Hola Espanjasta

Kerta ei vuosi sitten päästy Mallorcalle lomailee pitkäksi vkonlopuksi niin lähdettiin nyt sitten 11 päiväksi Gironaan golfreissulle. Itse lomailen, nautin raikkaasta ilmasta ja auringonpaisteesta sekä kävelen hyvin hoidetuilla viheriöillä. Jonne on kisamatkalla joten tämä reissu sopi oikein hyvin itselleni rankan vuoden mittaisen työrupeaman päätteeksi.

Torstaina 10.3 oli aikainen lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä vaikka kone olikin tunnin myöhässä. Jotta saatiin maksimoitua unen määrä niin lähdettiin jo edellisenä iltana ajamaan Helsinkiin Jonnen veljen luokse. Sieltä sitten aamulla klo 4 ylös ja vartissa kamat kasaan! Autolla huristeltiin LentoPysäköinti:in mistä saimme sitten kuljetuksen lentokentälle. Parkkipaikka oli hieman kaempana kuin muut parkit mutta se oli halvin; 12 vrk vain 44 euroa. Ei paha! Kuljetuskin oli meitä odottamassa ja vartissa oltiin jo kentällä tavaroiden kanssa. En oo itse moneen vuoteen käynyt kentällä joten jo lähtöselvityskoneet olivat jo uusi tuttava. Onneksi Norwegianin hlökuntaa oli auttamassa niiden tarrojen kanssa että sai ne oikein laitettua laukkkuihin kiinni. Sitten vaan laukut hihnalle ja aamupalaa syömään ennen turvatarkastukseen menoa.  

Itse lento meni mukavasti! Välillä piti räplätä puhelinta ja laitella viestiä kotipuoleen sekä värittää värityskirjaa. Suurin osa ajasta meni kyllä ihan ikkunasta katsellessa varsinkin kun lennettiin alppien yli. Oli sopivasti pilvetöntä juuri sillä hetkellä. Harvemmin on tullut lennettyä päiväsaikaan lyhyitä lentoja niin oli yllättävää miten lämmintä oli koneessa. Sai ihan t-paita päällä hengailla kun aurinko vielä sopivasti paistoi ikkunasta suoraan syliin. Mutt ei se lämpö luita riko :). 

Alppien yllä

Neljän tunnin lennon jälkeen laskeuduttiin Barcelonan lentokentälle mistä raahustettiin hakemaan vuokra-automme jotta pääsimme jatkamaan matkaa Platja D'Aroniin. Kamat autoon ja motarille. Heti alkumatkasta piti kyll koukata Mäkkiin syömään kun ei sitä koskaan tiennyt milloin seuraavan kerran saa ruokaa. Hyvin maistui! Reilun tunnin ajon jälkeen oltiinkin perillä hotellissamme (Silken Park Hotel San Jorge) missä saimme majoittua varmaan parhaimpaan huoneeseen missä olen koskaan ollut; iso eteinen, kylppäri, olohuone, makuuhuone kingsize-sängyllä ja iso parveke upealla näkymällä. Kelpas!!!

Illalla ei tehty mitään ihmeellistä, käytiin vain kävelemässä rannalla ja ravintolassa syömässä.

Seuraavat 5 päivää onkin mennyt sit kentällä; pari ekaa harjoitellessa kisaa varten ja 3 itse kisassa. Itsellä ei tietysti oo mikään vaikea rooli. Kävelen mukana ja pidän hyvää virettä yllä 😊

Huomenna ois huilipäivä ja tarkoitus olis lähteä tutustumaan tarkemmin itse Gironan kaupunkiin. Reissu alkais olee huomenna puolessa välissä!

Lumikoirat

Tammikuu värjöteltiin kovissa pakkasissa. Ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan päivä jolloin meni -30 rikki. Kevyttä pakkaslunta oli satanut aika reilusti mikä teki lenkkeilyn lumihangessa haasteellista kun varpaita paleli! Onneksi tähänkin ongelmaan oli ratkaisu eli tossut vaan jalkaan 😊. Vaikka oli pakkasta niin tossut riittivät hyvin kun ei tuullut ja pysyi liikkeessä.

