Tapahtui tänä päivänä...

... tasan kolme vuotta sitten! Rakas Merrini syntyi maailmaan!

 

Isot onnittelut 3-vuotiaalle Mersumiehelleni sekä hänen sisaruksilleen :)

Loppuun vielä fiilistelyhetkiä herran ollessa vielä Pieni Sininen Mies!

 

P.S. Video ei sovi pentukuumeesta kärsiville!

  

 

Tauon paikka

On kaamos aika ja silloin ihmisten tulisi rauhoittua ja levätä. Itsestä on tuntunut jo vähintään kuukauden ajan siltä ett voisi hieman jo hengähtää. Johan tässä on painettukin sieltä helmikuusta asti kun treenattiin tulevia sm-kisoja varten. Nyt alkaa olla takki tyhjä, niin henkisesti kuin fyysisestikin kun on ollut niin paljon ajattelemista ja tekemistä, varsinkin agilityä ajatellen. Onneksi sitä on voinut tehdä tässä pimeiden iltojen aikana vaikka mitä... vaikka neuloa :). Ei siis todellakaan ole ollut koskaan meikän juttu mutt nyt jotenkin innostuin... johtuu varmaan kivoista langoista mitä tänä päivänä on tarjolla.

Reilun kuukauden saldo

Tää vuosi alkaa olla tosissaan aika pulkassa! Ei olla kuukauteen käyty tekemässä omatoimitreenejä, ollaan vaan käyty ulkopuolisissa koulutuksissa, pääsääntöisesti Merrin kanssa. Niistä on ollut todella paljon hyötyä ja ovat antaneet paljon. Pitäisi laittaa ihan ylös ja tehdä kunnon suunnitelmat miten tauon jälkeen edetään. Vaikka olin ajatellut ett jäädään nyt tauolle niin pakko oli kuitenkin ilmoittaa molemmat harmaat vielä tän vuoden viimeiseen kisaan Vantaalle kun sitten ei päästä vähään aikaan tekemään mitään. Voi olla siis ett pitää käydä hallilla muutaman kerran piipahtamassa ennen kisoja :) Eli se siitä tauon aloituksesta :D. Mutt uutena vuotena sitten jäädään parin kuukauden tauolle ja palataan agilityn pariin sitten maaliskuussa. Vaikka emme käykään ohjatuissa treeneissä/valmennuksissa niin kyllä me silti jotain pientä otetaan kotona, esim. ämpärin (myöhemmin siivekkeen) kiertoa. Näin saadaan jotain pientä aktivointia elämään lenkkien, ulkoilun ja muun aktiviteettien sekaan.

No mitä meille on sitten tän vuoden puolella oikein tapahtunut... Yhteenveto!

Kiia:

kisoja 17 (3 Ruotsissa)

startteja 45 (6 Ruotsissa)

0-tuloksia 14

0-voittoja 4

agisertejä 2

 

Merri:

kisoja 19 (5 kakkosissa ja 3 Ruotsissa)

startteja 50 (6 Ruotsissa)

0-tuloksia 2

0-voittoja 1

 

Nämä ovat siis ennen vuoden vikoja kisoja!!!

 

Kisaaminen ja yhteistyö

 

Kiian kanssa yhteistyö alkoi sujua todella hyvin, varsinkin sen jälkeen kun päästiin OJ:n remmiin ja käytiin muutaman kerran ulkopuolisilla kouluttajilla. Kiian kanssa on helppo kisata kun toinen on todella kuuliainen ja antaa niin paljon anteeksi tätä meikäläisen huitomista ja heilumista. Kiia lukee itse rataa ja esteitä ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Merri taas ei anna yhtään anteeksi huonoa ohjausta vaan rokottaa todella rankasti jos itse hölmöilen. Vielä kun siihen lisätään nopea vauhti ja todella aikaisessa vaiheessa esteet lukitseva äijä niin silloin pitää olla ajoissa ja oikeassa. Sitten kun kaikki natsaa kohdalleen niin herran kanssa meno on aivan superia. Oon joutunut todella tekee ajatustyötä miten saan meidän menon taas sujumaan kun viime aikoina on tullut välillä sitä ja välillä tätä. No, kevät ja kesä ei ole sujunut kovinkaan suotuisasti meidän yhteistyötä ajatellen kun koulutusryhmä ei ollut meille sopiva ja sitten kesällä jouduin niin paljon keskittymään Kiian kanssa yhteistyöhön. Nyt kuitenkin olis tarkoitus panostaa enemmin herran kanssa tekemiseen. Onneksi ollaan Merrin kanssa jälleen OJ:n remmissä niin tuloksia on jo nyt alkanut syntyä.

 

Arvokisat ja kisat Ruotsissa

 

Kiian kanssa kisattiin ensimmäistä kertaa kummankin agiuran aikana SM-kisoissa sekä MM-karsinnoissa. Ne oli kyllä niin huiput kokemukset ett ens vuonna uudestaan kokemusta hankkimaan. Vaikka menestystä ei tullut niin nälkää jäi ens vuodeksi ihan kunnolla, ja tietysti tavoitteet on jo asetettu. Ens vuonna SM-kisoissa karsintaradasta läpi ja MM-karsinnoissa tokalle päivälle :). Merrin kanssa tavoitteet on siirretty vuodelle 2014.

 

 

Arvokisojen välissä käväistiin myös Ruotsissa kisaamassa... oli kyllä niin mahtava reissu ett joskus on pakko päästä uudelleen. Samalla tietysti päästiin tapaamaan Muskan ehkä-tulevaa-sulhasta, ja sehän se olikin koko matkan tarkoitus. Nyt vaan todella toivotaan ett Muskan lonkat ym. antavat vihreää valoa ja saadaan kesällä pikku taaperoita taloon :)

 

 

 

Vuoden viimeiset ulkopuoliset koulutukset

 

Joulukuun alussa käytiin Kaarinassa Elina Jänesniemen koulutuksessa. Kiitokset Karolle järkkäämisestä. Vaikka matkaa kertyi aika tavalla ja reissussa meni koko vkonloppu niin kyllä se oli sen arvoinen. Saatiin niin huippuvinkit meidän keppi"ongelmaan" ja sekä keppi-putki erotukseen ett ne pelkästään olivat jo riittävä syy matkustaa koulutukseen. Nyt vaan niitä harjoittelemaan!

 

 

On se jännä miten joku uusi kouluttaja hieman hermostuttaa eikä silloin pysty tekee normaalia suoritusta. Olin varmaan koko koulutuksen ajan ihan kipsissä ja tein aivan typeriä juttuja, tai oikeastaan unohdin koko ajan mitä olin tekemässä :). Vaikkei päästy Merrin kanssa kuin puoleen väliin niin saatiin jo tuosta alustakin niin hyviä vinkkejä. Ja nuo keppiongelma on niin miun omassa päässä. Onneksi! Voi siis syyttää vaan itseään. Käytän alussa kaarta ettei Merrin tarvi kärsiä miun omasta ongelmasta. Saan itsekin siitä hieman tukea kun voin keskittyä kunnolla tekemiseen eikä tarvi itsekään pelätä virhettä.

 

Viime su 9.12 oli sitten OJ:n vikat treenit a'la Jenny Damn (topteam:n 1.leiriltä). Nyt ei todellakaan alussa hermostuttanut vaan ei ollut niin sitä tekemisen meininkiä ja fiilistä. Ilmeisesti ajatus tauosta alkoi olla jo niin vahva miun päässä ett se söi tehoja tekemisestä, esim. valssit valuivat ties minne ja meinasin törmäillä esteisiin. Ei kyllä pitäis mutt näin harmittavasti pääs käymään. Onneksi draivi kuitenkin parani tekemisen myötä ja loppupuolella tekeminen tuntui jo kunnon tekemiseltä.

