Agility SM-kisat Jyväskylä

Viime vkonloppu vietettiin Jyväskylässä agilityn SM-kisoissa. Reissuun lähdettiin jo perjantaina jottei tarvitsisi ihan niiin aikaisin lähteä liikkeelle. Stiinan astra oli pakattu niin täyteen tavaraa ett suksiboksilla olisi kyllä ollut käyttöä. Onneksi koirat eivät ole tuon isompia niin mahtuvat suhkot hyvin samaan häkkiin.

Yö vietettiin Kesähotelli Rentukassa eli siis opiskelija-asunnossa. Olihan siellä ihan tarvittavat vermeet mutt kyllä pikkaisen äkisti näin monen vuoden SokosHotels-asiakkaana olleena. No ei ole enää näitä työsuhde-etuja joten piti tyytyä hieman halvempaan majoitukseen. Onneksi oli kuitenkin paikka mihin päänsä kallistaa yöksi. Alla tyylinäytteitä...

Aamulla herättiin "tosi pirteänä ja hyvin nukuttuna" klo 5.30. Vaatteet niskaan ja aamulenkille hetimmiten. Sai ainakin saman tien jäsenet vertymään yön jäljiltä. Milloin viimeeksi olisin nukkunut 80 cm sängyssä, ja varsinkaan kahden koiran kanssa (toinen nukkui reunassa ja toinen seinän vieressä). Pikkaisen jäseniä kolotti kun oli joutunut nukkumaan hieman epämukavassa asennossa. Sotasuunnitelma seuraavaa yötä varten kehkeytyi aika nopeasti. Lenkin jälkeen aamiainen sekä koirille että itselle, ja menoksi kohti kisapaikkaa Tikkakosken urheilukeskusta.

Kun saatiin meidän upo-uusi telttamme pystyyn ja kaikki tavarat paikalleen ja ojennukseen, pääsimme virittäytymään kisatunnelmaan. Joukkueradat olivat kaikki viittä vaille valmiita, joten pääsimme heti alusta lähtien tutustumaan niiden kompa-kohtiin ja hiomaan taktiikkaa. Medeillä oli tuomarina Jari Tienhaara, jonka bravuurina on kuulemma kaiken maailman kiemurat. Olin siis yllättynyt kuinka helpon oloinen joukkuerata oli. Radassa oli vain yksi kohta mikä pisti mietityttämään ja sekin johtui siitä etten voinut tehdä takaaleikkausta siihen. Se olisi ollut parasvaihtoehto mutt en halunnut ottaa sitä riskiä ett tulee kielto. Oon tyytyväinen siihen ett kerrankin suunnittelin huolella sen ideaaliratkaisun sekä sen jos en kerkeä sinne missä pitäisi olla. Ja jälkimmäinen sitten toteutui. LAUn joukkueen saldona oli Misty 5 (kontakti), Kelmi 10,19 (2xkontakti + yliaika), Kiia 5 (rima) ja Inka 0. Lopputuloksissa tultiin sijalle 16. Harmittavan lähellä oli ne kaksi muutakin nollaa, sekä meille ett Mistylle työtapaturma.

Alla Kiian joukkuesuoritus

Loppupäivä meni leppoisasti syödessä, ostoksia tehdessä ja finaaleja katsellessa. Aurinko ja lämpö helli meitä oikein olan takaa. Välillä käytiin viilentämässä koiria lähesessä joessa missä ne saivat kahlailla ja metsästää keppejä virtaavasta vedestä. Paikka oli aivan ihanteellinen viilennykseen kun vettä oli juuri sen verran että maha, haarat ja kainalot kastuivat muttei päällysturkki. Loppupäivästä laitoin vielä Merrille viilennysmanttelin päälle ja häkkituulettimen. Onneksi uudessa teltassamme on se silver-pinnoite mikä ehkäisee aika mukavasti telttaa kuumenemasta. Koirilla oli ei ollut missään vaiheessa kuuma. Hotellille mentiin vasta iltamyöhään jotta pääsimme iltapalan jälkeen suoraan nukkumaan. Koirat olivat kyllä todella väsyneitä puhumattakaan omistajista!

(C) Sirpa Saari

Aamuherätys oli samaan aikaan kuin edellisenä aamunakin. Pikkaisen kävi hitaalla ja meinas oma aikataulu pettää  kun koomaili ties montaka kertaa ja tavaroita piti pakkailla. Kisapaikalla oltiin kuitenkin hyvissä ajoin ja vain ainoastaan minien eka rataantutustuminen oli alkanut kun saavuttiin teltallemme. Maksien rata oli valmis ja medien vielä viimeistelyä vailla.

Stiina ja Lili oli meistä ensimmäisenä vuorossa. Miun sydän meinasi aivan pakahtua kun näin heidän suorituksen. Ei rimoja alas, ei kieltoja, ei väärää rataa. Sen oli pakko olla nolla... Juoksin aivan hurmiossa Stiinan luokse mutt ilo oli ennen aikainen. Kuulemma kosketuksesta tuli 5 kun Lili törmäsi Stiinaan 4 hypyn jälkeen. En yhtään huomannut sitä kun kuvasin. No höh! Loppusijoitus oli kuitenkin 60, makseja kun oli 191. Eli aika hyvin!

Meidän startti oli hiukka myöhemmin. Anne Viitanen oli tehnyt aika syheröisen ja ansaesteitä täynnä olevan radan. Ekaksi se näytti aivan karseelta mutt kun tarpeeksi kauan rataa tarkasteli eri kulmista niin ei se sitten niin pahalta näyttänytkään. Aivan tehtävissä siis! Jopa Rissanen sanoi ett se on aivan meidän rata. No itseasiassa siltä se näyttikin. Yksi kohta eniten huolestutti mutt en sitten ollut näköjään tarpeeksi huolestunut siitä kun en ottanut sitä tarpeeksi vakavissani. Se sitten kostautui ja HYL. Jatkettiin kuitenkin tekemistä ett Kiialle jää tekemisen maku radasta. Aivan loppusuoralla sitten tuli löysää ohjaamista ja esteiden ohittelua. Pikkaisen harmitti suoritus kun rata tuntui niin tehtävältä. Onneksi sentään helpotti se tieto ett moninkertainen sm-voittaja hyllytti kuin myös viime vuoden sm3. ja Rissanen. Ei me sitten niin huonoja oltukaan :).

Katselin rataa hidastuksella ja itseasiassa jo tokalta esteeltä lähdin myöhässä ja neloselta. Oma liike oli aivan liikaa eteenpäin kun Kiia tuli putkesta ja se johti sitten toiseen putkeen. Olisi vaan pitänyt vetää todella liinat kiinni ja kroppa hyppyjen suuntaan ja huutaa tänne-käskyä niin kauan kun Kiia olisi kääntynyt. Sitä ollaan testattu ja se toimii. En ole käyttänyt ja viljellyt tässä-käskyä sillä sillä pitää olla sitten todella merkitystä kun sitä käyttää. Nyt pitää ihan tosissaan keskittyä siihen ett missä kohtaa sitä käyttää.

Kolmen vkon päästä lähdetään Ruotsiin kisaamaan ja siellähän me voidaan harjoitella näitä juttuja oikein urakalla. Sieltä kun tullaan niin ollaan 5 päivää mökillä kunnes vaihdetaan tavarat suoraan lennosta ja lähdetään MM-karsintoihin. Onneksi siellä kaikki ei ole kiinni yhdestä radasta. On jopa toinenkin mahdollisuus :) Näin ensikertalaisena oli hyvä huomata ett oma pää kestää tekemisen ja koira toimi aivan superisti. Tästä on hyvä jatkaa ens vuoden sm-kisoihin. Kisataan vaan nää mm-karsinnat vielä sitten tässä välissä :)