 |
| Kuva Kati Skog |
Upein ja kaunein kasvattini (eli siis ainoani) Mimmi käväisi Porvoon näyttelyssä pyörähtämässä kehässä ajatuksena hakea näyttelytulos blakkariin. Olisin itse halunnut olla niin mukana, mutta olin itse juuri samaisena vkonloppuna Kuopiossa muissa ympyröissä joten omistajan tsemppaaminen ja viime hetken vinkit jäivät puhelimen välitykselle.
Mimmi oli esiintynyt kauniisti ja seisonut nätisti, vaikka omistaja oli ollut aivan paineissa ja jännittänyt kovasti. Mikä siinä onkaan kun ekaa kertaa astelee kehään niin jalat ovat aivan makaroonia ja aamulla on saanut käydä monta kertaa vessassa :D. Muistan kyll itsekin millaista oli mennä ekan kerran oman koiran kanssa kehään. Toinen kerta on onneksi huomattavasti helpompi!
Mimmi oli siis esiintynyt edukseen ja miinusta tuli kuonon kapeudesta. Tämä oli odotettavissa joten tulokseen EH ollaan oikein tyytyväisiä. Tuomari vielä nimenomaan sanoi ett kuono on vaan niin kapea ett hän ei voi sen takia antaa ERIä. Ymmärrettävää!
Myydessäni Mimmin jätin siihen leasing oikeuden mikä oli tarkoitus käyttää tänä vuonna. Oma elämäntilanne on vieläkin sellainen että Mimmin pennutus ei olisi sattunut kovinkaan hyvään saumaan. Juoksut olisivat alkaneet ihan tässä kuukauden sisällä joten pennut olisivat syntyneet vuoden vaihteessa. Harmittavasti omat ajatukseni eivät olleet pennutuksessa juuri ollenkaan vaan niin moni asia on ajanut sen ohi; vakityön etsiminen, ylimääräisten lainojen maksu pois, oma talo mahdollisesti ensi vuonna, harmaiden kanssa harrastaminen ym. Pohdin asiaa todella pitkään kunnes tein sen raskaan päätöksen olla käyttämättä Mimmiä nyt. Haluan olla kuitenkin sen verran reilu omistajaa kohtaan etten halua jättää pennutus asiaa vaan leijumaan johonkin hamaan tulevaisuuteen ja sotkea koko ajan heidän agiuraansa; treenaamista ja kisaamista. Pennutus olisi omistajan näkökulmasta sopinut heille hyvin kun heillä on kotona kädet täynnä töitä oman perheen kanssa.
Koska en käytä Mimmiä nyt, enkä edelleenkään todella isolla todennäköisyydellä tulevaisuudessakaan niin en voi ajatella sitä että Mimmi menisi jotenkin hukkaan. Vaikka Mimmi on tällä hetkellä ainoa kasvattini niin se on pääsääntöisesti juuri sellainen mitä halusin Muskan ja Vindin pennulta; äitinsä tarmo ja energia ja isänsä keskittyminen ja hermojen hallinta, sekä tietysti terveys ja upea luonne.
 |
| Kuva Kati Skog |
Mimmin ja Katin luokse on aina niin ihana mennä kuin Mimmi vaan muistaa minut niin hyvin ja ottaa vastaan kuin se olisi oma koira. Olen siis jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein! Tätäkin kirjoittaessa tuli hieman kyynel silmäkulmaan kun ajattelee miten hieno koira Mimmi on ja nyt en vaan voi sitä käyttää ja jatkaa sen hyviä geenejä eteenpäin. Sydän sanoo toista kuin järki. Pakko ajatella asioita järjen kannalta ja miettiä mitkä on omassa elämässä tärkeintä juuri tällä hetkellä. Vaikkei koskaan Mimmille tulisikaan pentuja niin miulla on aina Mimmi - The One and Only <3 p="">
On niin parasta seurata Mimmin ja Katin työskentelyä yhdessä niin treeneissä kuin kisakentillä aksailussa. Rimaa hipoen välillä mennään ja kakkosluokassa on ollut niin monta vähältä piti LUVAa joilla saisi sertin kolmosluokkaan. Uskon kuitenkin vakaasti että sieltä ne on tulossa ja ens vuonna nähdään Mimmi kuninkuusluokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti