistuttaa jälleen ett kontakteilla pysytään kunnes annan luvan. Putkeen sain tyrkättyä hienosti mutt kepeille jouduin ohjaamaan aika vahvasti käskyttäen. 7 hypylle halusin tehdä vasta käännöstä mutt Kiia reagoi heti liian aikaisin jos oli vähänkin liian hidas vauhti kepeiltä. Siinä ei pysty niin hyvin vedättämään ett kannattaisi vastakäännöstä tuossa tehdä. Lähetin 7 hypylle ihan normaalisti ja painelin ite puomin viertä. Hyvin nopeasti kääntyi ja tuli satalasissa puomia pitkin. Putkeen meno oli upea sekä 10 putkeen. Ei kepit eikä Aakaan häirinnyt.Sain hyvin lähetettyä 12 hypylle ja sieltä tehtyä kunnon kaarroksen. Pikkaisen 15 hypyn niisto tuotti hidastamista kun piti hypätä tyhjään ja rata jatkui koiran selän takana. Miulla oli varmaan omat hartiat liiaksi omaan menosuuntaan mikä varmasti vaikutti asiaan. Ihmiskehossa on liikaa liikkuvia osia mitkä voi sojottaa niin moneen suuntaan. Ei kiva! Just kun oppii jonkun näyttämään oikeaan niin sitten joku toinen kohta kusee :)  Loppusuora meni todella tyylikkäästi. Kiia irtosi mahtavasti eteen-käskyllä. Tokalla kerralla laitoin treenikassin vikan hypyn taakse niin saatiin vielä parempi ja vahvistetumpi irtoaminen.

Merri: Huomaa mitä estettä ollaan otettu tässä viime kuukausina oikein ahkeraan Mersumiehen kanssa. Kun kaikki muut, mitä näin, kääntyivät pienestä ohjauksesta Aalle 3 hypyn jälkeen niin Merri paineli tyytyväisenä kepeille :) Irtoaa ainakin niille! Vaikka otettiin tokan hypyn takaa niin lopputulos oli sama, Merri kepeillä! Vasta kun otettiin 3 hypyn takaa ja linjattiin pikkaisen pois keppilinjalta niin johan alkoi sujumaan. Pikkaisen Aan kontakti oli hidas, Merri ei heti hokannut pieniä Bona-korkkeja maasta. Tokalla kerralla oli sitten paljon parempi ja nopeampi. Asento on tosi hieno ja Merri kestää niillä. Putkeen pystyi lähettämään kaukaa mutt kepit jouduin ottamaan oikealta puolelta. Näin pystyin lyhentämään putkesta tullutta kaarrosta ja lähettämään kepeillä. Kyllä meni harjoituskepit kuin vettä vaan, ei siis mitään ongelmaa. Ihanaa!!! 7 hypylle jouduin tekemään takaaleikkauksen mitä pitäisi Merrin kanssa vahvistaa roimasti. Ei olla oikeastaan pahemmin sitä edes otettu kuin putken kanssa. Siinähän nyt ei ole mitään ongelmaa vaikka tekis kärrinpyöriä siinä. Puomi oli mahtava ja siinä oli aika kiva kontakti. Taas lähetys putkeen onnistui, sekä myös toiseen. Pikkaisen sain varoa keppejä pienellä vedolla. Onnistui koska ei tarvinnut miettiä Aata :) Hyppykaarrekin onnistui kivasti. Ekalla kerralla tippui yksi rima mutt ei enää uusinnassa. Niistokin onnistui! Ja mikä eteenlähetys vikalla suoralla. Treenikassi oli siellä palkkoineen mutt kyll miust tuntuu ett kyllä Merri reagoi siihen eteen käskyynkin. Eteni hienosti ja vikan hypyn jälkeen katsoi ekaksi miuta ja sitten vasta meni ottamaan lelun. Ei siis rynnännyt kassille kuin päätön kana.