 

 

Näyttelyt

Ja ollaanhan me muutakin tänä vuonna tehty kuin vain juostu agilityä, vaikkei sitä ehkä ihan niin uskoisi :). Merrin kanssa käytiin 6 näyttelyssä (4xERI, 2xSA, 1xvaraserti ja 2xEH) ja Muskan kanssa kolmessa saldolla ERI, EH ja H. Alunperin oli tarkoitus käydä useammassakin mutta Muska pudotti karvansa ja sitten tässä lähistöllä ei ollut mitään kivoja näyttelyitä. Messarikin jäi väliin, kuten varmaan tulevaisuudessakin, kun Merri rupess pudottaa jälleen karvaansa marraskuussa. Vaikkei ole nyt ihan niin vähässä karvassa kuin vuosi sitten mutt hyviin sijoituksiin pitää olla kunnon karva päällä.

Ja sitten se häntä... Nyt kärsittiin siitä vain kahdesti... Lappeenrannassa sekä Parikkalassa. Kotinäyttely oli ensimmäinen koko vuotena ja Parikkala siitä vähän ajan päästä. Vaikka yritettiin silloin vaikka mitkä konstit niin häntä muistutti lipputankoa. Onneksi tänä vuonna sain kaksi kertaa Merrille eri handlerin (Seijan ja Pian) joiden ansiosta häntä kesti siellä missä piti. Lahdessa Merri nappasikin Seijan kanssa uransa parhaimman saavutuksen AVO ERI2 PU3 ja VaraSerti. Serti jäi jälleen harmittavan lähelle mutt ehkä se sieltä joskus tulee... Kahdessa vikassa näyttelyssä olin itse narun päässä ja silloin jälleen taisteltiin hännän kanssa. Onneksi sain pidettyä sen kurissa juuri kriittisillä hetkillä :). Vielähän tuossa olisi työnsarkaa mutt katsellaan kun keritään.

Muskakin tosissaan pääsi misseilemään! Neiti oli kyllä niin keskeskasvuinen ett suomalaiset tuomarit rokottivat EH:n ja H:n arvoisesti. Tanskalainen tuomari sentään arvosteli Muskaa ikäisekseen joten silloin saatiin ERI. En kyllä edelleenkään tajua tuota ideaa ett pitää keskenkasvuista verrata aikuiseen. Eihän niitä veteraanejakaan verrata 3-vuotiaaseen vaan siinä katsotaan ikää. No nyt sentään Muska on jo paljon kehittynyt keväästä joten keväällä nähdään millaisia arvosteluja neiti sitten saa.

Blogi hieman hiljenee loppuvuodeksi joten antoisaa treenitaukoa niitä pitäville ja antaa kehon ja mielen levätä kevään tarmoa odotellen :) Me ainakin nautitaan vapaista illoista ja ajasta milloin ei tarvitse kellon kanssa elää!  

 

... toivottavat Häivähdyksen sheltit Merri, Kiia ja Muska

 

 

Vkonlopun valmennukset

Pitkästä aikaan päästiin taas kunnon tekemisen meininkiin kun vkonlopun molempina päivinä oltiin valmennuksessa; ensin la Merrin kanssa Rissasen ja sitten su Kiian kanssa Rannikon valmennuksessa. Merrin kanssa käydään nyt säännöllisesti O-J Rissasen koulutuksissa noin 3 viikon välein ja sitten Kiian kanssa otetaan niitä juttuja itsenäisesti kun joskus jaksaa raahautua hallille.

No mutta ensin Merrin la treeneihin...
Eka rata:

Päästiin taas pitkästä aikaan treenaamaan kunnolla ihmisnuolta heti kakkoshypyllä ettei tarttis herraa kalastella ties mistä. Muutamalla toistolla herralle alkoi muistua mieleen ett mitäs tässä nyt haettiinkaan takaa. Merri irtoaa takaakiertoihin todella hyvin eikä edes vilaissutkaan mitään muita esteitä. Välistävedot eivät oo vieläkään meidän vahvuudet ja tuli hieman mietittyä ett kuinka nää nyt handlataan. Meinasin ekaks mennä vasemmalta puolelta ja vetää välistä... Päädyttiin sitten kuitenkin oikeaan puoleen ja päällejuoksuilla. 9 muurin kanssa oli kyllä tekemistä kun herra loikkasi sen joka kerta todella pitkälle. Kokeiltiin monta eri vaihtoehtoa sen parantamiseksi mutta herralla ei riittänyt maltti hypätä sitä kunnolla. Palikat saivat tuon tuostakin kyytiä! Kepeille sain vietiä aika hyvin kun menin hypyn vierestä ja pyöräytin kepeille. 16 putkella piti tehdä putkijarrutus ettei seuraava hyppy mene liian pitkäksi. Aluksi tein sen heti putken alkusuulla mutt parempi kohta oli metri alusta. Tää on tarkkaa :). Loppu meni oikein mukavasti...

