Kolmosten korkkaus

Eilinen sunnuntai vietettiin sitten Kiian kanssa agiliitelyn merkeissä. Lähdettiin aamu-ysiltä jo ajelemaan kohti Hyvinkäätä ett saatiin ajella aivan rauhassa ja ilman paniikkia. Ajomatka sujui hyvin, eikä eksyttykään kertaakaan. Pieni paniikki iski yöllä klo 2 jälkeen kun itseltä tuli taas vaihteeksi koko elimistön sisältö ulos ja oli aivan mielettömän heikko olo. Tuskahiki valui otsaa pitkin ja mahaa koski. Onneksi hieman lääkettä ja pieni välipala keskellä yötä helpottivat sen verran ett sai nukuttua yön loppuun. Aamiainen kesti sisälle joten edes pikkaisen sai energiaa siitä. Loppupäivänä ei sitten syötykään kun banaani, suklaapatukka ja kisan päätyttyä sämpylä. Muuten meni aika nestelinjalla! Ainut positiivinen puoli oli ett koira ei ollut vatsavaivainen. Se on melkein kestämättömämpää kuin omat vaivat.

No niin siis... Oltiin perillä todella hyvissä ajoin, koska halusin itse hieman fiilistellä tunnelmaa ja antaa Kiialle kunnon tilaisuuden tutustua paikkaan. Ei olla koskaan oltu tuollaisessa sisähallissa joten oli hieman totuttelemista kummallakin. Sisällä haisi märältä koiralta ja joka puolella vilisteli koiria ja ihmisiä sinne ja tänne. Kiia oli ekaksi hieman ihmeissään ett mihin miut on oikein tuotu. Innokkaasti se oli kuitenkin eteenpäin menossa vaikka minne. Onneksi kisarata oli aivan perällä niin ei Kiiakaan hikeentynyt kovinkaan pahasti. Sen verran oli porukkaa aina edessä ettei se nähnyt radalle :) Laitoin hetkeksi Kiian häkkiin asettumaan ja rauhoittamaan. Itse kävin sillä aikaa tarkastelemassa millaisia ratoja oli tiedossa, ja tietysti kävin vessassa monennenkohan kerran. Onneksi vatsansisältö kesti sisällä, kiitos lääkkeiden!

Kaikki radat olivat miusta todella kivoja, vaikka pyöritystä olikin luvassa. Ei kuitenkaan mitään mahdottomia vaan sellaista sujuvaa menoa parhaimmillaan. Siis todellakin parhaimmillaan, meidän suoritukset eivät ihan sitä olleet. Onneksi HYLkyä tuli hyvin paljon joten meidän suoritukset ei näyty tilastojen valossa yhtään sen huonoimmilta kuin muidenkaan. No suoritustaso saattoi sitten olla ihan toinen, mutt ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Oppimaan me tultiinkin ja hieman testaamaan missä mennään. Kontaktit on ollu meidän kompastukivi viime kisoissa, joten niihin me panostettiin totaalisesti. Niiden osalta olin kyllä tyytyväinen ja niiden onnistuminen olikin se pääasia. Kaikki muu onnistuminen olisi ollut plussaa. Mennään siis ratoihin, teen yhteenvedon sitten loppuun.

1.rata: Alku lähti todella kivasti. Pikkaisen pakkovalssi putkelle oli kankeaa kun Kiia kerkesi hieman liian pitkälle. Meni kuitenkin sisään. Kepeille lähti aika hyvin ja aloitti pujottelun. Tiesin etukäteen ett seinäänpäin menevät kepit ovat todella haastavat mutt en ainakaan omalla kropallani mitenkään keskeyttänyt niitä. Silti Kiia tuli liian aikaisin pois. Ehkä käteni oli turhan korkealla, en todellakaan tiedä miksi pidin sitä noin ylhäällä mutt en onneksi pitänyt sen jälkeen. Olisi pitänyt ottaa kepit alusta asti mutt eipä tullut otettua. Korjaus sujui ihan ok ja siitä sitten okserille. Kiia hyppäs todella pitkälle mutt ei edes yrittänyt hypätä muita hyppyjä. Korjas linjansa hyvin. Sitten en tiedä mikä sen päässä oikein kävi kun ihan superhyvin lähti takaakiertoon mutt sitten... MENEE RIMAN ALI. Siis täh! Olin niin ällistynyt ett huh huh. Eihän se oo koskaan mennyt riman ali. Ilmeisesti on vielä totuttelemista riman korkeuksissa tai jotain. En nimittäin koskaan erikseen käske hyppäämään riman yli vaan kierrä-käsky tarkoittaa myös hyppäämistä. No aina ei voi tietää mitä pienen koiran harmaissa aivoissa tapahtuu. Ei muuta kuin uusiksi ja eteenpäin. Putkeen ja siitä sitten puomille. Otin uuden taktiikan käyttöön ja suhinalla pikkaisen jarrutin menoa ettei tulisi ylösmenovirhettä. Todella hyvin toimi. Hidastii juuri sopivasti ja nyt tassut osui aivan reilusti kontaktille. Ei mitään epäselvyyttäkään. Myös toisessa päässä aivan superisti. Hidasti ja pysähtyi ja pysyi kunnes toisin sanoin. Rengas oli pikkaisen vinossa mutt sitä oltiin harjoiteltu perjantaina. Vaikka itse olin sisäpuolella Kiia hyppäsi renkaan tosi hienosti. Sitten saan taas syyttää itseäni. Tampio ku oon ja kukaan ei oo karjumassa ohjeita niin näinhän siitä käy. Olin suunnitellut ett valssaan renkaan ja keinun välissä mutt eiii. Pässi! No ei siinä vielä paniikkia. Keinu meni hienosti ja olisinhan minä voinut vaihtaa puolta keinun edessäkin mutt kun en. Seuraavaksi pituus ja siitä 180 astetta toinen hyppy. Lähetin Kiian pituudelle ja tein takaaleikkauksen. TAMPIO (syyttää itseään)! No eihän meidän Kiia tajua mitä takaaleikkaus tarkoittaa vaan kääntyy sinne suuntaan missä olin ollut lähettäessä sen. Kun hää huomaa missä oon niin äkkiä takaisin. Ikävä kyllä vaan pituus suoritettiin siinä samalla väärään suuntaan. Loppurata meni sitten vähän juoksuksi. Aan kontakti oli onneksi hienoa ja lähetys putkeen vaikka Kiia saikin hakea putken pään kun oli hieman vinossa linjassa. Hienoa työtä siinä kohtaan. Viimeiset hyppyesteet olivat 3-sarja ja niiden kanssa tiesin ett ongelmissa oltais oltu jos sinne asti oltais selvitty ilman hylkyä. Eka mentiin ohi ja loput sitten aivan vääriltä puolilta. Huomasin videota katsellessani miten herkkä Kiia on miun käden heilautukselle, lähtee heti takaakiertoon. Kuten tiesin ongelmissa oltais oltu ja nyt se sitten meni aika plörinäksi. Kunnon päällejuoksukin melkein tuli tokavikalla esteellä. Hih! No se sarja tulee olemaan meidän yksi treenikohde.

2.rata: Ensimmäiset kolme estettä meni oikein hienosti. Mutt kerrankin kun ois pitänyt oottaa niin sitten olin metrin verran liian edellä ja Kiia pääsi sukeltaan putkeen selän takaa. Häkellyin taas omaan virheeseeni etten tehnyt persjättöä vaan taas tuli takaaleikkaus puomille. Kauheen näköistä, grrr! Puomi meni taas tosi hyvin. Puomin jälkeen hyppy ja sen jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi. Mitä en taaskaan tehnyt, tök tök tök! Pitäis potkaist itseään nilkkaan. Yritin taas huotaisulla lähettää putkeen mutt eihän Kiia ymmärrä erottaa putkea ja kontaktia. Aalle mentiin niin ett humahti. Otettiin alastulo (ei oikein onnistunut) ja sen jälkeen lähetys putkeen. Muuri ja sen jälkeen tarkoitus mennä Aalle. Olin jälleen liian edellä ja kaukana sivulle, joten näytin aivan täysin siihen putkeen mihin Kiia sitten sukelsikin. Huoh! Ei mennyt ihan putkeen joten päätin ihan suosiolla lopettaa radan kesken. Loppu olisi kuitenkin ollut sellaista rävellystä ettei paljoa kannattanut vetää loppuun. Ainut minkä olisin halunnut tehdä niin ois ollut kepit. Olin rataantutustumisessa päättänyt ett jos ei nyt pujottele loppuun niin sitten olisin ottanut alusta. Mutt nyt ei otettu keppejä ollenkaan.