Helmikuussa iski sitten jää/sohjokelit ja lumisateet. Ihan kuin tammi- ja helmikuu olisivat vaihtaneet paikkaa! Alkukuusta pelättiin jo että kaikki lumet sulavat pois mut tulihan tuota sitten pitkän vesijakson jälkeen! Nyt ei tarvi tossuja paitsi jos ei halua niillä estää lumen kerääntymisen varpaiden väliin. Turhaa sitä kuitenkaan niitä laittamaan vaan kastumaan kun ei auratuilla teille nii paljon lumipaakkuja tule!

Hyvää Joulua!!!

Merri vietti lähipiirissä ansaittua synttärijuhlaansa... ja kyllä oli rankkaa kestitä vieraita kahteen kertaan. Ensin puolen päivän aikaan kahjolandialaiset tulivat käymään eli Milan, Lili ja Nomi sekä kauhukakarat Ilsa ja Uri. Muska onneksi hoiti kakaroiden leikittämisen joten Merrin rooliksi jäi vaan päivänsankarina olo. Illalla sitten oli hieman rauhallisempaa menoa ja herra pääsi nauttimaan sylissä istumisesta ja herkuista (hammasharjoista ja kanafileistä). Oli sitten mukava iltaruuan jälkeen käydä nukkumaan ja näkemään unta tulevista agilityriennoista. Sitä ennen kuitenkin vietetään joulua ja nautitaan sen tuomasta rauhasta, tai ehkä enemminkin ruuasta ja yhdessäolosta. 

Pitkästä aikaan moneen vuoteen on ollut kiva valmistella joulua. Vieläkään en ole mitään överi koristeluita tehnyt vaan pientä sievää. Ja se mikä parhainta niin innostuttiin tekemään lumihiutaleita ja suklaalevytalo. Piparitaloa en ole väsännyt moneen vuoteen ja en meinannut sitä tänä vuonakaan tehdä. Facessa sitten näin muutaman mainoksen suklaalevytalon ohjeen ja siitä se ajatus sitten lähti. Lauantaina tein ensin talon rungon valmiiksi ja jääkaappiin kovettumaan. Sunnuntaina käytiin ensin Savitaipaleella minkä jälkeen vietettiin rauhallista koti-iltaa niin oli koristelun vuoro. Kuvasta näkee sitten lopputuloksen :)  

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!!!

Joulun odotusta syksyn jälkeen

Kylläpäs se aika on rientänyt... vastahan sitä oli elokuu ja lämpimän aurinkoiset päivät. Nyt mennään jo joulukuuta hyvän matkaa! On siis aika hieman käydä läpi mitä syksyyn on mahtunut!

Aloitetaan heti ensimmäisenä Merristä! Herra toipui leikkauksesta oikein hienosti ja ei mennyt aikaakaan kun oli oikein pirteä iloinen oma itsensä. Mitä enemmän aikaa on mennyt leikkauksesta, sitä vahvemmin on tullut selväksi päätöksen olleen aivan oikea. Herra on lenkillä rento ja kävelee reippaasti eteenpäin. Hajuja haistellaan aina silloin tällöin ja jalka nousee, mutta se ei todellakaan enää hallitse herran elämää. Uros-koiran tullessa vastaan pitää kuitenkin vielä hieman elvistellä vanhaan malliin, mutta ei kuitenkaan olla enää niin jäykkis kuin ennen. Merri on nykyään paljon iloisempi ja leikkisämpi kuin ennen leikkausta. Nyt juoksulenkillä haastetaan Kiiaa juoksuhippasille ja sisälläkin saadaan bimbo-kohtauksia tuon tuostakin :D. Voi toista hassua! Muutenkin herralla menee oikein hyvin. Ruoka maittaa vanhaan malliin ja masukin on kestänyt kunnossa! Tällä hetkellä, totuttuun tapaan, Merri on aika "kalju" kun on pudottanut karvansa. Sitä on sit hyvä taas kesäksi kasvattaa! Mielenkiintoista nähdä millainen karva herralle kasvaa leikkauksen jälkeen. Mitään tukka-Jumalaa ei varmaan tule kun Merrillä on kuitenkin sen verran karkea turkki alunperin. Normi turkki ois ihan kiva kun sillä pystyy vielä elämään ja aksailemaan kesälläkin. Vuoden vaihteen jälkeen olisi nyt tarkoitus aloittaa Merrin kanssa jälleen aksailu vuoden tauon jälkeen, käääk! Minusta tuntuu että tauko on vaan tehnyt meille hyvää. Ensimmäiset pari kertaa voivat kyllä olla aika mielenkiintoiset kun herra innostuu varmasti aivan älyttömästi kun pääsee aksailee. Onneksi kuitenkin äitini on tokoillut kotona harmaidenkin kanssa joten eivät ole ihan ilman aktivointia jääneet. Tarkoitus olisi liittyä jälleen LAUn jäseneksi ja treenata itsenäisesti siskoni Stiinan kanssa. Pitää joskus olla toinen silmäpari katsomassa ja tsemppaamassa tekemistä. Nyt tulevana sunnuntaina Lucian-päivänä vietetään herran 6-vee synttäreitä. Voi miten aika on rientänytkään... vastahan toinen oli pari vuotias! Vaikka ehkä jo parhaimmat vuodet ollaan ohitettu niin kyllä uskoisin että Merrin kanssa meillä on vielä monta hyvää vuotta aksailun parissa. Nyt voidaan mennä jo rennommalla mielellä kun aksailu ei ole se henki ja elämä, vaan hauska tapa viettää vapaa-aikaa!!!