 

Toka rata:

Tää rata meni muuten ihan sika makeesti mutt kepeille meno ei meinannut ottaa onnistuakseen. Ansa-hyppy oli niin houkuttimena ett sinne oli päästävä. Kokeiltiin hirtolla... mentiin niin hypylle, pientä vekkiä ja haltuunotto sekä vastakäännös... mentiin kyllä kepeille mutt ei malttoa lähteä kepeille. Olis pitänyt ottaa ne verkot hieman avittamaan ja tukemaan suoritusta, sillä suurin haaste oli kuitenkin saada herra edes keppien alkuun hypyn ohi. 19 hypyllä harjoiteltiin jälleen ihmisnuolta mikä toimi hienosti ja 20 hypyllä itse hieman hätäilin niiston kanssa. Merri on kyllä niin mielettömän tarkka ja ei anna mitään anteeksi. OJ:kin sanoi ett onneksi olkoon vaan :). Oon kyllä niin huomannut sen itsekin ett jätkän kanssa tekeminen on niiiiin veitsenterällä menemistä sillä itseltä pienikin virhe niin sitten mentiin metsään niin ett rysähti. No pitää vaan suhtautua tähän positiivisesti, sillä tästähän vain oppii itse paremmaksi ja paremmaksi, ainakin toivon mukaan :D

 

Sitten videokoostetta Merrin menosta; kiitokset Hennalla kuvaamisesta.

 

Sunnuntaiksi meille tuli pika-komento Rannikon valmennukseen Kouvolaan. Sain lauantaina päivällä kaverilta viestin kuka kertoi vapaasta paikasta. No tämä tilaisuushan piti ehdottomasti käyttää hyväksi. Eli heti la aamuna harmaat autoon ja menoksi. Kiia pääsi valmennukseen ja Merri vaan matkaseuraksi (Muskalla tärppipäivät juuri vkonloppuna). Timo oli jälleen tehnyt todella kivan radan, vähän suoraa ja sitten vähän haastettakin. Mikä siinä onkaan kun itse väkertää ekalla kerralla menemään niin meno saattaa paikka paikoin olla hieman tökkivää mutt sitten vaikeat kohdat menee täydellisesti. Mutt sitten kun korjataan tökkivät kohdat täydelliseksi niin sitten rupee vaikeat kohdat tökkimään. Mystistä!

 

 

Ensimmäinen ongelmakohta oli 8 kepit, sillä putken suu oli aivan täysin siinä hollilla (lähempänä kuin kuvassa). Sitten 16-17... siinä piti olla tarkkana ettei mikään ohjaus valu väärän putken suun suuntaan. Ja sitten vika ongelmakohta oli 21 kepit... Aa helposti houkutti...

Ekalla kerralla me handlattiin sekä 8 ett 21 kepit ihan sika hienosti. Sitten kun alettiin hiomaan omaa liikettä paremmaksi niin sitten alkoi kaatua koko homma. Kiia tarjoaa helposti eri vaihtoehtoja kun jankataan ja jankataan. 17 putkea jouduttiin muutaman kerran ottamaan uusiksi kun oma liikkeeni valui koko ajan väärään suuntaan ja sitten peli oli menetetty. Harmittavasti myös kontaktien kanssa oli pientä sanomista aika ajoin. Ekalla kerralla nekin meni kaikki todella upeasti mutt mitä enemmin otettiin radalla toistoja ja kovemmilla vauhdeilla niin sitten kontaktitkaan olleet enää niin hienoja. Onneksi kisoissa ei ihan nähdä tuollaisia suorituksia... No niitä vaan pitää vahvistaa...

 

Videokooste parhaista paloista... On hieman kaukaa kuvattu kun ei ollut ketään kuvaamassa ja jouduin kyhäämään oman kuvauspystin :)

 

 

 

Tuleva vkonloppu ollaan ihan rauhallisesti kotona mutt sitten 2.12 mennään Merrin kanssa Elina Jänesniemen valmennukseen Kaarinaan. Sitten siitä parin vkon päästä ois taas OJ:n topteamin jälkimainingeissa valmennus! Vaikka hallille on näillä keleillä ihan sairaan ärsyttävä mennä eli siis pimeässä, sateessa ja kylmässä, niin näihin valmennuksiin sitä kuitenkin syttyy ihan eri tavalla. Kun on sopivasti haastetta niin kyllä sitä sitten tehdään eikä meinata :). Odotan innolla näitä tulevia!

Viralliset kisatreenit Kuopiossa

Kisattiin Kiian kanssa kolmen startin verran Kuopiossa HuPun kisoissa. Kerrankin sai kokeilla vaikka mitä kivaa kisoissa kun ei ollut minkäänlaisia paineita suorituksista. Tuomarina medeillä toimi Johanna Wüthrich. Aivan uusi tuttavuus mutta kyllä voisi ilomielin mennä hänen radoille uudelleenkin. Kaikki radat olivat todella kivoja, sai rennosti mennä vaikka joka radalla oli jokin paikka missä piti olla tarkkana.

Ekalla radalla vaaranpaikka oli heti puomin jälkeen... Tiesin sen ett jos en saa Kiia pysähtymään kontaktille niin sitten se ihan varmasti hyppää väärän hypyn. Käskytin kontaktikäskyn eli seis mutt eihän se neitiä pysäyttänyt. Tajusin sen jo heti kun avasin suun ett nyt tuli väärä käsky. Miun kun piti käskyttää odota. Silloin neiti pysähtyy... No neiti ei todellakaan pysähtynyt vaan paahtoi väärälle hypylle ja vielä loikaten puomin alastulokontaktin yli... grrrrr!!! Kiia oli kyll aika ärhäkällä päällä ennen starttia niin tiesin ett kontaktien kanssa voi tulla ongelmaa. No loppurata me sitten harjoiteltiinkin kuten oli ajatuskin; kaikille putkille takaaleikkaus ja lopuille kontakteille pysäytys ja vapautus.

Toka rata meni ihan jees... Tuloksena -5,00 ja 3.sija. Tiesin jälleen yhden hankalan paikan ja siinä tulikin tosi tökkivää menoa, ei vaan näy videolla. Jäin liiaksi jälkeen ja Kiia jäi pyörimään eteen. Onneksi siitä selvittiin ja loppu meni sitten ihan rutiinilla. Onneksi tuomari ei vaan huomannut puomin ylösmenovirhettä sillä Kiia loikkasi sen aika hyvin. Pitää varmaan taas ruveta rikkomaan sen rytmitystä tuolle puomille kun tahtoo ponnistaa väärästä kohdasta ja näin menee liian tiukille noiden osumisten kanssa. Ongelma ei todellakaan ole uusi sillä Kiialla se oli jo alkeista tai estevalmiista lähtien aika ongelma. Jouduttiin silloin jo rikkomaan rytmiä ja käyttämään jopa "länkiä" hillitsemään liikaa ylösponnistusta. No jos se nyt tuosta lähtis jälleen lutviutumaan.

Hypärillä matka jälleen kosahti siihen minkä tiesinkin olevan meille sen hankalimman. Putkeen heitto ja siitä sitten hitsin pitkä suora ja miun pitäisi keritä ulkokaarteesta tarpeeksi pitkälle. Vaikka kerkesin aika hyvään kohtaan niin ohjaus ei ollut päällä ollenkaan eli vastakäsi näyttämässä hypylle. Kiia meni siitä ohi ja hyppäsi takaisin. Sitten taas hieman treenattiin... Halusin testata kepit takaaleikkaukselle sillä en oo koskaan ottanut kisoissa niin. Treeneissä neiti kyllä menee ne tosi hyvin. Nytkin lähti mut sitten pysähtyi. Tajusin jälkikäteen ett käskytin sitä liian tiheästi eli eri tavalla kuin treenatessa. Jos on erikoinen tilanne kepeillä niin Kiialle pitää sanoa napakasti ja normaali nopeudelle kepit kepit kepit, eikä nopeasti kepitkepitkepit. Toinen ottaa siitä paineita ja sitten mennään mönkään. Mut tätä asiaa hiotaan paremmiksi!

Suuret kiitokset Tiinalla ja Jamille seurasta sekä Reetalle majapaikasta! Oli mahtava reissu jälleen! Kiian kanssa jatketaan näitä kisatreenejä ens kuussa Kotkassa...

Sillä aikaa treenaillaan pienimuotoisesti Merrin kanssa. Ollaan otettu jätkälle uusi ase... prinssinakit! Lelu kuumentaa toista aivan liikaa joten päätin ottaa namipalkan käyttöön. Katsotaan pidemmällä tähtäimellä tuottaako se tulosta, ainakin alku näytti ihan lupaavalta. Vkonloppuna jatketaan kokeilua OJ:n koulutuksessa. Toivottavasti pikku miehen pää kestää kasassa eikä ole mennyt lemmen tuoksuista aivan sekaisin. Muska nimittäin aloitti viime ti tokat juoksunsa ja loppuviikosta olis sitten tärppi päivät tulossa...

Luonnetta?

Varasin jo aikaisin keväällä meidän harmaille luonnetestipaikat Orimattilaan. Vaikka testiä ei oltu vielä edes anottu niin paikat saatiin :) Huomaa miten suosittuja kyseiset testit ovat! Alunperin testin olisi pitänyt olla syyskuun lopussa mutta erilaisten tapahtumien ja sattumien takia, testi siirtyikin aivan tähän marraskuun alkuun. Ja mikäs sen parempi päivä kuin 3.11, sateinen pyhäinpäivä! Tuomareinahan toimi LAINE MIKAEL & HEIKKILÄ SAMI.

Testiä ei ole videoitu kun satoi vettä ja en ollut varma riittäisikö akku molempia koiria! Onneksi sain kattavat raportit yleisöstä!

Ensimmäisenä oli Merri vuorossa. Otin sen jo aika ajoissa pois autosta kun en ollut aivan varma kuinka kauan menee missäkin kohtaa ettei vaan tule sitten paniikkia. No olisin kyll kerinnyt ottaa sen paljon myöhemminkin mutta tehty mikä tehty. Merri kerkesi höyrytä ja häyrytä ihan tarpeeksi ja varmaan alkoi tajuta ettei ollut mistään agijutusta kyse. Toinen oli kyllä hieman ihmeissään ett mikäs juttu tämä nyt olikaan ja meni jopa hämilleen. Olin kyllä yllättynyt Merrin käyttäytymisestä testissä, sillä olisin voinut kuvitella sitä hieman, voisiko sanoa, ärhäkämmäksi. Toinen osoittautuikin meidän pieneksi pojaksi miksi sitä on aina kutsuttukin :) Testissä paljastui hyvin mitkä ominaisuudet koiralla on jo syntyessään ja mitkä on opittuja. Merristä näki selvästi mitkä "ominaisuudet" se on oppinut!

I Toimintakyky -1, pieni
II Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1, pieni
IV Taisteluhalu -1, pieni
V Hermorakenne +1, hieman rauhaton
VI Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Tulos: 105 - 25 = 80 pist

Merrin testistä tuli mieleen aivan Kiian luonnekuvaus-sessio. Niitä voisi paljon verrata toisinsa. Merri otti ihmeen paljon häiriötä paikasta ja tuomareista. Se ei tuntenut oloaan mitenkään mukavaksi ja paikka paikoin tarvitsi hieman aikaa palautuakseen. Merri on niin miun koira ja omistajana/lauman johtajana olen Merrille suuri moottori mikä vie eteenpäin. Onneksi kuitenkin Merri palautui itse testistä todella hyvin eikä sille jäänyt siitä mitään muistijälkiä. Se ett päästiin pienen lenkin jälkeen autolla niin toinen oli jo oma itsensä. Hyvä niin!