Kiian kanssa ei sitten enää menty ryhmätreeneihin kuuman ilman takia vaan kerättiin voimia torstain koulutukseen. Agirotuun tulleet ranskalaiset tuomarit (David Martinez ja Linda Bourasse) pitivät kummatkin oman koulutuksen. Me päästiin Kiian kanssa Lindan tekemille agi- ja hyppyradoille. Agirata oli aika sujuvaa menoa. Parissa kohdassa iski taas tämä vanha tuttu kontakti-putki erottelu. Kun siitä selvittiin, rata meni hienosti. Hyppäri oli sitten "hieman" haastavampi. Oli putken päitä vieri viereen ja vauhdikkaita suoria. Tehtiin ekaksi radasta puolet, sitten puolet ja lopuksi koko hoito. Pikkaisen kuumuus vaikutti omaan suoritukseen jo silloin kun väsytti ja tuntui ett maailma pöyrii päässä. Onneksi jotenkin pystyi keskittymään tekemiseen! Oli kyllä kohtia missä ei ollut mitään hajuakaan mitä olin tekemässä. Vika osio oli aivan liikaa meille, sillä olimme Kiian kanssa molemmat jo niin väsyneitä ett mie ohjasin huonosti ja Kiia otti kieltoa tyhjäänhyppäämisessä. Tarttettiin lepoa seuraavan päivän Agirotua varten. Kiialle sitä suotii mutt ei miulle. Heitin Kiian kotiin, haukkasin pikkaisen palasta ja takaisin hallille. Vuorossa oli esteiden roudausta hallilta kisapuistoon... Kolme tuntia roudaamista helteessä. Hiki virtasi ämpärittäin. Milloin viimeeksi oon ollut niin märkä, paitsi suihkussa/uimassa. Nukkumaan pääsi siis vasta lähempänä klo 22.

Perjantaina sain tehdä hieman lyhennetyn työpäivän, jotta olisi paremmassa iskussa kisoja ajatellen. Kaunis ja hieno ajatus, mutt ei todellakaan toiminut. Helle, lämmin ja kostea ilma töissä sekä univelka ei oo kauhean hyvä ajatus. Pääkoppa ei enää kestänyt päivän koitoksia. Jalat vielä kantoi mutt mikään muu ei sitten enää toiminutkaan. Ei minkäänlaista ohjaamista joten tuloksena molemmilta radoilta hyl. Hyppärin jälkeen olin itse niin puhki, niin henkisesti että fyysisesti. Olisin halunnut kallistaa pään heti ensimmäiseen mahdolliseen tyynyyn ja nukkua viikon. Ikävä kyllä se ei ollut mahdollista vaan oli jotenkin sinniteltävä kotiin asti. Siellä sitten uni tulikin silmän räpäyksessä.

Lauantaina tuntui kuin perjantaita ei olisi ollutkaan, siis se tuntui joltain unelta. Olin edelleen todella väsynyt mutt tällä kertaa ei tarvinnut tehdä mitään fyysistä eikä henkisesti raskasta hommaa. Iltapäivä meni rattoisasti kauniissa ja hieman jo liian lämpimässä säässä tuomarisihteerinä. Onneksi saatiin Stiinan kanssa istua varjossa töitä tehdessä, vain jalat kärtsäsi auringossa. Sääliksi kävi niitä ketkä joutui olemaan koko ajan auringon alla.

Sunnuntai aamuna karautettiin Merrin kanssa kisapuistoon klo 7.45 tapaamaan muita möllijoukkue kavereita. Joukkueemme Shekavat koostui kokoonpanosta Into&Jaana, Me, Krum&Esa sekä Iisa&Jaana (jälleen). Me lähdettiin tokana matkaan ja heti iski kompastuskivi. En saanut itse ylittää ekaa hyppyä vasta kun Jaana oli tullut pois. Lähdettiin yhtä matkaa ja huh huh... Toka hypyn ohitus ja sittenhän niitä virhepisteitä alkoikin ropisemaan :) Pikkaisen yhteinen lähtö veti blasmat sekaisin molemmilta. Tuomarina toiminut Anne Lind ei antanut jatkaa rataa kiellon jälkeen vaan sitä estettä piti kokeilla vähintään se 3 kertaa. Jos olisin päässyt yksilönä menemään niin alkukin olisi varmasti mennyt hieman toisin. Olisin ollut koko ajan edellä ja Merri olisi tiennyt minne mennään. Onneksi tuollaisia startteja ei normaalikisoissa tule :)



Merrin kisakirjakin on nyt virallisesti tarkastettu ja hyväksytty. Toivon mukaan siihen saadaan ekat merkinnät syyskuussa kun aloitetaan Mersumiehen kisaura. Sitä ennen pidetään nyt kuitenkin heinäkuu taukoa aksailusta, jotta meikäläinen toipuu tästä kaikesta kuumuudesta ja työstä. Sitten elokuussa keskitytään ratatreeneihin ja miun omaan fysiikkaan, motoriikkaan ja koordinaatioon.