Sitten siirrytään Kiian kuulumisiin! Kiian 8 vee synttäreitä vietettiin tuossa lokakuussa ja harmiksemme tänä syksynä on näkynyt jo ensimmäiset merkit ikinuoren Kiiankin vanhenemisessa. Vaikkei 8 tunnu mitenkään isolta numerolta niin silti vaan vanhuuden vaivoja on ilmentynyt. Kesällä jo alkanut vasemman etujalan ontuminen jatkuu edelleen. Välillä se on parempi mutta juoksupyrähdysten ja riekkumisten jälkeen ontuminen on jo huomattavaa. Kun neiti kävi hampaiden puhdistuksessa Liisalla, kuvattiin samalla molemmat ranteet mahdollisen nivelrikon poissulkemiseksi. Kuvissa ei näkynyt mitään, joten ongelma on varmasti jänteissä. Vaikka kyseinen jalka on vaivannut aikaisemminkin esim. Seinäjoen mm-karsintojen jälkeen sekä ennen Tampereen sm-kisoja niin nyt vaiva on kestänyt todella kauan ja Kiia reagoi siihen selvästi. Aikaisemmin laitoin tukisiteen viikoksi ja pikkaisen lepoa niin ongelma oli ratkaistu. Nyt Kiia ei siedä mitään tukisidettä jalkaansa vaan on ensimmäistä kertaa repinyt sen jopa kerran pois jalastaan sekä ilmaissut muutenkin tukisiteen olevan todella epämukava. Ja normaalisti Kiia antaa olla vaikka mitä laittaisi sen päälle tai jalkoihin. Olen aina tilaisuuden tullen tunnustellut ja taivutellut sen jalkaa saadakseni jonkun selvän reaktion aikaiseksi. Kylkimakuussa Kiia on hyvin rento ja antaa kyllä taivutella hyvin jalkaansa. Seisaaltaan näkee selvästi miten neiti välillä siirtää painoaan oikealle jalalle tai siirtää vasenta hieman eteenpäin. Selvästi paino jalalla ei tee hyvää. Juuri tämän jalka-mysteerin takia neiti on nyt totaalisesti sivussa agilitystä varmaan kesään asti. Otetaan sitten tähtäimeksi Kiian viimeiset isot kisat eli Lappeenrannassa järjestettävät sm-kisat kesällä 2017. Sitten toinen jää lopullisesti eläkkeelle agilitystä... vaikkakin mielenvirkistys aksailua harrastetaan niin pitkään kuin vaan voidaan. Kiialla todettiin vielä tuossa hampaiden puhdistuksen yhdeydessä heikko sydämen sivuääni 1/6. Siitä ei olla vielä ainakaan huolissaan, sillä neiti ei ole mitenkään oireillut kyseistä asiaa. Tällä tiedolla mennään kuitenkin eteenpäin ja asiaa seurataan. Toivotaan siis Kiialle ensi vuodesta terveempää, sillä mieli on kuitenkin virkeä ja neiti on edelleen ikikakara :)