Yksi koira oli välissä ja sitten oli Kiian vuoro. Kerta Merrin testi meni hieman alakanttiin kuin mitä olin ajatellut niin enpä paljoa stressannut enää Kiian testiä. Aattelin ett se menee varmaan samalla kaavalla kuin mitä silloin luonnekuvauksessa vuonna 2009. Kun otin Kiian autosta ja kävin sen kanssa kävelemässä niin toinen oli oikein ärhäkkäällä päällä; haukahteli ja puri hihnaa. Itse testi oli minulla todella yllätys, positiivinen sellainen. Neiti meni innokkaasti paikan päälle ja oli aika rauhallinen. Tarkasteli yleisöä ja muita henkilöitä. Kiia oli paljon luoksepäästävämpi kuin mitä Merri ja ei missään välissä kokenut testitilannetta vaikeaksi. Eikä neiti ottanut vieraasta paikastakaan yhtään häiriöitä. Ilmeisesti kisapaikkoja ollaan sen verran jo kierrelty ett mikään ei paljoa hätkäytä :). Jo aivan testin alusta lähtien näin ison eron verrattuna luonnekuvaukseen. Kiia oli niin super-neiti; siinä näki ett käyttäytyminen on samaa testissä sekä oikeassa elämässä. Opittua toimintaa ei ole niin paljon kuin esim. Merrillä.

I Toimintakyky +1, kohtuullinen
II Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1, pieni
IV Taisteluhalu +2, kohtuullinen
V Hermorakenne +1, hieman rauhaton
VI Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Tulos: 140 pist 

Ainut mitä en allekirjoita tuossa niin on tuo laukauspelottomuus. Kiia on kyllä laukausvarma, mutta niinkuin tuomarikin sanoi niin se on just sen hetkinen tulkinta. Vaikka Kiia käyttäytyi tosi hyvin ja varmasti koko testin ajan, eikä tarvinnut palaututteluja niin silti pisteet olivat lähes samat kuin Merrillä. Tuomari sanoikin ett pistevälit on niin suuret ett pitää olla iso ero ett hyppää toiseen pistesarakkeeseen. Oon kyllä todella tyytyväinen noihinkin pisteisiin, varsinkin Kiialla, sillä nämä kyseiset tuomarit ovat arvostettuja ja tiukkoja. He osavat kyllä lukea koiraa eivätkä kuormita turhaan. Ens vuonna sitten Muskan kanssa samaan paikkaan ja samoille tuomareille.

Plantaasin vartija

Ollaan tää viikko oltu koiruuksien kanssa ihan kahdestaan kotosalla kun äiti päätti lähteä juhlistamaan synttäreitään ystävänsä kanssa Kreetalle. Mikäs meillä tässä ollessa kun saadaan aivan rauhassa touhuilla mitä milloinkin. Tää viikko ollaan kyll otettu aika rauhassa ilman turhia suunnitelmia. Joka aamu klo 5 ylös ja aamulenkille, sitten koirille ja itselle aamupalaa ja valmistautuminen liikkeelle lähtöön. Sitten päivällä kotiin, sapuskaa itselle ja koirien kanssa lenkille. Lenkin jälkeen kerkee lämmittämään uunia ja pesemään vaikka pyykkiä :). Sillä aikaa voi hyvin katsoa telkkaria tai surffailla netissä! Ulkona on ollut jo siihen aikaan aika hämärää ettei siellä ole oikein voinut tehdä mitään... Näin vkonloppuna ollaan saatu nukkua pitkään eli klo 8:iin :)

Maanantaina käytiin tuulettumassa Hanhiksella pelloilla ja mikäs parempaa kuin auringonpaisteessa kävely ja valokuvaus...

