Excellent - hännän asento = EH

Otsikossa hieman Kouvolan näytelmien laskutoimitusta. Sen sai kokea aika moni Merrin lisäksi. Tuomarina toimi aika mielenkiintoinen tapaus, Dagmar Klein. Eka kertaa kun törmättiin kyseisiin tuomariin tuloksellisesti, saatiin sellainen kuva että hän jakaa ERIä sen minkä kerkee mutt juu ei. Reilu vuosi sitten LPR:n pääsiäisnäyttelyssä hän arvosteli snautserit ja siellä nähtiin mikä meininkin hänellä oli. Aika harva sai ERI:n. Nyt toistui sama homma. Ehkä yksi/luokka sai ERI:n, muut sitten EH:n.

Tänään oli kehässä todella isoja ja massiivisia uroksia. Merri näytti omasta mielestäni todella "pieneltä" niiden rinnalla. En yhtään ihmettele ett Mersu-miehen piti hieman häntää nostella jottei näyttäisi niin pieneltä. Siis eihän Merrikään mikään pieni ole mutt ne muut oli jotenkin niin massiivisia ja vahvoja. Aika paljon jenkkityyppisiä! Jos mittakeppiä olis käytetty niin olisi varmaan ollut suurin osa liian isoja. Miun omaan makuun moni oli jo aivan liian isoja. Ei se turkkikaan niin paljoa voi valehdella. Ilmeisesti koko ei tällä kertaa ollut mikään ratkaiseva tekijä vaan se oli häntä. Jos vähänkin nous pystyyn niin se oli lähes automaattisesti EH. Vielä 45 astetta oli siedettävä kun niille annettiin ERI. Merri piti häntäänsä aika kivasti kun harjoiteltiin ennen kehän alkua. Piti siinä 45 astetta vaikka takana tuli yks narttu ja ohitettiinkin yks uros. Okei, just siinä kohdalla nosti mutt laski ohi mentyämme.

Kehässä sitten häntä oli tosi pystyssä kun meidän taakse sattui sellainen julmettu soopeli mikä rutis ja töris ja räyhäss koko ajan. Merrihän ihmetteli ett mikä ihme rötäjä siellä hänen seläntakana kulkee. Kyll ois itselläkin häntä noussut jos sellainen olis ollut. Pikkaisen seisoessakin se haittasi Merriä kun koko ajan taustalta kuului jotain mölinää. Onneksi malttoi kuitenkin seistä hyvin. Pikkaisen pöydällä Merri oli sitä mieltä ett tuomari on aivan ällö. Se tykkäsi leperrellä aivan naaman edessä ja lässytti. Merri oli hieman ett WTF. Kerta jos lääppiä pitää niin lääpi sitten määrätietoisesti äläkä lepertele siinä; siinä Merrin motto asiaan.

Merrin arvostelu:
"Correct type, excellent head & expression. Correct proportions of the body, correct angulations. Tailset & carriage much too high. Correct movement. Very nice temperament & well presented."

Luin erään toisen kanssakilpailijan arvostelun kun suomensin sen naiselle. Oli lähes sanasta sanaa sama mutt sillä ei mainittu häntää vaan siinä kohdassa oli jokin muu huomautus. Aika huvittaa! Tää on eka kerta kun törmään näin samanlaisiin arvosteluihin. No se aika tulee aina joskus.

Pikkaisen harmittaa tuo väärinlaitettu tailset, kun eihän Merrin häntä ole mitenkään väärin kiinnittynyt vaan se vaan kantaa sitä korkealla. Kun Juvalla just tuomari sen tarkasti ja sanoi ett älä välitä siitä ett kyllä se siitä niin heti seuraavaksi tulee tuomari mikä tekee tuomion vain katsomalla. Onhan se hieman turhauttavaa kun tuo häntä on niin iso asia. Eihän se oo niin kauniin näköistä mutt en halua lähteä Merriltä sitä kovalla kädellä karsimaan kun muuten koko hommasta tulee sellaista pakkopullaa mistä ei nauti kukaan. Kyllä sillä pitää olla jotain eleitäkin siellä kehässä, eikä vaan laahustaa tylsistyneenä perässä. Kun saisi sen saman fiiliksen mikä oli silloin ekoissa oikeis näytelmissä Lahdessa kun Merri melkein nauroi kehässä kun oli niin kivaa.
Alla muutamia kuvia kehästä, kuvaajana siskoni Stiina