 

Ja mitäs sitten meidän pimpulalle eli Muskalle kuuluu! Hyväähän sille! Toinen on terve kuin mikä, iloinen kuin vaan voi olla ja neiti on saanut uuden tittelin itselleen; varamutsi :). Nomi pyöräytti neljä pentua mistä Stiina piti itsellään kaksi. Muskahan on tykännyt niistä pennuista aivan alusta asti ja äidilliseen tapaan leikkinyt niiden kanssa, pitänyt jöötä kauhukakaroille sekä opettanut tavoilla. Nomi on saanut hengähtää välillä ja nauttia sylihoidosta. Nyt näin vuoden vaihteeseen odotellaan Muskalle juoksuja, mistä Kirsti-kasvattaja teettää pennut omaan nimiinsä. Kesällä ois tarkoitus lähteä pyörähtämään muutamaan näyttelyyn kun toinen on kasvattanut kunnon turkkinsa. Tänä vuonna näyttelyt vaan jotenkin jäivät vaikka olisi ollut muutama ihan hyvä tilaisuuskin. Ei vaan saanut aikaiseksi ilmoittaa. Jos sitten ens kesänä! Nyt toinen on taas sellainen bimboileva sporttimalli kun juoksuja edeltävä adhd-vaihe on päällä ja karvat on tiputettu :D

Tänä vuonna oon päässyt seuraamaan myös Muskan tytön Mimmin agilityuran aloittamista. Hienosti pikkuneiti on mennyt niin omistajansa Katin kuin varakartturi Terhinkin kanssa. Nyt itsenäisyyspäivänä oli vuoden vikat kisat missä oli havaittavissa vielä nuoren koiran älytöntä intoa ja malttamattomuutta. Tämän syksyn kisoihin on kuitenkin sattunut paljon hienoja onnistumisia, joihin haluan palata myöhemmin oman postauksen kera. 

Monen vuoden jälkeen odotan tänä vuonna todella paljon joulua! Nyt on uusi oma pieni "perhe" minkä kanssa voi rauhoittua viettämään kiireetöntä joulua! Luvassa on lämmin tunnelma, iloista mieltä, hyvää ruokaa, vierailua sukulaisten luona ja kanssakäymisä muiden perheenjäsenten kanssa. Nyt ei olla vielä innostuttu joulua sisustamaan, mutta perinteisesti reilun vkon päästä Tuomaksen päivän tienoilla annetaan palaa :). Vielä kun kevyt lumipeite saapuisi tänne kaakkois-Suomeenkin ennen joulua niin se kruunaisi kaiken. Leppoisaa joulun odotusta kaikille!!!

Elokuun puolessa mennää

On ihan uskomatonta miten nopeasti aika vaan rientää. Vasta oli juhannus ja jo nyt on ylitetty elokuun puoliväli. Agilityn suhteen junnataan edelleen samoissa lähtökuopissa kuin edellisessä postauksessa eli ei olla päästy puusta pidemmälle. Ja yksi syy siihen on ollut päätös kastroida Merri. Merri on edelleen ykköstykkini lajiin joten treenaaminen pelkästään Kiian kanssa ei lämmittänyt mieltä.

Tänään oli kauan odotettu leikkauspäivä. Olin itse hieman hermoraunio ku jännitti ja mietitytti ja pelotti ja ja. Välillä tippa tuli ihan linssiin kun ajattelin kaiken maailman kauhuskeenaarioita mutt onneksi läheiset ja rakkaat jaksoivat tsempata jaksamaan. Leikkaus meni hyvin vaikka aivan loppu vaiheessa Merrin hengitys alkoi katkeilemaan. Onneksi eläinlääkäri Liisa oli ammattilainen ja loppu hyvin kaikki hyvin. Oli kuitenkin hyvä muistutus siitä ettei pienikään leikkaus ole mikään riskitön. Nukutuksessa voi käydä mitä vaan. Selvittiin tästä säikähdyksellä ja nyt aloitetaan toipuminen!

Muuten päivät ovat menneet joko töissä tai sitten vapaa-ajalla uusien harrastusten parissa. Keväällä miut tutustutettiin frisbeegolfin maailmaan ja kuinkas siinä kävikään. Lainakiekot eivät todellakaan riittäneet kuin hetkeksi ja tällä vkolla hommattiin 4 kiekkoa yhden aikaisemmin lisäksi. Sen verran kunnianhimo ja itsensä kehittäminen nostaa päätään ett ei sitä vaan huvikseen heitellä miten sattuu. Tavoitteet asetetaan ja sen mukaan halutaan kehittyä. Kunhan vaan kerkeen hakee uudet kiekot itselleni ja pääsisin kokeilee niitä. Tää vko ollaan kyl aika kiinni töissä.

Onneksi on ollut jopa tuota vapaa-aikaa. Kesän aikana ei oo mitää kesälomareissua tullut tehtyä mut extempore reissun tein Joroisiin katsomaan golfin reikäpelin sm kisojen finaalipäivää ja tsemppaamaan omaa rakasta. Muuten ollaan käyty pelaamassa frisbeegolfia, vietetty aikaa ystäväpariskunnan ja läheisten kanssa, käyty mökillä saunomassa ja uimassa. Vietettiin miun synttäreitä pienimuotoisesti hyvän ruuan ääressä ja nyt ollaan jopa keritty käymään Saimaalla risteilyllä sekä Kouvolassa Tykkimäessä! 

Joskus ihan normiarki on kivaa! Kunhan Merri paranee leikkauksesta niin voidaan ryhtyä ajattelemaan agilityn treenausta kun mikään ylimääräinen ei stressaa pääkoppaa! Samaan aikaan omassa pääkopassa pyörii edelleen omat työkuviot joista myöhemmin lisää!

Tällaista meillä tällä hetkellä!

Toipilas lammastaljan lämmössä haaveilee uusien kiekkojen hakemisesta!

Silloin kun vähiten jotain odottaa niin silloin kaikki tahtoo tapahtua. Näin kävi tälläkin kertaa! Reilu kuukausi sitten hain sisäisellä haulla avointa paikkaa Imatran H&M myymälästä. Ajatuksena vain ett kunhan pääsen takaisin kotikonnuille. Viikko hakemuksen jättämisestä pyydettiin haastatteluun, minkä ajoitus sattui juuri nappiin kun olin juuri ollut pitkän vkonlopun Lappeenrannassa minkä päätteeksi vielä pari, oikeaa, sairaslomapäivää + yksi vapaapäivä. Saatiin siis haastattelua järkättyä todella pikaisesti sille vapaapäivälle. Sairaslomapäivät tuli kyllä vietettyä enemmän ja vähemmän sisätiloissa pienillä happihyppelyillä ja silloin ei ollut asiaa mitään työasioita edes suunnitellakaan. Haastattelu meni todella jouhevasti ja ei tarvinnut jännittää ollenkaan ;).

Vko saatiin jännittää valintaa ja se meni todella viime tippaan. Itsellä oli juuri kuun viimeinen perjantai vapaata ja olin käymässä Lprannassa. Olin sopinut etukäteen yhden asunnon esittelyn juuri perjantaiaamuun ihan vaan varmuuden vuoksi ett jos vaikka saan paikan niin saadaanpahan homma rullaamaan mahdollisimman nopeasti. No 45 min ennen asuntoesittelyyn lähtöä tuli tieto että sain paikan Imatralta. Voi sitä älämölöä ja helpotuksen huokausta!!! Pystyi siis lähtemään asuntoesittelyyn hyvillä mielin.

Siitä puhelinsoitosta lähti viimeiset kaksi viikkoa tikittämään Jumbossa ja ylipäätään Vantaalla. Paljon oli asiaa hoidettavana, työtä tehtävänä ja liian vähän vapaa-aikaa että olisi kerinnyt kunnolla moikkaamaan kavereita ja tuttuja ennen muuttoa. Vaikka muutto oli iloinen asia niin silti oli haikeaa lähteä Vantaalta ja jättää kaikki mihin oli jo tottunut siellä asuessa ja ihanat ystävät, kaverit ja työtoverit! Näin se elämä kuitenkin kuljettaa, mutta pakko se on vaan joskus puntaroida mitkä asiat todella merkkaa elämässä ja mitä kaipaa... plussat ja miinukset vaan vaakakuppiin ja sen mukaan päätöksiä tehtävä.