Tiistaina käytiin koiruuksien kanssa hallilla ja treenattiin Merrin ja Muskan kanssa Kiian yhtä ryhmätreeniä kevättalvelta. Se sopi juuri aloittajaiseksi Merrin teemaan "seuraa käden ohjausta ja tiukkaa tiukkaa". Muska sai kokeilla muutamia uusia juttuja esim. yhden siivekkeen ympäri pyörimistä. Muut tekivät siinä kohtaa niistosokkarin! Itse kun rakensi rataa niin se hieman muuttui siitä alkuperäisestä ja toi mukanaan uusia haasteita. No aina ei ihan onnistua mutta saatiin me tavoitteet saavutettua silläkin itsekoodulla radalla :)

Ensin Kiian tyylinäyte helmikuun lopulta...

 

Sitten Merrin ja Muskan tyylinäyte ekalta radalta;
Merrin keinu ei näy ja Muska ei sitä koskaan ole edes mennyt!

 

 

 

Keskiviikkohan me vietettiinkin sitten Hesan reissussa josta olikin edellinen juttu. Loppuviikko meni ihmetellessä pakkassäätä sekä uuden lumen satamista perjantai-iltapäivällä. Oli todella kivaa kävellä aamulenkillä ja pyöräillä pyörällä pikkupakkasessa ja tähtien loisteessa. Päivän auringonpaiste oli kyll kans jotain tosi ihanaa vesisateiden jälkeen. Perjantaina pääsin aikaisemmin kotiin joten lähdettiin koiruuksien kanssa käymään kaupungilla. Samalla poikettiin markkinoilla ostamassa viipurinrinkeleitä, niin kuin perinteisiin kuuluu. Jo rinkelithän lähti Kiialan kojusta :). Kyllä oli niin rattoisaa kävellä cityllä kun koirat vaan köpöttivät menemään, eivätkä välittäneet mitä ympärillä tapahtui. Vaikka ihmisiä tuli ja meni, välillä ihan laumoina niin koiruudet vaan kävelivät. Täällä kotiympäristössä kun kävelee niin silloin, ainakin alkumatkasta, pitää reagoida jokaiseen yksittäiseen ihmiseenkin kuin pahimpaan viholliseen. Asumme siis hyvin rauhallisella omakotialueella ja täällä nyt ei ole porukkaa kovinkaan ruuhkassa liikenteessä. Juuri ne yksittäiset tapaukset ovat kaikkein pahimpia. Heti kun on vähänkin enemmin porukkaa liikenteessä, edes autoja niin kyllä sitä silloin kävellään niin nätisti ja kenestäkään ei välitetä. Kiian kanssa kun asuttiin sen ollessa nuorempi niin hieman vilkkaammalla asuinalueella niin ei meillä ollut koskaan tuollaista ongelmaa. Koirat kävelevät edelleenkin siellä kulmilla tosi hienosti. Sanoin jo kaverilleni ett pitääköhän muuttaa Hesaan Mannerheimintielle niin onpahan porukkaa ympärillä :) Joo ei...

Myöhemmin päivällä olin kävelemässä keittiön ikkunan ohi kun ihmettelin ett miks tie on aivan valkoinen. Piti ihan kaksi kertaa katsoa ett kyllä se lunta oli ja siitä se sitten alkoi...



26.10.12 klo 16.30 kevyttä lumisadetta
 

Lähdetään iltalenkille lumisateessa

Lumisade senkun yltyy...

Takas tullessa olikin jo pimeää...

La aamuna aurinko jo paistoi ja otettiin pieni pallorieha

Jos ei pelaa sääntöjen mukaan niin rikkojaa rangaistaan

Harmaat ja pallo sekä joku musta lammas

Ens viikolla mennään treenaamaan sekä tiistaina ett perjantaina ja toivon mukaan siiheksi saadaan nastarenkaat vaihdettua autoonkin. Tai sitten tulee vaan helkkarin hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt kun kävellään hallille. Kyllä se käveleminen vielä menee mutt se ei ole yhtään kivaa kun tuo lauma kiljuu radan reunassa kun ottaa jonkun kanssa jotain. Se on siis niiiiin raivostuttavaa! Autossa kun ne mölyää niin se ei ihan niin hyvin kuulu sisälle halliin mutt sisällä ollessa on kyll vähän liikaa desibelejä. Eiköhän me jotain tuohonkin ongelmaan sitten keksitä :)