3.rata:

Tätä alkua kauhisteltiin jo paperilla kun nähtiin millaisesta tilanteesta pitää vetää kepeille. Kääk! Alkuun olin kuitenkin aika tyytyväinen kun sain pienen etumatkan tokan hypyn jälkeen ja pystyin tekemään jonkinnäköistä valssia heti renkaan jälkeen. Kiia suoritti jälleen renkaan tosi hienosti eli jotain kehitystä on tapahtunut sen suhteen. Kepeille vienti oli hieman kökkö mutt lähtö oli hyvä. Ilmeisesti Kiia ei tajunnut kunnolla tiukata kun luiskahti yhden välin ohi. Eikun uusiksi! Keppien jälkeen Kiia irtosi hyvin muurille ja siitä sitten Aalle. Kerrankin oikeaan paikkaan. Aan takana oli hyppy ja siitä putkeen. Kiia lähti putkeen mutt tuli pois. Aaakkk. Olinkohan taas liian hätäinen ett Kiialle tuli fiilis ett nyt se karkaa, tai jotain. Putken jälkeen seuraavaksi oli nimittäin takaakiero niin halusin olla siellä valmiina. Kai siinä oli voinut murto-osa sekunnin odottaa ett Kiia varmasti lähtee putkeen. Putken jälkeinen hyppy meni hyvin ja siitä sitten keinulle. Taas hyppy ja siihen vaikeamaan paikkaan eli putkeen Aan alle. Yritin ihan oikeasti viedä sen melkein nenästä vetämällä ja melkein survomalla putkeen mutt silti Kiia sai vielä päähänsä rynnätä Aalle. Siis voi elämä! Hemmetin kontaktihullu! No sitten ihan oikeesti survastiin putkeen ett päästään loppuun asti. Loppurata meni aika kivasti. Puomin kontaktilla ilmeisesti en enää ollut itse niin mukana kun Kiia roiskasi sen ihan kympillä. Onneksi vikat kolme estettä meni hienosti niin päästiin ylittämään maaliviivakin vikalla hypyllä :)

Eli mitä meille jäi näistä radoista; yhteenveto:

• Harjoiteltava omaa liikkumista. Tilanteisiin pitää mennä kuin päätön kana eikä himmailla. Eli jos tilanne vaatii valssia niin sitten valssataan. Ja oikeassa paikassa olemista, ei jäljessä eikä liian edellä
• Putki-kontaktiesteen erottelu. Pitää ihan oikeesti opettaa Kiialle mitä tarkoittaa läpi eli putkeen ja mitä kiipee/puomi eli meno kontaktiesteelle. Sen pitää oppia ymmärtämään suullinen käsky ettei aina tarvi paniikissa potkia/viedä ja tuurilla onnistua.
• Kunnon käsimerkit, ei kuitenkaan keskisormea tässä tapauksessa vaikka sen voisinkin itselleen näyttää. Ei mitään heilumista ja huitomista vaan määrätietoiset eleet.
• Selvät käskyt ja niiden ajoittaminen. Vieläkin voi aikaisemmin ja selvemmin käskyttää. 
• Itsenäisemmät esteiden suoritukset. Kiia ei vieläkään kestä kauhean hyvin jos on etäisyyttä ja varsinkin jos joutuu lähtemään suoritukseen minun menossa toiseen suuntaan. 

Joten eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi työn sarkaa meille. Onneksi päästään Rannikon rääkkiin kerran kuussa ja toivon mukaan kesällä kunnon ryhmään niin päästäisiin ihan kunnolla hommiin ja osaaviin käsiin. Tarkoitus olis tän vuoden sm-kisojen jälkeen ruveta kerämään niitä 0-tuloksia ens vuotta varten. Pitää olla tavoitteita. Nyt vaan tarvitaan työkalut niiden suorittamiseen.