Silloin kun vähiten jotain odottaa niin silloin kaikki tahtoo tapahtua. Näin kävi tälläkin kertaa! Reilu kuukausi sitten hain sisäisellä haulla avointa paikkaa Imatran H&M myymälästä. Ajatuksena vain ett kunhan pääsen takaisin kotikonnuille. Viikko hakemuksen jättämisestä pyydettiin haastatteluun, minkä ajoitus sattui juuri nappiin kun olin juuri ollut pitkän vkonlopun Lappeenrannassa minkä päätteeksi vielä pari, oikeaa, sairaslomapäivää + yksi vapaapäivä. Saatiin siis haastattelua järkättyä todella pikaisesti sille vapaapäivälle. Sairaslomapäivät tuli kyllä vietettyä enemmän ja vähemmän sisätiloissa pienillä happihyppelyillä ja silloin ei ollut asiaa mitään työasioita edes suunnitellakaan. Haastattelu meni todella jouhevasti ja ei tarvinnut jännittää ollenkaan ;).
Vko saatiin jännittää valintaa ja se meni todella viime tippaan. Itsellä oli juuri kuun viimeinen perjantai vapaata ja olin käymässä Lprannassa. Olin sopinut etukäteen yhden asunnon esittelyn juuri perjantaiaamuun ihan vaan varmuuden vuoksi ett jos vaikka saan paikan niin saadaanpahan homma rullaamaan mahdollisimman nopeasti. No 45 min ennen asuntoesittelyyn lähtöä tuli tieto että sain paikan Imatralta. Voi sitä älämölöä ja helpotuksen huokausta!!! Pystyi siis lähtemään asuntoesittelyyn hyvillä mielin.
Siitä puhelinsoitosta lähti viimeiset kaksi viikkoa tikittämään Jumbossa ja ylipäätään Vantaalla. Paljon oli asiaa hoidettavana, työtä tehtävänä ja liian vähän vapaa-aikaa että olisi kerinnyt kunnolla moikkaamaan kavereita ja tuttuja ennen muuttoa. Vaikka muutto oli iloinen asia niin silti oli haikeaa lähteä Vantaalta ja jättää kaikki mihin oli jo tottunut siellä asuessa ja ihanat ystävät, kaverit ja työtoverit! Näin se elämä kuitenkin kuljettaa, mutta pakko se on vaan joskus puntaroida mitkä asiat todella merkkaa elämässä ja mitä kaipaa... plussat ja miinukset vaan vaakakuppiin ja sen mukaan päätöksiä tehtävä.
Nyt ollaan jo toista vkoa oltu Imatralla ja onhan työpaikoilla eroa kuin yöllä ja päivällä. Sitä on vaikea muulla tavoin kuvailla. Sen vaan tietää kun sen itse kokee. Enää ei tule marssittua paikasta toiseen kuin päätön, joten riskinä on ett kunto meinaa heikentyä tuolla :D. No jääpähän energiaa vapaa-ajalla sitten lenkkeillä ja kuntoilla! Ja se aloitettiin heti alkuvkosta... parin muuttokuorman jälkeen oli aivan pakko päästä juoksulenkille vielä iltaysin jälkeen! Kyllä oli aivan huippua kun juoksu kulki, oli lämmin ja aivan rauhallista. Eilen käytiin sitten harmaiden kanssa ja nyt niilläkin vauhtia riitti ihan jees. Kyllä ne vielä hihnassa tulee siellä takaviistossa mutt nyt ei tarttenut kiskoa niitä perässä. Ihan joka paikassa kun ei voi irti pitää.
Muuttohommissa mennään nää seuraavat pari päivää kun oon vapaalla. Kunhan saadaan arki rullaamaan kunnolla niin sitten katsotaan nää treenijutut. Pientä pohdiskelua ja keskustelua on ollut kuinka edetään mutta katsellaan ja kuulostellaan. Onhan tää ollut outoa kun ei ole agilityesteitä nähnyt puoleen vuoteen... Miten aika on mennytkin nopeasti! Voi olla että ensimmäiset yritykset ovat jotain aivan kauheeta katsottavaa. Voi olla ett sulavat ohjauskuviot ovat jotain aivan muuta! Mutt pääasia ett on hauskaa! Oon jo suunnitellut jos vaikka kävis heinäkuussa yhdet hömpöttelykisat Kiian kanssa, varmaan Mikkelissä KooKoo99 skaboissa! Pitäis varmaan se lisenssikin hommata :D
Mutta tällaista meillä täällä... Asioilla on tapana järjestyä kun oikein kunnolla haluaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti