Epistelyä

Kiian eiliset ryhmätreenit peruuntui Episten takia mutt se sopi meille oikein hyvin. Saatiin todella hyvä treenirata, eikä tarvinnut itse edes osallistua radan rakentamiseen. Aika kätevää! Mietin pitkään ilmoitanko Merrinkin kisailijoiden radalle, mutt sitten kun tajusin ett kisat pidetään ulkona ja rata näytti aika haastavalta niin ilmoitin sitten vain mölleihin. Ei ongelma ollut ulkoradassa vaan hieman harjoituskepit arvelutti kun Merri ei oo niitä niin usein mennyt. Meneehän se ne mutt voi olla ett ekalle kerralla hieman haparoi. En sitten halunnut ottaa sitä riskiä ett joutuu radalla kauheasti korjailemaan niitä kun ne ei kuitenkaan ole niin tutut kuin viralliset kisakepit.

Kiia kisasi ensimmäisenä kilpailijoiden radalla. Radan oli suunnitelluyt tuomarina toiminut Marjut Pulli. Otin nyt asenteen ett katson hieman miten Kiia suorittaa kontaktin. Eli jos menee sujuvasti alas asti, vähän niinkuin juoksukontakti, niin en sitten varmaan enää vaadi siltä pysähtymistä kisaradalla. Treeneissä Kiia pysähtyy kuin naulittu mutt jos se ei ala loikkimaan kontakteja kisaradalla niin juoskoon sitten. Pääasia ett saadaan homma toimimaan ja jotain aikaiseksi :)
Meinasin ensin tehdä 3 hypyllä twistin mutt sitten lähetinkin sylkkärin kautta kepeille. Jos olisi ollut jokin muu este kyseessä niin sitten kyllä olisin tehnyt twistin, muuten en olisi päässyt edelle. Oli muutenkin hyvä harjoitella hieman noita sylkkäreitä kun ne alkaa nyt jo toimimaan. Kiia kääntyi oksarin jälkeen todella hienosti seuraavalle hypylle mutt sitten seuraava oli hieman tökerö oman ohjauksen takia. Olisi vaan pitänyt aikaisemmin ottaa vastakäsi käyttöön. Onneksi ei tullut mitään kieltoa eikä Kiia ajautunut ohi. Toka vikalla hypyllä ajattelin ett pitäisköhän kokeilla niisto-persjättöä mutt sitten se vikan hypyn linja ei ollut siihen ehkä paras mahdollinen joten jätin tekemättä. Pitää varmaan harjoitella sitä ihan muuten vaan. Tuloksena radasta oli 0-voitto :)

Merri pääsi näyttämään taitojaan ja puutteitaan mölliradalla. Ilmoitin sen taas minien sakkiin koska hypyt oli 30 cm ja medeillä sen 40cm. En oo vielä nostanut rimoja niin korkealle vaan seuraavana olisi vuorossa se 35cm. Tiesin heti alusta lähtien ett Merri ei käänny mihinkään joten 3 hypyn jälkeen 4:lle on pienoinen haaste. Nyt luotin kyllä siihen ettei se karkaa putkelle asti mutt kyllä aika laajaa kaarrosta teki.  Sai ihan muutaman kerran kutsua ennenkuin kääntyi. Minulla oli tarkoitus tehdä valssi nelosen takana mutt Merrin järkyttävän laaja kaarros ennen sitä sekoitti koko paketin ja vedin sitten sylkkärin siihen kohtaan. Koska jäin niin pahasti jälkeen niin pientä pöyrimistä oli havaittavissa seuraavalla hypyllä. Luulin ett nyt kun Merri on hieman edes hidastanut vauhtia niin kyllähän se pikkaisen kroppaa kääntämällä hyppää seuraavan hypyn. No ei todellakaan! Paahtoi vaan iloisesti häntä pystyssä eteenpäin kohti putkea. Onneksi sain sen juuri ennen putkeen menoa stopattua ja palaamaan hypylle. Putkeen sitten irtosi tosi hienosti. Ja mikä A! Vau! Vaikka tuli hieman hitaammin alas niin teki kyllä aivan uskomattoman kontaktin ja odotti lupaa! Se ei kyllä näy videolla miten hienossa asennossa odotti koko ajan mutt kyllä se siellä oli :) Ja vasta saatuaan luvan lähti kuin Nato-ohjus. Loppu meni jo aika kivasti. Kääntyikin jopa. Harmittavasti vikaa hyppyä ei hakenut ollenkaan vaan paahtoi kunniakkaasti ohi ja pienen pyörimisen jälkeen hyppäsi vielä väärinpäin esteen. Tulos oli varmaan joku 20 vp. En jäänyt odottamaan lopullista tulosta vaan me lähdettiin nauttimaan iltapalasta ja Kiian voittamista palkinnoista (pehmonalle, Marianne-Kismet ja pari purutikkua).

Videokooste epiksistä

Pikkaisen on vielä hommia tuon Merrin kääntymisen ja estehakuisuuden kanssa. Onneksi meillä on koko kesä vielä aikaa treenata, jotta ollaan sitten syyskuussa isku kunnossa. Kyllähän sen huomaa ettei olla rataa tehty ett on hieman tökkivää menoa. Pitää vaan saada hienoja radanpätkiä tehtyä vaikka ratatreeneissä niin eiköhän se ala siitä. Kääntymisiä pitää harjoitella ilman siivekkeitä ettei tartte Merrinkään moneen asiaan keskittyä kerralla. Riittää kun kääntyy tiukasti, otetaan rima sitten vasta mukaan vaikeuttamaan suoritusta. Se tuntuu välillä hieman haasteelliselta kun irtoo jossain tilanteissa hyvin mutt sitten ei kuitenkaan etene tarvittaessa eteenpäin. Pitää vain harjoitella enemmin pitkiä suoria jossa pakotetaan Merri menemään reilusti minun edelle. Näin ainakin loppusuorilla voitetaan aikaa ihan mielettömästi. Oma juoksuvauhti ei todellakaan päätä huimaa. Se hieman harmitti eilisissä radoissa kun ne ei ollut mitään juoksuratoja. Oli niin ihana katsoa sm-ratoja kun niissä sai ihan oikeasti juosta ja oli tilaa... Ahh, ehkä sitten ensi vuonna Jyväskylässä pääsee samanlaisille radoille pinkomaan. Jos nyt kuitenkin aloitettaisi todella niiden 0-tulosten metsästäminen :)