Me mennään seuraavan kerran vasta, ehkä, messariin. Haluaisin niin kuullä Elena Ruskovaaran mielipiteen Merristä. Harmi kun hän ei ollut silloin Juvalla. Olis jo silloin tiennyt mitä mieltä ett kannattaako lähteä vai ei. Ehkä me mennään sinne tuli mitä tuli ja nautitaan vaan hyvästä päivästä ja vapaasta :) Ei kannata ottaa liian vakavasti asiaa. Sen nyt ainakin tiedän ett Merrissä ei ole mitään pahempia vikoja, kaikki vaan riippuu tällä hetkellä tuosta hännästä. Kuka noteeraa sen, kuka ei. Mie todella toivon ett tuo häntä on vaan jokin vaihe. Merrihän nosteli jo pentuna häntää kun oltiin ulkona mutt ei kehässä ennen vuoden vaihdetta. Toivon mukaan tätä ongelmaa ei ole enää ensi vuonna. Olishan se kiva saada Merristä FIN MVA joku päivä. Kaikki alkoi niin lupaavasti mutt nykyään tuo häntä on niin iso ongelma tuomareille ett se voi romuttaa meidän tavoitteen jos ei jotain tapahdu pikkuhiljaa. On todella hienoa ett Merrillä on asennetta ja luonnetta, mutt näytelmissä sen vois haudata taka-alalle ja säästellä sitä aksailuun.

Ja siellähän Merri osaa kyllä näyttää luonnettaan ja asennetta. Viikko sitten oltiin Merrin kanssa treenaamassa aksailua, ratatreeniä. Kiia oli juuri nauttinut hieronnasta niin harmillisesti ei päässyt treeneihin. Merri ei harmitellut yhtään. Se oli yhtä tulta ja tappuraa koko radan ajan. Paahtoi aivan sata lasissa menemään mitään säästämättä. Ei siis todellakaan säästellyt, edes miun käsiä. Nakkasi muutamankin kerran kunnolla miun käteen lelua tavoitellessa. AI! Ei kannata kirjaimellisesti nenästä vetää kun silloin saa oman käden koiran suuhun. Tietys saahan silläkin taktiikalla pieniä kaarroksia mutt tahtoo sattua ohjaajaan aivan perkuleesti.

Alussa kokeiltiin kahdella eri tavalla putkeen menoa, lähetys ja pakkovalssi + putkijarrutus. Kunhan saatais tuo putkijarrutus toimimaan niin jälkimmäinen vaihtoehto toimisi hyvin. 8-10 esteiden luona teki tiukkaa kun piti yrittää keritä tekemään persjätöt. Kerkeshän ne jotenkin mutt yleensä myöhässä kokonaan ja muutenkin persjätön oikeaoppinen ajoittaminen hieman tökki. Aloitin kääntymisen aina liian myöhään ett Merri teki mielettömiä kaarroksia. Vaatii itselle paljon harjoittelemista.

22 ja 23 hyppyjen kohdalle ongelmaksi koitui takaakierrot. Jätkä päätti mennä rimat oli, aargh. Aivan samalla tavalla kuin silloin Agirodun joukkueessa. Ei edes katsonut rimaa vaan suoraa oli. Suoraan hypättynä menee 40cm hyppy mutt mikä tökki nyt. Oonko pitänyt liian kauan liian alhaalla rimoja vaan oonko ottanut liikaa takaakiertoa vaan pelkkänä kiertoharjoituksena (ison ämpärin tai puun ympäri). Aikaisemmin Merri hyppäsi aina tosi hyvin eikä edes miettinyt rimojen ali menemistä. Koiran mieli on välillä aika mysteeri! Onneksi maanantain treeneissä saatiin upeat takaakierrot! 29 rengas oli aivan mahtava. Tein persjätön edellisell esteellä ja Merri joutui itse korjaamaan linjaansa renkaalle pitkälle menneen loikan jälkeen. Haki upeasti ja hyppäsi oikeasta kohdasta. Sitten sain aivan loistavan jarrutuksen seuraavalle hypylle, välistä veto ja sylkkärillä hypyn yli putkeen. Vau! Oon tosi ylpee millaisella tarmolla ja innolla Merri tekee rataa. Ihan mieletön palo hommaan! Pitää vaan aina muistaa itse rajoittaa jätkän menoa ettei mene överiksi. Merri ei todellakaan tiedä omia rajojaan kun halu on niin kova radalle. Kun saadaan hyvää treeniä ja kokemusta niin uskon ett Merristä kehittyy aivan mieletön agiliitäjä. Sitä päivää odotellessa!!!