Nyt ollaan jo toista vkoa oltu Imatralla ja onhan työpaikoilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Sitä on vaikea muulla tavoin kuvailla. Sen vaan tietää kun sen itse kokee. Enää ei tule marssittua paikasta toiseen kuin päätön, joten riskinä on ett kunto meinaa heikentyä tuolla :D. No jääpähän energiaa vapaa-ajalla sitten lenkkeillä ja kuntoilla! Ja se aloitettiin heti alkuvkosta... parin muuttokuorman jälkeen oli aivan pakko päästä juoksulenkille vielä iltaysin jälkeen! Kyllä oli aivan huippua kun juoksu kulki, oli lämmin ja aivan rauhallista. Eilen käytiin sitten harmaiden kanssa ja nyt niilläkin vauhtia riitti ihan jees. Kyllä ne vielä hihnassa tulee siellä takaviistossa mutt nyt ei tarttenut kiskoa niitä perässä. Ihan joka paikassa kun ei voi irti pitää.

Muuttohommissa mennään nää seuraavat pari päivää kun oon vapaalla. Kunhan saadaan arki rullaamaan kunnolla niin sitten katsotaan nää treenijutut. Pientä pohdiskelua ja keskustelua on ollut kuinka edetään mutta katsellaan ja kuulostellaan. Onhan tää ollut outoa kun ei ole agilityesteitä nähnyt puoleen vuoteen... Miten aika on mennytkin nopeasti! Voi olla että ensimmäiset yritykset ovat jotain aivan kauheeta katsottavaa. Voi olla ett sulavat ohjauskuviot ovat jotain aivan muuta! Mutt pääasia ett on hauskaa! Oon jo suunnitellut jos vaikka kävis heinäkuussa yhdet hömpöttelykisat Kiian kanssa, varmaan Mikkelissä KooKoo99 skaboissa! Pitäis varmaan se lisenssikin hommata :D

Mutta tällaista meillä täällä... Asioilla on tapana järjestyä kun oikein kunnolla haluaa!!!

Kuulumisia pitkästä aikaan

Viimeisimmästä postauksesta on jo vierähtänyt jokunen tovi... Pahoittelut siitä! Kaikkea ja ei oikeastaan juuri mitään on tapahtunut. En edes oikein tiedä mistä aloittaisi purkamaan kaikkea!

Jos vaikka aloitetaan Muskan mammalomasta Varkaudessa. Neiti viihtyi siellä jälleen todella hyvin. Mikäs siellä ollessa kun leikkikavereita piisaa, saa hyvää ruokaa ja illalla pääsi vielä istumaan sylissä ja rapsutuksia. Muska on kyllä aina ollut niin helppo koira kun se sopeutuu joka tilanteeseen ja paikkaan. 8 vkoa meni todella nopeasti ja neidin pennuista kasvoi mahtavia sheltin alkuja. Itse selvisin katsomaan niitä kun pennut olivat 6,5 vkoa.

kuva: Markus Salminen

Pikku trikkityttö oli aivan äitinsä kopio, merle tyttö taas isänsä ja trikki poika oli sopiva sekoitus kumpaakin. Aika näyttää millaisia vipeltäjiä näistä tulee. Onneksi merle tyttö "Rokka" meni kaverilleni Emmalle Lappeenrantaan joten tätä neitiä nähdään varmasti jatkossakin. Ainakin alku on näyttänyt lupaavalta ja pikku neiti on saanut kehuja olemuksestaan!

Tästä voi sopivasti hypätä toiseen Muskan tyttöön eli Mimmiin! Neiti on nyt käynyt virallisissa tutkimuksissa ja kaikki näyttää terveeltä. Silmät ovat ok, vain yksi ylimääräinen ripsi. Lonkat ja kyynäreet lähtivät terveinä... nyt vaan odotetaan virallista lausuntoa kennelliitolta. Kuitenkin Mimmi ja Kati pääsevät nyt kunnolla treenaamaan agilityä kun tiedetään paikkojen olevan kunnossa. Ja heti kärkeen he kävivät mölleilemässä mistä nappasivat hienosti toisen tilan :). Siitä se kisaura alkaa! Vastapainona Mimmi on käynyt pyörähtämässä mätsäreissä... Niin pienissä koirissa kuin Katin tytön Emman kanssa lapsi&koira kehässä. Viime vkolla tuloksina oli voitto lapsi&koira kilpailussa sekä pienten punaisten kakkonen.

Meillä ei sitten muuten olekaan tapahtunut mitään ihmeellistä koirarintamalla... Oon tällä hetkellä joutunut totuttelemaan elämään ilman koiria! Ei onneksi ole mitään vakavaa tapahtunut vaan elelen nyt Vantaalla vaan ilman koiria. Lammaskoirat jäivät pitkän pohdinnan jälkeen Lappeenrantaan Merrin stressaamisen takia. Herra on aina ollut aika herkkä mies, ja varsinkin erittäin höyryhäyrinen. Tämä yhdistelmä ei ole kaíkkein paras... Tässä minun asuinalueellani on aika paljon koiria ja voi vain kuvitella millainen hajumaailma herran nenään on aina käynyt. Merri vaan kulki ulkona hajusta hajuun ja reagoi todella voimakkaasti kaikkeen sekä oli selvästi todella kireä ja jännittynyt. Ongelmaa ei parantanut ollenkaan meidän uudet naapurit joiden toimesta porraskäytävässä oli hieman enemmän elämää kuin aikaisemmin. Herra oli koko ajan valmiustilassa mikä vaikutti sitten mahan hyvinvointiin. Vaikka ruoka maistui todella hyvin niin maha oli kuitenkin sekaisin stressistä. Inupektiä sai antaa tupla-annoksen joka päivä jos halusi säästyä mattopyykiltä ja joka päiväiseltä suihkureissulta. Heti kun Merri pääsi Lappeenrantaan rauhallisempaan ympäristöön niin tilanne normaalisoitui ja herra oli jälleen rento oma itsensä. En sitten viitsinyt ottaa pelkästään Kiiaa Vantaalle asumaan kun on kuitenkin tottunut olemaan porukassa ja keväthän on neidin suosikki aikaa milloin pitää olla pihalla päivystämässä myyriä ja hiiriä pihamaalla.

Nyt sitten ollaan otettu kaikki ilo irti tästä vapaa-ajasta. Ollaan treenattu, nukuttu välillä pitkään, käyty ulkona kavereiden kanssa, tavattu uusia ihmisiä ja nautittu siitä kun ei ole tarvinnut kytätä kelloa että milloin pitää palata takaisin kotiin. Silti lammaskoirat ovat kuitenkin joka päivä mielessä ja niitä on ikävä. Tämä elämäntilanne nyt vaan on mitä on!

Vappu Lintsillä

Vappu Lintsillä Heidin kanssa

Keilaamassa ja biljardia pelaamassa

Tyttöjen iltapäivää  minkä huomaa kaloreista :)

Aloitin siis maaliskuun lopussa uuden työn Vantaan Jumbon H&Mssä. Koulutusjakson takia en päässyt Mallorcan lomalle joten Stiina joutui menemään yksin. Ainakin kaikesta päätellen nautti kuitenkin minilomastaan sielunsa kyllyydestä. Itsellänikin oli aivan huippu vkonloppu silloin, vaikken nyt aurinkoa ihan niin saanutkaan. Kyllähän sitä vielä joskus kerkee sinne lähtemään kun suunnittelee aikataulut hieman paremmin.

Blogi elelee varmaan nyt aika hiljaiseloa. Emme kisaa ollenkaan ennen arvokisoja joten tänä vuonna jäävät skabat meidän osalta väliin. Nyt keskitytään elämään agilityn ulkopuolella. Katsotaan loppukesästä uudestaan jos työkuviot muuttuisivat hieman suosiollisemmiksi. Siihen asti toivotan kaikille hyvää kevään jatkoa ja tulevaa kesää!!!

Loppuun vielä meidän parasta menoa viime vuoden vikasta valmennuksesta Jounin toimiessa koutsina...